25.6.2012

Ihana Juhannus

Torstaina suunnattiin perinteen mukaisesti mökille viettämään juhannusta. Lähdettiin jo iltapäivällä, joten ruuhkiin ei juututtu ja päästiin mukavasti perille. Lasse on alkanut matkustamaan Ruffen seurana takapenkillä turvavaljaat päällä. Joten matka sujui puklutta.




 Perillä lähdettiin melkein välittömästi järvelle kahlailemaan. Lasse sai jäädä mökille, oli jo ihan tarpeeksi nuutunut autoilusta. Ruffe sen sijaan uhkui energiaa, joten vedettiin pelastusliivit päälle ja heitettiin veteen. Ei se vieläkään oikein tahtonut ihan uimaanasti mennä, mutta edistystä on havaittavissa. Kyllä noi liivit selvästi luo turvaa sille. Muutamaan otteeseen uskaltautui hakemaan kepin vähän syvemmältä kuin yleensä ja tavallaan vahingossa ui takaisin rantaan. Aikamoista räpiköimistähän se on.


Perjantai aamuna suunnattiin picnicille samaiselle järvelle. Tällä kertaa Lassekin pääsi mukaan. Ilmeisesti oltiin pelottava porukka, kun muut järvelle tulijat kääntyivät peräjälkeen pois nähtyään meidät. Noh, eikai tuo haittaa saatiinpahan olla rauhassa. Uskaltauduin itsekin kertaalleen uimaan, mutta kylmäähän se oli. Picnic-reissulla en kuitenkaan kastautunut yhtään polvia pidemmälle. Ruffe sen sijaan ui hiukan rohkeammin kuin edellispäivänä. Vesi ei kyllä todellakaan tee hyvää ton veijarin turkille, ei niin yhtään. Pohjavillasta ei ole tietokaan ja Ruffe on ihan silkkinen. Shelttimäinen karheus on aina tipotiessää, ja kestää ennenkuin se palaa ennalleen. 8.7 on kansainväliset näyttelyt Karjaalla, jonne ollaan menossa, joten siihen mennessä saisi olla parempi karva. Uinti harrastuksen saralla tulee siis olemaan pieni tauko. Näyttelyiden jälkeen Ruffe pääseekin viikoksi saimaalle pulikoimaan.


Lauantaina lähtivät juhannusvieraat pois ja jäätiin ihan vain perheen kesken mökkeilemään. Väsynyttä porukkaa oltiin kaikki. Ruffe varsinkin oli huolestuttavan unisen oloinen, ei oikein jaksanu kiinnostua mistään. Tämä vaihe meni onneksi nopeasti ohi, ja viiden tunnin päiväunien jälkeen oltiin taas vauhdissa. Otettiin hiukan liukkaalla nurmella muutama hyppy ja rengas treeniä. Meni aika extreme agilityksi, kun Sauli heitti hulavanteen ja Ruffe hyppi siitä läpi. Vähän vaihtelevalla menestyksellä, mutta yritystä ainakin oli! 

Sunnuntaina pakkailtiin kamoja, ja siivottiin mökki kuntoon. Käväistiin vielä Ruffen kanssa mummolla (asustelee ihan vieressä) kahvittelemassa ja sitten suunnattiinkin kotia kohti. Matkaan kuitenkin tuli pieni mutka. Päätettiin mennä alennusmyynteihin ostelemaan vähän urheilukamoja, joten pojille piti keksiä muutamaksi tunniksi hoitopaikka. Hanna asuikin ihan kauppakekuksen vieressä, ja otti mielellään pojat hoiviinsa. Hanna tosin asuu kolmannessa kerroksessa ja Lasse vihaa portaita, yllätykseksemme Lasse kuitenkin kipitti portaat ilman ongelmaa. Vuosi sitten olisi taistellut monta tuntia ja pistänyt kaikki jarrut päälle, kunnes olisi alkanut näykkimään. Tällä kertaa kaikki sujui kuitenkin hyvin. 


Topsportissa onkin aikamoiset alennukset, joten kävin napsimassa muutamat college-housut ja urheilusukat itselleni. Nappasin vielä Andiamosta converset ja sitten oli aika lähteä kotiin. Olipa kerrassaan ihana juhannus, ihanien ihmisten kanssa. Kerrankin aurinko paistoi täydeltä taivaalta, eikä hyttysiäkään ollut liiaksi. Kiitos kaikille ihanasta viikonlopusta!

Ciao!

19.6.2012

Juhannusviikon agit

Maanantaina oli tavallaan meidän vikat treenit. Sillä suraavat treenit tulevat vasta heinäkuun treenitauon jälkeen. Elleivät aivan heinäkuu ensimmäisinä päivinä. Joten sitten odotellaan ohjattuja treenejä vielä kesäloman loppuun. Mutta ei hätää, meillä jatkuu vaparit pitkälle syksyyn.

Maanantaina oli siis tavallisesti ohjatut treenit. Meidän iloksemme ryhmässä jatkaa kuin jatkaakin mukava tyttö Jenni bordercollieineen päivineen. Osa treeneistä menikin siis Ruffen nukkuessa (aurinko), joten jäi aikaa rupatella muille. Hetken päästä kuitenkin reenattiin rengasta, ja ollaan saatu rengas hilattua jo medien kisakorkeuteen. Ruffelle rengas on miellyttävä este ja siksi ihmettelinkin kun se sujahti kertaalleen väärästä kolosta, sitä en tosiaan osannut odottaa. Seuraava menikin sitten taas oikein. Tiedä sitten, että mitä päähän pisto tuli. 


Seuraavaksi meillä oli vuorossa vähän vauhdikasta radanpätkää. Ruffella sitä vauhtia oli, mutta irtoaminen taas vähän tahmeampaa. Sain sen kuitenkin tyrkättyä putkeen aina vähän kauempaa kuin aijemmin, kunnes vihdoin suoritettiin rata täydellisesti. Myöhemmin treeneissä treenailtiin vielä vähän valsseja (jotka ei ihan mennyt putkeen) ja keppejä jotka oli Ruffelle ilmeisesti avaruustiedettä.

Tiistaina suunnattiin taas hallille. Tällä kertaa ihan ypöyksin. Yksin aina huomaa kuinka valtava tila se oikeasti on. Sateen ropistessa kattoon kiittelin onneani, että mulla on hallivuoroja. Treenattiin aimopläjäys kontakteja, ja tulosta on näkyvissä! Huutaessani 'koske' alakontaktilla jää Ruffe paikoilleen vaikka jatkaisin kävelemistäni. Juostessa täytyy hiukan hidastaa kontaktille ja käskyttää kuuluvammin, aina ei silti jää. Mutta tuo kävellessä/hölkätessä jääminen on meille iso juttu, ja siihen olen tyytyväinen. Enempää en rääkännyt.


Treenailtiin myös keppejä, meille vaikeasta suunnasta, eli niin että olen Ruffen kanssa 'samalla puolella'. Tarkoittaen sitä, että oolin keppien vasemmalla puolella ja näin ollen työnsin sen kepeille. Meille on huomattavasti helmpompi se yleisesti ottaen vaikeampi suunta, mutta noh, tähän treeniä. Ruffe ei tuntunut millään ymmärtävän kepeistä mitään, joten otin muutaman onnistuneen suorituksen kuudella kepillä ja sitten kerran kahdellatoista (joka muuten sujuu paremmin kuin kuudella).

Loppuun otettiin vielä vähän valsseja ja keinu treeniä. Onnistui valssit mainiosti, ja keinukin aluksi. Lopuksi alkoi hyppiä alas, jota ei siis ole aikasemmin tehnyt. Joten aloin palkkaamaan runsaammin keinulla olemisesta ja sille tulemisesta. Otettiin vähän keinuttelu treeniä, niin että Ruffe seisoi keinun keskellä ja vaaputtelin laitaa suuntaan jos toiseen hellästi. Sen jälkeen keinu sujui taas normaalisti, vaikka kontaktilta vähän varasti välillä. A'n kontakti on hyvä, vaikka pitää pojan vauhtia hiljentää 'hyss' käskyllä alastulossa. Kaiken kaikkiaan suhteellisen onnistuneet treenit, oon tosi tyytyväinen noista kontakteista. Kepeille jäi parantamisen varaa, tulee olemaan paljon duunia, että se oppii kepit kunnolla toisestakin suunnasta.

Torstaina onkin suuntana mökki ja siellä juhannuksen viettoon. Siepataan taas Sauli mukaan ja vietetään siellä aikaa sunnuntaihin asti. Ruffe ja Lasse pääsevät tietenkin mukaan, ja mikäli sikäli autoon mahtuu, niin pääsevät agi kamatkin! Toivottavasti päästää uimaan ja kelit olisi siedettävät. Vähän voisi sataa ettei hyttysiä olisi.

Ciao!

Virossa

Huhhu, tuli pieni kirjoitustauko. Olin nimittäin faijalla taas virossa. Joten viikonloppu oli täysin koiravapaa. Lähdin laivalla jo perjantaina ja palasin nyt vasta maanataina, ja väsymys on suuri. Nukuin yhteensä ehkä kolmisen tuntia koko reissun aikana. Hoidin nimittäin baarimikon hommia ja aamuisin piti aina herätä aikaisin (jos oli nukkumaan ehtinytkään).

Oletteko te lukijat käyneet koirienne kanssa ulkomailla,
tai edes haaveilleet siitä?


Kaiken tämän sekamelskan keskellä ehdin kuitenkin ikävöidä Ruffea. Hassua miten muutamassa päivässäkin jo tulee kauhia kaipuu. Yksi plussa tosin oli se, että aamuisin ei tarvinnut herätä Ruffen haukuntaan. Sai ihan rauhassa napsia aamupalaa ja juoda kahvit, jonka jälkeen tietenkin takaisin hommiin.


Virossa vietin siis aikaa Vihterpalussa, perus. Joku kerta ois kiva ottaa Ruffe mukaan isälle, mutta noh. Uskompa aika vakaasti, ettei kattois hyvällä jos kantaisin ton mutatassun sisälle. Ois vaan niin paljon tilaa tolle juosta ja temmeltään, uidakin voisi. Itse en altaaseen uskaltanut, vesi oli kylmempää kuin järvissä ja syvyyttä oli mulle ihan liikaa. 


 Koko matkan ajan kyyläsin paikkoja joissa ois kiva kuvata Ruffea. No, ehkä vielä joku päivä. Passit ja rokotukset vaan maksaa niin paljon, ettei tohtisi yhden reissun takia niitä hommata. Kaikenlisäksi laivasta pitäisi ottaa hyttikin, kun Ruffe ei osaa autossa odottaa. Kyllä me vielä valloitetaan ulkomaat, kunhan rahaa löytyy.

Ciao!

14.6.2012

Porvoon mätsärit

Eilen oltiin tosiaan mätsäröimässä vähän tuhdimmalla porukalla. Meitä oli minä&Ruffe, Jenni&Elvis sekä Piia&Sisu. Jenni unohti sopivasti rokotustoikan himaan, mutta pääsi osallistumaan ongelmitta pelkällä rekkarillansa.

Ilmoittauduttiin ajoissa ja siirryttiin kaupanpuolelle. Mätsärithän siis pidettiin Petenkoiratarvikkeen edessä olevalla parkkipaikalla. Olisihan siellä taas ollut kaikkea mitä olisin voinut ostaa. Pidin kuitenkin näppini kurissa ja ostin sen mitä halusinkin. Espeen ''Bright and White''-shamppoon, noihin Ruffen ällövihreisiin/ruskeisiin jalkoihin. Jos vaikka saataisiin ne hohtavan valkoisiksi. Samalla reissulla käytiin ostamassa Piialle ja Sisulle sama shamppoo ja Hurtan haalari. On kyllä tarpeellinen tollaselle veitikalle, koko valkonen koira ois ihan liikaa mulle. Jenni kävi vielä nappaamassa kalaöljyn Elvikselle ja sitten siirryttiin kehänlaitaan odottelemaan.


Siinä kyllä oli odottelua kerrakseen, ennen pieniä aikuisia, oli pienet pennut. Noh, pieniä pentuja oli 32 kappaletta. Siihen meni reilusti aikaa, kun pentujen kanssa ei voi hosua. Kun pennut vihdoin loppuivat oli aikaa kulunut jo 1,5 tuntia. Sitten vielä sinisten ja punaisten kehät, kunnes vihdoin alkoi aikuisten luokka.

Meillä oli numero 10, joten ei turhan pitkään enää odoteltu. Ruffe esiintyi kehässä niiiiiiiin hienosti, mutta häntä keikkui ilmoissa turhan vinhasti. Tuomari ei tästä kuitenkaan huomauttanut. Pöydällä Ruffe oli yllättävän nätisti, antoi katsoa kaikki, eikä edes kiemurrelut lähemmäs mua. Tuomari kehui kauheasti sen hampaita ja turkkia. Juoksutettiin vielä kerran ympäri ja edestakaisin. Tuomari tuli meidän luokse leveästi hymyillen ja saatiin punainen nauha!


Punaisten kehässä oltiin Jennin ja Elviksen kanssa vierekkäin. Yllättävää kyllä, Ruffe ei elviksestä kiinnostunut yhtään. Esiintyi entistä nätimmin, ja olin ihan ihmeissäni siitä että kuinka hyvin se kantoi itseään. Herttoniemen mätsäreissä luulin sen vain olevan hyvä päivä, mutta ehkä Ruffesta on oikeasti kuoriutumassa mallipoika. Toive ajatteluistani huolimatta tuomari kätteli meidät ulos kehästä ja Jennin heti peräjälkeen. Noh, punasiin päästiin ja tyytyväisiä ollaan. Kivat mätsärit oli, ja seurakin oli mitä mainioin. Kiitos tytöille seurasta ja Hannalle erityiskiitos kuvista.

Ciao!

11.6.2012

Kuvaten kentällä

Tänään treenasin ensimmäistä kertaa ikinä yksikseni noilla HSKH'n kentillä. On se kyllä aika nannaa. Meillähän siis olisi ollut tänään treenit, mutta Elina on Pariisissa, joten kenttä varaus jäi meille treenaajille. Ruffe oli aluksi ihan hukassa, ja motivaatio oli kyllä yks hailee Ruffelle. Juoksi sinne sun tänne, karkaili viereisille kentille ja pissi joka paikkaan, vaikka oli äskettäin käynyt lenkillä.

Hetken tokoilun jälkeen sai sitten kontaktin takaisin. Johan alkoi homma luistaa. Treenattiin tosi paljon kontakeja ja valssia. Otettiin myös keppejä.



Kepeillä oli taas vaihtelevaa menestystä. Otin ensin kuudella kepillä, jotta saisi enemmän palkkausta. Noh, eipä ollut kyllä mitään palkattavaa. Tuli joka välistä pois ja meni ihan miten sattuu törmäillen joka keppiin. Noh, otin kaksi pois, ja aattelin kokeilla neljällä. Eipä näyttänyt ymmärtävän. Turhautuneena kasasin kepit takaisin viralliseen olomuotoonsa ja menin tekemään jotain muuta välillä. Pientä radanpätkää suorittaessamme, Ruffe kuitenkin haki kepeille ja suoritti kaikki 12 ihan ongelmitta. Jaaha. Että sellasta peliä, no treenattiin sitten kahdellatoista kepillä vähän kulmia ja puolia. Ihan hyvältä näyttää, nyt on taas palannut vaan siihen kädessä roikkumiseen. Siitä pitäs päästä irti.


Sitten otettiin vähän edessä leikkauksia ja valsseja. Tällä pätkällä sai poikaan vauhtia ja intoa tehdä töitä. Kakkosputkelta kolmos aidalle tein valssia tai edessä leikkausta, kumpi nyt sattui tulemaan luonnostaan. Hyvin lukee, eikä kertaakaan jäänyt väärälle puolelle, mihin olen tyytyväinen.


Seuraavana oliki vuorossa tämä rata. Joku olikin sen jo kentille kyhännyt, joten ei muutakan menoksi. Todella mukavan tuntuinen rata. Ei oikeastaan tullut missään kohtaa ongelmia, kaksi kertaa pudotti kakkos aidan riman, mutta se olikin medien maksimi korkeudessa, joilla en yleensä treenaa. Tassuihin siis varovaisuutta, täytyy ottaa vähän hyppytekniikkaa. Huomenna mennäänkin vaparia viettämään hallille Ainon ja Reetun kera.

Ciao!

10.6.2012

Ihme on tapahtunut

Todellinen ihme onkin. Sauli päästi meidän luokseen yöksi. Herttinen sentään. Ennen ei olla päästy edes pikavisiitille ilman kitinää kurasta ja karvasta ja hajusta ja luista ja huhhu. Eilen kuitenkin päästiin yöksi. Lenkkeiltiin ihanassa lähiömaisemassa ja tavattiin muista shelttejä pieni läjä. Käytiin kans laajasalon rannassa uittamassa Ruffea. Raukka pelkäsi aaltoja kuollakseen, mutta pomppi silti veteen pallon perässä. Illemmalla Sauli kävi vielä kaksin Ruffen kanssa kävelyllä, ja nää pojat oli törmännyt kettuihin. Ketut olis kuulemma tullut lähemmäkssikin, mutta Sauli tauteja peläten otti Ruffen turviin. Ihan fiksua sinänsä, vaikka ketut onkin söpösiä.


 Sunnuntaina olikin sitten mätsärien vuoro. Edellisistä mätsäreistä on jo vierähtänyt tovi. Kipiteltiin Herttoniemeen ja ilmoittauduttiin tuntia ennen kehän alkua. Istuskeltiin auringon paisteessa odotelle kehän alkua. Saatiin tällä kertaa numero 8. Tuomari oli todella huolellinen ja yhden parin arvosteluun meni helposti 5 minuuttia ellei enemmän. Odottelun jälkeen oli vihdoin meidän vuoro. Kehään saatiin kaveriksi hawannaise koira. Ensin seisotettiin koirat vierekkäin, jonka jälkeen mentiin yhdessä kerran ympäri. Odoteltiin toisen koiran arvosteluja ja sitten olikin meidän vuoro loistaa. Pöydällä Ruffe oli todella nätisti, antoi katsoa hampaat ongelmitta, mutta takapääähän siirtyessä katteli mua surkeana, ei kuitenkaan kiemurrellut. Sitten juoksutettiin edestakaisin suora ja sen jälkeen ympäri kehän. Sitten seisotettiin taas koiria tovi, ja mentiin vielä kerran ympäri yhdessä. Hymyille tuomari ojensi meille punaisen nauhan.

Koiria oli 22 kappaletta, joten saatiin vielä odotella ikuisuus. Siniset siirtyivät kehään ensin, jota tietenkin seurasi punaisten kehä. Marssittiin kehään ja tuomari jakoi porukan kahtia. Oltiin ensimmäisessä lohkossa ja juoksutettiin porukalla koirat ympäri kehän. Sitten juoksutti toinen lohko. Seisotettiin koiria ikuisuus ja Ruffe jaksoi odottaa uskomattoman hyvin, ihana ipana. Tuomari kuitenkin kätteli meidän kehästä pois alku metreillä. Häkellyin kokonaan, sillä Ruffe ei ole koskaan esiintynyt yhtä hyvin. Noh, mielipide asia.


Päivä oli kuitenkin mukava ja tuttujakin nähtiin. Tosi kiva paikka järjestää mätsärit, kun koiris on ihan vieressä. Ensi kerralla parempi onni matkassa. Ensi kerta onkin heti keskiviikkona! Sinne napataan mukaan Piia&Sisu sekä mahdollisesti Jenni&Elvis. Saas nähdä, että mitä keksitään.

Ciao!

8.6.2012

Yksin treeneissä

Perjantaina oli tosiaan ohjatut treenit. Noh, meillähän nyt on sellainen (nykyään) 5 hengen porukka. Kaksi ilmoitti jo aijemmin olevansa reissussa. Kolmas ilmoitti olevansa myöhään töissä, eikä ehtisi enää tunnille. Ja neljännestä ei kuuulunut mitään. Siellä sitten istuskelin ja odottelin valkkua ruuhkasta, kunnes soitin, että olihan meillä varmasti tänään treenit? Ja olihan meillä. Päätettiin sitten pitää meille yksäritunti, kun muita ei näkynyt. Eipä ollut valittamista!


1,2,valssi,3,4,valssi,1

Tehtiin asijoita jotka oli meille vaikeita, tai asijoita jotka Elina halus nähdä. Joten ensimmäisenä vuorossa meillä oli valssit. Tehtiin ylläolevaa ratapohjaa vähän erillailla. Eli ykköseste ekana, sitten putkeen valssilla takaisin ykkösesteelle. Tätä harjoiteltiin molemmin puolin ja joka suunnasta, Sehän lukee valsseja! Kerran tai kaksi hyppäsi edessä olevan esteen ennen kuin tuli luokse, liika harjoiteltu sitä irtoamista ja omatoimisuutta.

Sitten vuorossa oli kepit. Ollaan kokeiltu vinokeppejä, joista Ruffe ei ymmärtänyt hölkäsen pöläystä. Joten tänään kokeiltiin kujaa, josta ymmärsi vielä vähemmän. Joten tultiin siihen tulokseen, että pitää muilla keinoin saada kepit itsenäisiksi suorituksiksi. Keskittyminen ei ihan ollut kohdallaa, vaan karkailin aina välillä naapurikentälle. Joten otettiin yhdet onnistuneet kepit ja vaihdettiin aihetta.

Oli siis kontaktien vuoro. Kokeiltiin puomia kokonaisuudessaan ja Ruffe jäi aloilleen, jos minäkin jäin. Jos ensin pysähdyn sekunniksi, ja sitten lähden liikkeelle, se jää aloilleen. Mutta jos jatkan juoksemista suoraan tulee se mukana unohtaen kontaktit. Eli sille ei oo tarpeeksi selkeetä, että mitä siltä haluan. Kontakteihin siis lisää treeniä! Jos vaikka maanantaina menisi vähän kentälle höseltämään.

Keinu sen sijaan on hyvällä mallilla. Voi päästää alas putoamaan jo ihan vapaasti, eikä Ruffe sitä säiky. Mun pitää olla aika lähellä keinua, että se sinne uskaltaa lähteä, jos oon turhan kaukana, se hyppää alas keskenkaiken. Ei myöskään juokse ihan kontaktille asti, vaan himmailee ja odottelee keinahdusta vähän lähempänä keskipistettä, joka hidastaa meidän suoritusta ihan kauheesti, jos kisoja mietitään. Tähänkin siis treeniä.

Otettiin vielä parit valssit ja ennakoivat valssit, kunnes alettiin lopettelemaan. Oli niin kuuma päivä, että Ruffe oli ihan pakahduksissa työskennellessään. Todella kiva, että Elina piti meille tunnin vaikkei muita ollutkaan paikalla. Tarjosi vielä kyytiä kotiinkin, kun mua oltiin tulossa hakemaan vasta kahdeksan aikaa, vaikka lopeteltiin puolelta. Päästiin monessa asiassa huimasti eteenpäin, ja tutustuttiin paremmin valkkuunkin. Toivoteltiin Elinalle mukavaa Pariisin matkaa, ja suunnattiin kotiin Elviksen ja Jennin kera.

Buonanotte!

7.6.2012

Hurtta

Nyt on kyllä jo korkea aika tehdä Hurtalle ylistyspäivitys. Olen niin vannoitunut hurttaa käyttämään, että merkkiuskovaiseksi saa haukkua! Tänään kaivelin laatikoita (Ruffen avulla tietenkin) ja bongasin niin älyttömän läjän hurtan tuotteita, jotka ovat kaikki olleet mulle tarpeellisia ja niin laadukkaita.

Mitä hurttatuotteita te lukijat omistatte, tai haluaisitte omistaa?

On hurtan hihna, on hurtan nahkapanta ja puolikuristava ja kokokuristava, on toko-liivi ja Ruffelle tossutkin. Ennen kaikke kuitenkin haluan nostaa esille vaatetuksen. Hurtta valmistaa, niin uskomattoman hyviä ulkovarusteita koirille, ettei riemulla rajaa. 


Tässä siis muutamia kuvia aiheesta. Ruffelle ostin tuon Hurtta Pro sademanttelin viime vuoden puolella, kun alkoi karvat hipoa mutaa. Nytkun tarkistin asian, niin tammikuussahan mä ton ostin. Todistusaineistoa! Ollaan tota aika ahkerasti käytetty. Niin paljon helmpompi mennä sateeseen lenkkeilemään, kun ei tartte huolehtia siitä, että kaikki Ruffen karvat olisi ihan solmussa ja ennenkaikkea kiharalla. Pysyy kuivana treeneissä vuoroaan odotellessa, ja lämmittäähän tuo nyt vähäsen, vaikkei talvitakista menisikään. Tollasella karvalla ei kyllä talvitakkia heru. Jokatapauksessa, oon ollut niin tyytyväinen tähän ostokseen. Tuote on koneessa pestävä.


Toisena ehdottomana suosikkina, on tuo Hurtan Lifeguard heijastinliivi. Aivan mahtava. Istuu kuin nakutettu. Tarrojen sijaan on liivissä vetoketju, joten ei tarvitse aina pysähdellä korjaamaan liivin asentoa. Pysyy paikallaan todella hyvin. Sisältä hiukan pehmustettu, joten on varmasti miellyttävä päällä. Kokoja oli mieletön määrä, joten varmasti löytyy kaikille sopivat liivit. Karvatkaan eivät jää vetoketjun väliin, sillä sen alle on tungettu välikangas, joka pitää karvat turvassa. Mieltä ja koiraa lämmittävä ostos, suosittelen kovasti. Tämäkin on koneessa pestävä.


Viimeisin ostokseni onkin jo varmasti lukijoille tuttu. Hurtta Lifeguard pelastusliivi. Kokoja löytyy 0-80kg asti. Alan jo kuullostaa myyntimieheltä? Myisin jos voisin. Jälleen kerran superi ostos. Hintaahan näillä Hurtan tuotteilla on, mutta ihan syystäkin. Muistakaa ihmiset, hyvää ei saa halvalla. Vielä ei olla päästy veteenasti, mutta eiköhän tässä vielä keritä. Veneilyä ja uintia odotellessa on Ruffe totutellut liivieihin aina tämän tästä. Jämäkät ja hyvät liivit. Tämänkin voi yllättävää kyllä, pestä koneessa.

Kiitos Hurtta.

5.6.2012

Himoshoppailija

Eksyin kuin eksyinkin viime viikolla petenkoiratarvikkeeseen ostamaan läjä kaupalla tavaraa. Ensimmäisenä mukaan tarttui meidän ykköstreeninameja, StarSnacksejä. Tällä kertaa toi ''Minibone mix'' ja yksi purkki ''Whitebones''sseja. Maksaa joku femman yksi purkki, ja on aika riittoisia. On nimittäin pehmeitä ja paloiteltavia, sekä sopivan kokosia treeninameiksi, tai muutenkin. Eikä oo lihottavia, niinkun koirankeksit.


Toisena mukaan tarttuikin shamppoota. Näitähän oltiin tultu hakemaan. Elikkä. Lasse on herkkäihoinen koira. Sillä on nyt punertanu ja hilseilly iho toista viikkoa, joten oli selvästi aika vaihtaa shamppoota. Lääkäri totesi, ettei sillä mitään huolestuttavaa ole, mutta kannattaa pestä kunnolla, niin loppuu kutina. Joten, napattiin Lasselle ihka oma pullo, Espreen ''Hypo-Allergenic Coconut'' shamppoota. Vielä ei olla päästy kokeilemaan, sillä Lassella on trimmaus edessä tässä muutaman päivän sisään. Ruffelle taas, ostettiin uutta shamppoota siksi, että vanha tekee turkista liian pehmeän, ja pilaa aluskarvan ihan täysin. Joten nyt tällaista väriä syventävää ''Color Enchancing'' shamppoota. Tämäkin siis Espreen. Nämä on edullisia, ja hyviä shamppoita. Molemmat lähentelee luomotuotetta ja toinen shamppoista onkin 89% orgaaninen. Tuoksuvat aivan ihanilta, Lassen kookoselta ja Ruffen vanilijalta. Hintaa tuli yhteensä 20€.


Eilen käytiin vielä systerin kanssa Tammistossa vähän ostoksilla, sille hevoskamaa, mulle koirakamaa (niinkuin aina). Mustista ja Mirristä löytyikin kaikki meille tarpeellinen. Tässä onkin Ruffen kesän jymyjuttu, ja suurinhanke. Pelastusliivit! Luotetaan Hurttaan sataprosenttisesti, joten nämä liivit oli ainoa vaihtoehto meille. Hurtta Lifeguard-liivit on tosi tukevat. Kiinnitys on enemmän kuin riittävä. Mahassa ja kaulassa on jämäkkä tarrakiinnitys, joitten päällä on klipsi kiinnitykset, selässä kaksi, ja kaulalla yksi. Selässä on tukeva kantokahva, ja remmin kiinnitykseen ruostumatontametallia oleva rengas. Pelastusliivissä on myös heijastimia, ja runsaasti säätö varaa. Meille oikea koko oli 5-10 kg. Aivan loistava ostos, ei kaduta että maksoin tästä 46,90€.


Viimeisimpänä ostoksena nappasin vielä vinkuvan latexi kanan. Tämä oli kokoa mini, joka tarkoittaa sitä, että Ruffea isompo koira vois ton nielasta kokonaisuudessaan. Mahtuu mun pienen nyrkin sisään vaivatta. Pieni lelu, pieni hinta (
1,90€), mutta suuri ilo!

Ciao!

Vaparia videoineen

Tänään oltiin siis tosiaan tiistain kunniaksi vaparilla jälleen. Aino (pienessä nuhassa) tuli mukaan Reetun kanssa. Kahdestaan väsäillessä meni taas vain ihanat 10 minuuttia radan kokoamiseen, ja sitten päastiinkin töihin. 


Tällainen pätkä saatiin aikaiseksi. Radalle tungin valsseja ja edessä leikkausta, sekä ennakoivaa valssia. Ennakoivat valssit oli mulla selvästi parempia, kun normivalssit. Hypylle 11, otettiin välillä takaakiertoa välillä ennakoivaa valssia. Radalle sai mukavasti vauhtia, alussa liikaakin. Hypyn 12 jälkeinen putki oli huomattavasti epämääräisemmin kuin ratapohjassani. Korjasin sen sitten, kun huiomasin, ettei Ruffe vain hakenut siihen, ei niin millään. Joten treenattiin hetki pimeitä putkikulmia. Keppejä oli täysi 12, ja vähän oli hosumista kyllä ilmassa. Ensimmäisen kerran se meni ne innolla kaikki läpi, vähän liiotellusti pomppien. Toisella kerralla kepit jäivät puolitiehen, samoin kolmannella. Otin selkeämmän ohjauksen ja enemmän apuja, niin sain Ruffen puhtaasti läpi, tähän onnistumiseen jätettiin. Kepit ovat siis liikaa radalla.



Joten tehtiin loppu ajasta helpompi rata, jota Aino ja Reetukin pystyivät menemään. Ruffe alkoi olla aika lopussa, ja vauhti hidastui näinollen huomattavasti. Tahtoi kuitenkin työskennellä ja otti spurtteja vähän väliä. Vettäkin kävi ottamassa useammin, joten kunnossa oli kuitenkin. Tämä oli ehdottomasti ihan törkeen kiva rata, tykkäsin kauheesti. Ruffe osaa, minä en. Aina välillä olen tiellä tai esteellä, joten vähän tarkkuutta munkin huitomiseen. Tässä nyt on kuitenkin huvittavia huitomisvideoita muutama.


Ciao!

4.6.2012

yks, kaks, kol..

Valssi oli tämän päivän juttu. Treenattiin toki muutakin, mutta kuivaharjoitteluna (ilman koiraa) valssia ja ennakoiva valssia. Huhhu, on siinä kyllä kädet ja jalat ja kaikki solmussa. Vaikka oon kuinka harjoitellu, kyllä siitä vielä tulee sulavaa!

Tänään meitä oli paikalla vaan neljä, molemmat maxikoirakot olivat pois, joten päästiin tekemään paljon enemmän kuin yleensä. Eli ihan mielettömästi. Tehtiin taas pisteitä, tällä kertaa kolme. Ykkösellä oli esteiden harjottelua, ja niiden laittamista radaksi. Tehtiin tämä siis takaisin ketjuttamisena, eli viimeinen esten ensin ja siitä sitten alkua kohti, kunnes mennään koko rata normaalisti. Radaksi ei ehkä voi sanoa, mutta no esteitä jonossa, saa nyt kelvata radaksi.


Tätä siis tehtiin kuljetuksena, mutta enimmäkseen lähteyksenä. Molemmin puolin ja sa juosta antaakseen vähän tukea. Irtoamista kuitenkin haettiin. Pöydällä malttoi olla, olisiko mätsäreistä oppinut seisomaan siinä näyttelyasennossa, mutta eikai tuo haittaa. Muurissa ei ollut mitään ongelmaa, ei pituudessakaan. Rengas on nyt nostettu kisakorkeudelle, eikä siitä enää siis lasketa. Aivan mahtavaa. Ruffe niin tykkää mennä rengasta, niin kotona kuin hallilla/kentälläkin. Pussista meni muistaakseni kerran ohiste. Haluisi ripeämmin namikipolle. Tästä korjaus ja vielä kerran rata puhtaasti loppuun asti.


Toisena rastina oli vähän hyppytekniikkaa. Tein nyt paintilla upean jäljitelmän tehtävästä, toivottavasti ymmärrätte. Tässä oli tavoitteena koiran kääntyminen riman yläpuolella. Ensin tätä tehtiin suorana esteenä namikupille irrottamisena. Sitten mentiin seisomaan siivekkeelle katsoen suoraan estettä kohti, niin että siiveke tulee omien jalkojen väliin. Sitten pyydettiin koiraa hyppäämään vasemmalta kädeltä oikealle kädelle yms. Koira kääntyi siis jyrkästi heti esteen jälkeen. Nuo rinkulat taas symboloivat maahan piirrettyjä ympyröitä. Tarkoitus oli tässä, että koira hyppää vinoon. Eli jos asetettiin koira vaikka ensimmäiselle rinkulalle kello kuuteen, meni namikippo toiselle puolelle kello kahteentoista. Lähinnä tässä haettiin kello neljästä, ellei melkein kolmestakin lähetyksiä vinosti. Onnistui meillä tosi hyvin.


Kolmantena oli vähän kartoittamista siitä että missä nyt mennään. Simppeli juoksurata. Tehtiin tästä muutamia variaatioita, esim ensimmäinen este takaakiertona tai muuta sellaista. Vauhtia tähän kuitenkin saatiin todella reilusti! Ruffe irtosi ensimmäisiä kertoja kuin unelma, heti huudettuani ''läpi'' se sinkaisi putkeen. Seuraavalle putkelle siirryttiin hypyn kautta, enkä siis saanut viedä koiraa putkelle niinkuin aina vähän tapana on. Irtosi sinnekin ihan loistavasti. Näitä onnistumisia jatkui kolme, neljä ehkä viisikin. Kunnes Ruffe spottasi toisen kentän ihanan collien. Noh jatkettiin treenaamista, mutta nyt irtoaminen ei ollutkaan enää Ruffesta kivaa. Joten otettiin yksi onnistuminen, ja lopetettiin siihen. Jokatapauksessa aivan mahtava ipana.


Pienen lepäilyn jälkeen, otettiin vielä vinohyppy treeniä, hiukan eritavalla. Tehtiin siis normi hyppytekniikka rata ensin, ja sitten sain hommakseni kyhätä vinohyppy suoran. Tämä otettiin molemmilta puolilta lähetyksenä. Ensimmäisellä kerralla jäin itse liian kauas siivekkeen taakse, ja jouduin sen suureleisesti kiertämään, joka aiheutti sen, että Ruffe juoksi mun luokse pällistelemään. Toisella kerralla jäin edemmäs, ja homma suijui normaalisti. Vauhti tahtoi jäädä vähäiseksi, taisi pojalla olla kuuma. Jokatapuksessa, meillä oli ihan mahtavat treenit ja jäi todella hyvä fiilis. Porukan yhteishenki alkaa myös kasvaa, ja osataan jo nauraa itsellemme, se on kuitenkin agility tärkein asia. Tämä mielessä pitäen huomenna hallille ja kentien vähän shoppailemaan.

Ciao!

3.6.2012

Kesäloma suunnitelmineen

Nyt on peruskoulu päättynyt ja 16 vuotitaasta tytöstä on ilmeisesti tulossa nuorinainen. Yhteishaun tulokset tulevat suunnilleen 14 päivä tätä kuuta, innolla odotan. Keskiarvo laski jouluisesta toidstuksesta, mutta tyytyväisiä ollaan. Ruffe sai tietenkin nauttia päättäreistäni pienen kakkupalan voimin. Ihanaa kun alkaa loma ja voi tehdä vapaasti mitä tykkää ja milloin tykkää. Mutta, nyt vähän kesäisiä suunnitelmia meidän menoista.

Agilityn alkeiskurssia on enää 3 kertaa jäljellä, elikkä huomenna ja perjantaina, ja sitten vielä kahden viikon päästä maanantaina. Jossain lähi päivinä jutellaan sitten siitä, että mihin jatketaan tästä. Agilityn alkeisjatko-kurssille varmasti mennään, sillä siihen tarjottiin mahdollisuus. Pitää vain sopia ryhmän kanssa sopivat kellonajat ja näin edespäin. Heinäkuussa on tietenkin ohjattujen treenien kannalta lomaa Ruffellakin.

© Piia

Mätsäreissä käydään ainakun vaan mahdollista. Siellä on aina niin mukavaa, ja saa tutustua uusiin ihmisiin. Piian kanssa saadaan useimmiten kimppakyydit järjesteltyä, joten päästää nykyään useamminkin kuin ennen. Nyt ihan alustavasti olen lisännyt kalenteriin muutamia tapahtumia joihin ollaan aina pienellä kyyti/sää varauksella menossa. Niin mätsäreissä, kuin vapaa-ajallakin ollaan paljon aikaa Piian ja Sisun kanssa, joista onkin muodostunut meillä ihania uusia ystäviä. Ruffe on vihdoin löytänyt samantasoisen leikkikaverin.

Vakiovuorot jatkuvat aina syyskuuhun asti! Eli joka tiistai käydään neljästä eteenpäin treenaamassa agia hallilla. Ihanaa sinänsä, Ruffen kanssa on haastavaa treenata ulkona, kun niin nopeasti uupuu kuumuudesta. Pakko pitää treenit lyhyinä ja ytimekkäinä (ja litroittain vettä mukana). 


Mökkeily kuuluu ehdottomasti kesään! Joten siellä vietetään osa meidän ajasta. Mökillä onkin aivan ihana tasainen iso nurmipiha, jolla pääsee tietenkin agia treenaamaan. Oi tätä onnea. Tänä vuonna olisi myös tarkoitus laittaa leikkimökki uuteen uskoon, nimittäin koirankopiksi. Suunniteltiin vähän aitojakin siihen, mutta saa nähdä mitä ehditään tekemään, kun on iso terassi remonttikin edessä.

Ensimmäinen reissu sijoittuu isän luokse Viron puolelle. Tänne Ruffe ei pääse mukaan. Mökki sijaitsee alueella jolla on hirmuvaltaan nousseita punkkeja. Mulla ei koskaan ole ollut, mutta muilla munkin edestä. Paikalliset koirat kuhisevat punkeissa ja rokotuksista tuskin on kuultukkaan. Joten Ruffe jää kotiin. Mukaani kuitenkin nappaan Saulin ja mennään viettämään isän mökille pitkä viikonloppu.


Toinen reissu sijoittuu järvisuomeen. Juvalle nimittäin! Vuokrattiin isän kanssa mökki viikoksi ja mennään vähän koirailemaan siihen suuntaan. Tämä on siis Ruffelle räätälöity reissu aivan viimeisen päälle. Mökki sijaitsee järven rannalla, järvi tosin on kivinen ja suhteellisen syvä. Mutta nou hätä, saimaan rantaan on vain 250 metriä, joten Ruffeli pääsee uimaharjoitteluun. Meillä on käytössä vene, kaikilla mainitsemillani mökeillä, joten on jo korkea aika ostaa pelastusliivit Ruffelle.

Näyttelyt, siis viralliset näyttelyt. Ruffe pääsee ensimmäisiin näyttelyihinsä Karjaan KV'hen. Ilmoittautua pitäisi näinä päivinä ja ajattelinkin hoitaa sen alta tänään. Alkaa jo vähän jännittää, saas nähdä että miten tuo höslä osaa käyttäytyä oikeissa kehissä.

Muita huimia suunnitelmia tuskin on vielä tiedossa. Relaillaan ja treenaillaa minkä ehditään. Ihanaa kesän alkua kaikille lukijoille ja muillekin. Ihana olisi törmäillä teihin kesän aikana, joten jos satutaan naamakkain niin tulkaa nykimään hihasta!

Ciao!