31.7.2012

Ruffen leikkaus

Tämän päivän eläinlääkäri käynti olo todellakin odotettu. Kahdentoista tunnin paasto jälkeen, oli Ruffe kovin seurallinen (jos vaikka sattuisi nameja herumaan). Yhden aikaan suunnattiinkin eläinlääkäriä kohti, ja käytiin kevyt 30 minuutin lenkki siinä lähistöllä. Kello alko lähestyä kahta, joten siirryttiin sisätiloihin ja pian meidän leikkaavalääkäri Sonja kipitteli noutamaan meitä ovelta. Mittailtiin paino, ja tällä hetkellä saatiin lukemaksi 9,4 kg. Se onkin Ruffen ihanne paino. Alle kymmenen yli yhdeksän, loistavaa. Jutustelun aikana Ruffeen tuikattiin nukuttuvat aineet ja pian se hoipertelikin lattialla, kunnes antautui ja lysähti makoilemaan. Siliteltiin heipat ja suunnattiin ostoksille sillä aikaa kun Ruffe olisi kastraatiotaan hankkimassa.



Kahden tunnin varoajan jälkeen lähdettiin noutamaan Ruffea. Sonja kuuli meidän tulon, ja päästi Ruffen heräämöstä tallustelemaan huoneeseen. Hyvä etten ovelta sinne juossut, kun näin miten raasuna se oli. Lääkäriäkään en tervehtinyt, kun ensimmäiset sanat mun suusta oli " voi pieni, tule tänne " ja sehän tuli. Kauhealla vauhdilla ja vinkunalla, kunnes rojahti syliin ja siihen jäi. Siinä sitten vielä kuunneltiin ohjeistus seuraaville päiville. Neljäksi päiväksi on kipulääkkeitä, joita saa/pitää kaksi päivässä antaa. Kauluri on päässä 10-14 päivää.


Tällä hetkellä Ruffe on vielä ihan tokkurassa, kävelee jo kuitenkin. Tikit on peitetty haavalaastarilla, jos vaikka muutaman päivän tai edes tunnin pysyisi.  Toisessa etutassussa on tietenkin tippaa varten ajeltu hiukan karvaa, mutta kovin säästeliäästi on tolta karvaa leikelty. Kaulurin kanssa on kyllä vähän harjoiteltavaa, ei oikein tunnu pysyvän pystyssä, kun kauluri kolahtelee milloin mihinkin. Muutama puklu on jo lattialle ilmestynyt, eikä ruoka tietenkään maistu. Katsotaan myöhemmin uudestaan, jos vaikka maittaisi. Tässä kaikki tältä päivältä, päivittelen Raasu-Ruffen kuulumisia tiuhaan tahtiin. Onneksi Sauli tulee tänään tänne yöpymään, niin saa Ruffekin mieluisan petikaverin.

Ciao!

30.7.2012

Askel taaksepäin

Hetikun tulee blogiin kehumaan niin lähtee hommat alamäkeä. Lassen masu on taas ihan sekaisin, ja sanotaanko vaikka, että meiltä lähti muutama matto pesulaan. Ruffe sen sijaan on ihan hormoonihirviö. Tänään treeneissä sain sitä hakea muitten tokoharjoituksista ja muutaman puudelin luota. Laskeskelin että ainakin kymmenisen kertaa karkasi menemään, välillä ilman sen suurempaa päämäärää. Ihan vain lähti ja juoksenteli ja pissi joka nurkkaan.

Itse treenit kuitenkin olivat rattoisat. Tultiin puolituntia muita ennen ja treenattiin keppejä ja kontakteja valkun opastuksella. Keppejä otettiin kuuden sarjoissa. Ensin kuusi keppiä palkka siihen väliin ja heti seuraavalle kuuden kepin sarjalle ja namikiposta palkka. No takuttiin aluksi tosi pahasti, mutta sitten alkoikin homma luistaa. Viimeinen kerta oli ihan mahtava! Otettiin kepit meille vaikeasta suunnasta, ja olin itse Ruffelle vaikealla puolella ja meni ihan nappiin, ai että tuli hyvä fiilis. Tämän jälkeen kokeiltiin vielä puomin kontakteja (jotka eivät sujuneet kummoisesti) ja keinun kontakteja jotka sen sijaan sujuivat erinomaisesti.


Kentälle alkoi kokoontua muitakin tuttuja naamoja ja melkein koko ryhmä oli tälläkertaa paikalla. Tehtiin paljon erillaisia valssi harjoituksia, jotka Ruffe kyllä osaisi, mutta koska on ihan hormoonipyörteissä, lähti aina menemään silloin kun huvitti. Ai että otti päähän, taisi kyllä muutkin sen huomata. Lopetin hetkeksi tekemiset tykkänään, kun ei siitä hermostuneena mitään tulisi. Palattiin treenaamaan sitten sivulle irtoamisi, mutta juu ei. Monien yritysten ja kahden karkaamisen jälkeen, saatiin yksi (liki) onnistunut suoritus ja siihen loppui meidän treenailut.

Eilen Ruffella oli joku ihme napsahdus päässä. Siis minun pikku hauvveli, joka ei koskaan ole mitään nylkyttänyt, jahtasi mun jalkaa kuin hai laivaa. Pojulle kelpasivat myös tyynyt ja peitot. Yöllä meni hermot koko koiraan, ja muistan monesti tönäisseeni sen lattialle. Noh, onneksi sain kastrointia siirrettyä, joten ollaan huomenna menossa eläinlääkärille. Kahdelta olisi aika, joten paasto alkoi muutama tunti sitten ja jatkuu aina pitkälle päivään asti. Vähän jännittää ja pelottaa, vaikka kyseessä on rutiini leikkaus.

Huomenna siis surkeita kuvia unisesta leikkaustoipilaasta, nyt painutaan nukkumaan. Huomenna jaksaa sitten olla skarppina ja vahtia ton touhuiluja. Onhan hänel iso päivä edessä, vaikkei siitä itse ymmärräkään sen enempää.

Buonanotte!

28.7.2012

Löpinää

Ajattelin kerrankin ihan ajan kanssa tehdä postauksen tulevista ja menneistä muutoksista meidän elämissämme. Postauksissa on yleensä vain viimepäivien kuulumisia ja suuremmat jutut jostain syystä jäävät sanomatta. 

Lassen kuulumisia en olekaan päivitelyt ties milloin viimeksi! Lasse voi paremmin kuin pitkään aikaan. Oikeanlainen lääkitys auttoi masun kanssa ja jaksaa se vielä leikkiäkin. Lenkkeily kuitenkin rajoittuu noin kahteensataan metriin. Niin sanottu ''meidän mäki'' ylös ja alas ja sisälle. Vanhuus ei koskaan tule yksin. Kärttyisä vanha herra ei enää herää aamuisin innolla hakemaan postia, vaan kurkkii ikkunasta, kun Ruffe juoksee postilaatikolle ja takaisin, puolenpäivän jälkeen voitaisi palata asiaan. Luut maistuvat päivittäin ja hampaat pysyvät hyvässä kunnossa näinkin korkealla iällä. Uusi shamppoo auttoi hilseilyyn ja kutinaan, nyt turkki kiiltää ja on ihanan pehmoinen. Lääkärissä ei ollu käyty kuukausiin ja toivottavasti ei tartte käydäkkään vielä aikoihin. Lasselle tuleekin muutaman kuun päästä 12-vuotissynttärit, luultavasti kakkuineen päivineen.


Ruffesta olettekin kuulleet ja paljon. Suuria juttuja on kuitenkin jäänyt sanomatta. Alkuviikosta vihdoin varasin ajan lääkärille, koirallahan ei siis mitään vikaa ole. Vaan ollaan tultu siihen tulokseen, että kastrointi on hyvä investointi. Lääketieteellistä syytä Ruffen leikkaamiselle ei ole. Syy on yksinkertainen, Ruffesta ei aijota teettää pentuja. Turha sitä on hormooneilla härnätä, jos se johtaa vain turhautumiseen. Ruffehan on niin pehmo, ettei agressiivisuutta tarvitse pelätä. Mutta mua ärsyttää noi pienetkin hormoonihyrräykset, kuten hajujen nuoleminen maasta, merkkailun jälkeinen kuopiminen ja treeneissä keskittyminen on välillä (oi niin ihanassa) narttu labbiksessa. Tämä kaikki pois, kiitos. Löysin suhteellisen hyvällä kastraatiohinnoittelulla eläinlääkäriaseman ihan läheltä. Meidän oma lääkäri tekee todella kalliita toimenpiteitä (yksityisyrittäjä kun on). Joten eläinlääkäriasema Tassu, tarjoaa meille oivan kastraatiopaikan. Varattuun aikaan on vielä viikko ja muutama päivä. Tuntuu jo nyt oikealta ratkaisulta, näyttelytulos on haettu, joten jos joskus oikeasti päästäisiin agivalioiksi asti, niin ei jäätäisi 'varjoon'.

Tuntuu siltä, kuin vasta äskettäin oltaisiin käyty pentukurssilla Ruffen kanssa. Mutta aikaa on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Ja joulukuussa juhlistetaan Ruffen kaksivuotis päivää. Paljon on tapahtunut tänäkin vuonna ja aika tuntuu menevän ihan hurjaa vauhtia. Alkuviikosta tuli vuosi täyteen mun oman kullan kanssa ja kaikki tuntuu sujuvan loistavasti. Varmistus opiskelupaikasta tuli, meikä typy lähtee HELPA:an opiskelemaan Ravintola- ja hotellialalle. Yhtäkään tuttua ei koulussa mulla ole, muta enköhän sosiaalisena ihmisenä pärjää. Vaikka kovin pidänkin lomailusta, niin arkeen palaaminen on varmasti ihanaa sekin. Meillä jatkuu treenaaminen HSKH'lla normaalisti, toki nyt tulee kastroinnnin takia kahden viikon tauko ja siitä sitten rauhallisesti takaisin kentille. Rally-toko paikkaa etsitään edelleen ja toivottavasti syksyllä päästäisiin johonkin. Tässä tämän päivän mietteitä. Nyt suunnataan koirapuistoon tapaamaan paikallisia.

Ciao!

27.7.2012

Askel lähemmäs arkea

Tää viikko lähtikin ripeästi käyntiin, sillä ohjatut treenit HSKH'lla on alkanut taas. Tällä kertaa alkeiskurssin jatko-osalla. Sama ryhmärämä on koossa ja on ihan mahtavaa treenata. Maanantain treenit kuitenkin osuivat vielä mökkeily kaudelle, joten treeneissä olikin meidän lisäksi vain yksi koirakko. Ihan kiva välillä näinkin, niin pystyy keskittymään paljon paremmin. Mutta toisaalta hauskempaa isommalla porukalla, kun pääsee yhdessä hekottamaan omille toilailuille. 

Treenit aloiteltiin tosiaan käännöksia harjottelemalla, ja kontakti keskusteluilla. Pian alettiin treenaamaan pimeitä putki kulmia ja yhdistelemään niitä käännöksien kanssa pieniksi radoiksi. Ruffella oli hiukan hakusessa agilityn salat, kun oli ollut vähän taukoa kentiltä. Noh, yrittämisien jälkeen saatiin onnistumisia kulmien kanssa ja siihen jäi ne kulmat.  Pimeätputkikulmat se hakee ihan loistavasti (kunhan itse ohjaisin loppuunasti), mulla vaan tuntuu olevan radalla kauhea kiirus koko ajan.


Tällänen rata koottiin ja tietysti oltiin taas ensimmäisinä radalla. Ekaa kertaa treeneissä ikinä, oli siis rataantutustuminen. Valkku katteli vieressä kun Wilhelmiinan kanssa pyörittiin rataa ympäri valsseineen päivineen. Hassua kyllä, vaikka se kuinka tyhmältä näyttääkin, ei enää itselle tule törppö olo rataa juostessa (ei edes ilman koiraa). Joten muutaman kerran tutustuttiin rataan ja sitten koira mukaan. Vedettiin ekalla kerralla nollarata! Valmentaja hihkui innosta vieressä, ja pyysi menemään uudestaan vielä (vain siksi, että meinasin itse törmätä esteeseen). Otettiin uudestaan ja taas nollarata. Kehujen ja lelujen kera Ruffe pääsi lepäilemään hetkeksi. Sitten seurailtiin tovi jos toinenkin toisen koirakon suorittamista.
Tiistain hallireissulle napattiin taas mukaan Jenni & Elvis. Kerrattiin eilista rataa, muutamilla muutoksilla, ja otettiin parit A'n kontaktit. Kokeiltiin taas ottaa vähän keinua, ja sujui todella hyvin tällä kertaa. Loppu aika hössöteltiin vähän rally-tokoa ja muuta hömppäilyä koirien kanssa. Innostuttiin temppuilemaan Ruffen kanssa, jonka Jenni videoi tietenkin. Kiitos Jennille taas seurasta ja kuvaamisesta. Kummaa kyllä Ruffe osaamat temput katoavat aina päästä, kun niitä oikein yrittää muistella. Noh, tässä nyt osa niistä.


PS. Koirien sivujen kuvat päivitetty.

23.7.2012

Saimaalla

 Ahhh, ollaan vihdoin kotiuduttu Saimaalta, on se vaan niin ihanaa olla kotona! Viikossa on varmasti ehtinyt tapahtua paljon, ja ehkä liikaakin, mutta nyt kyllä pistän meidän viikon vain pähkinänkuoressa esille. 


Suurimpiin saavutuksiin viikon aikana kuuluu se, että Ruffe oppi uimaan. Siellä se veteli pitkin saimaan rantaa pallon perässä, jo huomattavasti syvemmälle kuin aikaisemmin. Pienessä aallokossakin tuntui uiminen maistuvan. Veden saralla, on tapahtunut muutos myös venekäyttäytymiseen. Enää ei riehuta pitkin paattiia, keikuttaen koko höskää. Vaan istutaan tyytyväisinä nokassa, tai vähemmän tyytyväisinä perämiehenä. Pelastusliivit kuitenkin tuovat varmuutta, niin veneylyyn kuin uintiinkin, joten eivät turhaksi jää vaikka uinti sujuisi jo ilmankin. 




Kaikista suurin saavutus on kuitenkin se, että Ruffe on oppinut kulkemaan autossa. Matkattiin ympäri suomea autolla, yli 1000 kilometriä! Eikä yhtäkään puklua tullut, kuolaakaan ei paljoa näkynyt. Kolme tuntia autossa, yhden pysähdyksen taktiikalla, sopi Ruffelle mainiosti. Siellä se makoili ja vuoroin kurkki maisemia, nukkuikin osan matkasta. Ihana matkustaa, kun ei tartte pelätä pukluja, varsinkaan uusissa autoissa.


Vielä yksi saavutus on tuo vapaana oleminen. Hyvinhän se omalla pihalla pysyy, ja siedettävästi treeneissäkin (ellei jossain ole ihanaa rohisevaa koiraa). Mutta se, että se pysyi täysin uudessa paikassa, hyvin mukana, kertaakaan harhailematta oli iso juttu mulle. Ei se näyttänyt olevan moksiskaan uusista rajoista, vaan kipitteli kuin vanhatekijä uutta pihaa ympäri ämpäri. Ainoa miinus pihalla oli suomainen lampi, jonne tuo epeli tietenkin koitti itteään tyrkätä. Eihän se nyt tajunnut, ettei suohon voi mennä. Noh, tämä opittiin vaikean kautta, kun sain Ruffea kammeta ylös sieltä. Onneksi en vahtimatta sitä koskaan jättänyt. 


Muutoin meidän loma oli aikasamanlaista kuin arkikin. Aamulenkkejä ja iltalenkkejä. Agia ei otettu yhtään, pidettiin siitä vähän vapaata. Käytiin Puumalan torilla monet kerrat syömässä lettuja ja muikkuja, joista Ruffekin sai osansa. Torilla varmaan parasta oli iloinen ja kesäinen tunnelma. Sekä tietenkin muut koiraihmiset, ihaninen hauvoineen. Ruffe pääsikin tutustumaan  muutamaan tiibetinspanieliin ja labbikseen. Taisi siellä bordercolliekin olla, harmiksi Ruffe ei päässyt järkyttävän kokoista rotikkaa haistelemaan, oli niin riehakas tapaus, kun vielä vauvva oli. Ei meillä sen ihmeempiä tapahtunutkaan lomalla, ja seuraava reissu alkaakin jo heti perjantaina, kun suuntaan Viroon moikkaamaan isää. Onneksi Sauli tulee mukaan, niin ei tartte yksin mennä laivalla!

Buonanotte!

8.7.2012

Karjaan KV

Vihdoin koitti meidän näyttelypäivä ja noustiin aamulla ennen kukonlaulun aikaa valmistautumaan tulevaan koitokseen. Vedettiin pieni uuvutuslenkki pyörällä, jonka jälkeen alkoikin järjetön puunaus ton turkin kanssa. Ehdin kuin ehdinkin laittamaan sen kuntoon ennen yhdeksää, silloin olikin jo aika lähteä Karjaata kohti. Mökiltä ei onneksi kestänyt kuin kymmenisen minuuttia paikanpäälle, joten pukluilta säästyttiin. Kuolata piti vähän kuitenkin. 


 Käytiin ilmoittautumassa ja ryhmityttiin kehän laidalle odottelemaan. Paikalla ei vielä ollut kuin muutama sheltti, mutta Ruffella riitti vinkumista. Kellon lyödessä lähemmäs kymmentä käväisin testaamassa kehän, ja Ruffe tuntui liikkuvan vaivatta ja haistelematta. Tuomarina toimi tänään Oates Seamus. Tuomari oli irlannista kotoisin ja sen kyllä kuuli äänestä. Näyttelyitten kauhutarinoista huolimatta tuomari oli valloittava persoona ja kauhean ystävällinen. 

Olin ilmoittanut Ruffen nuoriin uroksiin, joten oltiin heti pienehkön junnuluokan jälkeen vuorossa. Nuorten kehässä meitä oli kaksi. Ruffea ei kovin kiinnostanut ympärillä tapahtuva, kun mulla oli nakkia taskussa, joten haisteluita tai keskittymisen herpaantumisia ei tullut. Seisotettiin koirat kehän laitaan ja saatiin siinä ollakin tovi. Ruffe kuitenkin pysyi aloillaan mukisematta. Sitten juoksutettiin klassinen ympyrä ja nostin Ruffen pöydälle. Yllättävää kyllä Ruffe ei paljoa arastellut tuomarin otteita, tosin mies oli kovin hellävarainen. Tämän jälkeen otettiin vielä liikkeet edestä ja takaa, ja tultiinn arvostetaviksi tuomarin eteen. Siinä saatiin tietenkin seisoa toooodella pitkään. Välillä piti asetella Ruffea uudestaan ja häntää sai vähän tökkiä alaspäin. Pian kuitenkin kehäsihteeri vilautti lappuja, saatiin arvosteluksi ERITTÄIN HYVÄ. Jopas jotakin.


NUO EH '' Nice head, good earset. Flatt skull. Good stop. Dark oval eyes, good bite. Strong neck. Good shoulders. Deep chest. Nice topline, tailset a little too high. Good bend of stifle. Not moving well in front today.'' Oates Seamus, Ireland. Paperiin oli ilokseni ruksattu rodunomainen lähestyttäessä.

Tyytyväisin mielin suunnattiin autolle, ostoskojujen kautta tietenkin. Mukaan tarttui numerolappupidike, sellainen klassinen käden ympärille tuleva. Ja Ruffelle viilennysloimi. Tavallinen sininen froteeloimi. Taas myyjä sai ihmetellä, että miten mulla on näin pitkä sheltti. Koko oli (kuten aina) 45. Olen todella tyytyväinen Ruffen käytökseen ja olemiseen näyttelyissä. En olis siltä voinut enempää pyytää, keskittyminen oli ihan uskomatonta. Ehkä piipahdan näyttelyihin useammin, taas toisaalta pidän mätsäreistä enemmän. Ja suattaapi olla, että Ruffelta leikellään hiukan miehyyksiä pois. Jos ei pentuja aijota Ruffesta teettä, ei sitä hormooneilla sen enempää kiusatakaan. Joten se tietää lähtöä kulkusille, katsotaan nyt vielä millaisia mielipiteitä tähän löytyy.

Nyt onkin aika suunnata Saimaalla viikoksi, joten kirjoitteluun tulee pienoinen tauko. Mutta koitan aina kirjoitella, kun koneen ääreen satun.

Ciao!

2.7.2012

Heinäkuuta

Kesäloma alkaa olla puolessa välissä, ja kesäkuu muuttui heinäkuuksi. Oon kirjoitellut vähän vähemmän, johten näistä kesän 'kiireistä'. Nyt kuitenkin teen pienen ryhdistäytymis liikkeen, ennenkuin suuntaan metsiin joissa ei nettiä ole.


Lauantaina Piia&Sisu suuntasivat meille päin. Tosin saapuivat paikalle vasta iltamöyhällä, joten hirveästi ei keretty lauantaina tekemään. Laiteltiin ruokaa ja kateltiin poikien painimista, kunnes päädyttiin lenkille. Kello alkoi olla kaksitoista kun kotiin päästiin takaisin. Neljän kilometrin öinen lenkki oli yllättävän virkistävä. Sunnattiin kuitenkin pian nukkumaan, sillä pojat heräisivät aikaisin olisi kesäloma tai ei. Yön ne onneksi nukkuivat rauhallisesti, mutta aamulla ei rauhallisuudesta ollut tietoakaan.

Sunnuntaina heräiltiin siis kahdeksan pintaan ja lähdettiin melkein heti ulkoilemaan. Käytiin heittämässä pieni lämmittelylenkki ja pistettiin pihalle agikenttää kokoon. Päätin opettaa Piialle valssin tekemistä, ennakoivaa ja normia. Sehän hoksas sen nopeemmin kuin minä, ja päästin sen Ruffen kanssa niitä kokeilemaan. Ruffe osaa valssit lukea tosi hyvin, joten sitä oli helppo ohjata (kunhan pysyy perässä). Kokeilujen jälkeen Piia otti valsseja Sisun kanssa. 


Itse vetelin rataa tyytyväisenä Ruffen suorituksiin, nollaratoja sateli koko päivän. Putki/A erottelu on kyllä ihan vaiheessa, ei millää, ei siis millään mene putkeen, vaan aina lähtee Aalle. Vaikka kyseessä on putkihullu koira. Tehtiin siis taas lukemattomia variaatioita radoista, ja neljään asti saatiin aika kulumaan agin parissa. Tosin taukoiltiin lounaan ja jäätelön äärellä ja annettiin poikien nukkua varjoisalla nurmikolla. Vadillinen vettä saatiin myös kulumaan poikien kesken. Treenailtiin viimeisimpänä vielä hyppytekniikkaa, ja sille namikupille irtoamista. Sisu on kehittynyt aivan valtavasti, ja ryntää kupille jo ihan intopiukeana. Ruffe osasi hommansa, ja suoritti hyvin meidän hyppy suoran. Tosi hyvin kokoaa ittensä pieniin väleihin, eikä tiputtele rimoja. Välillä yrittää hypätä kaksi kerrallaan, jos palaa käämit siihen pikku hyppelyyn.


Tänään suunnataan Hannan luokse kissavahdiksi, melkein koko viikoksi. Tiistaina on tuttuun tapaan hallivuoro. Perjantaina on luvassa lähtö mökille ja sieltä sunnuntaina Karjaan KV'seen. Josta matka jatkuu viikoksi Saimaalle, Ruffe pääsee tietenkin mukaan. Kiirettä pitää, koitan postailla ainakun ehdin.

Ciao!