28.12.2015

Kepposen Rudolf 5v !


Maailman parhain, ainoa, oikea ja ensimmäinen shetlantilaismies täytti toissapäivänä (26.12.2015) kokonaiset viisi vuotta! Pienimies on ollut tänäkin vuonna ihan yhtä iki-ihana kuin aiemminkin, mutta ikäkriisiä selvästi pukkaa. Rudolfin salaisessa päiväkirjassa olisi varmasti useampi salaliittoteoria ruuasta, peuroista ja koiranpennuista. Uusi vuosi ja uudet kujeet, neljännen ikävuoden aikana tyyppi aloitti uuden harrastuksen, sai koularin, lähti ensimmäistä kertaa elämässään peuran perään, varasti suklaata, varasti myös oikeastaan ihan mitä tahansa mitä pöydälle jätti, sai uusia ystäviä ja ennen kaikkea murmutti elämälle häntä vispaten. Ja koska rakkaalla lapsella on monta nimeä, isot onnittelut vielä Ruu, Ruppi, Rupsutti, Ruppiruu, Ruppilainen, Rasputin, Rapsutin, Ruumies, Ruulainen, Rapsurupsuruuruu 

25.12.2015

Shelttimäinen joulu(kuvaus)

Alla kuvapläjäys kuusen vieressä hengailusta illalla. Oltiin tosiaan vanhemmilla perinteisesti tonttuilemassa, mukana toki omat koirat ja kuvissa myös porukoiden Rasse-veli. Niin lämmin olo varmasti kaikilla, kun koko perhe on hirmuisen läheinen. Minitiivistys siis joulusta, kera tunnelmakuvien. Kerrottehan, mikä oli teidän suosikkinne?



Aamulla heräiltiin vauhdilla ja juotiin kuppi kahvia kotona. Koirat autoon ja nokka hallia kohti.  


Hallilla pienet rally-tokon ratatreenit tasoa voi/mes ja kamalasti herrrrkullista palkkaa ja lelun repimistä.


Treenien jälkeen minilenksu ja altaaseen mars. Uitiin puolisen tuntia pallojen kera.


Föönausta ja puunausta. Ja vihdoin auton nokka kohti Sipoota ja porukoiden joulupöytää.


Lounaan jälkeen kolmen kilometrin perinteinen joululenkki ja rapaisten koirien uudelleen pesu.



Illalla upea joulupöytä, pakettien avaamista/repimistä ja koirien osalta rauhallinen loppu ilta.


22.12.2015

vuosi 2015 !

Vuosi alkaa olla pulkassa ja tänään töissä mietittiin, mitä on oikeasti saatukaan kuluneessa vuodessa aikaiseksi. Vähentynyt bloggailu on kertonut vain ja ainoastaan kiireestä - niin hyvässä kuin pahassakin. Tilanne katsaus siis taas luvassa, hyvinkin samanlaisena vaikkakin erilaisena kuin viime vuonna, click click.

Tammikuu 
  • Vuoden ensimmäiset kisat, rally-toko alomöllit (R 73/100 & L 97/100)
  • Ruffe pääsi ikuisen laihdutuskuurinsa huippulukemiin 9,3kg !
  • Ostettiin maailman suurin sohva, jotta matuisi koiria ja kavereita kylään
  • Leevi ja Ruffe jakoivat hännät huiskuten viiden kerran koiratanssikurssin
  • Allekirjoittanut vietti syntymäpäiviään loisto seurassa, jäätelön kera
  • Leevi aloitti ihan viimeisillä päivillä takajalansa oireilun ja ravasi lääkärissä

Helmikuu
  • Leevi kävi fysioterapiassa/osteopaatilla vuoroviikoin
  • Allekirjoittanut oli niin huolissaa Lellistä, että menetti puolet hiuksistaan
  • Levättiin, taukoiltiin, remmilenkkeiltiin ja masennuttiin
  • Allekirjoittanut kävi virossa Isällään, osti koko vuoden kestäneen treenivihkosen
  • Töissä riitti kiireksi asti hommia ja lilluinkin altaassa liki päivittäin
  • Koko kuukausi oli enemmän tai vähemmän pyllystä


Maaliskuu
  • Leevi täytti kokonaisen yhden vuoden 1.3 !
  • Leevi ravasi edelleen fyssarilla ja pääsi vihdoin virallisiin luustokuviin
  • Lausunnot C/C ja pelkkää nollaa. Lantioluun kasvuhäiriö ja niveltuledus.
  • Kipulääkkeiden kanssa alkoi elämä todella hitaasti rullata, Leevi siis levolla
  • Rally-toko kisoissa Ruffelle eka tulos avoimesta 75/100
  • Viikkoa myöhemmin toinen tulos avoimesta 85/100
  • Allekirjoittanut tutustui paremmin Oonaan & Mudeihin
  • Leevi pääsi ekaa kertaa kahteen kuukauteen leikkimään (Renin kanssa)

Huhtikuu
  • Ruffen kanssa avattiin pyöräily/vetokausi
  • Avattiin myös Bea belkin kanssa viestikausi
  • Saatiin lääkäreiltä hyvät ennusteen Leevin jatkosta ja lupa rallyyn
  • Treenailtiin ahkerasti rallyä, iloisesti ja rauhallisesti
  • Käytiin joka toinen vk Leevin kanssa fyssarilla vesijuoksumatolla
  • Uitiin kolme kertaa viikossa ja palauteltiin hävinneitä lihaksia
  • Vietettiin Mirandan kanssa kentällä aikaa viikottain tottiksen parissa

Toukokuu
  • Avattiin mökkikausi aikasessa, liki kuukautta aiemmin kuin yleensä
  • Sain suvun tiluksilta oman osani, nimeksi tontti sai Välkekallio
  • Leevi sai viimein luvan liikkua vapaana omassa tahdissaan metsässä 
  • Leevi kävi kisaamassa ensimmäiset viralliset, tuloksin 94/100 alohyv
  • Ruffe juoksi Bean kanssa hurjasti viestiä
  • Leevi kävi kultahippuhoidossa joka viimeisteli meidän hoitotaipaleen
  • Leevin häntä jouduttiin trimmaamaan nakuksi, kamalahan se oli
  • Alettiin käymään siskon mukana tallilla viikoittain maastoilemassa


Kesäkuu
  • Ruffe kisasi itselleen viimeisen avotuloksen, 85/100 ja tittelin RTK2!
  • Pojat tutustuivat kahteen uuteen viikottaiseen shelttikaveriin Islaan ja Demiin. 
  • Leevi kisasi itselleen kaks rallykoetta, tuloksin 84/100 ja 96/100
  • Leevi ansaitsi tittelin RTK1, 1 vuoden ja 3 kuukauden iässä.
  • Pojat tutustuivat myös entisen kämppiksen bernipentuun
  • Käytiin Bean kanssa avaamassa viestikausi voittajassa, ykköstuloksella!
  • Ruffe kävi hakemassa voittajasta hyllyn, 64/100 (OV)
  • Leevi kävi fyssarilla kerran, todetakseen että katsotaan tilannetta syksyllä

Heinäkuu
  • Heinäkuun kaksi ekaa viikkoa meni treenitauolla
  • Ruffe varasti ruokaa elämänsä ensimmäisen kerran ja sai suklaamyrkytyksen
  • Uitiin ja mökkeiltiin ihan hulluna, nautittiin lomasta 
  • Treenailtiin loppukuusta itseksemme, Mirandan ja Roosan kera
  • Leevi eleli normaalia elämää, jokseenkin lihaksettomana - doboilua riitti
  • Lenkkeiltiin uuden ystävämme Isla-sheltin kera kokonaiset 34km
  • Sosialistettiin Nean Demi-shelttiä, ja opetettiin taas yksi tyyppi uimariksi
  • Käytiin kisanomaisissa treeneissä HSKH'lla, todetakseni helleherkkiäkoiria

Elokuu
  • Bea-pelki muutti meille omistajineen kahdeksi viikoksi
  • Avomies karkasi Espanjaan lomailemaan
  • Leevi pääsi vihdoin mukaan vetopuuhiin, canicrossin muodossa
  • Osallistuttiin PK Suomenmestaruusksiin ja juostiin Bean kanssa pronssille
  • Treenailtiin sunnuntaisin rallyä TuuKKin omatoimiryhmässä
  • Pojat treenaili jälkeä kokonaiset kolme kertaa, täydellisesti toimien
  • Myin kaikki viimeisetkin agilityihmisyydenjäänteet pois asunnosta
  • Ratsastin ensimmäisen ja viimeisen kerran koko vuonna
  • Treffailtiin Isla-shelttiä lähes päivittäin, lenkin/uinnin/treenin muodossa

Syyskuu
  • Alettiin treenaamaan rallyä ohjatusti Riikan opissa joka toinen vk
  • Leevi kisaili rallyssä itselleen ensimmäisen avotuloksen, 89/100
  • Ruffe pokasi itselleen Seuramestaruuden ja ekan voi-tuloksen 79/100
  • Edustettiin Suomen maajoukkueessa Ruotsissa Bean kera
  • Juostiin belgien pk-mestaruuksissa Bean kanssa kultaa 
  • Ulkoiltiin älyttömän paljon kelien viiletessä
  • Leevi pääsi mukaan pyöräily puuhiin
  • Pojat kävivät kahdesti hierottavana, hyvässä kuosissa pysyivät


Lokakuu
  • Nähtiin älyttömästi shelttituttuja, ainakin kolmessa miitissä käytiin
  • Treenailtiin omatoimisesti ihan törkeänä voittajan ja mestarin liikkeitä
  • Nautittiin hyvistä keleistä fillaroiden, patikoiden ja lenkkeillen seurassa
  • Käytiin hierottavana kerran, todetakseen että kaikki oli suhteellisen hyvin
  • Leevillä alkoi viimeinkin hiukan olla massaa ja enää pientä toispuoleisuutta
  • Ihasteltiin ainakin kolmen agilitykisat Ojangossa ihan vaan katsojina
  • Treenailtiin häiriöitä jokapaikassa, jotka ovat Leeville aina olleet haaste
  • Allekirjoittanut kaivoin järkkärinsä vihdoin muuttolaatikosta
  • Treenailtiin joka torstai Riikan opissa rallyä
  • Ruffe karkasi elämänsä ensimmäisen kerran peuran perään

Marraskuu
  • Ensimmäiset kaksi viikkoa oli treenitaukoa
  • Uitiin altaassa nousujohteisesti ja juoksumattotreenattiin
  • Doboilu-into nosti päätään ja eikä vieläkään ole laskenut
  • Jatkettiin häiriöiden kanssa treenailua kisapaikoilla ja erilaisissa häiriöissä
  • Allekirjoittaneen fillari pöllittiin päiväsaikaan aidatulta pihalta
  • Oma firma täytti yhden vuoden!
  • Leevi kisasi rallyssä itelleen 86/100 avohyv tuloksen
  • Allekirjoittanut käveli ensimmäistä kertaa ikinä kisoissa kyltin ohi, ja otti Lellille hyllyn
  • Ruffe skabaili itselleen erittäin hyvän hyllyn 69/100, kun ohjaaja laski askeleet väärin
  • Kotikisoissa Ruffe nappasi itselleen toisen Voihyv tulosksen ja luokkavoiton, pistein 86/100
  • Allekirjoittanut sairastui viimeisellä viikolla järkyttävään influenssaan

Joulukuu
  • Kaikki päivät ennen jouluviikkoa allekirjoittanut makasi kuumeessa
  • Pojat lepäilivät ja remmilenksulivat avokin kanssa
  • Ruffe oli hoidossa Roosalla pari päivää
  • Leevi oli ensi kertaa yksin hoidossa kokonaisen viikon velipojallaan
  • Rallyssä keskityttiin oikean puolen seuruuseen/positiohin 
  • Käytiin vihdoin fyssarilla, toteamassa että koirilla on kaikki hyvin
  • Leevillä ei ole enää oispuoleisuutta ja omaa tukevat hyvät lihakset
  • Ruffella pientä lihaskireyttä, mutta nivelet kunnossa
  • Allekirjoittanut sai juuri joululahjaksi uuden läppärin ja jaksoi sen voimin rustata tämän postauksen!
  • Ja 26.12 maailman paras Rudolf täyttää huikeat 5 vuotta!

Olen niin äärettömän iloinen tästä vuodesta. Alkuvuoden pohjamudista on noustu korkealle ja kovaa. Mulla on niin suuri etuoikeus, että voin ylipäätään pitää koiria, omakotitaloa, omaa firmaa, autoa ja maailman parasta avomiestä. Muistakaahan te muutkin katsoa taaksepäin, ihan vain siksi, että näette miten pitkälle olette päässeet. Me rutistetaan siis tälle vuodelle kiitokset ja otetaan vuosi 2016 avosylin vastaan, kaikkine onnen hetkineen ja naurunpurskahdusiksineen. Toivotaan ensi vuodelle parempa terveyttä, firmalle menestystä ja itselle yhtä onnellista vuotta kuin tämän hetkinenkin. Nyt me hiljennymme joulun viettoon, ellei mulla ole kauheita ongelmia jättää uutta läppäriä rauhaan. Äärettömän mukavia jouluja lukijoille, toivottavasti teitäkin viihdyttää nämä meidän postaukset niin tänä kuin ensi vuonnakin.

17.12.2015

Shetlanninlammaskoirat & Rally-toko #1

Shetlanninlammaskoira, tuo näppäränkokoinen harrastukoira. Rally-toko, iloiseen tekemiseen ja tarkkaan suorittamiseen perustuva laji. Tässäpä ne tärkeimmät? Postauksen ajatus lähti juoksemaan siitä, kun Etelä-Suomen Shelttien ''Vuoden sheltti''-kilpailun sääntöjä ladeltiin pöytään. Näyttelysheltti, uros, narttu, pentu, veteraani ja niin edelleen. Agility-sheltti ja toko-sheltti. Skrollasin nettisivuja tovin, kunnes tajusin ettei rally-tokolijoille oikeasti ollut mitään, vaikka laji onkin virallinen. Totesin, että rally-shelttejä on luultavasti enemmän kun tavallisia tokolijoita  ja olin jopa oikeassa. Koiranetti auki ja taulukkojen ihmeelliseen maailmaan mars. Tässä postauksessa käyn läpi rodun ansaitsemia suorituksia ja tapahtumia vuoden 2014 varrelta, lajin virallistumis vuodelta.


Vuonna 2014 on agilityssä kisattu startteja shelteillä 13697! Laji on siis kiistatta suosituin ja isoimman luvun takaa myös useamman startin mahdollisuus per. viikonloppu sekä per. päivä. Tokossa kisattiin 195 koetta huiskuhännillä ja koiratanssissa 40. Rally-toko oli tuona vuonna vasta virallistunut laji, mutta kisaajia riitti. Shelteille kokeita kertyi 110 kappaletta!
Starttien määrä ei kuitenkaan kerro kaikkea, siksi alenpana puitu asia läpi ihan numeroiksi asti. Startteja on 110 ja lajia vuonna 2014 kisasi 43 shelttiä.


Alokasluokassa riitti lajin virallistuttua tunkua. Kaikki eivät todella edes mahtuneet kokeisiin. Vuodessa ehti kuitenkin käydä 57 alokasluokan koetta, joista 53 oli hyväksyttyjä tuloksia. Tämä tarkoittaa, että tulosprosentti oli 92,98% ei huono onnistumisprosentti? Lisäksi näistä kokeista napsahti 9 kipaletta RTK1 koularia ahkerille kisailijoille.

Avoimessaluokassa kokeita shelttien osalta tuli käytyä 41. Näistä hyväksyttyjä tuloksia oli 29. Tulosprosentti siis 70,73%. RTK2 koularia ropisi 7 kappaletta.

Voittajaluokassakin ehdittiin kisailemaan 11 starttia. Näistä starteista 8 oli hyväksyttyjä tuloksia. Onnistumisprosentti siis 72,73%. Yksi ainokainen ehti käydä kisailemassa kolmen hyväksytyn verran ja näinollen oli suomen ensimmäinen RTK3 saavuttanut sheltti.  

Mestariluokan osalta oli äärettömän hiljaista. Koiranetissa on yksi ainoa MES0, hylätty tulos. 

Mainittakoon vielä kaksi asiaa. Yksi, SM-kokeissa oli 2014 kaksi shetlantilaista, voittajaluokassa, tuloksin VOI0 ja VOI75. Kaksi, shelteille kirjattiin neljä täyttä 100/100 pisteen suoritusta, kaikki alokasluokasta.



Kaikki tämä informaatio löytyy ihan vain koiranetistä kaivamalla. Olen itse pidempäänkin miettinyt, mitä vastaan kun todella monet kysyvät ''miten Sheltit pärjäävät rally-tokossa?'' Olen itse kamalan huono yleistämään, kaikkihan on kiinni oikeasti ohjaajasta, koirasta ja heidän välisestä yhteensopivuudesta ja yhteenkuuluvuudestaan. Mutta jos näin ihan faktoja lyödään vaan tiskiin, niin sheltit rotuna pärjäävät oikein kivasti rally-toko kokeissa.

Vuodesta 2015 mulla on jo luonnos valmiina, mutta voi Kennelliitto ja tuloksien kirjaaminen. Josko siis kolmen kuukauden sisällä sinne saa informaatiota vielä vuoden viimeisimmistäkin kisoista. Tällä hetkellä kuitenkin huima nousujohteisuus rally-tokon suosiossa! Shelteille startteja on tänävuonna yli 200% enemmän kuin aiemmin. Viimeisin tulos on kirjattu 15.11, joten vielä muutamista kisoisa tuloksia odotellen. Kirjoittelen mielelläni omasta lajista, joten postausideoita otetaan ehdottomasti vastaan!

Miksi sheltti, miksi rally-toko?
Kysymyksiä näihin asioihin liittyen saa laittaa miljoonasti kommentteihin!

14.12.2015

Merkille mene, paikallaan pysy



Eilen illalla tuli soittoa frendiltä ja tuntia myöhemmin oltiinkin jo kotihallilla treenimässä. Ulkona satoi räntää, maa oli jäinen ja loskainen, auton ovet oli jäätyneet kiinni ja sain harjailla lumia autosta - myös sisältä tovin. Tässä valituslitanijassa on yksi iso plussa - OMA HALLI. Oon kamalan kiitollinen, että elämä on loksahdellut paikoilleen niin, että pääsee mihin tahansa kellonaikaan treenaamaan lämpöiseen tilaan omassa rauhassa.

Treenailin molemmilla koirilla kaksi lyhyttä pätkää. Ajatuksena oli ottaa kaikki rally-tokon jättöliikkeet (voi64/mes87/mes88). Tämän lisäksi napattiin treenin alle merkille lähetys 
(mes89/mes90). Frendin alokoirat treenaili sitten meidän tauoilla alo/avo juttuja, jolloin omat tyypit harjoitteli helevekon onnistuneesti rauhallista häkissä odottelua. Nyt on siis todistettu, että tyypit odottaa nätistä kunhan saa ensin itse tehdä asioita, suunta siis oikea.


Ruffe oli hirmuisen menossa koko treenin ajan. Asiaan varmasti vaikuttaa liki kahden viikon treenitauko - tai oikeastaan koiratauko. Sen kanssa on jokatapauksessa aina yhtä kiva tehdä duunia, keskittyy aina ihan 110%, kestää palkkaamattomuutta todella hyvin ja yrittää aina täysillä.

Maahan jätöt kiertoineen sujui todella hyvin, ohjaaja voisi opetella käskyttämään kauniimmin, ettei tule siitä sanomista. Seisomiset sujui melkein yhtä kivasti 8/10 onnistui, parilla kerralla kiepsahti ohjajaa vastaan - niinkuin viime kisoissakin. Eli vähän epävarmaa vielä, varmuutta tönöttämiseen. Liikkeessä istu > jätä koira, ollaan taidettu kerran reenailla kokonaisena liikkeenä aiemmin. Hiiiiiiiidas. Tätä voisi lelujen kanssa hetsailla, takapalkata ja apuja näinollen vähentää. Oli tyypillä kuitenkin muistissa miten homma toimii.

Merkin kanssa sujui yllättävän kivasti! Ruffe on lähinnä entisenä agikoirana opetellut ''takaakiertona'' kartioiden kanssa ohjauksia. Heleposti soveltui tähän hommaan, vaikka paikka vielä valuuuuu. Erillistä pysäytys käskyä kuitenkaan ei ole enää tarvinnut antaa, 




Leevilä treenaili samoja asioita. Nappasin sen kanssa myös alokkaan ympärikierrot, istuen ja maaten. Avoimen istu, seiso > kierrä koiran ympäri toimii oikeastaan äärettömän hienosti. Liikkeestä seisominen oli vaikeaa ja selkeästi epävarma liike. Tosi hienoja toistoja saatiin kuitenkin rakenneltua ja megapalkat aina näistä onnistumisista.

Maahanmenon ja istumisen kanssa sujuikin helpommin. Istumista ollaan treenailtu kertaalleen ennen tätä, hyvin oli muistissa, joskin vähän hidasta touhua. Maahanmenot oli todella näppäriä ja nopeita, kahdesti meinasi nousta mukaan kun lähdin kiertämään, varmasti sekoittaan alon liikkeestä maahan kanssa.



Merkkiä Leevi on tehnyt viimeksi kesällä, hupsista. Kokonaista liikettä ei olla ikinä otettukaan ennen eilistä. Lähinnä juostu vauhdilla merkille, kierretty erilaisia kartioita ja takapalkattu oikeasta paikasta. Piti siis pari kertaa kierrellä ja muistutella, mutta hitsi sehän ihan osasi homman (3m etäisyydeltä). Te joille rally ei ole tuttua, tai ette muuten ole päässeet vielä käsiksi rallymerkkikylttiin. Tässä lyhyt tiivistelmä kyltistä.


1. Merkki sijoitetaan aina 5m päähän kyltistä 45 astetta vasemmalle.

2.  Koirakko pysähtyy perusasentoon kyltille. Ohjaajan seistessä paikallaan, koira lähetetään merkille seisomaan, korkeintaan 1m päähän merkistä.

3. Koiran seistessä paikallaan ohjaaja kulkee seuraavalle kyltille. Seuraavan kyltin tulee olla "liikkeessä kutsu koira"

4. 
Ohjaaja kutsuu koiraa pysähtymättä kyltinsuorituspaikalla. 

5. 
Koira tulee kutsusta nopeasti ohjaajan sivulle seuraamaan ohjaajan jatkaessa kulkuaan.

6. 
Ohjaajan on sovitettava kulkunopeutensa niin, että koira ehtii seuraamaan ennen seuraavaa tehtävää. Koiran seuraamispuoli on edellistä tehtävää vastaava.

Vaikka näitä treenipäivityksia (ja blogia muutenkin) itselleni raapustelen. Toivottavasti näistä on hyötyä muille rallattelijoille. Ja toivottavasti näistä teksteistä saa selvää, vaikka ei rallattelija olisikaan. Kun on ollut oman lajin parissa tarpeeksi pitkään, ei enää käsitä mikä tekee ''ulkopuoliselle'' järkeä ja mikä ei. Jokaisessa lajissa kun on oma sanastonsa. Kertokaahan siis kommenteissa, mitä tykkäätte tällasista perusteellisemmista postauksista!

12.12.2015

Mätsärit 2015

Tänään oli vuoden ensimmäiset ja viimeiset mätsärit. Heh, ei olla kauheesti käyty, ei sillä että olisi ehtinytkään. Mätsäröinti osoittautui nyt kuitenkin Leeville oivaksi tavaksi totutella tapahtuma hälinään. Se on kuitenkin aina ollut vähän ääniherkkä ja tuijottelevaa tyyppiä, joten tapahtumissa käynti tekee aina hyvää. Ennenkuin ikinä aion koiraa viedä rallyssä voittajaan skabaamaan, tulee sen oikeasti osata/pystyä keskittymään. Tähän siis vaan sitä ainiaista treeniä.

Päivän teemana siis 'pidetään kivaa ja tehdään yhdessä' tämä toteutui vallan maniosti! Leevi oli heti häkistä tullessaan kuulolla ja sama meno jatkui kehässäkin. Ekasta kehästä napsahti käteen sininen nauha ja kamalasti kehuja ensikertalaiselle, joka pöydällä koitti kiivetä tuomarin syliin (?!).



Kiireellä koiran vaihto ja Ruffen kanssa kehään. Tyyppi oli vielä harjaamatta ja ihan täynnä virtaa. Hipsuttelu sen kanssa oli vähän veitsenterällä tanssimista, mutta hienosti pysyi ravilla ja hampaatkin huulien sisäpuolella, eikä ohjaajan lahkeessa. Huisi Ruu muisti vielä kehähommia kahden vuoden takaa ja pönötti pätevästi paikallaankin. Ensimäisestä kehästä Ruffelle siis punainen nauha.

Sinisten kehässä Leevi oli vielä enemmän edukseen ja ihan innostui näistä ''nopeista seuruu pätkistä'' oli ihan tottiskenttäläinen, mutta maistui kuitenkin tuomareille meidän esiintyminen.



Treeniin voidaankin laittaa odottelu. Se on meillä muutenkin ollut listalla ja asian eteen jo tehty ruokakuppisulkeisia ja muita reenilöitä. Ruffe odotti häkissä kuin vanha tekijä ja sai ihan untakin palloon aika ajoin. Leevi odotti Ruffen kanssa todella hienosti (ihan yllätyin), mutta yksin tai tyttöystävä Islan kanssa jäädessään tuli vähän suru puseroon - tällaista odotin koko odottelun olevan.

Jotain on siis jo tehty oikein ja suunta on eteenpäin. Selkeästi kuitenkin tyypille helpompi odotella hallissa sisällä, kuin pölähtää paikalle autosta (niinkuin on joka kisassa käynyt). Joten tästä edes kannan sen kuusitoista kiloisen rautahäkin autosta kisapaikalle, vaikka tulisi itsellä surupuseroon. 



Sinisten kehässä Leevi oli vielä enemmän edukseen ja ihan innostui näistä ''nopeista seuruu pätkistä'' oli ihan tottiskenttäläinen, mutta maistui kuitenkin tuomareille meidän esiintyminen.

Ruffe liiteli lennokkaasti myös punaisten kehässä. Häntähän sillä on taivaissa, mutta minkäs teet kun toinen huiskuttaa onnellisuuttaan minkä kerkiää. Saatiin hyvää palautetta seisomisen kestosta, ja siitä ettei koiraa tarvitse lainkaan asetella.

Lopputulemana Leevi oli pienten aikuisten SIN2 ja Ruffe pienten aikuisten PUN3. Ei mikään huono mätsärikauden aloitus etten sanoisi.

Täytyykin siis ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä mätsäröimään aina kun on aikaa. Kivaa 'kisakokemusta' nuorimmaiselle ja Ruffelle harjoittelua mestariluokan käytösruutua ajatellen. 3 minuuttia seisten vaatii jo vähän treeniäkin. Miten mukava päivä, kiitos vaan Lauralle & Islalle seurasta, täytyypi mennä uudemman kerran kun on täälläpäin meininkiä!

7.12.2015

''Lepoviikko''

Viime kisoihin mennessä valittelin huonoa oloa ja kuten sanottu tavoitteisiin oli listattu se, ettei ohjaaja pyörry tai oksenna kehään. Niiltä osin tavoitteet täytetty, mutta voi taivas kun tulikaan maanantai aamu. Vatsatauti taitaa olla viimeisin mitä ikinä kenellekään toivoisin, ja viimeisimmän olen tainnut sairastaa tarhaikäisenä. Koiranomistajalle ja yrittäjälle ei mikään helppo virus.

Viikosta selvittiin kuitenkin yllättävän hyvin. Sunnuntaista keskiviikkoon koirat nukkui mun kanssa kotona ja kävivät hurjia 500m lenksuja miehen kanssa - hänelläkin paha flunssa päällä. Keskiviikkona koirat olivat vielä ihan järkipäisiä, mikä oli musta yllättävää ja mukava huomata. Jokatapauksessa toivoin niille parempia lenkkejä ja päiviä. Niimpä Leevi lähti keskiviikko iltana vanhemmilleni Rassea leikittämään.


Koittipa torstai ja oma olo edelleen yhtä karsea. Riitti yksi tekstiviesti Roosalle ja Ruffe haettiin pikapikaa belkkarien seuraksi suureen Sipooseen isoine pihoineen. Tämän lisäksi moni muu ilmoitti että voisi koirani ottaa milloin ikinä vaan tarvetta olisi. Lämmittä sydäntä hurjasti, että kaikki olette noin auttavaisia! Perjantaina välähti joku toivon kipinä ja Ruffe tuli kotiin. Karvakäärö olikin mukavasti rauhallinen ja mutainen hoitoreissultaan. Viihtyi kainalossa koko viikonlopun, edelleen huimilla 500m lenksuillaan. Lauantaina ja sunnuntaina sain jopa istuttua lattialla sen verran, että naksuttelin täysin tarpeettomia kolikkotemppuja, jotta tyyppi pääsi jotain touhuamaan.

Viikonlopun aikana olo huononi ja parani ja huononi ja parani. Enimmäkseen huononi. Sunnuntai iltana Leevi kuitenkin tuli kotiin, ja oli hänkin käyttäytynyt vallan mallikkaasti. Molemmat koirat sai hoitotädeiltään kehuja ja lupauksia tuli että koirat saisi viedä takaisin jos ei olo kohene. Ihanaa, kelvollisia karvakorvia olen tainnut kasvattaa - ainakin vieraskoreita, jos ei muuta. Tänään auringon noustessa (oikeasti paistoi aurinko, hämmentävä kokemus) olo oli edelleen ihan surkea. Niimpä miljoonas soitto lääkäriin, ja vihdoin sain ihan lääkkeetkin tautiin, hiphei! Tehokkaat lääkkeet olikin, kun tänään pääsin ensimmäistä kertaa viikkoon ulos ovesta ja hurrrrjan 3km remmikävelylenksun, kiitos vaan isosiskolle henkisestä tuesta tällä matkallani.


Kyllä vaan on voittaja olo ja arvostaa terveyttä taas uudella tapaa. Kamala tauti ja toivottavasti lääkkeet puree huomenna yhtä hyvin kun tänään, jotta pääsisi töihin kouluttelemaan taas ihania oppilaita. Kiitos siis kärsivällisille koirille, ihanille hoitopaikoille, sairaanhoitaja/avomies Juusolle ja maailman parhaalle yrityskumppanille joka meni keuhkoputkentulehduksessa mun sijasta töihin. Yrittäjyyden suola nämä sairaspäivät, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Toivotaan, että on lepoviikko levätty ja päästäisiin normaaliin arkeen kiinni!

Ps. Kuvituksena muutaman viikon takaisia leikkikuvia Leevistä ja Nean valloittavasta kirppusheltti Demistä, kuvienottohetkellä 6kk ikäinen ipana. Viimeisessä kuvassa myös Nean vähemmän kirppusheltti Dana 4v.