23.2.2016

Rally-toko koe 21.2.2016

Käytiinpä tämän vuoden ensimmäisessä kokeessa, tuttuuntapaan oman seuran kisoissa. Aamu lähti mukavasti käyntiin, kun ajelin hakemaan kisaseurani ja kurvailtiin rupatellen hallille. Ilmot läpi ja ratoja ihmettelemään. Otin tällä kertaa koirat häkkiin odottelemaan vuorojaan, joka toimi mukavasti. Osasivat olla edukseen, mitä nyt Leevi vastasi, jos joku rähinää aloitti.

Ruffen vuoro oli toiseksi viimeisenä, joten rataantutustumisen jälkeen (klo9) oli aikaa mielinmäärin ja ehditiin treenailla muutamia radalla olevia asioita. Kertailtiin puolenvaihto takana ja oikealle puolelle perusasentoon tulemisia. Ruu oli omaan tapaansa iloinen ja kekittynyt, joten oman vuoron tullessa mentiin itsevarmasti kehään.

Mulla ei ole muuta sanottavaa radasta kuin että, maailman paras Ruu. Maalissa olin ihan että, ''tässäkö tää jo oli?''. Koira oli niin messissä ja kova (ehkä vähän turhankin) vire päällä. Ei yhtäkään uusismista, ei yhtäkään kymppiä, eikä yhtäkään ohjaaja virhettä. Yksi -3tvä ihan ekoilta kylteiltä, kun koira kävi mun takanani. Loput joko -1vino tai -1kontr, kun koira nyppi etuhampailla seuruussa liika innostuneena. Jokatapauksessa olen niin kamalan tyytyväinen, koska koira teki ehdottomasti parastaan. Radan jälkeen meni käytösruutu (vasemmalla sivulla istuen), erittäin mallikkaasti, Ruffe katseli rauhallisesti, kun tuttavan sheltti veteli vähintään yhtä hienosti kuin Ruu. Radalta siis 90/100 VOIHYV RTK3 ! Se olisi sitten hupsistahei ja mestariluokkaan, aika mieletön pieni mies.




Ruffen radan jälkeen oli mulla ihan kamalan hyvä fiilinki ja se kyllä näkyi muillekin, Kiitos kamalasti kaikille onnitteluista ja onnea vaan kaikille, jotka tekivät tavoitteita vastaneita suorituksia! Ruffe sai siis hirmuisesti rapsuja, pusuja ja ennenkaikkea kanansydämmiä. Hellittelyn jälkeen päästiin juomaan kahvia ja syömään porkkanakakkua, kaksi hyvinkin kisapäivärutiiniin kuuluvaa ruokalajia. 

Muutaman tunnin päästä olikin sitten Leevin vuoro. Rata oli erittäin mukava, paljon meille varmoja liikkeitä ja kiva profiili. Temputtelin Leeviä hallissa useamman kerran, kaikilla kerroilla teki hienosti kaiken mitä keksin pyytää. Oltiin vuorossa toisena, joten toodella nopeasti koira taas häkistä ja lämppäilemään. Tyyppi lähti heti työmodeen ja teki niin hienosti ennen kehäänmenoa asioita, että lähdn lähtöön todella hyvillä mielin. Ei vissiin olisi pitänyt. 

Koko radan aikana tyyppi taisi tehdä kaksi kylttiväliä sellaista seuruuta kuin se osaa. Ensimmäiset 7 kylttiä meno oli kamalaa laamailua, kalastelua ja epätoivoa. Teki kuitenkin ''teknisesti'' kaiken mitä pyydettiin. Tuijotteli ihan silmä kovana yleisöä, ratahenkilöitä, ajanottajaa tämä lista jatkuu pitkälle. Vikatikki oli pyörähdys, jossa Leevi ei toisenkaan uusimisen jälkeen lähtenyt pyörähtämään, selkeästi jännityksestä johtuvaa, sillä liimautui muhun aina vaan tiukemmin kun käskytin itsestä poispäin. Loogisesti radan loppuun kuului vielä hyppy, jonka aikaa onnistuin sekä potkaisemaan koiraa, että kaatamaan osan esteestä. Surkuhupaisasti jatkettiin matkaa ja tehtiin koko uramme hienoin istu, seiso kierrä koiran ympäri ( !!! ), jonka jälkeen laahustettiin kamalassa laamamodessa maaliin.

Voin ihan rehellisesti sanoa, että vaikka koira sai kamalasti herkkuja ja rakkautta, niin pienen hetken ajan olin ihan valmis tekemään siitä lapaset, onneksi olen huumori-ihmisiä, olisi voinut muuten hymy hyytyä. Tästä siis meille luonnollisesti AVOHYL. Näin jälkikäteen ei harmita yhtään, jos olisi tullut hyväksytty tällaisella tekemisellä, olisi ollut hirveää joskus kaukaisessa tulevaisuudessa mennä voittajaan kompuroimaan. Juuei. Enivei, 60/100 AVOHYL, aiheutti lähinnä minulle pahaa mieltä, että Leevi joutui selkeästi liian haastavaan tilanteeseen. 


Itse koesuorituksien jälkeen hengailtiin, painittiin ja leikittiin vielä hallissa. Mulle jäi kuin jäikin hyvä fiilis myös Leevin tekemisistä, sillä kehän ulkopuolella se teki ihan mitä vain! Tietenkään ei lohduta, että meillä on kehänauhojen sisäpuolella kamalan jänskää niinkuin tuomarikin kirjoitti kommenttiinsa ''koiraa jännititi kovin''. Meitä ei haasteet haittaa ja Leevi saakin hetken taas kypsytellä ja treenailla häiriöitä. Verrattuna ensimmäisiin kisoihin, joissa koira toimi kuin unelma -  on yksi selkeä ero. Leevistä on nyt pian kaksivuotiaana nuorena poikana kasvanut Mies, isolla ämmällä. Luja luotto siihen, että hormoonitilanne tässä rauhoittuu ja myöhemmin jopa poistuu. Yhdet näyttelyt pitäisi käydä (Harrastus H), jonka jälkeen katsellaan sitten tilannetta uudestaan.

Ruu sensijaan on hiomista vaille valmis mestariluokkalainen! Vielä vaan varmuutta oikelle puolelle ja we are good to go. Saapi nähdä milloin päästää korkkaamaan kuninkuusluokka ja miten kisaura siitä etenee. Nyt kuitenkin paaaaaaaaaaljon ihania treenitunteja edessä, kyllä tää harrastaminen ja rally-toko vaan on 

14.2.2016

Happy Valentines day!

 


Ruu & LeeLee
Tulin vaan toivottamaan hyvää ystävänpäivää. Meillä kaikki päivät on ystävänpäiviä ja tänään (niinkuin kaikkina muinakin päivinä) koirat saa aamulla piiiiiitkä rapsuttelut, aamupusut ja lenkit. Päivällä köllötellään sohvalla ja naksutellaan temppuja. Illalla lenksutellaan lisää ja syödään hyvin. Koirakavereita tänään ei ehdi näkeä, mutta onneksi meillä kaikilla on se paras kaveri jo kotona. Meidän pikku lauma (perhe). Pussailkaahan läheisimpiänne! 

13.2.2016

Peruasentomatematiikkaavideolla


Että sellainen otsikko. Kymmenen makupalan peli tarttui mukaan matkaan Mika Jalosen koulutuksesta pari viikkoa takaperin. Säännöt oli huomattavasti selkeämmät kuin meidän aiemmissa kestotreeneissä, niin ohjaajalle kuin koirallekin.

Leevi aloitti kaksi viikkoa sitten 10/30s pelillä, joka loppui kyllä aina ennen aikojaan. 10, 12 ja 18 sekunttia taisi olla ekat pätkät. Nyt on kuitenkin juniorilla syttynyt lamppu! Olin ihan kamalan yllättynyt että kahdessa viikossa ja (kolmella treenillä) päästiin tällaiseen lopputulemaan. Alla siis Leevin video kahden minuutin peruasennosta, kymmenella makupalalla. Pisimmillään on 25-30s ilman palkkaa. Videolle jätin äänet, jotta voi myöhemminkin muistella millaisia häiriötä oli/reagoiko niihin. Taustalla siis kaveriensa kanssa tietokonetta haakaava avomies.


     

Ruffe teki Jalosen koulutuksessa jo ensimmäisen treenin sisällä sen 10/180s suorituksen, ja aikalailla siinä ollaan pysytty. Nyt kun uudemman kerran lasken, niin videolla on kyllä vain 9/180 ! Joten ohjaajalle hyvää huomenta ja herätys, palkan voi hyvin tiputtaa 8/180s. Jonkinasteinen sekunttikello kehittynyt päähän, kun vain arviolta tein molempien kanssa tasamiinuuttiset suoritukset. Hienosti Ruu lähti kuin lähtikin loppuleikkiin, kunhan piiskasin maton hengiltä. Sen on huomattavasti vaikeampi luopua nameista lelun vuoksi, kuin toisinpäin.



Miten tästä eteenpäin? Noh, molempien kanssa voisi tehdä treeniä myös oikealla puolella, ehkä edessäkin (ihan noin käytösruutua ajatellen). Ruffen kanssa lähdetään vähentämään ainakin häiriöttömässä tilassa palkkaa kohti 0/180s suoritusta. Leevillä vielä matkaa, että päästään edes kymmenellä namilla 180s perusasentoon. Häiriöitä (sidettäviä sellaisia) olisi tarkoitus pikkuhiljaa lisäillä. Josko siis kelien salliessa pääsisi tekemään leikkikenttien viereen, kaupan eteen, mihin nyt sitten milloinkin. Mutta vasta sitten, kun homma toimii kotona kolmen minuutin verran. Ulkona täytyy luultavasti vähän palata taaksepäin, mutta mihinpä meillä olisi kiire?

Hienoja pieniä koiria ja kamalan kivasti pysyy omat kädet ym. hallinnassa, jos itseään saa edes joskus kehua. Tässäpä teille siis maaaaaailman tylsimmät videot, joita on valitettavasti luvassa lisää. Olisin kamalan mielelläni videot nopeuttanut, mutta youtube ei sellaista antanut minun tehdä - hidastus olisi onnistunut. Näistä varmasti lähinnä minulle apua ja toivon kipinää meidän kontaktin rakentamiselle! 

10.2.2016

Pelkkää avoa

Oli Leevin tunninaihe tiistaiaamun ohjatuissa. Aloiteltiin tekemällä yksittäisi kylttejä parin kanssa, ensimmäisenä hypyt. Yksi agihyppy ja yksin eeeerittäin vanhanaikainen lankkutokohärpäke. Molemmat sujui mukavasti ja tuo tyyppi on oikeasti tajunnut että hyppy on hyppy eikä merkki, ja koko estettä ei olekaan tarkoitus takaakiertää. Otettiin vielä istu-maahan-istu kylttiä, jossa ei mitään ongelmaa. Jos johonkin haluaa puuttua, niin herkästi ennakoi ylösnousemisen. Tämän jälkeen vielä tankattiin kolmen istumisen eteentulo kyltit, no problem. Treenailin aina näin itsekseni sekä vasemmalla että oikella, ja ilokseni oiken puolen seuruussa on nyt mahdollista pysyä ilman imutuksia. Hieno Lee!





Ensimmäinen pätkä näytti tältä. Hyppynä käytettiin edellämainittua tokolankkuhärpäkettä. Eteentulot on nyt tosi hyvällä mallilla, tulee suoraan ja halukkaasti. Sivulle palaaminen jäi välillä vajaaksi (?), joten ehkä näitä voisi vähän tankkailla, ihan vaan sivulle tuloja edestä. Hyppy oli niin hieno! taitava pieni, ja nyt ei ainakaan kisoissa hypyt ohjaajaa jännitä. Seisomaan nouseminen menee vaihtelevasti pienemmälläkin eleellä. Satavarmast nousee, jos ohjaa ''käsitargetilla'', mutta nyt teki ensimmäisiä kertoja ihan ajatuksella nousemista. Kyllä se vielä sieltä käskyllä nousee. Äärettömän hyvin pysyy kierrossa aloillaan.



Paikallakäännöksissä  ei mitään ihmeellistä, nämä se oikeasti osaa silmät kiinni. Koska koko viime kesä tankattiin vatitreeniä, niin on aika hyvinkin selkeää, missä pitäisi olla.  Houkutuksessa kierrettiin ensin oikean puoleinen (ratapiirrustuksen oikea) kartio, ja sittemmin vasen josta hyvä suora linja kolmannelle kyltille. Houkutuksessa oli pehmoleluja ja ruokaa. Nämä ei kiinnostaneet. Vaihdettiin vähän houkutuksia ja ainoa mikä sai aikaan reaktion oli rantapallo. Ei käynyt katsomassa ja selkeästi jätätti seuruussa. Mielummin siis väistää ''houkutuksia''. Sai sitten luvan kera käydä tsiigaamassa jännittävää palloa, joka ei sitten ollutkaan lähietäisyydeltä ihan karsea.



Kolmas pätkä piti sisällään seuraavat kyltit. Sivuaskeleet on kyllä hakusessa. Luulee selkeästi istuneensa perusasentoon huonosti kun lähden siitä poispäin hokien sivua. Treenaillaan ihan vaan sivuaskelia seuruussa (ilman istumisia) hetkinen, josko idea tällä selkeytyisi. Paikallaan tehtävä oikea täyskäännös on ollut välillä hankala, kun ohjaaja ei tätä ikinä treenaa ja koiralla kamala kiire. Loppuun vielä hyvänmielen hyrräilyjä. Pyörähdys toimii, ja hyvin toimiikin, kunhan koira on hereillä. Kisoissa tuijottelu on tätä verottanut, nyt kuitenkin lisätty selkeämpi sanallinen vihje. Jottei jää pelkän käsivihjeen varaan koko kyltin suoritus.

Koko treeni oli suhteellisen rankka, eipä myö juuri taukoja koko tuntina pidettykään. Mutta Leevi oli ihan älyttömän hieno! Teki kokoajan parastaan, keskittyi ja teki ehdottomasti parasta häiriöseuruuta mitä on tehnyt. Pienessä hallissa oli kuitenkin 6 koiraa treenaamassa ja muutama odottelemassakin, ja tyyppi teki duunia vapaana kertaakaan aiheesta eksymättä. Jotain toivoa siis keskittymisestä on! Superhieno pentu. Ai hups. Eihän se kohta enää olekaan virallisesti pentu, kun täyttää alle kuukauden päästä 2v!

3.2.2016

Ohjaajaa ne metsästää


Otinpa itseäni oikein kunnolla niskasta kiinni, ja tein todella pitkästä aikaa kriteeriporrastaulukon. Näitä tehnyt vissiin viimeksi koulussa. Selkeytti kovasti ideaa ja mustavalkoisuutta seuruun ikuisuusprojektin kanssa. Ja että menisi kunnolla hifistelyksi, kävin itsekseni kävelemässä käännöksiä ja suoria. Ilman koiraakin teen koiran puoleisella kädellä pakkoliikettä liikkeellelähdöissä (näkyy ruun videossa kohdassa 50-55s), joten ihan vaan ohjaaja vaatii treeniä. Yksikseni dallailin siis käännöksiä (90, 180, 270) ja kun sujui itseltä yksinään oikeassa rytmissä ja ilman tohelointia, niin koira mukaan. 



Ruulla oli hyvä meno päällä! Hävettävän vähän ollaan paikallaan käännöksiä tehty oikealle, ja se näkyy videolla. Muutoin erittäin kivaa tekemistä, ja suoria hyviä perusasentoja. Ruulla ei taidakaan katsekontaktin kanssa olla minkäänlaista ongelmaa, se todella harvoin ottaa häiriötä yhtään mistään. Hyvä rallykupla siis aluillaan, ja ainakin omaan silmään mukavaa seuraamista. Tässä en ala nillittämään koiralle millivinouksista, edityksistä ym. Korjaa aina paikkansa kuuliaisesti jos huomaa vähän kiihtyneensä, ja tärkein on Ruffen(kin) kanssa tuo palo tehdä tätä hommaa. Niin kauan kuin meillä on motivaatiota, meillä on kaikki hyvin. 



Tosiaan lauantaina sain kuulla palautetta, että Leevi ei selvästi tiedä, mitä seuraaminen tarkoittaa. Yllä olevan videon perusteella uskallan olla erimieltä. Leevi teki sitä parasta omaa tekemistään! Ensimmäisissä aloluokan kisoissa meillä oli juurikin tämä fiilis. Tätä mä haluan lisää, puhdasta tekemisen intoa ja käännöksissä piipittävää pientä miestä. Todella kivan tuntuista työntekoa, ja katsekontakti taisi kahdesti seuruun aikana tippua (laskekaa tarkemmat paremmin). Olen siis itse anehtinut liikaa. Rally-tokossahan ei katsekontakti ole kriteeri, mutta minulle se on. Pelisääntöjä siis etsitään vielä vähän lisää ja erittäin hyvällä polulla ollaan nyt.

10 makupalan peli tuottaa heti meillä hedelmää, ja tyypit onkin sitä pari kolme kertaa treenaillut, kotona, ulkona ja hallilla. Leevin kanssa 30-40 sec on riittävä. Ruffe tehnyt vaihtelevasti 10/180s ja 8/180s. Kuin myös motivoivia 10/60s. Vielä pitäisi molemmille koirille saada samaa paloa oikealle puolelle. Ruffella siis oikea puoli aika ok, mutta herkästi jätättää jos ei olekan ihan varma paikastaan. Leevin oikealla puolella seuraaminen on sellaita viihdettä että huhhu! Hetki vielä töitä edessä. Mutta miltäs tekeminen videolla teidän silmään näyttää? 

1.2.2016

Aallon alla - kuvapostaus


Kun siskosi on liki ammattilainen kameran kanssa ja molemmat omaatte hurjan taistelutahdon, muttette lompakkoa goprokameraan, tulee kehitettyä luovia uusia tapoja kuvata kaikissa olosuhteissa. Alla olevat kuvat olen napannut semisurkealla ja yli 6 vuotta vanhalla Nikon D3100 rungolla ja 35millisellä kiinteällä macrolla. Väsättiin plexistä ja jätesäkeistä kuvauskotelo! Eikä vissiin ihan turhan väsättykään. Noin 200 ruutua tuli napattua ja tässä siitä sakista onnistuneet otokset. Kuvat on numeroitu, että teidän on helpompi kertoa, mikä oli oma lempparinne!



1


2

3


4


5
6


7


8
9

10
11

 Mikä oli juuri sinun lempikuvasi?

Lukijat, kiinnostaisiko nähdä enemmän kuvapostauksia?