vuosi 2015 !

Vuosi alkaa olla pulkassa ja tänään töissä mietittiin, mitä on oikeasti saatukaan kuluneessa vuodessa aikaiseksi. Vähentynyt bloggailu on kertonut vain ja ainoastaan kiireestä - niin hyvässä kuin pahassakin. Tilanne katsaus siis taas luvassa, hyvinkin samanlaisena vaikkakin erilaisena kuin viime vuonna, click click.

Tammikuu 

• Vuoden ensimmäiset kisat, rally-toko alomöllit (R 73/100 & L 97/100)
• Ruffe pääsi ikuisen laihdutuskuurinsa huippulukemiin 9,3kg !
• Ostettiin maailman suurin sohva, jotta matuisi koiria ja kavereita kylään
• Leevi ja Ruffe jakoivat hännät huiskuten viiden kerran koiratanssikurssin
• Allekirjoittanut vietti syntymäpäiviään loisto seurassa, jäätelön kera
• Leevi aloitti ihan viimeisillä päivillä takajalansa oireilun ja ravasi lääkärissä

Helmikuu

• Leevi kävi fysioterapiassa/osteopaatilla vuoroviikoin
• Allekirjoittanut oli niin huolissaa Lellistä, että menetti puolet hiuksistaan
• Levättiin, taukoiltiin, remmilenkkeiltiin ja masennuttiin
• Allekirjoittanut kävi virossa Isällään, osti koko vuoden kestäneen treenivihkosen
• Töissä riitti kiireksi asti hommia ja lilluinkin altaassa liki päivittäin
• Koko kuukausi oli enemmän tai vähemmän pyllystä

Maaliskuu

• Leevi täytti kokonaisen yhden vuoden 1.3 !
• Leevi ravasi edelleen fyssarilla ja pääsi vihdoin virallisiin luustokuviin
• Lausunnot C/C ja pelkkää nollaa. Lantioluun kasvuhäiriö ja niveltuledus.
• Kipulääkkeiden kanssa alkoi elämä todella hitaasti rullata, Leevi siis levolla
• Rally-toko kisoissa Ruffelle eka tulos avoimesta 75/100
• Viikkoa myöhemmin toinen tulos avoimesta 85/100
• Allekirjoittanut tutustui paremmin Oonaan & Mudeihin
• Leevi pääsi ekaa kertaa kahteen kuukauteen leikkimään (Renin kanssa)

Huhtikuu

• Ruffen kanssa avattiin pyöräily/vetokausi
• Avattiin myös Bea belkin kanssa viestikausi
• Saatiin lääkäreiltä hyvät ennusteen Leevin jatkosta ja lupa rallyyn
• Treenailtiin ahkerasti rallyä, iloisesti ja rauhallisesti
• Käytiin joka toinen vk Leevin kanssa fyssarilla vesijuoksumatolla
• Uitiin kolme kertaa viikossa ja palauteltiin hävinneitä lihaksia
• Vietettiin Mirandan kanssa kentällä aikaa viikottain tottiksen parissa

Toukokuu

• Avattiin mökkikausi aikasessa, liki kuukautta aiemmin kuin yleensä
• Sain suvun tiluksilta oman osani, nimeksi tontti sai Välkekallio
• Leevi sai viimein luvan liikkua vapaana omassa tahdissaan metsässä 
• Leevi kävi kisaamassa ensimmäiset viralliset, tuloksin 94/100 alohyv
• Ruffe juoksi Bean kanssa hurjasti viestiä
• Leevi kävi kultahippuhoidossa joka viimeisteli meidän hoitotaipaleen
• Leevin häntä jouduttiin trimmaamaan nakuksi, kamalahan se oli
• Alettiin käymään siskon mukana tallilla viikoittain maastoilemassa

Kesäkuu

• Ruffe kisasi itselleen viimeisen avotuloksen, 85/100 ja tittelin RTK2!
• Pojat tutustuivat kahteen uuteen viikottaiseen shelttikaveriin Islaan ja Demiin. 
• Leevi kisasi itselleen kaks rallykoetta, tuloksin 84/100 ja 96/100
• Leevi ansaitsi tittelin RTK1, 1 vuoden ja 3 kuukauden iässä.
• Pojat tutustuivat myös entisen kämppiksen bernipentuun
• Käytiin Bean kanssa avaamassa viestikausi voittajassa, ykköstuloksella!
• Ruffe kävi hakemassa voittajasta hyllyn, 64/100 (OV)
• Leevi kävi fyssarilla kerran, todetakseen että katsotaan tilannetta syksyllä

Heinäkuu

• Heinäkuun kaksi ekaa viikkoa meni treenitauolla
• Ruffe varasti ruokaa elämänsä ensimmäisen kerran ja sai suklaamyrkytyksen
• Uitiin ja mökkeiltiin ihan hulluna, nautittiin lomasta 
• Treenailtiin loppukuusta itseksemme, Mirandan ja Roosan kera
• Leevi eleli normaalia elämää, jokseenkin lihaksettomana - doboilua riitti
• Lenkkeiltiin uuden ystävämme Isla-sheltin kera kokonaiset 34km
• Sosialistettiin Nean Demi-shelttiä, ja opetettiin taas yksi tyyppi uimariksi
• Käytiin kisanomaisissa treeneissä HSKH'lla, todetakseni helleherkkiäkoiria

Elokuu

• Bea-pelki muutti meille omistajineen kahdeksi viikoksi
• Avomies karkasi Espanjaan lomailemaan
• Leevi pääsi vihdoin mukaan vetopuuhiin, canicrossin muodossa
• Osallistuttiin PK Suomenmestaruusksiin ja juostiin Bean kanssa pronssille
• Treenailtiin sunnuntaisin rallyä TuuKKin omatoimiryhmässä
• Pojat treenaili jälkeä kokonaiset kolme kertaa, täydellisesti toimien
• Myin kaikki viimeisetkin agilityihmisyydenjäänteet pois asunnosta
• Ratsastin ensimmäisen ja viimeisen kerran koko vuonna
• Treffailtiin Isla-shelttiä lähes päivittäin, lenkin/uinnin/treenin muodossa

Syyskuu

• Alettiin treenaamaan rallyä ohjatusti Riikan opissa joka toinen vk
• Leevi kisaili rallyssä itselleen ensimmäisen avotuloksen, 89/100
• Ruffe pokasi itselleen Seuramestaruuden ja ekan voi-tuloksen 79/100
• Edustettiin Suomen maajoukkueessa Ruotsissa Bean kera
• Juostiin belgien pk-mestaruuksissa Bean kanssa kultaa 
• Ulkoiltiin älyttömän paljon kelien viiletessä
• Leevi pääsi mukaan pyöräily puuhiin
• Pojat kävivät kahdesti hierottavana, hyvässä kuosissa pysyivät

Lokakuu

• Nähtiin älyttömästi shelttituttuja, ainakin kolmessa miitissä käytiin
• Treenailtiin omatoimisesti ihan törkeänä voittajan ja mestarin liikkeitä
• Nautittiin hyvistä keleistä fillaroiden, patikoiden ja lenkkeillen seurassa
• Käytiin hierottavana kerran, todetakseen että kaikki oli suhteellisen hyvin
• Leevillä alkoi viimeinkin hiukan olla massaa ja enää pientä toispuoleisuutta
• Ihasteltiin ainakin kolmen agilitykisat Ojangossa ihan vaan katsojina
• Treenailtiin häiriöitä jokapaikassa, jotka ovat Leeville aina olleet haaste
• Allekirjoittanut kaivoin järkkärinsä vihdoin muuttolaatikosta
• Treenailtiin joka torstai Riikan opissa rallyä
• Ruffe karkasi elämänsä ensimmäisen kerran peuran perään

Marraskuu

• Ensimmäiset kaksi viikkoa oli treenitaukoa
• Uitiin altaassa nousujohteisesti ja juoksumattotreenattiin
• Doboilu-into nosti päätään ja eikä vieläkään ole laskenut
• Jatkettiin häiriöiden kanssa treenailua kisapaikoilla ja erilaisissa häiriöissä
• Allekirjoittaneen fillari pöllittiin päiväsaikaan aidatulta pihalta
• Oma firma täytti yhden vuoden!
• Leevi kisasi rallyssä itelleen 86/100 avohyv tuloksen
• Allekirjoittanut käveli ensimmäistä kertaa ikinä kisoissa kyltin ohi, ja otti Lellille hyllyn
• Ruffe skabaili itselleen erittäin hyvän hyllyn 69/100, kun ohjaaja laski askeleet väärin
• Kotikisoissa Ruffe nappasi itselleen toisen Voihyv tulosksen ja luokkavoiton, pistein 86/100
• Allekirjoittanut sairastui viimeisellä viikolla järkyttävään influenssaan

Joulukuu

• Kaikki päivät ennen jouluviikkoa allekirjoittanut makasi kuumeessa
• Pojat lepäilivät ja remmilenksulivat avokin kanssa
• Ruffe oli hoidossa Roosalla pari päivää
• Leevi oli ensi kertaa yksin hoidossa kokonaisen viikon velipojallaan
• Rallyssä keskityttiin oikean puolen seuruuseen/positiohin 
• Käytiin vihdoin fyssarilla, toteamassa että koirilla on kaikki hyvin
• Leevillä ei ole enää oispuoleisuutta ja omaa tukevat hyvät lihakset
• Ruffella pientä lihaskireyttä, mutta nivelet kunnossa
• Allekirjoittanut sai juuri joululahjaksi uuden läppärin ja jaksoi sen voimin rustata tämän postauksen!
• Ja 26.12 maailman paras Rudolf täyttää huikeat 5 vuotta!

Olen niin äärettömän iloinen tästä vuodesta. Alkuvuoden pohjamudista on noustu korkealle ja kovaa. Mulla on niin suuri etuoikeus, että voin ylipäätään pitää koiria, omakotitaloa, omaa firmaa, autoa ja maailman parasta avomiestä. Muistakaahan te muutkin katsoa taaksepäin, ihan vain siksi, että näette miten pitkälle olette päässeet. Me rutistetaan siis tälle vuodelle kiitokset ja otetaan vuosi 2016 avosylin vastaan, kaikkine onnen hetkineen ja naurunpurskahdusiksineen. Toivotaan ensi vuodelle parempa terveyttä, firmalle menestystä ja itselle yhtä onnellista vuotta kuin tämän hetkinenkin. Nyt me hiljennymme joulun viettoon, ellei mulla ole kauheita ongelmia jättää uutta läppäriä rauhaan. Äärettömän mukavia jouluja lukijoille, toivottavasti teitäkin viihdyttää nämä meidän postaukset niin tänä kuin ensi vuonnakin.

DOBO-ohjaajaksi 2014

Vuoden ensimmäiseen haasteeseen on tartuttu. Viime viikonkonloppuna nimittäin käytiin opiskelemassa itseämme Dobon koulutusohjaajiksi! Ja kun sanon me, luen mukaan ahkeran luentolaisen joka nukkuin hienosti häkissään ja temppuilu pallolla. Koulutukseen otettiin 11 onnekasta, joihin me lukeuduttiin. Hauskinta hommassa oli se, että samaan kastiin mahtui 3 muuta sheltin omistajaa. Heidi, Henna ja Hannele. Kauniita koiria kaikilla, vaikka vain yhtä pääsi livenä töllöttelemään.

Meidän kahden hengen takanurkan pöytään osuikin siis uusi tuttavuus, Hannele, jolla oli ihana merlenarttu Kiia mukanaan. Shetlantilaiset nuuskuttelivat enemmän ja vähemmän innoissaan toisiaan (Ruffe enemmän, ääliö). Juuri sopiva pöytäkaveri saatiin, sillä mielipiteet oli aika yksioikoisia molemmilla. Kannatetaan medishelttejä, terveyttä, lihashuoltoa ja raakaruokintaa. Onneksi törmättiin ja törmätään vielä uudestaankin!

Lauatain ohjelma oli täynnä perusoppeja ja mutta-kohtien tunnistamista. Opettajana tietenkin yksi ja aino oikea, lajin kehittelijä Camilla Peura, jonka kursseilla ollaan tykätty kovasti käydä. Luennot olivat niin iloisia ja mukaansa tempaavia, että erittäin hajalainenkin sakki läheni välittömästi. Ikähaarukka oli 18 vuodesta aina viiteenkymmeneen. Mukavaa porukkaa kaikki, koirineen päivineen. Loppupäivästä yhteishenki hinkattiin yhteen doboilun parissa, ihan konkreettisesti. Kaikki lihasryhmät pistettiin uuteen uskoon ja alokkaat kuntotestin alle. Hauskaa oli, ja vatsalihakset on vähintään naurusta kipeänä. Sunnuntai aamuna teki äärettömän pahaa nousta ylös sängystä, varsinkin kun kamalasti tämä ongelma nauratti. Camillaa tietenkin hymyilytti aamulla, kun penkeille ryömivät lihaksiaan ruikuttavat koiraihmiset, oijoi. 

Sunnuntai sisälsi eläinlääkärin Sanna Malkamäen luennon koiran kivusta ja sen esiintymisestä, sekä sen huomioon ottamisessa urheilun kanssa. Samalle päivälle mahtui Samuli Peuran ihmisten kouluttamisluento ja fysiikkaosuus. Tietenkin jäi aikaa Camillan kanssa jutustelulle ja opiskelulle, kuin myös dobolle. Tunti vietettiin aamulla koirien kanssa tsekkaillen venytyksiä, liikeratojen avauksia ja lämmittelyjä. Ja toinen mokoma myöhemmin päivällä lörtsyjen ja pallojen parissa. Ruffe oli ihan pähkinöinä kun pääsi hommiin!

Olen niin tyytyväinen, että vaikka sali oli täynnä dobopalloja, ainakin 20 kappaleen verran, samanlainen määrä lörtsyjä ja ihmisiä - se keskittyi kuin unelma. Ei tarvinnut mennä nuuskimaan muita, niinkuin ei muulloinkaan. Tämä jaksaa aina ilahduttaa, kun porukoilla on terrieri, joka ei osaa ollaa missään kunnolla. Shelttiseurakaan ei houkutellut, kun oli työt kesken! Hienomies oli esimerkki koira, niinkuin kesäisessäkin dobokurssissaan.

Rotukirjo kurssilla oli mukavaa vaihtelua. Flatti, sheltit, chihu, aussiterrierit, skyenterrierit, partis, silkki, bortsu yms. Lajia voi oikeasti harrastaa kuka vaan, koiran tai omistajan, kunnosta, koosta, muodosta tai iästä riippumatta! Oli niin naurun täyteinen viikonloppu, että odotan innolla omia dobotuntejani - saa nähdä, että kenen leipiin päädyn näitä vetämään. Seuralle, muualle, uimalalle, hmm.

Vielä puuttuu dobo-koulutusohjaaja kokeen suoritus ennenkuin saan alkaa kursseja vetämään. Aika tyytyväinen sai olla omaan kuntoon testissä ja doboillessa. Ainoa mutta tässä koko hommassa on tämä mun selkä. Alaselän hajoama kiusoittelee suoranselän liikkeissä, mutta pikku hiljaa helpottaa. Onneksi minun puutteitani korvaa maailman pätevin dobo-ohjaaja, Ruffe. Kiitos vielä kaikille ihanille kurssilaisille, toivottavasti teitä näkee jatkossakin! Tietenkin iso kiitos Koirakoulu Kompassille ja Camillalle, me tykätään teistä kovasti ja tullaan doboilemaan, kenties taas kesällä!

ps. Hurtta-Arvonta on vielä käynnissä, ja päättyy tammikuun loppuessa (31.1.14) !

Erillainen nuori

Lopetin ravintola-alan koulun elokuussa. Kyllä, olen vissiin virallisesti nyt sitten school drop out. Tajusin, ettei se ala ollut mua varten, ja niin mulle kertoi myös oma kroppa. Vasen käsi oli ihan tuusanuuskaa ensimmäisen tarjoiluviikon alussa ja jännetuppitulehduksia ne lääkärit vai totetisivat uudestaan ja uudestaan. Sitä se ei kuitenkaan ollut, sillä ranteessa tuntuu kipu ja kouristukset vain ja ainoastaan tarjoiluasennossa. Yhdessä opettajani kanssa pohdittiin ja päätettiin, että mun olisi parempi tehdä muuta työkseni - etten riko itseäni kokonaan. Vähän tämä silti harmitti, koska rakastan kahviloita ja asiakkaitakin. Tämä ei kuitenkaan ollut mun juttu.

Elokuu sujui hyvin hoitokoirien kanssa, josta meidän kiire johtuikin. Poikkoilin ympäri helsinkiä erikoirien parissa ja tsiigaamassa muutamaa uuttakin hoidokkia. Kaikista kovasti pidin, mutta mun aika ei enää riittänyt. Keskityn nyt näihin nykyisiin, ja uusiin haasteisiin.

Koska kaikki työttömät ja kouluttomat löytää tiensä työkkäriin, niin mäkin siellä kävin. Täti-ihmiset hösöttäminen oli kyllä äärettömän puuduttavaa. He sai aikaan sellaisen ilmapiirin, että ''noniin, voi helvetti, ei sustakaan koskaan tule mitään''. Mun huumoria ei siellä kyllä ymmärretty, mulla oli jo selvät sävelet eteenpäin - nimittäin koira-alalle.

Sain maailman upeimman mahdollisuuden, kun eksyin kirjoittamaan Koirauimalan päällikölle, miten hienoa heidän työnsä on. Metripitkään viestiini sain vastaukseksi '' Tuleppa käymään :)''. Totta hemmetissä menin ja äkkiä sittenkin. Naurun täyteisen ja kahvintuoksuisen keskustelun jälkeen me pistettiin nimet papereihin. Olen harjoitteluajalla siis Helsingin Koirauimalassa. Toinen viikko jo menossa ja mä olen ihan liekeissä. Päivät on ihania, eikä ahdista mennä töihin - näin siis oli ravintola-alalla. Työkaverit on parhaita, ja onkin mennyt kahvit väärään kurkkuun useampaan otteeseen. Ilmapiiri on rento ja kaikki kerrankin ymmärtää mun syvää mielenkiintoa koirien sielun elämään. Asiakkaat on kaikki samaa maata - koiraihmisiä. Me rakastetaan meidän duunia, molemmat! Ruffekin siis pääsee muutama päivänä viikossa mukaan töihin. Vapaina aikoina pääsee uimaankin. Enimmäkseen se toimii kuitenkin asiakaspalvelijana ja henkilökunnan pehmoleluna. Se tykkää hirmuisesti olla mukana töissä, mutta nauttii näistä vapaapäivistäkin, esimerkiksi tänään, sillä ei ole lupaa tehdä mitään. Kotona, nuku, hyvä poika.

Multakin osin syksy on kovin uudenlainen. Aloitin vihdoin autokoulun viime maanantaina ja huhhuh. Tiedän enemmän kuin kuvittelin, daddylle kiitokset autohullun luomisesta. Pesen siellä monet junnupojat mennen tullen, ihan pösilöjä kaikki. Teoriatunnit siis aloitettu ja ajotunteja pitäisi varata, apua. Helsinkiläiset suojautukaa, ne aikoo päästää mut liikenteeseen.

Treenipuolella tulee myös muutoksia. Meillä on uusi kouluttaja! Elkää huoliko, ei me Juusoa päästetty mihinkään, eikä koskaan päästetäkkään, se on niin mahtava. Juuso kouluttaa meitä parittomina viikkoina, ja uuteen ryhmään mennään parillisina viikkoina, kouluttajana toimii Pilvi Inkinen. Hänestä en sen enempää tiedä, hyvää kuullut ja koiria katsellut. Katsotaan saataisiinko uusia näkökulmia ja tuttuja. Koitan taas alkaa kuvaamaan reenejä enemmän, niin näkisi sitä kehittymistäkin. Me ollaan saatu hiukan kadonnut harrastamisen ilo takaisin, kun oma stressitaso on laskenut. Katsotaan mitä kaikkea hurjaa hallikausi tuo tullessaan, innolla odotetaan!

Vielä viimeinen ilmoitusluontoinen asia kerrottavana - niinkuin yksikään tätä koko päivitystä lukisi, mutta silti. Tammikuusta alkaen alan käymään Suomen Eläinkoulutuskeskuksen Koirankouluttaja tutkintoa. Ei ole ihan halpaa hupia, mutta teen sitä mitä haluan tehdä. Pääsen äärettömän mielenkiintoisille luennoille ja oppitunneille, pääsen kouluttamaan konkreettisesti erinlaisia tapauksia ja auttamaan ihmisiä koiriensa kanssa - tai toisinpäin. Mulla siis on kuin onkin elämälleni suunnitelma, sanoi ne työkkäritäsit mitä vain. Tämä on mun polkuni koiramaailmaan, mitään muuta en voisi kuvitella tekeväni. Siitä käy kiittäminen kaikille meidän ihanille kouluttajillemme, Juuso, Juha, Iida, Elina, Isabella, ja te kaikki joiden nimiä en edes muista - kiitos. Kuitenkin vielä pidemmän korren vetää Ruffe. Vain yksi voi olla oma ensimmäinen, ja hän on sen paikan täyttänyt moitteettomasti. Tästä tämä lähtee, hullukoiranainen kuittaa.

Mikä on teidän päiväduuninne?

Missä te vietätte aikanne, kun koira jää kotiin, vai jääkö silloinkaan ym.