Kehonhallintaa

Okei, myönnetään. Olen ollut laiska. tulee kirjoitusahdistus, kun on jäänyt aika monet treenaamiset kirjoittamatta, niin sitten en ole kirjoitellut ollenkaan. Aika tyypillistä. Paljon on kuitenkin tapahtunut, ollaan lenkkeilty nyt lomalla 20 km, ja meillä vieraili Teppo ja Domi shelttimäisin menoin. Treeneissä ollaan tietenkin käyty (ja usein). Sekä kisoja katseltu kalenteriin valmiiksi. Niihin tietysti pitäisi vielä ilmoittautua, ja maksaakin (milläköhän).

Sunnuntaista asti ollaan oltu systerin luona. Kissat otti Ruffen avosylin vastaan, kun taas illan tullen Ruffen hepulit aiheuttu stressiä kissoissa suuresti. Nuorempi vesseli kiipesi oman telineensä ylimmälle tasolle, ja tuijotti sieltä korvat viistossa muristen, ja kyllä kissanpentukin osaa murista. Aamulla kaikki oli kuitenkin taas normaalisti, eikä Ruffen tarvinnut pelätä sähisevää karvapalloa.

Meidän treeniohjelma on mennyt aikalailla sivusuihin. Olen niin vähän kotona, että en ehdi pitää rytmiä. Työharjoittelun vuoksi asustelen Saulilla, jonne en voi Ruffea ottaa arkena mukaan. Joten Ruffe on vietellyt viime viikot leppoisia päiviä kotona äidin kanssa. Tekemisenilo on ollut suuri, aina kun olen tullut kotiin. Temppuja satelee ennenkuin ehtii suutansa avaamaan. Otinkin siis tilanteesta kaiken irti, ja harjoiteltiin vähän kehonhallintaa.

Näitä on tarkoitus harjoitella niin kauan, että koira osaa pyöriä itsenäisesti vadin ympäri. Hauskaa yhdessä tekemistä ja takapään herättelyä. Takajalkoihin ollaan panostettu nyt enemmänkin, kun ollaan harjoiteltu yhden jalan nostamista. Vasenta ja oikeaa, tärkeää treenata molempia. Kuten pätkältä näkyy, on Ruffe yhden puolen koira, vaikka on kuinka treenattu. Nyt olenkin muutaman päivän vain treenaillut tuota vasenta puolta. Toivottavasti tasapainottuisi osaaminen molempipuoliseksi. Muistakaa ihmiset tehdä koirille hyvät lähtökuopat agilityyn!

Citykoira

Torstaista lauantaihin oltiin Mellunmäessä vahtimassa systerin kisuleita. Kaikki tätä edeltävät harjoitukset, valmistelivat Ruffea tähän muutaman päivän vierailuun. Torstai päivä tosin meni treeneissä, joten iltasella oli helppo tuoda Ruffe riehumattomana katsomaan kissoja. Niilo (meillä ennen asunut kolli) suhtautuu Ruffen aina yhtä letkeästi. Tuli ovelle vastaan ja puski ja purnasi muutamaan kertaan. Tämä nuorempi tämän kesäinen kissaneiti sen sijaan sihahteli ja kiipesi omaan linnaansa kurkkimaan otusta. Illan mittaan tuli kuitenkin alas, ja pääsi ihan leikkimäänkin Ruffen kanssa. Ihanaa, että ne tulevat näinkin hyvin toimeen ja jaksankin sitä usein ihmetellä. Ninni nimittäin tulee kissatalosta, jossa ei koiria ole ollut nähtävissä, ehkä juuri ja juuri kuultavissa. Ruffe sen sijaan, ei ole koskaan kissanpentuja nähnyt, aikuisia senkin edestä. 

Muu kaupunki elämä on Ruffesta aina kauhean jännää. Eihän mekään siis maalla asuta, mutta metsää on huomattavasti enemmän ja asvalttikin puuttuu. Suolatut tiet ja remmirähjäävät puudelit, olivatkin päivän sana. Ruskeiksi värjäytyneet lohkeilevat tassut eivät kuulu kaupungin parhaisiin puoliin, mutta huolellisella pesulla ja hoidolla on tämäkin homma hanskassa. Remmirähjäystähän Ruffe ei harrasta, ellei kyseessä ole lumikinoksesta hyppäävä lapsi. Epäloogisesti ja arvaamattomasti liikkuvat pienet ihmiset ovat Ruffen heikkous, mutta tästäkin ollaan pääsemässä yli (ei sillä, että oltaisiin kävelty kaikkien mahdollisten lasten perässä lenkillä).

Meidän perjantai-iltaa saapui piristämään Sauli ruokineen päivineen. Ruffella oli hymy herkässä, kun pitkästä aikaa pääsi moikkaamaan. Häntä vispasi vähintään 200 kilometriä tunnissa ja suusta pääsi taas kaikki mahdolliset mongerrus äännähdykset. Voi pientä. Samanlaista reaktiota oli odotettavissa, kun päätettiin lähteä Jennin ja Elviksen kanssa ostoksille itäkeskukseen. Muutamat vaatekaupat kaluttiin läpi. Cubuksessa Ruffe otettiin vastaan hymyillen ja sai liikkeen asiakkailta rapsutuksia ja pusutteluja, uskalsi mennä vierasta miestäkin moikkaamaan. Seuraavassa liikkeessä kaksi työntekijöistä alkoi hihkumaan välittömästi kun astuttiin liikkeeseen '' mä olen aina halunnut tollasen! ''. Ylpeänä sain kävellä Ruffen kanssa, joka käyttäytyi mallikelpoisesti hiukan ahtaammissakin paikoissa. Liukuportaat eivät olleet enään niin iso juttu, eikä tarvinnut kuin kerran täristä niitä mennessään. Eläinkaupoissa se oli kuin kotonaan, eikä napannut mitään nameja itsellensäkään. Tapasi ihastuttavan maltakoira neidin ja uskomattoman kauniin bluemerle lk collie rouvan. Eläinkaupasta mukaan tarttui Berran fleecelelu (agilityyn) ja uusi hammasharja, kahdella erikokoisella päällä. Hintaa yhteensä kertyi vain 12€. 

Seuraava päivitys koskeekin tätä ja ensi vuotta. Koitan saada listattua tärkeimmät asiat ja lukijoillekin on luvassa yllätys.

Myytti murrettu

Joka maanantai, ollaan systemaattisesti oltu tutustumassa systerin kisuvaavaan, Ninniin. Viime viikonlopusta suurinosa kuluikin siis näillä kulmilla. Vaan yksi asia rikkoo rutiinin, nimittäin kehitys. Ruffe on oppinut käyttäytymään pennun kanssa. Kissojen kanssa ei siis koskaan ongelmaa ole ollut, mutta yli-innokkuus on Ninnistä pelottavaa. 

Viikonloppuna tultiin siis yöksi tänne, ja vihdoin päästettiin Ruffe irti iänikuisesta remmistään. Ne tuli niin hyvin toimeen, että oltiin kaikki kauheen ilosia ja jotekin helpottuneitakin. Ilo taisi levitä noihin pörrösempiinkin otuksiin, ja alkoivatki pian riehua keskenään. Leikin rajuus on vähän kyseenalaista, mutta Ninni pitää puolensa. Kiipeilyteline taitaakin olla näiden hipan turvatolppa. Sähädyksestä uskoo Ruffe nuorempaansa, ja antaa Ninnille etumatkaa piilopaikkaansa.

Aina on mua mietittyttänyt, tämä kissa vs. koira myytti. Itse selvitän asian itselleni niin, että molemmat ovat saalistajia. Siksi on vaikea päättää kaapin paikkaa. Koko erokaan ei ole kummoinen. Ensi kohtaamista onkin joskus kuvailtu niin, että otetaan mittaa siitä, että kumpi syö kumman. Joissain tapauksissa tullaan siihen lopputulokseen, että koira todella haluaa pistää kissan osiin. Mutta väitän, että suurinosa koirista, on vain liian kiinnostuneita kissoista. Mitä te meinaatte?

Tänäkin maanantai iltana ollaan siis muutama tunti istuskeltu lattialla rauhallisesti, ja osa ajasta hillitysti leikkien. Komentamista on molempiin suuntiin, mutta vain tarvittavissa määrin. Ihanaa, että noi kaksi tulee toimeen. Vaikka eivät samassa taloudessa asukaan, ovat ihan vaan kissa ja koira. Joulun aikoihin olisikin tarkoitus tulla kissavahdiksi tänne, joten toivotaan, että tilanne jatkaa kehittymistä. Sanotaan vaikka näin, että tämän paremmin ei voisi mennä. Ihana päivä, ihania ihmisiä, ihania tapahtumia, ihanaa.

Lukijat, miten teidän koiranne reagoivat kissoihin?