Lemmikkimessut, tunnettu myös nimellä, tuhlureiden tyyssija. Jo aikaisin kalenteriin ruksattu messupäivä oli innolla odotettu kokemus. Osa päivästä tietenkin meni pentunäyttelyn kiertelyyn, johtuen tuttujen esiintymisistä ja shelttipennuista! Löysin itseni myös pariin otteeseen ESS'sän kojulta, jonne en itse tänävuonna mennyt töihin. Ehkä sitten ensi kerralla? Mukava oli kuitenkin törmätä shelttituttuihin. Paikalla uimapäivästä tuttuja kavereita oli iiiiso liuta ja tietenkin Ruffen tyttöystätä, Dansu. Erityisenä herkkuna kakun päällä oli tempputaitaja Hippi. Sheltti-ihmisille tuttu tyyppi, joka esiintyi mahdottoman hienosti, joka ei kyllä ketään yllättänyt. Hienoja temppua ja ihanaa yhteistyötä. Me ainakin fanitetaan Hippiä!
Kojuja kierrellessä tunsin erittäin yllättävän tuuppauksen polvissani, ja jokseenkin närkästyneenä ajattelin, että on se kumma, miten ei ihmiset pidä koiriaan lyhyellä hihnalla tällaisessa paikassa. Kurttukulmat kuitenkin kirkastuivat, kun huomasin jaloissani pyörivät tutun pennun. Greyhound ihastukseni. Tämä plikka on yksi vakio uitettavistani, ja bongasi minut kauhean ihmissumankin keskeltä. Omistaja huomasi minut vasta, kun toinen oli jo ehtinyt syliin. Tuli niin lämmin olo sydämmeen, kun toinen oli ihan hepulissa minut nähdessään. Pusuilta ei onneksi vältytty, ja likkaa pääsenkin näkemään tällä viikolla uudestaan, sitten uimavuorolla. Näin kovien kisatittelien omaavia koiria on suuri ilo uittaa. Likan muu perhe onkin Europian Champpioneja ja Suomen mestareita pullollaan, ja se kyllä näkee reisissä! Uskomattoman upeita juoksijoita.
Kaiken tämän koira hössötyksen sivu tuotteena oli myös jyrsijä intoilua, lähinnä rottien ja pupuvauvojen kohdalla. Kissanäyttelyt tuli katseltua, kun sisko rakkaani on hullukissanainen - pitihän ne kaikki kuvata. Kauniita rotukissoja tulikin ikuistettua, sekä niitä tavallisiakin tallaajia. Kissat on käsittämättömän kauniita, vaikken itse niistä kovin perustakkaan. Erityisesti Bengalit miellyttävät silmää, ja Siamilaisten luonne on äärimmäisen omanlainen. Ja tietenkin molemmat näistä kissaroduista pärjäävät todella hyvin kissa-agilityn saralla, heh heh.
Päivän kohokohta minulle oli kuitenkin vasta messun viimeisellä tunnilla. Paimenkoira näytös. Ihanat osaavat sukulaissielut paimentamassa hyvin koulutettua lammaspoppoota. Kommenttiraidan hommaa hoiti itse kasvattaja, jolla oli paljon hyvää sanottavaa. Paimennuskipinä jatkaa roihuamistaan yhä voimakkaampana! Oli kerrassaan hienoa seurata toisten keskittyneisyyttä ja intohimoa. Vuoroaan odottavat kaverit hiipivät huomaamattomiasti kentää kohti, mutta harmillisesti aina kahden metrin jälkeen omistajilta tuli huvittunut käsky palata sivulle tapittamaan - hankala duuni toisilla, aina pitäisi vaan malttaa ja odottaa ja istua ja maata ja... pitäisihän niitä töitäkin tehdä. Huomasin vasta puolivälissä, että olin istunut täysin hiljaa ja asiaa kommentoimatta koko esityksen ajan. Ehkä olin niin lumoissani, olihan esitys mieletöntä katsottavaa. Mutta kukapa tietää, minne mekin vielä eksytään.
Kaiken kaikkiaan erittäin antoisa ja mukava päivä. Paljon tuttuja ja tuntemattomia. Tuhluriprisenssana selviydyin vähin ostoksin hallista ulos. Taisi tasan kolme juttua tarttua mukaan, ja pärjäsin alle satasella koko reissun - vaikka ruoka maksoikin enemmän kuin laki sallii. Pitäisi käydä messuilla useammin. Luulempa, että löydän itseni Koira2013 tapahtumasta, ainakin näin kovasti toivon!
Kävittekö te lemmikkimessuilla?
Mitä tuli ostettua, mikä oli päivän kovin juttu, ym.
Viime sunnuntaina järjestettiin DoggyRun-tapahtuma vihdoin HElsingissäkin. Mietin kovasti itse osallistuvani viiden kilometrin juoksuluokkaan, mutta minut kutsuttiinkin paikalle esiintymään! Valitettava flunssa vei kuitenkin voittoa sen verran, että koirat saivat olla päävalossa koko päivän. Esiintymislavalle en siis kyennyt, joten esiteltiin doboa omalle pisteellämme koko päivä! Mukana meillä on maailman parhaan assarin virkaa toimittava Paula, joka hoiti koirien nesteytystä ja mun hermoja. Päivä meni ihan hujauksella ohi, ja olihan se ilo esitellä lajia näin mahtavien shetlantilaisten kanssa. Molemmat koirat siis mukana, ja vastoin odotuksia Leevi ei jäänytkään vain häkin koristeeksi tapahtumassa. Nuorimies yllätti täysin keskittymiskyvyllään! Häkissä olessa nukuttiin sikeästi, ja ulos päästyä oli katsekontia vaikka muille jakaa. Doboilu sujui hienosti, eikä pällistelevät koirakaverit läheisyydessäkään haitanneet. Vitsi mikä tyyppi mulla onkaan! Ruffe suoriutui tietenkin mahtavasti, onhan hän jo kokenut doboisti. Osaa sitä silti aina arvostaa, että koira pysyy hanskassa kaikenlaisissa tilanteissa. Ruffellehan tämä oli ihan uusi paikka, eikä me itseasiassa olla koskaan doboiltu ulkona, saati sitten isossa ihmismassassa. Niin huippua yhteistä tekemistä!
