17.12.2014

KOIRAFRISBEE #2 (Turvallisuus ja vastuu)

#2 KOIRAFRISBEE
(Turvallisuus ja vastuu)

Koirafrisbee sarjamme toinen osa, ensimmäinen joka käsitteli Kilpailumuotoja ja säännöksiä, löytyy tästä linkistä (Clikclikc!). Turvallisuusasioita ei koskaan voi painottaa liikaa. Jokaisessa lajissa on omat vaaransa, toisissa enemmän - toisissa vähemmän. Vaaratonta lajia ei kuitenkaan löydy, ja aina kun ollaan eläinten kanssa tekemisissä ollaan vastuussa myös siitä harrastuskaverista. Peruskauraa, eikö? Mikäli turvallisuusasiat tuntuu tylsiltä tai siltä, että asioita tuputetaan - ei eläinten kanssa harrastelu ole vaihtoehto sinulle. Turvallisuus on aina ykkös prioriteetti!

Koiran kanssa harrastaessa kiekkoilua tulee ottaa huomioon useampikin suurimmista turvallisuus tekijöistä. Kunto&Terveys, Ympäristö&Varusteet, Lihashuolto&Verryttelyt, Ruokinta&Tekniikka, Hampaat&Luusto... Tätä listaa voisi jatkaa iäisyyksiin, niinkuin muidenkin lajien kohdalla. Postauksessa ilmiannan avaimia turvallisuuden edistämiseksi maalaisjärki tasolla, jotta teidänkin treeneihin saataisiin hymyileviä omistajia, ja onnellisesti läähättäviä koiria kiekkoineen!

KUNTO & TERVEYS

Ennen frisbeen aloittamista on koiralle hyvä olla peruskunto kohdillaan. Laji on todella fyysinen ja koira tarvitsee kropastaan potkua, että voi lajia harrastaa. Ylipainoisen koiran kohdalla loukkaantumisriski on huomattavan suuri, joten kuntoa tulisi kohottaa ennen lajiharjoittelua. Toki kunto nousee harjoitellessa, mutta liikapainoin kanssa on äärettömän raskas ja hankala liikkua. Frisbeen kanssa tulee aina otettua spurtteja ja äkillisiä käännöksiä, loikkia sekä niitä ohi huitaisujakin. Pienen pennun (tai eläkeläisen) kanssa ei siis ole suositeltavaa tehdä rankkoja treenejä, pentujen kanssa hypyttelyt jätetään myöhemmälle iälle ja näin edelleen.

Peruskuntoinen ja hyväkuntoinen koira lenkkeilee päivittäin, saa juosta vapaana ja suorittaa monipuolista liikuntaa. Asvaltilla remmilenkkeily ei täytä kaikkia koiran tarpeita, tai hyväkuntoisen koiran kriteerejä. Metsässä pehmeällä ja vaihtelevalla maastolla liikkuminen sen sijaan edesauttaa koiraa monessakin vaivassa, eikä metsässä voi viettää liikaa aikaa! Kuntoa on helppo nostaa pitkillä ravilenkeillä, uinnilla ja vapaana kaahottamisella. Pallon viskely takapihalla ei kuitenkaan lihaksille hyvää tee, ilman asianmukaisia lämmittelyitä.

On varmasti myös itsestään selvää, ettei kipeän koiran kanssa treenata. Oli kyseessä nuha, yskä, ontuva jalka tai krooninenkin sairaus. Mikäli koirallasi on liikuntarajoitteita tai muuta vastaavaa, konsultoithan eläinlääkäriäsi ennen lajin aloitusta! Vain tiedostamalla riskit, voit harrastaa turvallisesti.

YMPÄRISTÖ & VARUSTEET

Tässä ehdottomasti ollaan frisbeen kulmakivien äärellä. Ympäristötekijät ovat äärettömän tärkeitä kiekkoilussa. Aloitetaan pohjasta. Pohjan tulee olla joustava ja nurmi sopiikin lajiin parhaiten. How ever, märällä tai edes kostealla nurmella treenaaminen asettaa koiralle epärealistisia suorituspaineita. Tassut eivät pidä märällä nurmella sen paremmin, kuin meidän omat tossumme. Loukkaantumisriskit voi siis minimoida välttelemällä märkiä kelejä!

Sääolosuhteet vaikuttavat siis lajiin huomattavasti. Suomessa onneksi on talven ympäri halleja vuokrattavissa, joiden pohja sopii mainiosti kiekkoiluun. Ympäristössä vaikuttaa myös lämpötila. Helteillä treenaaminen on epäreilua koiralle, sekä pistää koiran huomattavaan lämpöhalvausriskiin. Kesäisin suomessa illat onneksi viilenevät, joten treeniaikaa löytyy kyllä myöhemminkin. Toinen ääripää on tietenkin paukkupakkaset. Lihaksisto ei kykene pysymään lämpimänä tällaisissa olosuhteissa, saati sitten pysymään mukana päätä huimaavissa spurteissa.

Sijainti 
on kolmas ympäristötekijä. Ethän treenaa liian lähellä autoteitä, kiellekkeitä, kalliota ymym. Taitavankin heittäjän kiekko eksyy joskus reitiltään, joten pidetään huoli ettei heti reitin ulkopuolella vaani vaara.

Varustepuolen kiekko osaan en tässä vaiheessa mene sen pidemmälle, kuin että maalaisjärkeä käytettäisiin. Kiekkojen tulee olla koirille suunniteltuja ja näin ollen turvallisia. Ei niitä ole erikseen turhaan kehitelty. Tulisi myös tietää, millainen puruote koirallasi on, jolloin voit valita kiekkonne sen mukaan. Pehmeäotteiselle on turha ostaa kovia kiekkoja, ja puruhullulle vaarallista ostaa ohuita keikkoja, joista napsahtaa hampaat läpi. Kiekkovertailu löytyy Frisbeeyshdistyksemme sivuilta, clikclikc!

Ideaalitilanteessa koiralla ei ole päällään pantaa tai valjaita. Aina näitä pitäessämme saattaa sattua ja tapahtua. Ehdoton ei ovat kuristupannat, puolikuristavat ja istumattomat valjaat. Koiran jalka menee mitä ahtainpiinkin paikkoihin tehdessä mielettömiä loikkia. Annetaan siis koiralle mielenrauha, jotta voi keskittyä laskeutumisiin varomatta omia valjaitaan.



LIHASHUOLTO & VERRYYTTELY

Koira, (toisinkuin ihminen) ei aina ilmennä kipuansa. Fyysinen laji toki jättää jälkeensä lihaskireyttä, ja loukkaantumistapauksissa isompaakon jälkeä. Turvallisesti treenatessa on hyvä pitää lihashuoltotiimi ajan tasalla. Hoidettaisiin koiraa aina ennaltaehkäisevästi (koirahieroja, fyssari ym) eikä vasta sitten, kun koira klikkaa jo yhtä tai kahta jalkaa. koirahierojien hinnat täällä pk-seudulla lähtevät 40€ ylöspäin ja fyssarit 60€. 
Aina ennen kentälle pääsyä tulisi koira lämmitellä hyvin. Vähintään 15 minuuttia, mielellään 30 min ja aina tästä ylöspäin on vain plussaa. Viidessätoistakin minuutissa pääsee pitkälle, kun lämmittelee oikein. Ensimmäiset 5 minuuttia menee reippaasti kävellen, ja tarpeet tehden. Seuraava 5 minuuttia menee hölkäten ja/tai todella reippaasti kävellen. Viimeinen 5 minuuttinen menee spurtteja otellen ja hölkäten. Näin ollaan saatu lihaksia lämpeämään, sekä koiralla että itsellä. 
Treenien suunnittelu etukäteen on suotavaa. Myöskin oman heittotekniikaan tulee olla kohdillaan, ennenkuin lähdetään koiralle mitään viskomaan. Väärin heitetyt / huonosti ajoitetut kiekot saavat koiran helposti mutkalle. Pää taittuu selän yli pitkälle, jos kiekko on väärin heittetty. On siis koiralle ja ehdottomasti sen kropalle reilua opetella ensin itse erilaisia heittoja, ja sittemmin tutustuttaa koira niihin. 
Treenien jälkeen läähättävää koiraa ei paiskata autoon, eihän? Tätä näkee aivan liian paljon. Treenien jälkeen käydään minimissään 15 minuutin jäähdyttely lenkki, joka toimii samalla tavalla kuin lämmittely - kääntää vain järjestyksen toisin päin. Hölkkä ja juoksu osuuksia voi vähentää, koiralle paras jäähdyttely muoto on pitkä askelinen ravi! 
Haittaa ei myöskään tee liikeratojen avaukset ennen ja jälkeen treenin, sekä omatoiminen että avustettu venyttely kotosalla. Venytyksiin ei kuitenkaan tule koskaan pakottaa, koira on helppo huijata venyttelemään namin avulla. 

RUOKINTA & TEKNIIKKA

Koiran ruokinnasta ollaan yhtä monta mieltä kuin on omistajaakin. En siis puutu nyt siihen, syödäänkö kiekkokoiran kodissa raakaruokaa, barffataanko, nappuloidaanko vai mussutetaanko puuroa. Vain ja ainoastaan siihen, että ruokinnan tulisi vastata urheilevan koiran ruokavaliota. Näin koiralle jää energiaa treenata ja rakentaa lihasta. Maalaisjärki siis taas käteen, ja koira ihannepainoiseksi. Ihannepainon kartoittamisessa auttaa lähin eläinlääkäri varmasti mielellään, jos itse ei ole varma siitä miltä oman koiran tulisi näyttää ja ennen kaikkea tuntua!

Tekniikassa mennään sekä ihmisen, että koiran osuuksiin. Ihmisen tehtävä lajissa on olla reilu ohjaaja. Ihmisen tulisi opetella tekniikoita ehdottomasti aluksi ilman koiraa, jotta kiekkojen käsittely on sujuvaa! Vinoon/väärin heitettyjen kiekkojen määrä on aloittelijoilla suuri, joten heitelläänhän vinoon ennenkuin napataan koira mukaan.

Koiran tehtävä ei suinkaan ole napata kaikkia kiekkoja. Ai mitä! Kyllä. Ihmisen tehtävä on varmistaa heittävänsä kiekot niin, että ne ovat A) mahdollisia koiralle kopata, B) koiran linjalla, niin että koira osuu kiekolle meidän valitsemalla hetkellä ja C) Heittää kiekot juuri sinun koiralle reilusti.

Koiran tehtävä on siis oppia lukemaan ennalta ohjaajansa ja kiekkoa. Mihin kiekko lentää kun ohjaaja on näin tai noin. Koiralle on tarpeeksi pähkäiltävää letoradoissa ilman meidän vinojakin heittojamme. Hyvin kiekkoja lukeva koira on aina ehdottomasti turvallisempi, kuin suoraan eteenpäin kaahottava muffe joka nappaa mitä vaan miten vaan. Kuin myös sujuvasti kiekkoja käsittelevä ohjaaja on parempi harrastuskaveri, kuin lautasie heittelevä mielipuoli. Kärjistettyä, mutta saatte ideasta kiinni.

HAMPAAT & LUUSTO

Koiran hampaat ovat ehkä vähiten puhutuin aihe harrastuksien riskeissä. Tässä lajissa ollaan kuitenkin aiheeseen herätty (ainakin mun lähipiirissä). Hampaat ovat tärkeä osa lajia, vaikka noin muutenkin koiralle liki elintärkeät. Huonohampainen koira ei varmasti koppaa kiekkoa, eikä sitä voisi ikinä vaatiakaan. Hammaskivi, ientulehdus, lohjennut hammas, mätätasku, hammaspuutos - nämä kaikki vaikuttavat huomattavasti lajin miellyttävyyteen. Kipeän koiran kanssa ei tietenkään treenata, hammaspuutoksissa ja pahoissa purentavioissa kannatan kovasti pehmeitä kiekkoja. Tulehdus ja kipu tiloissa ei ikinä treenata ja koiran suu on hyvä tarkistaa aina ennen treenejä.

Koiran laskeutuessa huonosti hypystä, leualleen tai naamalleen on hyvä tsekata suu läpi. Ei ole ennen kuulumatonta, etteikö joltain olisi hammas katkennut tai lohjennut treenatessa huonolla pohjalla. Huono tuuri on aina huonoa tuuria, ja vahinkoja voi sattua kenelle vain.

Meillä hampaista pidetään huolta luilla, ruokinalla noin muuten ja vielä harjaamallakin. Koirien hampaiden harjaus ei ole mikään vitsi, vaan eläinlääkärien suosittelema jokapäiväinen hoitotoimenpide.

Luusto noin muuten on lihasten lisäksi koetuksella urheillessa, lajissa kuin lajissa. Itse kuvautan koirat kokonaisuudessaan (En pelkästään PEVISA:n vaatimia). Mikäli koiralla on pahasti edennyt nivelrikko tai muuta häikkää etupäässä, on hypyt hyvä jättää sikseen. Muitakin temppuja kyllä löytyy! Kuvauttamattoman koiran kanssa en lähtisi tavoitteellisesti varsinkaan lajia harrastamaan, jolloin treenaaminen on vähän intensiivisempää.

Selän kuvauttaminen on musta tässä lajissa sangen suotavaa, ja kun kuvauttaa kaiken kerralla säästää luustokuvien hinnoissa muutenkin. On hyvä tietää, millaisen koiran kanssa harrastaa ja mitä voi koiraltaan vaatia ja pyytää.

Vain tiedostamalla riskit, voitte harrastaa turvallisesti.


Osa 3 tulossa piakkoin, kysymyksiä saa edelleen laitella tulemaan. Roosalle iso kiitos frisbee kuvistamme syyskuulta, näitä on oli jakaa eteenpäin!

15.12.2014

KOIRAFRISBEE #1 (Kilpailumuodot ja säännökset)

Mun sähköposti tulvii viestejä, jotka kaikki alkavat samalla kysymyksellä. ''Oikeestikko heittelet koiralle frisbeetä, ja kutsut sitä harrastukseksi?''. Nyt palautan siis maan tasalle kaikki valio titteleiden perässä juoksijat, harrastaa voi ilman virallisia kisatuloksia, no offence. Ja tämä on myös teille aidosti lajista kiinnostuneille toivottavaasti hyvä teksti. Tuon ilmi tässä ensimmäisessä osassa: Koirafrisbee #1 (kilpailumuodot ja säännökset) esiin edellä mainittuja. Tekstissä siis Suomen Frisbeekoirajärjestön sivuilta kisasääntöjä ja muita ohjeistuksia. Aloitetaan kuitenkin tällä eniten vakuuttavalla videolla. Video jenkkilästä, huippu frisbeekoutsin omaa videota, koirien temputtelusta, kera vaimokkeen. Tässä esiintyy yleisimmät heittotekniikat ja niiden variaatiot. Videolla erikokoista koiraa ja ohjaajaa, kaikilla yhtä hauskaa! Alla suomessa tunnetuimmat kisamuodot, videoilinkkeineen päivineen. NAUTTIKAA!


Koira Frisbeen alalajit, sekä kilpailumuodot. 

USDDN - U.S Disc Dog Nationals

USDDN eli U.S Disc Dog Nationals on yksi koirafrisbeekilpailuiden kattojärjestöistä. Ensimmäiset USDDN:n kilpailut Suomessa järjestettiin vuonna 2014 Siuntiossa. Järjestö perustettiin vuonna 2000 Yhdysvalloissa ja sen kilpailuja on nykyään ympäri maailmaa. Kilpailuformaatti on erittäin suosittu mm. Espanjassa. 

Lajeja USDDN:lla on kaksi

  • Super Open freestyle
  • Super Pro Toss & fetch.
Super Pro Toss & fetchin säännöt

Kilpailu käydään suorakaiteen muotoisella alueella, joka on jaettu eri alueisiin. Mitä kaukaisemmassa alueessa koira saa kiekosta kopin, sitä enemmän pisteitä tulee. Pisteitä on aikaa kerätä 90 sek (puolitoista minuuttia). Alueita on viisi. Jokainen on kymmenen jaardia (eli noin 9,14 m). Ensimmäisestä alueesta ei saa yhtään pisteitä, toisesta yhden, kolmannesta kaksi jne. Kaukaisimmasta alueesta saa neljä pistettä. Jos koira nappaa kiekon kaikki tassut ilmassa, se saa ylimääräiset puoli pistettä. Jos koira nappaa kiekon keskelle kenttää piirretyssä bonusalueessa, saa se ylimäääriset puoli pistettä. Heittoja saa tehdä niin monta kuin haluaa aikarajan sisällä, mutta parhaat viisi lasketaan.


Näin maksimipistemäärä on 25. Jos kiekko on lähtenyt kilpailijan kädestä ennen kuin aika loppuu, heitto lasketaan mikäli koira saa sen kiinni. Kilpailija voi aloittaa heittämisen kummasta tahansa suorakulmion päästä, mutta suuntaa ei saa enää vaihtaa sen jälkeen.
Video tästä alalajista löytyy, tästä linkistä! Clikclikc.

Super Open freestylen säännöt
 

Kilpailijoilla on kaksi minuuttia (120 sek) aikaa esittää koiransa kanssa freestyle-esitys, jonka he ovat saaneet valmistella etukäteen. Freestylea käydään ensin yksi kierros, jonka jälkeen heitetään toss & fetchiä. Freestylen toss & fetchissä ei ole bonusaluetta, josta saa puolikkaan ylimääräisen pisteen. Jos osallistujia on paljon, kymmenen parasta pääsee jatkoon kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen. Viimeinen kierros on taas freestylea. Maksimipistemäärä yhdelle freestyle-esitykselle on 40 pistettä. Jokaisesta pisteytyksen osa-alueesta voi saada maksimissaan kymmenen pistettä. 
Freestylessa pisteytetään neljä eri asiaa esityksestä: koira, ohjaaja, koirakko ja toteutus. Koiran pisteytyksessä otetaan huomioon koiran saalisvietti (kuinka kovasti koira keskittyy kiekkoihin ja miten keskittyminen säilyy esityksen aikana), nouto (eli miten koira pystyy nappaamaan kiekkoja kiinni, miten se jahtaa niitä ja miten se palauttaa ne), atleettisuus (eli koiran kehon hallinta esityksen aikana) ja grippi (eli miten koira pitää kiekkoja suussaan, ei liian löysä tai liian tiukka ote). 

Ohjaajan pistetyksessä otetaan huomioon kentän käyttö (kenttää tulisi käyttää laajasti), heittojen monipuolisuus, kiekkojen hallinta (eli miten ohjaaja käsittelee kiekkoja, onko kiekkoja aina ohjaajan saatavilla, käyttääkö ohjaaja paljon aikaa kiekkojen nosteluun jne.) ja liikkeiden välinen sujuvuus.Koirakon pisteytyksessä valitaan neljä parasta liikesuoritusta seuraavista liikkeistä: kaksi overia, kaksi vaultsia, multiple, syliinhyppy, koirakon yhteinen liike (esim. pujottelu jalkojen välistä), liike, jossa koira ohittaa ohjaajan ainakin kahdesti suorassa linjassa, ja liike, jossa koira liikkuu siksakkia ohjaajan edessä, sivulla tai takana.Toteutuksessa lasketaan, kuinka monta kiekkoa koira on napannut kiinni, ja lasketaan koppien prosentuaalinen osuus kaikkien esityksen heittojen määrän suhteen.

Jos koira on vaarassa, voidaan koirakolta vähentää pisteitä. Jos pisteitä vähennetään enemmän kuin kuusi, on koirakko hylätty. Pisteitä voidaan vähentää mm. jos koira laskeutuu naamalleen tai vääntelehtii ilmassa kummallisesti.

Video tästä lajista löytyy linkistä, Clickclick.


SKYHOUNDZ

Skyhoundz on vuonna 2000 perustettu yhdysvaltalainen koirafrisbeeorganisaatio. Suomessa on järjestetty Skyhoundzin kisat vuonna 2013 ja ne olivat samalla ensimmäiset koirafrisbeekilpailut täällä. Organisaation kilpailuja järjestetään ympäri maailmaa ja se on erittäin suosittu kotimaassaan sekä mm. Meksikossa.

Skyhoundzilla on monia lajeja, joista kolmea ensimmäistä on kisattu myös Suomessa.

  • Freestyle
  • Distance & Accuracy (eli D/A)
  • Xtreme Distance
  • (Bullseye)
  • (Spot Landing)
  • (Time Trial) 
Distance & Accuracyn säännöt

Koirakolla on 60 sekuntia aikaa kerätä pisteitä timantinmuotoisella kentällä. Kenttä on jaettu alueisiin, joista saa pisteitä. Mitä kauempaa koiraa saa kopin, sen enemmän saa pisteitä. Ensimmäisestä alueesta ei saa pisteitä, toisesta alueesta saa yhden, kolmannesta kaksi, jne. Kauimmaisesta alueesta saa viisi pistettä. Jos koira nappaa kopin kaikki tassut ilmassa, saa se puolikkaan ylimääräisen pisteen.

Kaikki alueen sisällä napatut heitot lasketaan. Jos kiekko lähtee ennen ajan loppumista heittäjän kädestä, se lasketaan, mikäli koira saa kopin. Kilpailija voi aloittaa heittämisen mistä tahansa päästä, mutta heittosuuntaa ei saa vaihtaa kesken kaiken. Kilpailussa D/A:ta heitetään kaksi kierrosta.

Video tähän lajiin liittyen, linkistä. Clickclikc!


Xtreme Distancen säännöt

Tavoitteena on heittää mahdollisimman pitkälle, niin, että koira saa kopin. Aikaa on 90 sekuntia (puolitoista minuuttia). Kiekon on ylitettävä lähtölinja ennen koiraa. Pisin heitto voittaa. Naisille ja miehille on eri sarjat, samaten pienet koirat kisaavat omissa sarjoissaan. Myös eri painoisille kiekoille on omat sarjansa joko naisten tai miesten sarjassa. Kiekot ovat joko kevyitä (alle 85 g), keskipainoisia (85-110 g) tai painavia (yli 125 g). Pienten koirien kiekkojen on painettava alle 85 g.

Lajista videota, täällä. Clickclikclick!


Freestylen säännöt

Koirakolla on maksimissaan 90 sekuntia (tai vähintään 60 sekuntia) aikaa esittää ennalta harjoiteltu esitys. Freestylekilpailussa käydään ensin yksi kierros freestylea, sitten yksi kierros D/A:ta ja viimeinen kierros freestylea. Jos osallistujia on paljon, kymmenen parasta pääsee viimeisell kierrokselle.
Maksipistemäärä yhdelle freestyle-esitykselle on 40 pistettä. Kaikkien kierrosten pistemäärä lasketaan yhteen lopullisia tuloksia varten.

Freestylessa pisteytetään jokainen osa-alue yhdestä kymmeneen PAWS-pistemenetelmän mukaan. Presentation eli esiintyminen. Esiintyminen on sujuvaa, liikkeiden väliset siirtymät sujuvat , ohjaaja hallitsee kiekkoja hyvin ja koregrafia on mielenkiintoinen.
Athleticism eli atleettisuus. Koiran kehonhallinnan on oltava hyvää ja sen nopeutta, hyppyjä sekä intensiivisyyttä arvostellaan. 
Wow!Factor. Koira tekee vaikeita liikkeitä hyvin tai ohjelmassa on uniikkeja liikkeitä. Success eli onnistuminen. Miten hyvin koirakko onnistuu liikkeissään. Success-kategoria vaikuttaa koko pisteytykseen.

Videota freestylestä, tässä. Click!



KMARCH

KMARCh on Euroopassa kehitelty koirafrisbeeformaatti, jonka tarkoitus on rohkaista kaikenlaisia koirakoita kisaamaan. KMARCh on leikkimielinen ja tarkoituksena on pitää hauskaa. Vuoden 2014 kisat olivat varsinkin nuorille koirille ystävälliset. KMARCh tulee sanoista Katy Miller And Ruckus Challenge. Kilpailuformaatti on kunnianosoitus Katy Millerille, joka oli Euroopassa uraanuurtava koirakiekkoilija.

Suomessa tulee olemaan ensimmäiset KMARCh-kisat vuonna 2015 !

KMARChissa on monia lajeja, joista osallistuja saa valita, mihin osallistuu. Kaikissa kisoissa on luokat niin pennuille, noviiseille, kokeneille, pienille koirille ja pareille. Kisoja on enintään viisi ja niistä saadut pisteet lasketaan yhteen lopputuloksen saamiseksi. Neljä lajia pysyy aina samana, mutta yhden lajin päättää aina järjestävä seura.

Lisätietoja KMARCh lajeista tulossa pian Suomen Frisbee järjestön sivuille.


Tässä siis kaikki suomessa tunnetut kisamuodot, lähteenä toiminut useampi sivu. Ennnen kaikkea tietoja löytyy hyvin Suomen Frisbeekoira yhdityksen sivuilta. Joissa kannattaakin vierailla! Toivon, että tällä saatu lisää tietoisuutta frisbeeharrastuksesta! Lisää kiekkopäivityksiä tulossa, turvallisuudesta, omista kokemuksista ja tarinoista, ilmiöstä ja kiekoista, ja kaikesta maan ja taivaan väliltä.

Etenkin frisbeen opettamisesta/aloittamisesta oli paljon kiinnostuneita, joten toivonkin, että laitatte kommentteihin reipaasti omaa mieltä vaivaavia kysymyksiä tulemaan! Toivon voivani näissä auttaa, ja kysymyspostaus tästä itsensä poikii.

Minkäslainen maku jäi tästä lajista?
Kuinka monelle laji on jo entuudestaan tuttu, kenelle täysin tuntematon?

11.12.2014

Harrastuskriisi

Harrastuskriiseily on iskenyt tänä vuonna kovempana kuin aikaisemmin. Asiaa tietysti edisti se, että meidän päälaji otti hatkat. Kummallista kyllä, kaipaan agilityä yhä vähemmän ja vähemmän. Koirahan ei tietenkään osaa tällaisia asioita kaivata tai järkeillä. Ollaan treenailtu puolivillaisesti koiratanssia, fribaa, tokoa, rally-toko, esine-etsintää ja god knows what else. Nyt olen kuitenkin löytänyt sen harrastuskipinän uudelleen. Useampaankin lajiin ja touhuamiseen. Kuvassa tyytyväisiä treenivuoronsa odottajia, onni on oma kenttä.

Frisbee. Laji jossa saa tehdä mitä vaan, miten vaan ja mitään ei ole pakko. Koira saa suorittaa niinkuin suorittaa, ja kaikki tehdään koiran ehdoin. Ruffehan siis on täysin oireeton mininivelrikkonsa kanssa, ja saatiin vihreää valoa fribailulle. Lajista kun puuttuu A-esteet, keinut ja älyttömät käskyn alla suoritettavat käännökset. Tässä Ruu pääsee itse valitsemaan, miten kääntää omaa kroppaansa ja mä herkeämättä huomion miten se reagoi erilaisiin heittoihin.

Kahden viimeisen hieronta kerran jälkeen voin todeta, että laji meille sopii! Selkä oli Ruffella täysin auki, perinsteiset harrastusjumit reisissä, lavat ja koko etupää oikein hyvällä mallilla. Hierojan sanoin "Urheileva koira on aina urheileva koira, ja jumeja löytyy väkisinkin". Äärettömän kivasti kuitenkin pysynyt lihakset kuosissa, vaikka heittelyä on takana usemapikin kerta. Alla viime treenin viimeiset 3 heittoa ja maahan unohtunut nakki. On se vaan hieno tyyppi.


Pentukin sai osansa viime hieronnoissa, edelleen vain harjoitus mielessä. Hierojalta hyvää palautetta siitä, miten näppäriä lihaksia kaverille on JO tulossa. Miten hieno pieni mies mulla siis kotona kasvaakaan, ja mihin kaikkeen tuo oikeasti kykenee. Vaikka ei aina pysy murot kulhossa, kun on kaikki niin siistiä. 
Leevi on alkanut pääsemään jyvälle samaisesta lajista. Tyypillä tuota vieterivoimaa riittää, ja pomppaisi varmasti taivaaseen asti jos sallittaisiin. Lellille saa varmasti jatkossa (lue: vanhemapana) opetettua ihan mielettömiä temppuja kiekkoilun parissa. Vielä treenaillaan oikeaa otetta kiekkoon, mälväämisen vähentämistä, ja rollerien (maassa pyörivien kiekkojen) lisäksi otettiin ekat ilmakopit ikinä! Jalat sillä pysyy maassa, ja koppaustyyli kehittyy vielä huuuuuimasti, mutta viime kerralla saatiin mielettömiä yrityksiä aikaiseksi. 
Jokatapauksessa videolla 3 Leevin viimeistä heittoa, ylipäätään ensi kerta, kun tyyppi saa kiekon kiinni (edes yrittää) ennenkuin se osuu maahan. Pätevä pentu!


Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä poikien painot tällä viikolla. Ruffe on ylittänyt mun odotukset ja tipauttanut taas 200g! Eli painoa nyt 9,4kg! Ruffe on viimeksi ollut näin kevyt ennen kastrointia, jolloin eläinlääkäri totesi tämän olevan sen ihannepaino. Huhhuh. Saako nyt olla sikaylpeä? Leevin kanssa vielä hakua ruuan suhteen. Paino mitattiin, ja nyt 8,4kg jäljellä. Lisää vaan siis ruokaa. Annoksen tuplaus siis edessä. Tuo eläin vaan kuluttaa törkeästi kaiken saamansa energian, lihotuskuuri jatkuu. Jospa päästäisiin lähemmäs yhdeksää kiloa?

Kiekkoilu siis aloitettu ''tosissaan'' tässä huushollissa, lajista on yhtä innoissaan sekä minä, pojat kuin avomieskin. Huhhuh, itse vähän flunssan kourissa, joten pitää päästää mies välillä treenimään koiria, mutta tänään pidetään paljon ansaittu lepopäivä!

4.12.2014

Painonhallintaa

Meillä on kotona kamala epätasapaino, johon ollaan nyt onneksi saatu jotain rotia. Täältä löytyy Leevi 9 kk, joka tahtoisi olla fitnessmalli, jota kovasti koitan lihoittaa. Ihan vain sen verran, ettei paino tippuisi. Leevi siis Ruffea isompi, viime mittauksessa 41cm ja painoa vaan 8,05 kg. Massaa tulee tietysti lisää, avustellaan kasvua vaan siis. Tässä Leevistä viimeisin seisomakuva, maanantaina napattu. Valittelisin kännykkälaatua, mutta ehkä ajatus on tärkein.



Leevi siis hyvässä kuosissa, ehkä hieman takakorkea. Tosin ei taas voi olla varma, että hämääkö jumalaton pepputukka tässä kohtaa. Hyvän kokoinen kaveri siis kasvamassa, korkeutta (en toivo) tuskin tulee enää lisää. Mediksi siis ehkä jäisi, vaikka agilityyn tästä ei kaveria ehkä tulekaan. Korvat pysyneet mielettömän hienosti lurpalla, kahtena päivänä koko elämänsä aikana tällä on ollut painot - liki luonnon korvat siis. Tukka muovautuu pikkuhiljaa tummemmaksi, mahonkisoopeli numero kaksi siis ilmoittautuu!

Leevi syö tällä hetkellä sekalaisesti. Lihaa ja nappulaa, mukana kulkee kananmunaa, raejuustoa, nutrolinöljyjä ja muuta hyödyllistä. Nappulan vaihdos menossa, viimeiset rippeet Pure Nature Puppyä menossa. Ja tilalle tulossa Jahti&Vahti Junior. Puolitoista vuotiaaksi asti tämä onkin nastaa ruokaa, ja Leeville hyvin maistuu. Toisaalta, mikäpä meille ei maistuisi? Seassa kulkee erinäisiä lihoja, ''treenipäivinä'' enemmän lihaa ja lepopäivinä vähemmän. Maalaisjärki ruokintaa siis. Punnitaan kaveri taas ensi viikolla uudemman kerran, jospa olisi vähän noussut, tai ei ainakaan tippunut. 

Ruffe sensijaan tahtoisi olla sumopainija. Tämä ei kuitenkaan minulle ilkeälle mammalle sovi, jotan laihdutuskuuri aloiteltiin jo heinäkuussa. Karvahuijaa mielettömästi, ja vaikka kaveri näyttää edelleen tukevalta on se kiinteyttänyt rutkasti! Heinäkuussa mitattiin järkyttävä 10,8kg. Kaksi viikkoa sitten paino oli 9,8kg. Eli kokonainen kilo lähtenyt. Näin pienellä koiralla se on 20% elopainosta, joten eipä vähätellä ruudun toisella puolella. Asia edennyt vielä tästäkin. Ja Viime viikolla mitattiin 9,6kg. Olen niin kamalan onnellinen ja niin on Ruffekin! Lisää eloa koirassa ja lihasjumit paremmassa kunnossa. Niveliä ajatellen taas miljoona askelta lähempänä parempaa jatkoa!



Ruffen ajeltu karva alkaa taas näyttää normaalille, vaikka pituutta toki vielä puuttuu. Tummuu kuitenkin jo omaan väriinsä. Kuvassa märkäkoira ihan vain siitä syystä, että oikeasti näkee minkä muotoinen se on. Nyt on lantiota ja muotoa, hyvä vielä tulee. Kylkiluoden päällä edelleen kerros rasvaa, ja löysää nahkaa. Tämä kiinteytymiseen menee varmasti pidempikin tovi.

Ruokinta on Ruffellakin muuttunut. Syö edelleen kahdesti päivässä, ellei treeneissä ole syöty miljoonasti nameja. Periaatteessa 1dl päivässä Jahti&Vahti kevyttä. Lihoja saa kunnon liikuntapäivinä ja lihasta on koiralle tullut selvästi lisää. Hyvällä mallilla siis ollaan, ja kaikin puolin tyytyväisiä kaikkeen.

Harrastuskriisipostaus tulossa seuraavaksi, vihdoin voin aktivoitua kirjoittamisen kanssa, kun oma yritys on lähtenyt rullailemaan.



10.11.2014

Nivelrikko on sanoista rumin

Jatkoa ensimmäiselle postaukselle, Nivelrikko on ruma sana - jonka voi edelleen lukaista täältä. Lyhyestä virsi kaunis, Ruffe ontui kesällä etujalkaansa, joka johti tiemme pitkän linjan kautta erilaisille lääkäreille ja röntkeniin. Kaikki kovasti hyssyttelivät paniikkiani, tiesin koirassani olevan vikaa, sen olevan kipeä, sen olevan erilainen kuin ennen. Hyssyttely jatkuin minun ärtymiseeni asti, ja sain väki pakolla änkeä koiraa luustokuviin, kun kukaan ei todesta ottanut. Tässä tämä taas nähtiin - tunnen koirani. 
Ruffe kuvattiin ja todettiin, ettei sen suurempaa ongelmaa missään näkynyt. Vihreää lippua liputeltiin agilitylle ja kaikelle muulle raskaalle urheilulle. En uskonut. Ontuminen loppui kipukuurin jälkeen, ja arki palasi suhteellisen normaaliksi. Pienen pieni osa minussa edelleen epäröi koiran kehon haastamista, ja näinollen Ruffe ei koskaan palannut agility kentille. Muutamaa humputtelu kertaa lukuunottamatta - jotka olisi voinut jättää väliin, mutta nyt on enää turha jossitella. 

Sain vihdoin palautteen kolmelta eri lääkäriltä, joka musersi enemmän tai vähemmän itse kutakin. Ruffen molemmat kyynäret, vaikka vaan vasemassa kerrottiin olevan vikaa, ovat rikki. Nollaksi lausutut kyynäret ovat nivelrikkoisia. Eivät onneksi pahasti, ja asteella 0-3 sain ykkösen. Nivelrikko on kuitenkin aina nivelrikko, pysyvää ja valitettavasti ainakin jossain määrin etenevää. Yllätyksenä mulle pamahti kuitenkin Ruffen ranteet. Nekin ovat rikki. Koira jota on treenattu järjellä, huollettu huolella ja rakastettu toden teolla, on kaikesta vaivasta ja huolesta huolimatta rikki. Nivelrikko on sanoista rumin. Onneksemme koira ei oireile raskaankan liikunnan jälkeen (vapaana juokseminen, riekkuminen koirien kanssa, pyöräily pehmeällä alustalla vapaana ym).

Pakollisen itkukohtauksen jälkeen, tultiin tulokseen, että asia ei ole kuitenkaan maailman loppu. Ruffe elää oireetonta, onnellista elämää. Saa harrastaa vielä yhtä sun toista, vaikkei agilitykentille ole paluuta (eikä itseasiassa hinkuakaan). Koira ei osaa lajia ikävöidä, enkä itse voisi ikinä viedä koiraa kentälle, ja huomaan etten lajia edes kaipaa - meille on kuitenkin tärkeintä se yhteinen tekeminen ja tekemisen ilo. 



Alku shokin jälkeen meillä ollaan siis onnellisia. Huomasin asian ajoissa, ja nyt voin tehdä parhaani sen eteen, että nivelrikko etenee mahdollisimman hitaasti. Ruffe on yhtä onnellinen kuin aina, ja niin minäkin. Kisaura jäi lyhyeksi, mutta se ei ole mitää verrattuna vielä monenmonen vuoden ystävyyteen ja karvakaverin mielettömään seuraan. Nivelöljyt tulevat näinä viikkoina, ja painoa tiputellaan aktviisisesti, ja uuden ruokavalion myötä. Vielä edessä madotus ennen ruokavalion/elämäntyylin aloitusta - jotta varmasti lähdetään puhtaalta pöydältä. Onni on tervekoira, joka nauttii elämästä - ja saa nyt parasta mahdollista hoivaa osakseen. Dieetöinnistä taas lissää myöhemmin - tuloksien kera. Ei anneta tällaisen masentaa, ja itsensä syyttely on turhaa, kaikille kanssa eläjille, samaistujille ja muille nivelrikon kohdanneille voimia, tehdäänhän koiriemme elämästä mahdottoman mieletöntä, ja löydetään se uusi yhteinenjuttu.

9.10.2014

Kilot karisee!

Aikaisemmassa postauksessa tuli kysymyksiä hyvistä vinkeistä laihduttamiseen. Ihan niinkuin ihmisilläkin, ihmekeinoa tähän ei ole. Me ei siis ruvettu syömään laihdutusnappulaa tai kaikkea ruokaa nesteenä. Ruuasta saisi poistaa max 10% aikaisemmasta määrästä, kun koiraa halutaan laihduttaa. Meillähän on myös tavoitteena parempi kunto, ja enemmän muskeleita. Rasva on helppo muuttaa lihakseki, mutta äärettömän vaikea saada sitä katoamaan olemattomiin. Johonkin se ylimääräinen energia/rasva täytyy käyttää! Meillä käydään siis noin kolmisen kertaa päivässä lenksulla. Tässä likiviikon liikunnat, päivän kohokohdat aina sportstackerin kera. Huomatkaa matka ja aikaerot patikoinnissa ja kävelyssä, sekä kalorimäärät. Nämähän toki koskee minua eikä koiraa, mutta pääsette vähän jyvälle asiasta.


Perjantai 3. päivä! Aamulenkki sijoittui lähiöömme, kaksi kilometriä reipasta kävelyä ja tämän jälkeen aamuruuan etsintään jäljen muodossa. Päivä lenkki oli suunnilleen samanmittainen, koirat pääsivät olemaan vapaana ainakin puolet matkasta. Illalla päästiin Jennin kanssa yllä mitatulle lenksulle - koirat kokoajan hihnassa ja reippaalla ravilla. Ohitettiin todella näppärästi Leevin teiniydestä huolimatta kaikkoi koirat, ja käytiin koirapuistossa painimassa 4kk kettuterrieripennun kanssa. Vielä iltatreeninä asioiden palauttamista omistajan käteen asti.


Lauantai 4. päivä! Aamulenkkinä toimi pelto rallattelu (1,5h) joka sisälsi aivan tuhottaman määrän pallon perässä säntäilyjä. Tästä saatiin hyvät spurtit, alku ja lämpö jäähtyineen. Tätä seurasi yllä mitattu lenkki Roosan kanssa korvessa, soisessa ja nousevassa maastossa. Omat reidet kiittää myös näistä lenkeistä. 'Vieraiden' koirien kanssa lenkkeilyn etu on koirille pidendytyny matka. Etenkin Leevi juoksee isompien kanssa hurjasti enemmän, kuin yksinään tai Ruffen seurassa. Illaksi vielä palauttava 4 km remmilenkki. Päivään mahtui myös tottistreenit, työnalla seuruu.

Sunnuntai 5. päivä! Aamu alkoi esine-etsinnällä Vuosaaren metsissä, josta löydettiin hienosti sekä vieras hanska, miehen hajuinen lompakko ja puhelimen kuoret. Tästä matka jatkui Nean kera korpeen asti. Asetukset on juoksulla, koska puhelimen oli tarkoitus matkustaa Ruffen repussa, kunnes ensimmäisen kilometrin jälkeen totesin repun käyttökelvottomaksi näin pienelle kaverille. Lenksulla pysyttiin poluilla, koirat vapaana juosten. Illalla vielä 3,5km remmilenkki ja pojille vartin dobotreenit. Leevi tosin höselsi lähinnä tasapaino tyynyn kanssa.


Maanantai 6. päivä! Aamutreenissä jälleen esineitä! Harjoiteltiin asioiden pitämistä suussa, ja päästiin jo huimiin viiden sekunnin pätkiin. Esineinä toimi mukavia materiaaleja kuten, pehmennyt nahkalompakko, treenipatukka, pehmolelu ja tokokapula. Aamulenksu oli 2km remmissä lähi puistossa ja päivälenkki hoidettiin pellolla juosten ja frisbeetä jahdaten. Illalla vielä Juuson kanssa iltalenksu, liki 4 km - joka on ylhäällä merkitittynä. Iltalenksut alkaa olemaan niin pimeitä ja viileitä, että kavereista pienin saa kohta takin niskaansa, tärinät alkaa yleensä loppumetreillä, joten joku villapaita pääsee pian käyttöön.

Tiistai 7. päivä! Aamutreeni piti sisällään eilisen asioita, harjoiteltiin metalliesineiden nostamista ja pitämistä suussa. Tätä seurasi aamun remmilenksu 2km. Päivemmällä suunnattiin taas korpeen, tällä kertaa Mirandan ja Ekan kanssa. Vauhtia riitti enemmän kuin yleensä! Leeville juuri sopivaa juoksu ja painiseuraa. Ruffe tyytyi vedelle piipittämiseen, ei onneksi lähde enää uimaan noin kylmiin vesiin. Oli kerrassaan loisto lenkki, ja seura niin meille sopivaa. Illaksi vielä palauttavat lenksutukset vapaana 2km ja kropanhallintatreenit, tassujen laittoa kippoon (leevillä vati, ruffella 5l kuppi) ja takajalkojen herättelyä vadin ja kirjojen avulla.


Keskiviikko 8. päivä! Aamulla jälleen minitreenit, aiheena kaukokäskyt. Tästä jatkettiin aamulenkki 3km - remmissa liki koko matka. Päivälenkki sijoittuikin vetolajien pariin! Käytiin pyöräilemässä Ruffen kanssa 'väliä' (Hanna ja Juuso seisoskelivat milloin missäkin päin urheilupuistoa, ja pyöräiltiin näiden välissä). Huippumies teki töitä todella hyvin, ja veto pysyi viimeiseen asti - pisimmät treenit tähän mennessä. Leevi sen sihaan veti olemattomia ketjuja perässään, jotta vaan totutellaan vetämisen ideaan ja siihen että takana kilisee ja kolisee. Tästä jäähdyttely lenkki ja koirat nukkumaan. Itse kävin hurjastelemassa yötämyöten carting radalla.


                        Mitäs tykkäilette tällaisista postauksista?

14.9.2014

Eräkoirat

Viikonloppu on sujunut jälleen vauhdikkaissa, mutta rentouttavissa kuvioissa. Perjantaina rämmittiin Sipoonkorvessa 1,5 tuntia. Merkittyjä reittejä ei seurailtu, vaan lähdettiin suota kohti. Biologiantunnilla olen vissiin joskus ollut, kun suon merkit näki jo kaukaa, maastosta tunnisti vesiheinää ja kaikenlaisia sammalia. Tietenkin varma suon merkki oli rämeiköstä luokse palaavat koirat, jotka sekä haisivat että näyttivät aika karseille. Mitä me pienistä, suolla on siistiä!

Toinen eräjorma reissu tehtiin paippisissa, tämäkin Sipoossa siis. Metsässä ja ihanassa ilmassa viihdyttiin mainiosti 2,5 tuntia. Aarniometsä oli niin koskematon, että kaikki oli peittynyt sammaleeseen, ja taidettiin koko lenkki Roosan kanssa hokea toisillemme, että on kamalan nättiä jokapaikassa. Kartoittelemme siis uusia lenkkimaastoja edelleen, ja lupaavaltahan tämä näyttää!

Samalla käynnistyy '' Ruffelta kilot pois''-kamppanja. Kaveri painoi eilen vaa'alla 10,5kg! Poitsun ihannepaino liitelee 9-9,5 kg välillä - joten matkaa on. Pudotus aloitettu siis erilaisella liikunalla, ruokavalio muutoksilla ja positiivisella asenteella! Kyseessä tietenkin 3 vuotias, kastroitu urho, joka lihoo ruokaa katsoessaa. Kivinen tie on edessä, mutta me pystytään tähän. Samalla punnitusreissulla totesin Leevin kasvavan oikeen kivaa vauhtia. Mun 6kk pikkumies on noin 40cm korkea, ja painoa löytyy 7,5kg. Aika koipevahan se on, mutta massaa tulee tietysti myöhemmin. Sporttisia hurttia koitetaan siis saada takaisin tähän taloon, helteillä kun pääsi vallan lihomaan. Pitäkäähän peukut pystyssä ja keksipurkkien kannet kiinni, me tehdään läskistä lihasta!

10.9.2014

Friskies DoggyRun !

Viime sunnuntaina järjestettiin DoggyRun-tapahtuma vihdoin HElsingissäkin. Mietin kovasti itse osallistuvani viiden kilometrin juoksuluokkaan, mutta minut kutsuttiinkin paikalle esiintymään! Valitettava flunssa vei kuitenkin voittoa sen verran, että koirat saivat olla päävalossa koko päivän. Esiintymislavalle en siis kyennyt, joten esiteltiin doboa omalle pisteellämme koko päivä! Mukana meillä on maailman parhaan assarin virkaa toimittava Paula, joka hoiti koirien nesteytystä ja mun hermoja. Päivä meni ihan hujauksella ohi, ja olihan se ilo esitellä lajia näin mahtavien shetlantilaisten kanssa. Molemmat koirat siis mukana, ja vastoin odotuksia Leevi ei jäänytkään vain häkin koristeeksi tapahtumassa. Nuorimies yllätti täysin keskittymiskyvyllään! Häkissä olessa nukuttiin sikeästi, ja ulos päästyä oli katsekontia vaikka muille jakaa. Doboilu sujui hienosti, eikä pällistelevät koirakaverit läheisyydessäkään haitanneet. Vitsi mikä tyyppi mulla onkaan! Ruffe suoriutui tietenkin mahtavasti, onhan hän jo kokenut doboisti. Osaa sitä silti aina arvostaa, että koira pysyy hanskassa kaikenlaisissa tilanteissa. Ruffellehan tämä oli ihan uusi paikka, eikä me itseasiassa olla koskaan doboiltu ulkona, saati sitten isossa ihmismassassa. Niin huippua yhteistä tekemistä!


Tällaisia tilaisuuksia saisi olla lisääkin! Meillä oli ihan huippupäivä, ja suureksi yllätyksekseni lompakkokin säästyi teurastukselta (kiitos Paulan). Mitään ei tullut ostettua, vaikka paikka oli täynnä ihania juttuja. Ke-Hu lelut houkutteli, löytyi myös upea flirtti mikä olisi ollut pikantti lisä meidän liikuntamuotoihin. JA huhhuh. Ennen kaikkea tapahtuma sai todella hyvälle mielelle kaikki paikalla olijat! Tunnelma oli niin erilainen kuin missään kisoissa tai näyttelyissä. Ja kenttä pullollaan tavallisia tallaajia. Voi että, taisi tämä juoksulajien kärpänen päästä puremaan. Ken tietää mitä kaikkea me vielä keksitäänkään harrastaa!



2.9.2014

Onni on olla... #1

Paljastan pienissä osissa isoa osaa arjestani, ja siitä miten kaikki pikku hiljaa muuttuu. Onni on olla, sarja jatkuu siihen hetkeen asti, kunnes voin teille kertoa, että mistä oikein on kysymys. Unelmani ovat siis käymässä toteen!

Jokunen ihminen varmasti muistaa, miten olen päätynyt koira-alalle ja mikäli tarina ei ole tuttu, sen löytää yhä täältä. Tänä vuonna kävin opiskelemassa Eläinkouluttajaksi, osaamisalanan koirankoulutus. Koulu oli niin antoisa, tunteita ja ajatuksia herättävä, etten sitä kokemuksena koskaan unohda. Tämä johti miljooniin ristiriitaisiin tunteisiin ja lopulta tähän minulle ainoaan oikeaan ammattiin. 

Herään joka aamu pieniin onnellisiin sheltinkuonoihin jotka tungettelevat peiton reunalta naamalle. Tämän jälkeen jatkan matkaani hakemaan kahvia ja aamulenkkeilen töihin kera hurttien. Jokainen aamu tuo tullessaan onnen ja ilon aiheita. Enkä voisi kuvitella olevani 8-16 töissä, niinkuin normaalit ihmiset. Matka töihin on lyhyt, joten kiertelen puistojen kautta, joissa pääsee koirat nauttimaan vapaudestaan ja minä rauhassa kahvistani. Jokainen aamulenkki on erilainen, mutta kahvi maistuu aina yhtä hyvältä - satoi tai paistoi.

Toimisto ei ole konttorirottien paratiisi, vaan paikka ideoille, innostukselle ja suunnittelulle. Toimistossa makaa jaloissa karvaturri jos toinenkin, ja nämä otukset saa muutkin työntekijät hymyilemään tervehdyksillään. Toimistossa raikaa kahden intoa pursuavan nuoren naisen nauru ja joskus äänekäskin ideointi, koirien uninen tuhina ja kahvinkeittimen porina.Toimiston parvekkeelta aukeaa näkymä niitylle, jossa käydään viettämässä luovia taukoja koirien ja kahvin kera, välillä mukaan eksyy firsbeekin.

Asiakkaat ovat kaikki yksilöitä, kaikki omalla tavallaan ihania. Jokainen asiakas saa hymyn huulille, ja väkinäinen asiakaspalveluhymy on jäänyt ravintola-alalle, johonkin kaukaiseen muistoon. Saatat huomata puhuvasi puolikin tuntia saman asiakkaan kanssa, täysin asiaan kuulumattomasta aiheesta - vaikka koirapölinä onkin aina tervetullutta. Kassalla istuminen ei olekaan perinteistä kassitäti hommaa, liukuhihna duuniksi voi kutsuakkaan. Puhelimen iloinen helinäkin saa hymyä naamalle, joku uusi innokas uimari soittaa.

Tiskillä on mukava olla, kassakoneen kilinä ja tuttu näkymä liikkeeseen ovat liki rauhoittavia. Oven narina kertoo tulevasta asiakkaasta, ja pian tiskin reunalta pilkistää kuonoja. Kuonot vaihtuvat nopeasti tiskillä tempoviksi tassuiksi, vakio asiakkaat tulevat liki syliin asti. Kahvia keitellään ja rupatellaan, jonka jälkeen saa kuunnella asiakkaiden iloisia nauruja ja koirien loiskahduksia veteen. Hymy ei häviä taukojenkaan aikana.

Uimaopetuslistaa vilkaisessani, näen tuttuja nimiä. Kuntoutettavia koiria, joita olen jo saanut ilon auttaa lähemmän normaalia arkea. Vakio asiakkaita, jotka pärjäisivät jo omillaan, mutta kaipaavat tukeani ja seuraani altaalle. Uusi nimiä, jotka nostavat intoa ja ajatuksia uudelle tasolle. Joka päivä on hyvä päivä. Altaassa on kotoisa olla, ja minun hyväoloni tarttuu opetettavaan koiraan nopeasti. Pian saan ilolla katsella miten uusi maailma avautuu jokaiselle haukulle, ja vedestä saa ihan uudella tavalla iloa irti. Jätän asiakkaan hyvillä mielin uittamaan koiraansa, päivän hyvätyö on tehty.

Ja kaikki tämä tapahtuu ennenkuin kello lyö puolta päivää. Minulle ei koskaan ole ollut huonoa työpäivää, en koskaan mene kotiin tyytymättömänä, joskus toki väsyneenä, mutta aina tyytyväisenä. Aina on kerrottavaa päivästä, ja joka päivä pääsee todistamaan pieniä ihmeitä. En voi muuta sanoa, tämä on se missä minun kuuluukin olla.



Onni on olla oikeassa paikassa.

4.8.2014

NIPSU

Blogiin en olekaan kirjoitellut uusista hoitokoirista, joten instagramia seuranneet ovat näistä ehkä enemmän perillä. Uusia tapauksia esittelen siis näin jälkikäteen blogissa, kuvien kera. Nyt on ehtinyt kavereihin tutustuakin, joten juttua löytyy.

Tässä siis Nipsu. Alle vuotias punainen kääpiöpinseri uros. Nipsu kaipaa mammansa pitkie työpäivien piristykseksi seuraa, joten meidän lauma hoitaa homman. Nipsu on äärettömän energinen, kääpiöpinserimäisellä tavalla, mutta ilmeisen poikkeuksetta tottelevainen. Jokainen luoksetulo käsky sai kaverin sinkoamaan melkein syliin asti, ja tietysti oli nakkia luvassa. Nipsu olikin siis kaikki liki kaikki lenkkinsä vapaana, muiden koirien seassa.



Ensimmäisenä yökyläily päivänä paahdettiin menemään oikein kunnolla. Suunnattiin suoraan Nipsulta isommille hiekkakoirille, jossa Roosan belgit ja villapappa pääsivät kuluttamaan energiaa oikeen kunnolla, Ruffe ja Leevi juoksemaan vapaana ja Nipsu nauttimaan olostaan. Kaveri oli ehdottomasti porukan nopein, ja selvästi sen tiedosti. Ihan käsittämätön pikku raketti. Enkä muuten vähään aikaan ole nähnyt niin hymyilevää koiraa, kuin Nipsu kaiken tämän tiimellyksen keskellä.


Tietenkin myös uimakoulua aloiteltiin. Vaikka vähän jännitti, niin kaverin häntä vispasi aivan hulluna ja rannassa vedettiin nakit naamaan ja hepuloitiin. Toisena päivänä Nipsu tuli jo mun perässä uimaan oikein näppärästi, ja teki pieniä kierroksia muun lauman mukana. Vielä illallakin pääsi kahlailemaan ja viilentymään, siitä tulee ihan mahtava uimari.

Uimapaikan vieressä oli ihanan tilava koirapuisto, josta Nipsu löysi 2 uutta sukulaisielua - molemmat kääpiöpinsereitä. Komeaksi pojaksi kehuttiin kovasti, eivätkä tietenkään väärässä olleet.


Kaikenkaikkiaan Nipsu on äärettöämän helppo hoitokoira. Kulki laumassa mukana yhtenä tiimipelaajana, eikä säikähtänyt isompien leikkejä, ei lähteny jäniksien perään. To sum it up, me tykätään Nipsusta. Onneksi tämä tyyppi tulee olemaan meillä noin 2 päivää viikossa, ja reenitään kaikennäköistä. Pojulta löytyy vain muutama pikku vika, lapsikammo ja skeittienpelko - tähän siis koitetaan pureutua ja muutoin vaan pidetän hauskaa ja opitaan uutta!

Mitäs tykkäätte Nipsusta?

2.8.2014

Aamuhempeilyä

Siis oikeasti, plus 33°ei edes naurata. Ruffen turkki ajettiin lyhyeksi jo maaliskuussa, ja olen sen vain kerta kesään ajanut joten perinne jatkuu. Ruffella on jo siis melkein sheltin näköinen tukka ja hitosti pohjavillaa. Onneksi meri on lähellä ja kavereillakin uivia koiria!

Aamu starttaa nykyisin uudella rannallamme, johon ajelen max 10 min. Aamuisin se on kaikenlisäki varjossa, mutta vesi suhteellisen lämmintä. Pojat ovat jo ihan intopiukeana kun huomaavat mun kääntyvän Uutelantielle. Eipä tarvite Ruffenkaan enää intoilla yksin, kun nyt voi huutaa pennun kanssa yhtä kurkkua miten kivaa on olla rannassa - ihanaa. 


Onneksi munkaan ei tarvitse intoilla yksin, sillä ehkä maailman paras miesystävä raahautuu aamuisinkin mukaan rantaan ja tarjoaa vielä aamukahvitkin. Tämän lisäksi pääsen katsomaan poikien touhuja paremmin kameran takaa ja joskus juomaan aamukahvinkin loppuun asti. Toivottavasti ette siis ala kyllästyä märkiin koira kuviin, sillä näitä tulee riittämään niin kauan kuin kelit sallii, niin ja sen jälkeen uimaloissa käynti.

Kannattaa se kamera ilmeisesti Juusollekin antaa, jos tällaisia kuvia saa! Mulla on ehkä jopa pieni hinku teettää allaolevasta kuvasta taulu, miten osuikaan hieno hetki. Eikä toi kaveri vissiin ole ihan kädetön kameran kanssa, samanlaista tavaraa oli rulla täynnä, enkä edes osaa valita suosikkeja. Monitoimikoiramies - onneksi mulla on tällainen.

Mutta nyt me onnelliset pistetään nokka kohti tätä paljon kohuttua uutelaa.


30.7.2014

Uusia rantoja #1

Helsingissä on aina ongelmana pitää koiraa vapaana. Vaikka se kuinka hyvin pysyisi on paikalla aina autotiet, citykanit, valittavat naapurit ja tietenkin laki. Niimpä etsinnässä ihania uusia lenkkimaastoja, ei välttämättä kaikista lähimpänä - mutta kuitenkin alle 30min autolla. Tänään testissä pieni osa Vuosaaren Uutelaa. Kello löi yhdeksän, ja suunnattiin nokka kohti uutelan kartanoa. Skataniementie vie tänne! 


Kahvit kalliolla ja koirat vedessä. Balleriinat veden peitossa ja mekkokin märkänä. Pojilla kun on tapana hinkata itseään sääriini vedestä tultuaan. Onneksi maailman paras miesystävä hoiti ''koirien official pyyhe-mies'' virkaa hyvin!

Ranta oli kallioinen, ja nopeasti syvenevä - ei kuitenkaan äkkisyvää. Polun päässä oli myös hiekkaranta, joka ei onneksi ole virallinen uimaranta, joten koiria pääsee sinnekin uittamaan. Rannassa erittäin kirkasta vettä, ja tämä pieni puokama tapaa olla lämminkin. Sinilevää ei tänään ainakaan ollut esillä, mutta muistakaahan aina tarkistella. Kaiken kaikkiaan mukava ranta, jossa sai olla kaikessa rauhassa, ja asvalttitielle on reippaasti yli 5 km. Vapaana meni siis metsälenksu ja uintipuuhat, suositeltava ranta - jossa sopii itse maata kalliolla. Rakkolevää vedessä, joten oma uinti jäi väliin (levää hyi), mutta pidemmällä ilmeisesti hiekkapohja. 


29.7.2014

Pink is perfection

Helle. Tämä kamala sää, joka häiritsee kaltaisteni ihmisten elämää. Tänään kuitenkin nostin helteelle hattua. Kuuma viikko, ukkosmyräkkä ja täydellinen ajoitus loivat minulle mitä mahtavimman illan. Ehkä kaunein maisema ikinä, kaksi niin täydellistä karvaturria, joita on sanoin ehkä jopa vaikea kuvailla. Nämä oli niitä hetkiä, kun tekee mieli muutama kyynelkin tirauttaa. On ne vaan kauniita. Vaikka Leevin korvat höröttääkin. Illan viimeisteli laiturilta hyppäävä Ruffe, oli muuten ihan eka kerta! Mitä ihmettä me koiraihmiset tehtäisiin ilman koiria?