vuosi 2015 !

Vuosi alkaa olla pulkassa ja tänään töissä mietittiin, mitä on oikeasti saatukaan kuluneessa vuodessa aikaiseksi. Vähentynyt bloggailu on kertonut vain ja ainoastaan kiireestä - niin hyvässä kuin pahassakin. Tilanne katsaus siis taas luvassa, hyvinkin samanlaisena vaikkakin erilaisena kuin viime vuonna, click click.

Tammikuu 

• Vuoden ensimmäiset kisat, rally-toko alomöllit (R 73/100 & L 97/100)
• Ruffe pääsi ikuisen laihdutuskuurinsa huippulukemiin 9,3kg !
• Ostettiin maailman suurin sohva, jotta matuisi koiria ja kavereita kylään
• Leevi ja Ruffe jakoivat hännät huiskuten viiden kerran koiratanssikurssin
• Allekirjoittanut vietti syntymäpäiviään loisto seurassa, jäätelön kera
• Leevi aloitti ihan viimeisillä päivillä takajalansa oireilun ja ravasi lääkärissä

Helmikuu

• Leevi kävi fysioterapiassa/osteopaatilla vuoroviikoin
• Allekirjoittanut oli niin huolissaa Lellistä, että menetti puolet hiuksistaan
• Levättiin, taukoiltiin, remmilenkkeiltiin ja masennuttiin
• Allekirjoittanut kävi virossa Isällään, osti koko vuoden kestäneen treenivihkosen
• Töissä riitti kiireksi asti hommia ja lilluinkin altaassa liki päivittäin
• Koko kuukausi oli enemmän tai vähemmän pyllystä

Maaliskuu

• Leevi täytti kokonaisen yhden vuoden 1.3 !
• Leevi ravasi edelleen fyssarilla ja pääsi vihdoin virallisiin luustokuviin
• Lausunnot C/C ja pelkkää nollaa. Lantioluun kasvuhäiriö ja niveltuledus.
• Kipulääkkeiden kanssa alkoi elämä todella hitaasti rullata, Leevi siis levolla
• Rally-toko kisoissa Ruffelle eka tulos avoimesta 75/100
• Viikkoa myöhemmin toinen tulos avoimesta 85/100
• Allekirjoittanut tutustui paremmin Oonaan & Mudeihin
• Leevi pääsi ekaa kertaa kahteen kuukauteen leikkimään (Renin kanssa)

Huhtikuu

• Ruffen kanssa avattiin pyöräily/vetokausi
• Avattiin myös Bea belkin kanssa viestikausi
• Saatiin lääkäreiltä hyvät ennusteen Leevin jatkosta ja lupa rallyyn
• Treenailtiin ahkerasti rallyä, iloisesti ja rauhallisesti
• Käytiin joka toinen vk Leevin kanssa fyssarilla vesijuoksumatolla
• Uitiin kolme kertaa viikossa ja palauteltiin hävinneitä lihaksia
• Vietettiin Mirandan kanssa kentällä aikaa viikottain tottiksen parissa

Toukokuu

• Avattiin mökkikausi aikasessa, liki kuukautta aiemmin kuin yleensä
• Sain suvun tiluksilta oman osani, nimeksi tontti sai Välkekallio
• Leevi sai viimein luvan liikkua vapaana omassa tahdissaan metsässä 
• Leevi kävi kisaamassa ensimmäiset viralliset, tuloksin 94/100 alohyv
• Ruffe juoksi Bean kanssa hurjasti viestiä
• Leevi kävi kultahippuhoidossa joka viimeisteli meidän hoitotaipaleen
• Leevin häntä jouduttiin trimmaamaan nakuksi, kamalahan se oli
• Alettiin käymään siskon mukana tallilla viikoittain maastoilemassa

Kesäkuu

• Ruffe kisasi itselleen viimeisen avotuloksen, 85/100 ja tittelin RTK2!
• Pojat tutustuivat kahteen uuteen viikottaiseen shelttikaveriin Islaan ja Demiin. 
• Leevi kisasi itselleen kaks rallykoetta, tuloksin 84/100 ja 96/100
• Leevi ansaitsi tittelin RTK1, 1 vuoden ja 3 kuukauden iässä.
• Pojat tutustuivat myös entisen kämppiksen bernipentuun
• Käytiin Bean kanssa avaamassa viestikausi voittajassa, ykköstuloksella!
• Ruffe kävi hakemassa voittajasta hyllyn, 64/100 (OV)
• Leevi kävi fyssarilla kerran, todetakseen että katsotaan tilannetta syksyllä

Heinäkuu

• Heinäkuun kaksi ekaa viikkoa meni treenitauolla
• Ruffe varasti ruokaa elämänsä ensimmäisen kerran ja sai suklaamyrkytyksen
• Uitiin ja mökkeiltiin ihan hulluna, nautittiin lomasta 
• Treenailtiin loppukuusta itseksemme, Mirandan ja Roosan kera
• Leevi eleli normaalia elämää, jokseenkin lihaksettomana - doboilua riitti
• Lenkkeiltiin uuden ystävämme Isla-sheltin kera kokonaiset 34km
• Sosialistettiin Nean Demi-shelttiä, ja opetettiin taas yksi tyyppi uimariksi
• Käytiin kisanomaisissa treeneissä HSKH'lla, todetakseni helleherkkiäkoiria

Elokuu

• Bea-pelki muutti meille omistajineen kahdeksi viikoksi
• Avomies karkasi Espanjaan lomailemaan
• Leevi pääsi vihdoin mukaan vetopuuhiin, canicrossin muodossa
• Osallistuttiin PK Suomenmestaruusksiin ja juostiin Bean kanssa pronssille
• Treenailtiin sunnuntaisin rallyä TuuKKin omatoimiryhmässä
• Pojat treenaili jälkeä kokonaiset kolme kertaa, täydellisesti toimien
• Myin kaikki viimeisetkin agilityihmisyydenjäänteet pois asunnosta
• Ratsastin ensimmäisen ja viimeisen kerran koko vuonna
• Treffailtiin Isla-shelttiä lähes päivittäin, lenkin/uinnin/treenin muodossa

Syyskuu

• Alettiin treenaamaan rallyä ohjatusti Riikan opissa joka toinen vk
• Leevi kisaili rallyssä itselleen ensimmäisen avotuloksen, 89/100
• Ruffe pokasi itselleen Seuramestaruuden ja ekan voi-tuloksen 79/100
• Edustettiin Suomen maajoukkueessa Ruotsissa Bean kera
• Juostiin belgien pk-mestaruuksissa Bean kanssa kultaa 
• Ulkoiltiin älyttömän paljon kelien viiletessä
• Leevi pääsi mukaan pyöräily puuhiin
• Pojat kävivät kahdesti hierottavana, hyvässä kuosissa pysyivät

Lokakuu

• Nähtiin älyttömästi shelttituttuja, ainakin kolmessa miitissä käytiin
• Treenailtiin omatoimisesti ihan törkeänä voittajan ja mestarin liikkeitä
• Nautittiin hyvistä keleistä fillaroiden, patikoiden ja lenkkeillen seurassa
• Käytiin hierottavana kerran, todetakseen että kaikki oli suhteellisen hyvin
• Leevillä alkoi viimeinkin hiukan olla massaa ja enää pientä toispuoleisuutta
• Ihasteltiin ainakin kolmen agilitykisat Ojangossa ihan vaan katsojina
• Treenailtiin häiriöitä jokapaikassa, jotka ovat Leeville aina olleet haaste
• Allekirjoittanut kaivoin järkkärinsä vihdoin muuttolaatikosta
• Treenailtiin joka torstai Riikan opissa rallyä
• Ruffe karkasi elämänsä ensimmäisen kerran peuran perään

Marraskuu

• Ensimmäiset kaksi viikkoa oli treenitaukoa
• Uitiin altaassa nousujohteisesti ja juoksumattotreenattiin
• Doboilu-into nosti päätään ja eikä vieläkään ole laskenut
• Jatkettiin häiriöiden kanssa treenailua kisapaikoilla ja erilaisissa häiriöissä
• Allekirjoittaneen fillari pöllittiin päiväsaikaan aidatulta pihalta
• Oma firma täytti yhden vuoden!
• Leevi kisasi rallyssä itelleen 86/100 avohyv tuloksen
• Allekirjoittanut käveli ensimmäistä kertaa ikinä kisoissa kyltin ohi, ja otti Lellille hyllyn
• Ruffe skabaili itselleen erittäin hyvän hyllyn 69/100, kun ohjaaja laski askeleet väärin
• Kotikisoissa Ruffe nappasi itselleen toisen Voihyv tulosksen ja luokkavoiton, pistein 86/100
• Allekirjoittanut sairastui viimeisellä viikolla järkyttävään influenssaan

Joulukuu

• Kaikki päivät ennen jouluviikkoa allekirjoittanut makasi kuumeessa
• Pojat lepäilivät ja remmilenksulivat avokin kanssa
• Ruffe oli hoidossa Roosalla pari päivää
• Leevi oli ensi kertaa yksin hoidossa kokonaisen viikon velipojallaan
• Rallyssä keskityttiin oikean puolen seuruuseen/positiohin 
• Käytiin vihdoin fyssarilla, toteamassa että koirilla on kaikki hyvin
• Leevillä ei ole enää oispuoleisuutta ja omaa tukevat hyvät lihakset
• Ruffella pientä lihaskireyttä, mutta nivelet kunnossa
• Allekirjoittanut sai juuri joululahjaksi uuden läppärin ja jaksoi sen voimin rustata tämän postauksen!
• Ja 26.12 maailman paras Rudolf täyttää huikeat 5 vuotta!

Olen niin äärettömän iloinen tästä vuodesta. Alkuvuoden pohjamudista on noustu korkealle ja kovaa. Mulla on niin suuri etuoikeus, että voin ylipäätään pitää koiria, omakotitaloa, omaa firmaa, autoa ja maailman parasta avomiestä. Muistakaahan te muutkin katsoa taaksepäin, ihan vain siksi, että näette miten pitkälle olette päässeet. Me rutistetaan siis tälle vuodelle kiitokset ja otetaan vuosi 2016 avosylin vastaan, kaikkine onnen hetkineen ja naurunpurskahdusiksineen. Toivotaan ensi vuodelle parempa terveyttä, firmalle menestystä ja itselle yhtä onnellista vuotta kuin tämän hetkinenkin. Nyt me hiljennymme joulun viettoon, ellei mulla ole kauheita ongelmia jättää uutta läppäriä rauhaan. Äärettömän mukavia jouluja lukijoille, toivottavasti teitäkin viihdyttää nämä meidän postaukset niin tänä kuin ensi vuonnakin.

Potilas Leevistä, ihan vain Leeviksi

''Ihan Leevi vaan'', vastaan nykyään helpottavan usein siihen, kun joku kysyy osaa ottavilla kasvoillaan mitä meidän pikku potilaalle kuuluu. Leevin tilanne on edistynyt huimasti diagnoosipäivästä hoitojen ja huollon kautta tähän päivään mennessä. Leevin diagnoosista kirjoitettu postaus löytyy tästä linkistä.

Diagnoosin jälkeen Leevi kävi puolitoista kuukautta joka tiistai fyssarilla. Tämän ajan tyyppi söi kipulääkettä, jolla saatiin neljässä viikossa huonomman lonkan aiheuttama niveltulehdus kuriin. Tyyppi oli kipulääke kuurin ajan välillä huonompi, välillä parempi. Lenkkejä tehtiin päivässä kolme ja yhteisajaksi lenkeille taisi olla maksimi 20min.

Seuraava vaihe oli joka toinen tiistai fyssarille meno. Tämän vaiheen aikana Leevi oli edelleen vähän kiikun kaakun, ja lihasmassa tietenkin heikentynyt. Muistan monen monta itkuista puhelua kasvattajalle, omalle äidilleni, luotto ystäville ja fyssarille. Kiitos kaikille tuesta! Viimein keksittiin fyssarin kanssa kokeilla kultahippuhoitoa. Ai että mitä hippuja? Ihmisillä reumaan käytetty hoitomuoto, josta löytyy varmasti tietoa googlettamalla.

Hippuhoito joko toimi tai miljoona muuta kokeilemaamme asiaa toimi, tai sitten kaikki vaivannäkö yhteensä tuotti haluttua tulosta, sillä Leevi alkoi pikku hiljaa palautua sumuisesta olemuksestaan. Kultahippujen jälkeen saatiin vihreää valoa lenkkeilylle. Koira pääsi viimein hihnastaan eroon, kunhan oli ensin lämmitellyt olemattomat lihakset ja käyttäytyi maltillisesti 5-15minuuttia vapaana. fyssarikäynnit harvenivat, kun Leevin oireilu väheni pikku hiljaa. Kipulääkkeitä ei olla kuurin jälkeen otettu tippaakaan, eikä tarvetta selvästi ole ollut. Niveltulehduksilla on tapana uusia, joten olen enemmän kuin onnellinen, että meillä ei ole uusiutunut.

Muistan fyssarin luvanneen, että kesällä tyyppi voisi juosta vapaana ja olla ihan Leevi vaan. Talvella ja vielä alku keväästäkin sitä oli vaikea uskoa, vaikka halusinkin niin toivoa. Koko talven meidän lenkit rajoittui alle puoleen tuntiin ja harrastuksena meillä oli pikku miehen mielenaktivointi sisällä rally-tokon ja kolikoiden etsinnän parissa. Keväällä saatiin tosiaan lupa lenkkeilyyn ja normaaliin rauhalliseen rally-tokoiluun, joka piristi pientä poikaa niin ettei moni uskokaan. Fyssarikäynnit olivat kuukausittaisia ja vihdoin toukokuussa fyssari tokaisi, että nyt tyyppi on valmis olemaan ihan vaan tavallinen koira. Myönnän pillittäneeni! Alla kuva ensimmäisistä ulkoleikkihetkistä kesältä.

Kesällä Leevi oli oma itsensä, mutta. Lihakset eivät tietenkään hetkessä palaudu ja tapeltiin hetki jos toinenkin tyypin ruokavalion kanssa. Millä saada massaa pienelle sheltille, joka syö jo kolminkertaisen ruokamäärän suosituksiin verrattuna ja käyttää ravintoaan tehokkaasti juosten vapaana päivät pitkät. 50/50 ruokinnalla mentiin ja useampaa ruokaa kokeiltiin. Lopulta tyydyttiin Canaganiin, joka sopi mahalle ja odoteltiin rauhassa lihaksien vastausta.

Kesällä uitiin hirmuisesti, saatiin leikkiä koirakaverien kanssa (ei tosin omistaja uskaltanut viedä isoimpien riehukaverien luokse) ja rally-toko sujui oikein mallikkaasti. Leevi oli niinkin hyvässä kunnossa, että paremman puoliskon kanssa oltiin yhtä hymyä. Leevi suoritti itselleen kesäkuun aikana RTK1 tittelin. Allekirjoittanut lähti rentoihin kokeisiin hakemaan nuorukaiselle vain kisatilanteesta tunnelmaa, kun tyyppi oli elänyt talven ja kevään ihan pumpulissa. Ohjaajansa yllättäen pieni mies pärjäsi mainiosti, pistein 94/100, 84/100 ja 93/100. Muistan pidelleeni pientä miestä sylissä viimeisen radan jälkeen toisen syödessä kokonaista nakkia, olin niin kamalan onnellinen.

Fyssarilla käytiin heinäkuussa, niinkuin oli toukokuussa sovittu. Toukokuusta heinäkuuhun oli Leevin pisin hoitoväli, eikä ollut turhan pitkä! Mun oli liki mahdotonta uskoa, kun fyssari kiitti minua hyvästä työstä ja taputteli Leeviä joka oli nukahtunut akupunkito neulojensa kanssa lattialle. Tyyppi oli paremmassa kunnossa kuin aiemmin, ja uusi hoitopäivä määrättiin jonnekin syksylle. Tämä päivä ei ole vielä koittanut. Leevi kävi hieronnassa viime kuun lopulla, jossa todettiin lavassa kevyttä kireyttä, ja muuten letkeä nuori mies. Otettiin toinen hieronta heti tälle viikolle, ja keskiviikkona todettiin entistä letkeämpi tyyppi. Miten tähän tottuu? Miten tottua siihen, että mulla ei enää ole potilasta, mulla on ihan vain Leevi. Tätä enempää en olisi koskaan voinut toivoa tai edes kuvitella.

Saan usein kyselyitä puolitutuilta, tutuilta ja tuntemattomilta. että joko olen lopettanut koiran. Joko olen päästänyt sen tuskistaan, ja joko olen hommanut uuden kilpakaverin. Purkahdin ensimmäisen kerran nämä kuullessani itkuun. Nyt osaan jo hymyillä asialle. Kaikki Leevin nähneet tietävän enemmän kuin hyvin, miten paljon voi pienellä eläimellä olla elämän iloa ja draivia! Olen äärettömän kiitollinen, että fyssarimme kannusti minua jatkamaan sitkeästi työskentelyä Leevin kanssa. Lähdin Leevin kuntoutukseen mukaan koko sydämmelläni ja näin lopussa kiitos seisoo. Minulla on maailman onnellisin Leevi, joka saa elää täyttä koiran elämää päivittäin.

Koiran elämä, se oli ainoa vaatimus hoidoille. Tein alusta asti selväksi, että jatkuvalla kipulääkityksellä huumattu kotona makaava mytty ei olisi oikein Leeviä kohtaan. En myöskään koskaan asettanut harrastuskorttia pöytään, harrastuksista viis - kunhan koiralla on hyvä koiran elämä. Kunhan se saisi juosta vapaana, leikkiä, syödä hyvin ja olla vapaa kaikista rajoitteista ja kivuista. Tämä on nyt täyttynyt ja olen ikikiitollinen kaikille tämän mahdollistaneille. Aloittelevana yrittäjänä olisi lompakko loppunut kesken, jos kasvattaja, oma perhe ja kaikki muut osalliset eivät olisi minua ja Leeviä auttaneet. En edes tiedä miten kiittää. En tiedä mitä tekisin ilman teitä, enkä todella tiedä miten elämä jatkuisi ilman tätä valopilkettä elämässä.

Saan joka aamu herätä hervottoman kuolaisiin pusuihin, nauttia ulkoilmasta lehtiä jahtaavan nuorukaisen kanssa, syödä iltapalaa ruskeat nappisilmät kaikkia liikkeitäni valvoen ja käpertyä sänkyyn pienen karvakerän viereen. Tämän kaiken lisäki saan vielä älyttömänä bonuksena harrastaa meidän molempien ihannoimaa lempilajia, ja luoda meidän yhteistyöstä päivä päivältä saumattomampaa. Vain yksi voi olla, ihan vain Leevi ♥

Jos elämä ois helppoo

Leevin oireilu alkoi tammikuun lopussa (26.1.2015). Se ei aktiivisesti ontunut alussa, eikä oikeastaan missään vaiheessa. Ainoa oikea näkyvä oire oli vasemman takajalan käyttämättä jättäminen portaiden alaspäin menoissa. Ensimmäisen kuukauden liike oli puhdasta ja hyvännäköistä, kummallisen kipukäytöksen (läheisyyden kaipuu, lisääntynyt juominen ym.) käytiin kuitenkin siellä fyssarilla (80€). Yleislääkärille en vaivautunut viemään, sieltä kun saa aina niitä kipulääkkeitä, ainiin ja sitä kuuluisaa lepoa. Tosi helppo yhdistelmä, kivuttomaksi turrutettu koira ja lepo? Ei onnistu, kivuttomana kaveri painelisi menemään miten sattuu, ja rikkoisi lisää. Fyssarikäynti ja sieltä löydöksiä. 

FYSSARI #1 3.2.2015

• Reagoi käsittelyssä vahvasti koko takapäähän (murahteli, luikerteli)
• Vasen takajalka ei sietänyt käsittelyä lainkaan (ei suoristunut)
• Liike oli puhdasta, käynnissä, ravissa ja laukassa
• Koska kinnervika on yleinen, pelättiin heti pahinta

Tätä seurasi kahden viikon remmilenkkeily. Ei kirjoiteltu kipulääkkeitä, koska koira ei todella mitenkään muuten oireillut. Kotiläksynä venyttelyjä (joita ei pystynyt suorittamaan omien liikeratojensa mukaisesti) ja rauhallista eloa. Tässä välissä harjoiteltiin pääkopan vuoksi hirveä määrä uusia temppuja, ja koirani osaa nyt kerätä lattialta kolikot kippoon. Että niin tylsäksi meni elämä. Koska kehittelin päässäni kauhukuvia googlen avulla erinäisistä sairauksista, olin varma että Leevillä oli luusyöpä, kinnerluksaatio ja ainakin kuusi muuta ongelmaa. Täten varasin osteopaatti ajan(70€), jotta saisin laajemman mielipide piirin. Ruffe pääsi samalla käsittelyyn, ja olikin hyvässä kuosissa.

OSTEOPAATTI #1 11.2.2015

• Liike oli hiukan vinottaista, paino jakautunut selvästi kropassa
• Lonkka, sekä polvet reagoivat käsittelyyn vahvasti
• Kinner ei reagoinut enää lainkaan
• Paikallaan seistessäkin paino oli aina jakautunut vain toiselle puolelle
• Epäillys ristisiteiden repeämästä, (vaikka koira ei lainkaan ontunut?)

Tämän jälkeen pureskelin kynsiä vielä enemmän. Ristarien meno olisi ollut ihan kamalaa. Onneksi oma järki (lue: paniikkisoitto fyssarille) kuitenkin muutamassa päivässä voitti ja lähinnä koiran lonkkine tulevaisuutta. Sisäaktivoinnit jatkuivat, ja huolen määrä kertyi päivien mittaan. Portaiden alasmeno näytti oikeasti hankalalta, ja vasen takajalka ei suoristunut enää edes 40% siitä mahdollisesta sadasta. Venytyksissä otti heti vastaa, ulisi ja repi jalan pois masun alle koukkuun. Yllättäen ei sitten venytelty kummemmin, kun en epäammatilaisena lähde koiraa painamaan väkisin venytyksiin. Vihdoin koitti kaukaiselta tuntunut toinen fyssarikäynti (54€).

FYSSARI #2 17.2.2015

• Liikeradat huonontuneet, ihmisen avustamat venytykset liki mahdottomia
• Polvi saatiin suljettua eipäillyistä pois, kintereen kera
• Lonkka reagoi jokaisen suunnan venytyksiin todella voimakkaasti
• Ortopedi kävi kokeilemassa, ja vahvisti vian olevan lonkissa

Tänä päivänä varattiin ortopedi aika (419€). Vastahan siitä on alle vuosi, kun toisen koirani kanssa siellä kävin. Vaan ei auta, leuka pystyyn ja kohti huomista. Ortopedi aika varattiin kaaaauuuuaas. Leevi täytti vuoden 1.3, jolloin saa virallsiakin kuvia, joten kuvausaika sai päivämääräkseen 5.3. Tässä mukana muutamakin eläinlääkäri, fyssari ja orto. Aikaa vierähti kello kahdeksasta aamulla, aina kello kolmeen päivällä. 

ORTOPEDI #1 5.3.2015

• Otettiin viralliset kuvat lonkista, kyynäristä ja ristinikamista
• Virallinen tutkimuspolvista, kuin myös epäviralliset röntgenit
• Hereillä tehty liikeratojen vääntelyssä ei saatu tehtyä venytyksiä
• Nukutuksen alaisena tehdyissä venytyksissä heräsi ajatus lonkkadysplasiasta

Kahvin hörpintä aulan puolella ei auttanut paniikkiin, ja olikin välissä pakko lähteä ulkoilemaan ja ajattelemaan muita, ettei tullut hulluksi. Kun vihdoin päästiin kuvia katsomaan oli meillä vastassa odottamattomia asioita. Tiesin asioiden olevan huonosti, kun kutsuttiin kokoustilaan tutkimaan kuvia - pois muiden ihmisten silmien alta. Sain onneksi Leevin puoli tokkuraisena syliini kuvien katselun ajaksi, niin olipahan jotain mitä rutistaa. Hirveän urhea pieni mies toimitti potilaan virkaa todella hyvin. 

Ennen kun kuvat läväytettiin näytölle sain käteeni hoitotodistuksen, laskun ja diagnoosin. Voitte arvata minkä luin ensin? Diagnoosi lista oli pitkä, mutta tämä jäi käteen. ''Leevillä on todettu lonkkadysplasia, sekä lonkkinivelen löysyys. Kuin myös lonkkanivelen synoviitti - eli nivelkalvon tulehdus.'' Tämä yksinään olisi riittänyt nuoren naisen shokeeraamiseen, mutta tämän lisäksi Leevillä on jotain niinkin harvinaista, ettei oireryhmälle ole vielä nimeäkään keksitty.''Lantio luu on kiinnittynyt ainoastaan selkään, mahdollisesti rustolla tai ei lainkaan taka osasta''. Yllä havainnollistava kuva. Luustokuvista mahdoton sanoa, onko siellä rustoa, lihasta tai ei mitään, pitämässä luusto paikallaan. Vasemmalla terveluusto, oikealla Leevin tilannetta hyvin vähän valoittava mysteerituherrus.

Tältä käynniltä käteen jäi huolen lisäksi kipulääkkeitä kuukaudeksi. Ensimmäiset päivät rauhallisesti kipulääkkeisiin totutellen ja fyssari aikaan asti remissä, sekä pieniä hetkiä vapaana - venytykset suositeltuja. Heti seuraavan viikon torstaille varattiin yhtämielisesti orton kanssa fyssari aika (56€), katsotaan mitä ollaan saatu aikaan. Tässä välissä saatiin jo kennelliitolta tietoja (alle viikossa?!). 

FYSSARI #3 12.3.2015

• Venytykset onnistui huomattavasti paremmin
• Laaserin antamisen jälkeen jalan kokonaan suoristuskin onnistui
• Edelleen varovainen takapäästään, mutta kaikki hoito saatiin tehtyä
• Puitiin läpi luustokuvia ja mahdollisuuksia

Kipulääkkeistä selvästi apua tulehdukseen heti, mitään sivuoireita ei ole ilmennyt. Juo toki edelleen runsaasti/pissii paljon, mutta muutoin normaali eläin. Fyssarilta saatiin taas hurjasti luottoa tulevaan ja apuja vaivanneisiin kysymyksiin. Tuo luustosta puuttuvan palasen kohdalla hänellä oli onneksi kokemuksia! ''Tämä on huonoimmassa tapauksessa aiheuttanut koiralle lihasjumeja rankaan''. Ei yhtään huono uutinen. Lihasjumit on ennaltaehkäistävissä ja hoidettavissa, näistä jutuista mulla tuon jumiherkän Ruffen kanssa on kokemusta. Suuuuren suuri kivi vierähti sydämmeltä ja saatoin hetkin tiristellä fyssarin lattialla Leeviä musutellen. 

Nyt on pari päivää kulunut fyssari käynnistä, ja tyyppi on taas alkanut venyttelemään enemmän. Saan jo itsekin venyttää kaikkia koipia mallikkaasti ja liikkuminen taas parantunut. Ei kuitenkaan tuudittauduta tähän, jaa jumppaillaan jatkossa ahkerasti - niinkuin nytkin. Onnellisen suuri kasa uusia harjoitteita takataskussa ja vahvaluotto siihen, että Leevi pääsee elämään oireetonta elämää. Tämän onnellisempi ihminen ei voi olla, ei vaan voi.

Kennelliitto palautti lonkat C/C'nä kun olin odottanut pahempaa. Dysplasia sana on vaan niin käsittämättömän ruma, eikä sijoiltaan meno kuullosta yhtään mukavammalta. Näillä lonkilla kuitenkin pääsee elämässä eteenpäin, ja olen vaan niin onnellinen Leevin puolesta, ettei tuloksiin pärähtänyt D/D tai E/E lukemia. Myös isona plussana symmetrisyys. Molemmilla puolilla C/C on helpompi koiralle, kuin toisen puolen heikkous. Nyt vaan rauhassa jatketaan kipulääkkeet loppuun, tutustutaan vesijuoksumattoon ja kasvatellaan takajalkoihin tukevia lihaksia ihan olan takaa.

Kaikki tämä vaiva ja laskut ovat olleet sen arvoisia. Tiedän mikä koiralla on, tiedän että voin auttaa ja vaikutta, ja kaikenlisäksi ammattilaisten avustamana tiedän että miten. Tämä liki kahden kuukauden hirveä ajanjakso on nyt takanapäin, ja me voidaan keskittyä tulehduksesta paranemiseen, ja keväästä nauttimiseen! Onni on tervehtymään päin oleva pieni eläin, joka tulee elämään elämään TÄYSIN RINNOIN!

Toipilaspäiväkirja #2

Koipeliini (lue:leevi) kävi eilen (3.2) fyssarilla ensimmäistä kertaa. Odottelu huoneessa oleminen tuotti pienelle miehelle pään vaivaa ja nukkumisen välissä piti huudella vieraisiin pöytiin parit epävarmuus pillahdukset. Tästä huolimatta hyvin suijui eka kerta Viikin yliopistollisella. Hoitotäti oli Leevistä jännittävä, mulle tuttu tyyppi (Kirsti Lind) ja osasikin Leevin voittaa puolelleen nopsasti. Penska antoin hyvin käsitellä itseään, vaikka sainkin ensi kertaa kuulla pienen miehen suuren murinan.

Kummallisesti oireillut takajalka otti heti silmään käsittelyssä. Kirsti koski kintereeseen (akillesjänne) niin alkoi matala murina kuulua. Fiilis jäi joko päälle, ja/tai polvikin on kipeä sillä murina jatkui koko jalan tutkinnan ajan. Toinen takanen ei saanut aikaan reaktiota, niinkuin ei kumpikaan etujalkakaan. Takakoiven venytyksissä Leevi pisti vastaan. Eteenpäin alka venyi ja suoristui, taaksepäin venytys löi heti jalan koukkuun ja sama tilanne kun koukistajaa tehtiin. Joten tästä epäillys lonkkaan. Ranka ja muu kroppa oli hienosti auki ja käsiteltävissä. Liikkeet näytti hyvältä, ja saatiin hirmusesti kehuja meidän ravista - en vängännyt vastaan, Leevillä on upea ravi. Isoja, pieniä oireita siis ja selkeitä reaktioita kerta toisensa jälkeen. Tämä käynti lähinnä vahvistu mun tunteen siitä että kaikki ei ole kunnossa, ja pisti epätiedon siemenen kytemään oikeen kunnolla.

Kahden viikon päähän varattiin toinen aika Kirstille. Ja tämän jälkeen onkin luvassa luusto kuvat, kun kaverilla ikä riittää. Hohhoijjakkaa. Ei ole elämä koirien kanssa aina helppoa, mutta hitto miten näissä aina tajuaa sen tärkeimmän. Vaikka mun koiria aina muutenkin arvostan ihan omina itseinään, niin näissä aina herää kuinka juuri mulla on ne maailman parhaat koirat - niinkuin varmasti teillä kaikilla lukijoillakin. Muistan tämän taas astetta paremmin, ja levolla lähdetään taas liikkelle. Remmilenkkejä 70% ja 30% vapaana, mielen aktivointia ja uimaton kaksi viikkoa - hormoonihyrrällä saattaa palaa käpy nopsastikin. Tuleepahan reenittyä olemista vaan. 

Matka jatkuu

Osteopaatilta päästiin lääkärille, jossa tehtiin perustarkastus ja maailman kovakouraisimmat venytykset (lue: ei enää koskaan mennä samaan paikkaan). Lääkäri totesi samat asiat kuin minä hänelle ''Ontuu vasenta etujalkaa, johtu varmaan takajalasta, enkä löydä selkeää kipukohtaa''. Tämän jälkeen hän empimättä kirjotti meille aika rankat kipulääkkeet, tokaisi vain että varman päälle. Ei puhettakaan ollut fyssarille menemisestä, kunnes minä avasin suuni. Lääkäri kuitenkin tuki ajatustani ja sanoi, että voisin aloittaa kipulääkekuurin vasta fyssarin jälkeen. Tästä suoraan soitto Viikin Yliopistolliseen, ja fyssari ajan sain heti torstaiksi.

Eilen kurvattiin siis Viikkiin, yllättävän positiivisin mielin. Minua ei enää ehkä pelota se, että mitä jalasta löytyy. Tahdon vain palavasti tietää, mikä siinä on vikana ja mitä voin asialle tehdä. Käsittely sujui mukavasti, ja fyssarikin tokaisi, että ompa hoitomyönteinen tapaus. Ruffe lössähti matolle itse ja sulki silmät. Harmikseen, tämä ei kuitenkaan ollut hierontaa, vaan nyt etsittiin kipupisteitä. Jo liikkeitä katsoessa fyssarimme huomautti, että luulee takajalan olevan kaiken pahan alku. Koira pysyi onneksi suorassa, mutta epäpuhdashan sen liike on. Ei ehkä maallikon silmään, mutta sekä ammattilainen että omistaja tällaisen muutoksen huomaa.

Lopputulos käsittelyn jälkeen oli seuraava. Vasemman etujalan ranne tuntuu reagoivan voimakkaammin kuin muu osa jalasta. Toistuvasti laajentaa silmiään ja koittaa päästä pois tilanteesta.Turvotusta ja aristelua siis näkyvissä. Kävi se kerran huomauttamassa ihan irvistämälläkin. Keskiselkä on jumissa, johtuu luultavasti jommasta kummasta/tai kummastakin jalasta. Vasen takajalka on mysteeri. Aristaa koko jalkaa, mutta polvessa tuntuisi olevan jotain epämääräistä. Sain itsekin tunnustella, ja polvessa tosiaan on kummallinen patti lumpion jälkeen, suunnilleen siinä mihin reisilihas kiinnittyy.Näillä puheilla päätettiin vielä lykätä kipulääkekuuria ja varata ortopediaika. 

Ortepedille siis matkamme jatkuu. Fyssarikäynnissä positiivista oli se, että Ruffen lanne, lavat ja reidet olivat täysin auki! Tätä en ole kuullu viimeiseen kahteen vuoteen. Aina on ollut jossain näistä edes pieni jumi. Ei ole enää. Hitto miten hyvältä tuntuukaan. Mielessä toki kummittelee edelleen tämä rumasana, nivelrikko. Kaikesta me kuitenkin selviydytään, ja nyt vaan odotellaan ortopediaikaamme.