vuosi 2015 !

Vuosi alkaa olla pulkassa ja tänään töissä mietittiin, mitä on oikeasti saatukaan kuluneessa vuodessa aikaiseksi. Vähentynyt bloggailu on kertonut vain ja ainoastaan kiireestä - niin hyvässä kuin pahassakin. Tilanne katsaus siis taas luvassa, hyvinkin samanlaisena vaikkakin erilaisena kuin viime vuonna, click click.

Tammikuu 

• Vuoden ensimmäiset kisat, rally-toko alomöllit (R 73/100 & L 97/100)
• Ruffe pääsi ikuisen laihdutuskuurinsa huippulukemiin 9,3kg !
• Ostettiin maailman suurin sohva, jotta matuisi koiria ja kavereita kylään
• Leevi ja Ruffe jakoivat hännät huiskuten viiden kerran koiratanssikurssin
• Allekirjoittanut vietti syntymäpäiviään loisto seurassa, jäätelön kera
• Leevi aloitti ihan viimeisillä päivillä takajalansa oireilun ja ravasi lääkärissä

Helmikuu

• Leevi kävi fysioterapiassa/osteopaatilla vuoroviikoin
• Allekirjoittanut oli niin huolissaa Lellistä, että menetti puolet hiuksistaan
• Levättiin, taukoiltiin, remmilenkkeiltiin ja masennuttiin
• Allekirjoittanut kävi virossa Isällään, osti koko vuoden kestäneen treenivihkosen
• Töissä riitti kiireksi asti hommia ja lilluinkin altaassa liki päivittäin
• Koko kuukausi oli enemmän tai vähemmän pyllystä

Maaliskuu

• Leevi täytti kokonaisen yhden vuoden 1.3 !
• Leevi ravasi edelleen fyssarilla ja pääsi vihdoin virallisiin luustokuviin
• Lausunnot C/C ja pelkkää nollaa. Lantioluun kasvuhäiriö ja niveltuledus.
• Kipulääkkeiden kanssa alkoi elämä todella hitaasti rullata, Leevi siis levolla
• Rally-toko kisoissa Ruffelle eka tulos avoimesta 75/100
• Viikkoa myöhemmin toinen tulos avoimesta 85/100
• Allekirjoittanut tutustui paremmin Oonaan & Mudeihin
• Leevi pääsi ekaa kertaa kahteen kuukauteen leikkimään (Renin kanssa)

Huhtikuu

• Ruffen kanssa avattiin pyöräily/vetokausi
• Avattiin myös Bea belkin kanssa viestikausi
• Saatiin lääkäreiltä hyvät ennusteen Leevin jatkosta ja lupa rallyyn
• Treenailtiin ahkerasti rallyä, iloisesti ja rauhallisesti
• Käytiin joka toinen vk Leevin kanssa fyssarilla vesijuoksumatolla
• Uitiin kolme kertaa viikossa ja palauteltiin hävinneitä lihaksia
• Vietettiin Mirandan kanssa kentällä aikaa viikottain tottiksen parissa

Toukokuu

• Avattiin mökkikausi aikasessa, liki kuukautta aiemmin kuin yleensä
• Sain suvun tiluksilta oman osani, nimeksi tontti sai Välkekallio
• Leevi sai viimein luvan liikkua vapaana omassa tahdissaan metsässä 
• Leevi kävi kisaamassa ensimmäiset viralliset, tuloksin 94/100 alohyv
• Ruffe juoksi Bean kanssa hurjasti viestiä
• Leevi kävi kultahippuhoidossa joka viimeisteli meidän hoitotaipaleen
• Leevin häntä jouduttiin trimmaamaan nakuksi, kamalahan se oli
• Alettiin käymään siskon mukana tallilla viikoittain maastoilemassa

Kesäkuu

• Ruffe kisasi itselleen viimeisen avotuloksen, 85/100 ja tittelin RTK2!
• Pojat tutustuivat kahteen uuteen viikottaiseen shelttikaveriin Islaan ja Demiin. 
• Leevi kisasi itselleen kaks rallykoetta, tuloksin 84/100 ja 96/100
• Leevi ansaitsi tittelin RTK1, 1 vuoden ja 3 kuukauden iässä.
• Pojat tutustuivat myös entisen kämppiksen bernipentuun
• Käytiin Bean kanssa avaamassa viestikausi voittajassa, ykköstuloksella!
• Ruffe kävi hakemassa voittajasta hyllyn, 64/100 (OV)
• Leevi kävi fyssarilla kerran, todetakseen että katsotaan tilannetta syksyllä

Heinäkuu

• Heinäkuun kaksi ekaa viikkoa meni treenitauolla
• Ruffe varasti ruokaa elämänsä ensimmäisen kerran ja sai suklaamyrkytyksen
• Uitiin ja mökkeiltiin ihan hulluna, nautittiin lomasta 
• Treenailtiin loppukuusta itseksemme, Mirandan ja Roosan kera
• Leevi eleli normaalia elämää, jokseenkin lihaksettomana - doboilua riitti
• Lenkkeiltiin uuden ystävämme Isla-sheltin kera kokonaiset 34km
• Sosialistettiin Nean Demi-shelttiä, ja opetettiin taas yksi tyyppi uimariksi
• Käytiin kisanomaisissa treeneissä HSKH'lla, todetakseni helleherkkiäkoiria

Elokuu

• Bea-pelki muutti meille omistajineen kahdeksi viikoksi
• Avomies karkasi Espanjaan lomailemaan
• Leevi pääsi vihdoin mukaan vetopuuhiin, canicrossin muodossa
• Osallistuttiin PK Suomenmestaruusksiin ja juostiin Bean kanssa pronssille
• Treenailtiin sunnuntaisin rallyä TuuKKin omatoimiryhmässä
• Pojat treenaili jälkeä kokonaiset kolme kertaa, täydellisesti toimien
• Myin kaikki viimeisetkin agilityihmisyydenjäänteet pois asunnosta
• Ratsastin ensimmäisen ja viimeisen kerran koko vuonna
• Treffailtiin Isla-shelttiä lähes päivittäin, lenkin/uinnin/treenin muodossa

Syyskuu

• Alettiin treenaamaan rallyä ohjatusti Riikan opissa joka toinen vk
• Leevi kisaili rallyssä itselleen ensimmäisen avotuloksen, 89/100
• Ruffe pokasi itselleen Seuramestaruuden ja ekan voi-tuloksen 79/100
• Edustettiin Suomen maajoukkueessa Ruotsissa Bean kera
• Juostiin belgien pk-mestaruuksissa Bean kanssa kultaa 
• Ulkoiltiin älyttömän paljon kelien viiletessä
• Leevi pääsi mukaan pyöräily puuhiin
• Pojat kävivät kahdesti hierottavana, hyvässä kuosissa pysyivät

Lokakuu

• Nähtiin älyttömästi shelttituttuja, ainakin kolmessa miitissä käytiin
• Treenailtiin omatoimisesti ihan törkeänä voittajan ja mestarin liikkeitä
• Nautittiin hyvistä keleistä fillaroiden, patikoiden ja lenkkeillen seurassa
• Käytiin hierottavana kerran, todetakseen että kaikki oli suhteellisen hyvin
• Leevillä alkoi viimeinkin hiukan olla massaa ja enää pientä toispuoleisuutta
• Ihasteltiin ainakin kolmen agilitykisat Ojangossa ihan vaan katsojina
• Treenailtiin häiriöitä jokapaikassa, jotka ovat Leeville aina olleet haaste
• Allekirjoittanut kaivoin järkkärinsä vihdoin muuttolaatikosta
• Treenailtiin joka torstai Riikan opissa rallyä
• Ruffe karkasi elämänsä ensimmäisen kerran peuran perään

Marraskuu

• Ensimmäiset kaksi viikkoa oli treenitaukoa
• Uitiin altaassa nousujohteisesti ja juoksumattotreenattiin
• Doboilu-into nosti päätään ja eikä vieläkään ole laskenut
• Jatkettiin häiriöiden kanssa treenailua kisapaikoilla ja erilaisissa häiriöissä
• Allekirjoittaneen fillari pöllittiin päiväsaikaan aidatulta pihalta
• Oma firma täytti yhden vuoden!
• Leevi kisasi rallyssä itelleen 86/100 avohyv tuloksen
• Allekirjoittanut käveli ensimmäistä kertaa ikinä kisoissa kyltin ohi, ja otti Lellille hyllyn
• Ruffe skabaili itselleen erittäin hyvän hyllyn 69/100, kun ohjaaja laski askeleet väärin
• Kotikisoissa Ruffe nappasi itselleen toisen Voihyv tulosksen ja luokkavoiton, pistein 86/100
• Allekirjoittanut sairastui viimeisellä viikolla järkyttävään influenssaan

Joulukuu

• Kaikki päivät ennen jouluviikkoa allekirjoittanut makasi kuumeessa
• Pojat lepäilivät ja remmilenksulivat avokin kanssa
• Ruffe oli hoidossa Roosalla pari päivää
• Leevi oli ensi kertaa yksin hoidossa kokonaisen viikon velipojallaan
• Rallyssä keskityttiin oikean puolen seuruuseen/positiohin 
• Käytiin vihdoin fyssarilla, toteamassa että koirilla on kaikki hyvin
• Leevillä ei ole enää oispuoleisuutta ja omaa tukevat hyvät lihakset
• Ruffella pientä lihaskireyttä, mutta nivelet kunnossa
• Allekirjoittanut sai juuri joululahjaksi uuden läppärin ja jaksoi sen voimin rustata tämän postauksen!
• Ja 26.12 maailman paras Rudolf täyttää huikeat 5 vuotta!

Olen niin äärettömän iloinen tästä vuodesta. Alkuvuoden pohjamudista on noustu korkealle ja kovaa. Mulla on niin suuri etuoikeus, että voin ylipäätään pitää koiria, omakotitaloa, omaa firmaa, autoa ja maailman parasta avomiestä. Muistakaahan te muutkin katsoa taaksepäin, ihan vain siksi, että näette miten pitkälle olette päässeet. Me rutistetaan siis tälle vuodelle kiitokset ja otetaan vuosi 2016 avosylin vastaan, kaikkine onnen hetkineen ja naurunpurskahdusiksineen. Toivotaan ensi vuodelle parempa terveyttä, firmalle menestystä ja itselle yhtä onnellista vuotta kuin tämän hetkinenkin. Nyt me hiljennymme joulun viettoon, ellei mulla ole kauheita ongelmia jättää uutta läppäriä rauhaan. Äärettömän mukavia jouluja lukijoille, toivottavasti teitäkin viihdyttää nämä meidän postaukset niin tänä kuin ensi vuonnakin.

Potilas Leevistä, ihan vain Leeviksi

''Ihan Leevi vaan'', vastaan nykyään helpottavan usein siihen, kun joku kysyy osaa ottavilla kasvoillaan mitä meidän pikku potilaalle kuuluu. Leevin tilanne on edistynyt huimasti diagnoosipäivästä hoitojen ja huollon kautta tähän päivään mennessä. Leevin diagnoosista kirjoitettu postaus löytyy tästä linkistä.

Diagnoosin jälkeen Leevi kävi puolitoista kuukautta joka tiistai fyssarilla. Tämän ajan tyyppi söi kipulääkettä, jolla saatiin neljässä viikossa huonomman lonkan aiheuttama niveltulehdus kuriin. Tyyppi oli kipulääke kuurin ajan välillä huonompi, välillä parempi. Lenkkejä tehtiin päivässä kolme ja yhteisajaksi lenkeille taisi olla maksimi 20min.

Seuraava vaihe oli joka toinen tiistai fyssarille meno. Tämän vaiheen aikana Leevi oli edelleen vähän kiikun kaakun, ja lihasmassa tietenkin heikentynyt. Muistan monen monta itkuista puhelua kasvattajalle, omalle äidilleni, luotto ystäville ja fyssarille. Kiitos kaikille tuesta! Viimein keksittiin fyssarin kanssa kokeilla kultahippuhoitoa. Ai että mitä hippuja? Ihmisillä reumaan käytetty hoitomuoto, josta löytyy varmasti tietoa googlettamalla.

Hippuhoito joko toimi tai miljoona muuta kokeilemaamme asiaa toimi, tai sitten kaikki vaivannäkö yhteensä tuotti haluttua tulosta, sillä Leevi alkoi pikku hiljaa palautua sumuisesta olemuksestaan. Kultahippujen jälkeen saatiin vihreää valoa lenkkeilylle. Koira pääsi viimein hihnastaan eroon, kunhan oli ensin lämmitellyt olemattomat lihakset ja käyttäytyi maltillisesti 5-15minuuttia vapaana. fyssarikäynnit harvenivat, kun Leevin oireilu väheni pikku hiljaa. Kipulääkkeitä ei olla kuurin jälkeen otettu tippaakaan, eikä tarvetta selvästi ole ollut. Niveltulehduksilla on tapana uusia, joten olen enemmän kuin onnellinen, että meillä ei ole uusiutunut.

Muistan fyssarin luvanneen, että kesällä tyyppi voisi juosta vapaana ja olla ihan Leevi vaan. Talvella ja vielä alku keväästäkin sitä oli vaikea uskoa, vaikka halusinkin niin toivoa. Koko talven meidän lenkit rajoittui alle puoleen tuntiin ja harrastuksena meillä oli pikku miehen mielenaktivointi sisällä rally-tokon ja kolikoiden etsinnän parissa. Keväällä saatiin tosiaan lupa lenkkeilyyn ja normaaliin rauhalliseen rally-tokoiluun, joka piristi pientä poikaa niin ettei moni uskokaan. Fyssarikäynnit olivat kuukausittaisia ja vihdoin toukokuussa fyssari tokaisi, että nyt tyyppi on valmis olemaan ihan vaan tavallinen koira. Myönnän pillittäneeni! Alla kuva ensimmäisistä ulkoleikkihetkistä kesältä.

Kesällä Leevi oli oma itsensä, mutta. Lihakset eivät tietenkään hetkessä palaudu ja tapeltiin hetki jos toinenkin tyypin ruokavalion kanssa. Millä saada massaa pienelle sheltille, joka syö jo kolminkertaisen ruokamäärän suosituksiin verrattuna ja käyttää ravintoaan tehokkaasti juosten vapaana päivät pitkät. 50/50 ruokinnalla mentiin ja useampaa ruokaa kokeiltiin. Lopulta tyydyttiin Canaganiin, joka sopi mahalle ja odoteltiin rauhassa lihaksien vastausta.

Kesällä uitiin hirmuisesti, saatiin leikkiä koirakaverien kanssa (ei tosin omistaja uskaltanut viedä isoimpien riehukaverien luokse) ja rally-toko sujui oikein mallikkaasti. Leevi oli niinkin hyvässä kunnossa, että paremman puoliskon kanssa oltiin yhtä hymyä. Leevi suoritti itselleen kesäkuun aikana RTK1 tittelin. Allekirjoittanut lähti rentoihin kokeisiin hakemaan nuorukaiselle vain kisatilanteesta tunnelmaa, kun tyyppi oli elänyt talven ja kevään ihan pumpulissa. Ohjaajansa yllättäen pieni mies pärjäsi mainiosti, pistein 94/100, 84/100 ja 93/100. Muistan pidelleeni pientä miestä sylissä viimeisen radan jälkeen toisen syödessä kokonaista nakkia, olin niin kamalan onnellinen.

Fyssarilla käytiin heinäkuussa, niinkuin oli toukokuussa sovittu. Toukokuusta heinäkuuhun oli Leevin pisin hoitoväli, eikä ollut turhan pitkä! Mun oli liki mahdotonta uskoa, kun fyssari kiitti minua hyvästä työstä ja taputteli Leeviä joka oli nukahtunut akupunkito neulojensa kanssa lattialle. Tyyppi oli paremmassa kunnossa kuin aiemmin, ja uusi hoitopäivä määrättiin jonnekin syksylle. Tämä päivä ei ole vielä koittanut. Leevi kävi hieronnassa viime kuun lopulla, jossa todettiin lavassa kevyttä kireyttä, ja muuten letkeä nuori mies. Otettiin toinen hieronta heti tälle viikolle, ja keskiviikkona todettiin entistä letkeämpi tyyppi. Miten tähän tottuu? Miten tottua siihen, että mulla ei enää ole potilasta, mulla on ihan vain Leevi. Tätä enempää en olisi koskaan voinut toivoa tai edes kuvitella.

Saan usein kyselyitä puolitutuilta, tutuilta ja tuntemattomilta. että joko olen lopettanut koiran. Joko olen päästänyt sen tuskistaan, ja joko olen hommanut uuden kilpakaverin. Purkahdin ensimmäisen kerran nämä kuullessani itkuun. Nyt osaan jo hymyillä asialle. Kaikki Leevin nähneet tietävän enemmän kuin hyvin, miten paljon voi pienellä eläimellä olla elämän iloa ja draivia! Olen äärettömän kiitollinen, että fyssarimme kannusti minua jatkamaan sitkeästi työskentelyä Leevin kanssa. Lähdin Leevin kuntoutukseen mukaan koko sydämmelläni ja näin lopussa kiitos seisoo. Minulla on maailman onnellisin Leevi, joka saa elää täyttä koiran elämää päivittäin.

Koiran elämä, se oli ainoa vaatimus hoidoille. Tein alusta asti selväksi, että jatkuvalla kipulääkityksellä huumattu kotona makaava mytty ei olisi oikein Leeviä kohtaan. En myöskään koskaan asettanut harrastuskorttia pöytään, harrastuksista viis - kunhan koiralla on hyvä koiran elämä. Kunhan se saisi juosta vapaana, leikkiä, syödä hyvin ja olla vapaa kaikista rajoitteista ja kivuista. Tämä on nyt täyttynyt ja olen ikikiitollinen kaikille tämän mahdollistaneille. Aloittelevana yrittäjänä olisi lompakko loppunut kesken, jos kasvattaja, oma perhe ja kaikki muut osalliset eivät olisi minua ja Leeviä auttaneet. En edes tiedä miten kiittää. En tiedä mitä tekisin ilman teitä, enkä todella tiedä miten elämä jatkuisi ilman tätä valopilkettä elämässä.

Saan joka aamu herätä hervottoman kuolaisiin pusuihin, nauttia ulkoilmasta lehtiä jahtaavan nuorukaisen kanssa, syödä iltapalaa ruskeat nappisilmät kaikkia liikkeitäni valvoen ja käpertyä sänkyyn pienen karvakerän viereen. Tämän kaiken lisäki saan vielä älyttömänä bonuksena harrastaa meidän molempien ihannoimaa lempilajia, ja luoda meidän yhteistyöstä päivä päivältä saumattomampaa. Vain yksi voi olla, ihan vain Leevi ♥

Nivelrikko on sanoista rumin

Jatkoa ensimmäiselle postaukselle, Nivelrikko on ruma sana - jonka voi edelleen lukaista täältä. Lyhyestä virsi kaunis, Ruffe ontui kesällä etujalkaansa, joka johti tiemme pitkän linjan kautta erilaisille lääkäreille ja röntkeniin. Kaikki kovasti hyssyttelivät paniikkiani, tiesin koirassani olevan vikaa, sen olevan kipeä, sen olevan erilainen kuin ennen. Hyssyttely jatkuin minun ärtymiseeni asti, ja sain väki pakolla änkeä koiraa luustokuviin, kun kukaan ei todesta ottanut. Tässä tämä taas nähtiin - tunnen koirani. 
Ruffe kuvattiin ja todettiin, ettei sen suurempaa ongelmaa missään näkynyt. Vihreää lippua liputeltiin agilitylle ja kaikelle muulle raskaalle urheilulle. En uskonut. Ontuminen loppui kipukuurin jälkeen, ja arki palasi suhteellisen normaaliksi. Pienen pieni osa minussa edelleen epäröi koiran kehon haastamista, ja näinollen Ruffe ei koskaan palannut agility kentille. Muutamaa humputtelu kertaa lukuunottamatta - jotka olisi voinut jättää väliin, mutta nyt on enää turha jossitella. 
Sain vihdoin palautteen kolmelta eri lääkäriltä, joka musersi enemmän tai vähemmän itse kutakin. Ruffen molemmat kyynäret, vaikka vaan vasemassa kerrottiin olevan vikaa, ovat rikki. Nollaksi lausutut kyynäret ovat nivelrikkoisia. Eivät onneksi pahasti, ja asteella 0-3 sain ykkösen. Nivelrikko on kuitenkin aina nivelrikko, pysyvää ja valitettavasti ainakin jossain määrin etenevää. Yllätyksenä mulle pamahti kuitenkin Ruffen ranteet. Nekin ovat rikki. Koira jota on treenattu järjellä, huollettu huolella ja rakastettu toden teolla, on kaikesta vaivasta ja huolesta huolimatta rikki. Nivelrikko on sanoista rumin. Onneksemme koira ei oireile raskaankan liikunnan jälkeen (vapaana juokseminen, riekkuminen koirien kanssa, pyöräily pehmeällä alustalla vapaana ym).
Pakollisen itkukohtauksen jälkeen, tultiin tulokseen, että asia ei ole kuitenkaan maailman loppu. Ruffe elää oireetonta, onnellista elämää. Saa harrastaa vielä yhtä sun toista, vaikkei agilitykentille ole paluuta (eikä itseasiassa hinkuakaan). Koira ei osaa lajia ikävöidä, enkä itse voisi ikinä viedä koiraa kentälle, ja huomaan etten lajia edes kaipaa - meille on kuitenkin tärkeintä se yhteinen tekeminen ja tekemisen ilo. 

Alku shokin jälkeen meillä ollaan siis onnellisia. Huomasin asian ajoissa, ja nyt voin tehdä parhaani sen eteen, että nivelrikko etenee mahdollisimman hitaasti. Ruffe on yhtä onnellinen kuin aina, ja niin minäkin. Kisaura jäi lyhyeksi, mutta se ei ole mitää verrattuna vielä monenmonen vuoden ystävyyteen ja karvakaverin mielettömään seuraan. Nivelöljyt tulevat näinä viikkoina, ja painoa tiputellaan aktviisisesti, ja uuden ruokavalion myötä. Vielä edessä madotus ennen ruokavalion/elämäntyylin aloitusta - jotta varmasti lähdetään puhtaalta pöydältä. Onni on tervekoira, joka nauttii elämästä - ja saa nyt parasta mahdollista hoivaa osakseen. Dieetöinnistä taas lissää myöhemmin - tuloksien kera. Ei anneta tällaisen masentaa, ja itsensä syyttely on turhaa, kaikille kanssa eläjille, samaistujille ja muille nivelrikon kohdanneille voimia, tehdäänhän koiriemme elämästä mahdottoman mieletöntä, ja löydetään se uusi yhteinenjuttu.