29.11.2015

Kauden viimeiset koetukset

Yrittäjyyshenkisyys vihdoinkin lannistui, kun jouduin ensimmäistä kertaa ikinä oikeasti lähtemään töistä kotiin. En ihan hevillä luovuta, joten olo olikin sen mukainen perjantai-iltana. Lauantaina olo vähän parempi, mutta tietysti kisa-aamuna sunnuntaina olo oli järkyttävä. Asetin tavoitteeksi kevyesti sen, etten oksentaisi radalle. Jännitin ihan hulluna kaverin kisojen puolesta, Onnea teille kaikille hienoista tuloksista muuten! 

















Olin hallilla siis jo klo 8 kannustamassa alokasystäviä, (joista kaikille tulokset  ). Meidän luokkamme alkoi vasta 12.20 voittaja vuorossa, joten Ruffe pääsi ensimmäisenä kehään. Miten voikaan olla pienellä pippurisella miehellä virtaa for gods sakes! Todella hyvin pysyi kuitenkin mopo hallinnassa, vaikka puolenvaihdoissa pääsikin pari hauhauta. Virheitä tuli hypyn jälkeiseltä kyltiltä, puolenvaihto jalan ali, kumarsin ja ohjasin, joten sieltä  -1tvä. Seuraava erhe tuli liikkeestä seiso kierrä koirassa, jossa lopussa tökkäsin jalat yhteen eli pysähdyin. Sieltä mukavat -10tvä ja kaverien naurut maalissa. Ja vielä -3ov koiraeteen kyltillä. Liian isot ohjaukset, vissiin varman päälle vetelin.

Käytösruutu oli edessä maaten 2 minuuttia, koiran selkä radalle päin ja radalla ihanaakin ihanampi Oma-sheltti. Hienosti miehellä pysyi pakka kasassa ja nassu kiinni. Radan jälkeen oli ihan huippu fiilis ja kiire Avon rataantutustumiseen Leeviä varten. Huono-olo onneksi katosi voittajan aikoihin, joten avoon ei tarvinnut mennä yökkimään - anteeksi mielikuva.





Leeviltä jäi taas halliin tutustuminen tekemättä, ohjaaja oppisit jo. Leevi tarvitsee ainakin 10-15 min aikaa oleskeluun ennen rataansa. 2 minuuttia oli aikaa, koska oltiin ensimmäisinä vuorossa. Leevi oli jo lähdössä ihan menossa muille maille, mutta petrasi kyllä loppua kohden. Ainoa treenitasoinen hetki oli saksalaisen ja istu - kierräkoiran välissä. Viidenkymmenen prosentin teholla meni myös spiraali oikealle lopussa. Muutoin niin epäleevimäistä, kun työmode ei vielä ole kisoissa näkynyt. Tästä saa varmasti syyttää ohjaajaa. Pisteitä olisi silti kertynyt 89/100, mutta! Hupsista, jätin kyltti numero yhdeksän välistä, nimittäin pujottelun jälkeisen täyskäännöksen. Ja niinpä meille ihka ensimmäinen AVOHYL TVÄ.

Radan jälkeen tultiin kehumaan, että pysyi koira mukana. Pyhpah, aikalaista houkuttelua oli ja kerroin vielä hyllyttäneenikin. Muita harmitti selvästi enemmän kuin minua, onko musta tulossa hyväkin kisaaja vielä joskus? Eipä tarvitse mennä kisatauton jälkeen voittajaa, vaan pääsee vielä avoimeen rallattelemaan. Josko tehtäisiin viimeinen avorata yhdessä, eikä pelkästään teknisesti oikein. Tuomarin kommentti oliki lapussa ''Taitavaa tekemistä'', ja jutteli vielä myöhemmin, että tällä osaamisella saisi helposti satasia, jos nuorukainen olisi enemmän mukana. I agree, viretreeniä siis luvassa.


Leevi pääsi radan jälkeen pussailemaan tuttuja ja tuntemattomia, ja epävarmasta pöhisijästä on tuskin tietoakaan. Kaikki ihmiset kelpasi heti, koirat ei niinkään - paitsi pari mojovaa tyttöä. Koirat takaisin autoon koisimaan ja muiden suorituksia ihastelemaan! Istuinkin keskellä nurmimattoa, kun kisakannustimet juoksi tulospalvelusta liki syliin huutamaan, että oltiin Ruffen kanssa saatu VOIHYV 86/100 ja vietiin sillä vielä luokkavoittokin! Huhhuh. Kertakaikkisen mukava kisapäivä, ja ohjaajalla vihdoin hyvä olo. Kyllä tämä rallytoko vaan niin vie mukanaan. Huikean huikea  lopetus tämän vuoden kisakaudelle. Ensi kauteen jää siis molemmilta puuttumaan yksi tulos omasta luokastaan. Apua. Leevi pian voittajassa, ja Ruffe mestarissa? Täytyneepi treenailla muutama asia kuntoon ennen kisoihin ilmoamista.

Pidemmittä puheitta, kiitos kaikille treenikamuille, koutseille, omatoimitreeniläisille, tuukkilaisille, hskhlaisille, sporttihurttalaisille ja miljoonalle muulla siitä, että olette olleet osana meidän harrastusta tänäkin vuonna. 2016 uusine haasteineen ja mahdollisuuksineen, HERE WE COME.

23.11.2015

Rallykoe, Janakkalassa 21.11

Ohjaajaa hymyilyttää koko tämän postauksen kirjoittaminen. Voi jösses mikä viikonloppu. Lauantaina siis oli luvassa Janakkalassa rallykoe molemmille hurtille. Aloitettiin Avolla, eli Leevillä. Leevi oli suunnilleen toinen koira lähtölistassa, joten yllätysyllätys, koira ei ehtinyt tutustumaan halliin. Tästä saa taas moittia huonoa ohjaajaa. Koiralle huiput pisteet siitä, että ennen rataa naksutellessa oli erittäinkin skarppi ja keskittynyt - tätä ei aiemmin ole halleilla nähty. Työmode mikä se on?

















Nuori koira ja häiriöt. Maailman ihanin kameraa pitävä Miranda, Hertan omistaja miehineen ja muita treenituttuja seisoi laidalla - voi apua! Leevi jäi heti ekalla kyltillä ihan kiinni katsomoon. Olin itse tästä ihan todella hämilläni, koira oli ihan puhinoissa ja varma siitä, että katsomossa oli vähintään 20 ihanaa ihmistä. Kyseessä nyt kuitenkin ihmisistä välittämätön omantilansatuntija. Onneksi ensimmäisen kyltin kahden uusimisen jälkeen löytyi edes joku yhteinen taajuus. Kaukana yleisöstä tyyppi teki sikahienot saksalaiset / istu, 90 vasempaan, istu / askel oikeaan / istu, maahan, istu / ja vielä istu, 90 oikeaan askel, istu kyltit! Sitten oli nassu taas yleisöä päin ja herra ehti ihan kamerallekin poseerata. Pujottelussa aloin oikeasti jo nauramaan tilanteelle, ''onneksi tää on vaan harrastus'' lause kävi mielessä ja purkahdinkin maalissa ilminauruun. Kyselin koiralta, että oliko vaikeita juttuja ja Leevi pomppi naaman korkeudelle onnellisena ja kamalan tyytyväisenä suoritukseensa. Miksi keskittyä, jos voi tuijotella tehdessään?

Liiankin kiltti tuomari *Krista Karhu kirjasi paperiinsa ihan oikeista asioista miinusta ja silti tulokseksi saatiin 86/100 AVOHYV. Jessus, kiitos vaan tuomarille ja voihan Leevi. Paikalla olleet saivat myös osansa huumorista. Hermostumisen sijaan mulla on vihdoin tainnut pipo löystyä. Koira sai ihan yhtälailla miljoona nakkia ja pusua radan jälkeen. Nauratti ihan älyttömästi toisen hämmennys ja oltiinkin saatu tuomarilta huomautus, ''Erittäin hämmentyneestä koirasta'',  yleisvaikutelmasta tietysti pisteitä pois puuttellisen yhteistyön nimissä. Voi toista. Hauskaa siis oli erityisesti katsomossa, kokemus se tämäkin, että koira voikin jäädä kiinni johonkin häiriöön ihan sata lasissa.




Ruffen vuoro oli vasta tunnin kuluttua, ja tyyppi olikin erittäin valmis duuniin halliin tullessaan. Ruffe ehti treenailla peruasentoja, eteentuloja ja peruutuksen kertaalleen. Meillä taitaa olla joku ensimmäisen kyltin kirous, sillä Ruffenkin kanssa jouduin uusimaan 2 kertaa heti ensimmäisessä tehtävässä. Vire oli suhteellisen korkealla, ja näinollen vasta kolmas ''TAKAA MENE'' vihje meni perille. Rata jatkui kovinkin mukavasti, vinouksia tosin tuli varmaan kaikissa eteenistumisissa. Asennon vaihdot istu-seiso-maahan meni mallikkaasti, viimeinen asento vino. Ja koska kaikki uusimiset meni ensimmäisellä kyltillä, otin kympin istu, 90 käännös oikealle, askel istu kyltiltä -10tvä. Koira pläsähti maahan salamana viimeisellä istumisella. Huokaisu ja eteenpäin. Kolmen askeleen peruutus toimi valtavan hienosti! Se oli ainoa mistä murehdin, ja se toimi! Toimi ihan niinkin yllättävän hyvin, että ohjaaja hämmentyi, mietti ottiko kaikki kolme askelta. Peruutti vielä yhden ja totesi sen olevan jo neljäs. Sieltä siis toinen -10tvä. Jäi niin hyvä mieli peruuttelusta että loppu rata liiteli ihan sekunneissa ohi. Hieno eläin, huono ohjaaja.

Käytösruutuun mentiin aika kiireellä, mutta hienosti osasi odotella. Ruudussa oltiin 2 minuuttia edessä maaten. Sijoitus oli erilainen kuin ennen, hyvää treeniä oli ohjaajalle seinää päin tuijottelu, kun koira näki kentälle vapaasti. Mielummin näinpäin kuin koira selkä kentälle päin, luulisin. Jokatapauksessa Ruffeen olin erittäinkin tyytyväinen, mutta täytyy myöntää että ottaa oma virhe päähän. Ei sitä vaan selvästi voi osata laskea kolmee, ei huhhuh. Koira onneksi teki kaikki kolme askelta hienosti ja vasta neljäs askel levisi selän taakse. Tuomari rokotti kaikesta niinkuin voittajassa pitääkin, ja puhutteli ohjaajaa laskutaidostaan. Muistan, että kesällä harmitti 64/100 tulos jonka myös itse nollasin. No nyt päästiin uusille harmistuksen asteille kun paperissa luki 69/100 VOI0. Nostaapa ainakin motivaatiota toimia itse paremmin radalla! Ja ollaan selkeästi ohjaajankin osalta menty eteenpäin, kun yhtäkään ohjaajavirhettä en ottanut - mitä nyt tämän askelmäärissä sekoilun.



Molempien radoista löydän kamalasti hyvää, vaikka vähän epätoivo välillä iskikin. Meille vaikeat jutut onnistui pirun hyvin. Leeville pojoja siitä, ettei loikkinut palkkataskuun, ei edes kysellyt palkkaa. Ruffelle niin isot aploodit siitä miten pysyi mopo hallinnassa juoksu osuudessa ja peruutuksessa. Jotain on siis taas tehty oikein! Asioita jäi toki miljoona treenilistalle, mutta silti niin kovin hyvä mieli kisoista. Leeviltä puuttuu siis viimeinen tulos AVOsta, ja Ruffella edelleen kaksi tulosta VOIsta. Tänä sunnuntaina mennään vuoden viimeisiin kisoihin Vantaalle. Harmi, ettei joulukuussa ole mitään meille sopivia kisoja. Toiset kannuksessa (5h ajo) ja Porvoon kisat tässä lähellä ovat vain ALO/AVO-luokille. Joulukuussa siis taas kisataukoa ja suoritusten parantamista.

On tämä kisaaminen vaan niin kivaa, mutta ehdottomasti hienointa viikonlopussa oli oman asenteen muutos esimerkiksi vuoden takaiseen ajatteluun. Ei kolhi epäonnistumiset, ja osaa hymyillä kaikelle. Paljon vaikeampia ovat nämä omat virheet, ja itseä moitinkin. Mutta koirille ei ole niin mitään negatiivista sanottavaa, ne tekee aina sitä sen hetkistä parastaan. Ja vaikka kisat menisivät vähän penkin alle, on se edelleen se sama taitava koira, joka se on kaikissa treeneissä ja aikaisemmissa kisoissa. Nyt on oikeasti sitä harrastamisen iloa vaikka muille jakaa! Lauantaina siis uusi upea päivä tulossa, saas nähdä miten pärjätään tällä kertaa.



ps. Ihana jo luminen Janakkala, eteläänkin saisi jo tulla nietokset!

12.11.2015

Suuripienimies

Hätkähdin eilen, kun facebook ehdotti kuvan jakamista, joka oli otetettu tasan vuosi sitten. Kuvassa oli hapsukorvainen honkkelijalkainen muutaman hassun rintakarvan omaava Leevi, jolla törrötti vielä kulmahammaskin vinoon. Voi apua. Mun pennusta tuli tosi nopeasti teini, ja nyt se on pikku hiljaa ohjaajan huomaamatta päässyt kasvamaan varsin komeaksi nuoreksi mieheksi. Aikuisen miehen titteliä vielä odotellessa, mutta nuoreksi mieheksi jo kehtaa sanoa. Se on oikeasti muuttunut päällipuolin aika lyhyessä ajassa aikuisemman näköiseksi. Rakenne alkaa olemaan aika vankka, ja massaakin alkaa löytymään. Niinkuin jo pentuna aavistelin, niin takakorkeaksihan se jäi. Onneksi puhutaan milleistä, eikä senteistä. Vaikka viimeisimmän kuvan heijastinliivipuristus kovasti hämääkin. 

Leevi noin 2 kuukautta.


Leevi päivälleen 6 kuukautta.


Leevi himpun verran yli 12 kuukautta.



Ja Leevi nykyään, kutakuinkin 18 kuukautta.

On siitä kyllä komea nuorukainen kasvanut, ja miten upea se vielä joskus onkaan kun on oikeasti olemukseltaan täysin 'valmis'. 2,5 vuotiaana, 4,5 vuotiaana, ken tietää. Kyllä mä vaan kaikesta huolimatta olen niin tyytyväinen Leeviin, ja siihen miten se on henkisestikin alkanut kypsymään (aina välillä). Maaliskuussa vietetäämpi sitten äijän 2v synttäreitä, APUA. Aikuisuuden pitäisi siis iskeä tässä muutaman kuukauden sisään, ihan naurattaa. Pyh ja pah, Leevi on kyllä ikuinen Peter Pan, mutta ketäpä se haittaa. Tukka eläin jatkaa siis hyvällä mallilla kasvamista vieläkin pöyheämmäksi ja lihaksikkaammaksi, onneksi on näitä ''seisomakuvia'' tarttunut matkaan, menisi muuten ihan kokonaan kasvaminen ohi!  

10.11.2015

Vuosi yrittäjänä !

Kesä hujahti ohi ja syksy pääsi valloilleen. Viime vuoden marraskuussa meidän oma yritys avasi ovet asiakkaille. Avajaisjuhlat pidettiin 15.11.2014 lauantaina Sportti Hurtan omissa tiloissa nakinsyöntikilpailun ja kakkukahvittelun kera. Päivän tunnelma on vieläkin käsinkosketelavissa ja niin tuoreessa muistissa, etten voi käsittää olleeni yrittäjä jo vuoden!

Vuoden aikana on opetettu yli 400 uutukaista uimaria innokkaiksi polskijoiksi! Samaten on kouluteltu kymmeniä pentukurssilaisia tavoille ja hyvälle polulle matkallaan varsin kelvollisiksi koirakansalaisiksi. On toki kouluteltu myös koiratanssia, esine-etsintää ja doboa.


Rally-tokoa on koulutettu ehdottomasti eniten ja suurimmalla intohimolla. Vuoden mun kanssani treenanneita ihania valmennusryhmäläisiä on tänä päivänä jo muutaman kymmenen porukka, joista suuri osa on innostunut kilpailemisestakin ja saanut jo tänä vuonna hienoja tuloksia. Onnea vielä kaikille Sportti Hurtan nimissä kisaaville! Kaikki uudet ja vanhat rallyryhmäläiset olette ihan huippuja 


Synttärijuhlia vietetään tänä vuonna melkein päivälleen oikeana avajaispäivänä. Luvassa jälleen nakinsyöntiä, kakkua, kahvia, tarjouksia, mahtavaa seuraa ja koiramaista menoa. Tulkaahan halailemaan ja kahvittelemaan, tää on meille taas iso päivä! Tässä ei oltaisi ilman meidän mielettömiä asiakkaita ja tämä koirankouluttaja ei olisi koskaan ryhtynyt yrittäjäksi ilman yrityksen toista omistajaa, ehdottomasti parhainta ystävääni Paulaa, joka on yrityksen  paperisotilas ja businessnainen.



5.11.2015

Treenivideopläjäys

Kun blogin puolella on ollut hiljaisempaa ja olen lähinnä kirjoittanut jostain ihan oikeista aiheistakin, on treenipostaukset olleet ihan olemattomia. Sain eräänä päivä oikeasti kyselyn, että mitä me oikeen tehdään. Ihanaa, että joku oikeasti odottaa meidän treenipäivityksiä, enkä näitä pelkästään itselleni kirjoita! Vitsi te ootte huikeita. Joten tässä teille harrastuspäivitys, for real!

Me edelleen harrastetaan Rally-tokoa. Viimeisin rallypäivitys on syyskuulta, meidän seuran mestaruuskisoista - jossa Ruffe muuten tanssahteli voittajaluokan mestariksi ja toiselle sijalle. Kisoista jäi treenilistalle yksi jos toinenkin asia molemmille koirille (niin ja ohjaajalle), joten pienen kisatauon paikka ja treenaamaan.



Ensimmäinen video on elokuun alusta. Heinäkuu ja elokuu treenailtiin suunnilleen joka toinen sunnuntai Tuusulan kennelkerhon omatoimiryhmässä. Kiitos vaan paljon kaikille seurasta ja hyvästä treenihengestä. Jopa yhdeltä kerralta on videota, wuhuu!

Voittajan tasoinen rata, jossa Leevi tekee ensimmäistä kertaa oikealla seuraamista muualla, kuin omassa olohuoneessa. Ainoat epäkohdat oli tällä kertaa vasemmalle kääntyminen ennen hyppyä, kun katsekontakti katkesi. Toinen erhe oli hypyn jälkeinen kyltti, istu, käännös ja askel oikeen istu - ehdottomasti meidän heikoinkonta nämä oikeaan tehtävät avokäännökset. Oli muuten myös Leevin ensimmäiset treenit jossa uskalsi leikkiä kunnolla muiden koirien läsnäollessa!

Ruffe teki samaista rataa. Ensimmäinen epämääräisesti suoritettu kyltti onkin jo toinen, istu - seiso - istu, tai siis ruffen mielestä perusasento - peruuta askel - vino perusasento. Nojoo, näitä on nyt treenattu ja ilo huomata, että nykyään toimii! Oikealla seuruu toimi tosi kivasti, ja yllättävän näppärästi meni ekaa kertaa paikallaan käännökset silläkin puolella. Muutamat lopun erheet menevätkin sitten edistämisen piikkiin. Treenit oli jokatapauksessa erittäinkin onnistuneet, ja on aina niin iso ilo kun pääsee treenaamaan vieraammalle kentälle, vieraiden ihmisten ja koirien kanssa. Olivat pojat varsin edukseen!



Toinen video on Elokuun loppupuolelta meidän hallilta. Lyhyempi alo/avo kylttejä sisältävä rata, jota taisin treenailla seuramestiksiä varten. Leevillä niin iloinen asenne ja huiksuhäntä! Maailman nopein maahanmeno, joka valitettavasti jää helposti päälle. Tämä treeni taisikin olla eka, jossa Leevi tarjosi maahanmenoa perusasennon sijaan, vaan eipä onkelma siihen jäänyt, edelleen kiihtyessään saattaa liimaantua maahan yllättäen (lue: kun ohjaaja antaa siihen vihjaavia apuja huomaamattaan). Ruffe teki muuten samaa pätkää, mutta lopun seisominen otettiin liikkeessä, ilman peruasentoa. Erittäin mallikas oli Ruffekin, vaikka kierrokset oli harvinaisen korkealla.

Molemmilla radoilla näkyy tuhat ohjaajavirhettä, jotka sattuu itseä silmiin. Onneksi koirat suorittaa just eikä melkein, niin voi sitten jatkossa käydä yksin kentällä ja opetella muun muassa, laskemaan askelia yksi, kaksi ja kolme. Opetella kävelemään suorassa ja peruuttaa niin ettei ole kokoaikaa kaatumassa selälleen. Listan viimeinen asia on nyt onneksi hanskassa, ja tätä videota katsoessani olin ihan äimänkäkenä, miten nuo on punkeneet eteen vinottain ja voimalla. Nyt on vähän maltillisemman näköiset eteen istumiset.



Viimeinen video onkin Lokakuulta, hups. Syyskuu aloitettiin jo mainituilla seuramestaruuksilla, sitten pojilla oli viikon/kahden rallytauko, kun ohjaaja mietti treenisuunnitelmia. Loppu syyskuu käytettiin naksuttimen kanssa muutamien asioiden vahvistamiseen, per viikko taisi aina olla pari eri kylttilajia reenissä, ihan omassa olkkarissa vaan. Eteenistumiset, Seisominen ja paikallaan käännökset oli treenissä enimmäkseen, vaikka käytiin ihan spiraaleita ja muitakin juttuja läpi. Syyskuussa eteni asiat ihan hurjasti, kun molemmille tuli lisää suoritusvarmuutta.

Voittajaluokan rataa jälleen, ensimmäisenä vuorossa Leevi. Mulla ei ole niin mitään sanottavaa radasta koiran osalta. Aivan ihana harrastuskaveri, joka teki piiiiitkää rataa ilman välipalkkaa ja häntä se vaan heilui. Ohjaajalle noottia, käsi nyrkissä (?!) ja sitten ihmettelen kun koira hyppii käteen odottaen palkkaa, pöh. Onneksi Leevi antaa anteeksi tällaisia aivopieruja, ja tekee töitä mielettömällä asenteella.

Ruffe jälleen vauhdissa ja nakit maistuu! Mä en käsitä miten tuo voi olla aina niin pieni ja pippurinen. Pitkä matka ollaan kuljettu siitä, kun koira haukkui radan aikana mun jokaiselle epävarmuudelle ja virheelle, kun nyt ainoa minipulma on ajoittainen edistäminen ja näin ohjaajan liikkeen estäminen. Vaan eipä huolta, meillä on niin hirmuisen kivaa treeneissä, ettei tosikaan! Täytyy vaan muistaa itse olla rauhallisuuden perikuva, ja ennen rataa ottaa sellaista tekemistä missä koira aina onnistuu, saa palkkaa ja rauhoittuu ruokapalkalla yhden pykälän verran. 


Tässä siis muutamat treeniradat videon muodossa. Näiden lisäksi on tosiaan sitä kuuluisaa olohuonetreeniä - josta on myös videota, mutta ne on lähinnä itselle, kun viilaan omaa liikkumista tai koiran varpaita paikallaan pysymistä. Myöskin ollaan oman yrityksen ansiosta treenailtu satunnaisesti toisen kouluttajamme ryhmässä, jos on ollut poissaoloja ja itsellä vapaa ilta. Ruffe ja Leevi päässeet molemmat treenimään häiriössä, ja on ne vaan niin siistejä tyyppejä.

Sen verran siistejä, että buukkasin meille kahdet kisat marraskuulle. 21.11 Janakkala ja 29.11 Vantaa. Leeviltä uupuu vielä kaksi avoimen tulosta ja Ruffelta vastaavasti kaksi voittajan tulosta. Nuorimmaisen kanssa lähdetään kisoihin hakemaan sitä paljon puhuttua kokemusta ja Ruffe lähtee hakemaan harmonisia ratoja, joissa ei tarvitse keulia.

Mitäs tykkäätte tällaisista päivityksistä?
Haluatteko lisää treenivideoita, treenikuulumisia ja ratapohjia vai ette?