Lihascombo

Ruffe on käynyt äärettömän säännöllisesti hieronnoissa. Virpi on kyllä meidän luotto hieroja ja kaikki tykätään hänestä kovasti. Ruffe aina viimeistään neljän viikon välein hoitavilla käsillä, mutta nyt tehtiin jopa useammin hoitoja '' jump startti'' kun vihdoin sai hieroa nivelrikkodiagnoosin jäljiltä. Aloitettiin ensin kahden viikon väleillä, siirryttiin kolmeen ja siitä tähän toimivaan neljään. Onnistuin kuitenkin ajattelemattani tekemään Ruffelle aivan killerin lihascombon, jonka seurauksena käytiin edellis viikon hieronnasta huolimatta tälläkin viikolla Virpillä. 

Hierontaa edelsi seuraavat tapahtumat. Edellis aamuna heittelin palloa, jota en tee siis ikinä. Hankeen oli kuitenkin Ruffesta niin kivaa rallatella, että sorruin tähän hommaan sen enempää miettimättä. Tästä siis rankka hankitreeni spurtteineen. Tätä seurasi myöhemmin aikasemmin puhutut toko-treenit, jossa aiheena mikä muukaan kuin hyppy ja noudot. Noniiiin, hyvä minä. Tästä spurtit, hyppyjä sekä nopeissa noudoissa aika tiukat käännöksetkin. Ja koska aivot ei vieläkään tätä yhdistäneet niin seuraavana päivänä frisbeen kanssa kopittelua. Kaikista treeneistä vain positiivista sanottavaa, ei liukastumisia tai edes pikku haavereita. Mutta reisiinhän se Ruffella otti, niinkuin toki ''kuuluukin'', Ruffen lihakset eivät vain tällaisita kovin nopsaan palauttele itseään. Hieronnassa siis pari tuntia frisbeen jälkeen, ja Virpi ihmetteli että millä helevatulla olen saanut sinne näin paljon enemmän kireyttä, kuin viimeksi. Nojoo, tässä vaiheessa syttyi lamppu. Onneksi Ruffe on kovin helppo hoidettava ja vastaa hoitoihin hyvin, tunnin jälkeen tyyppi nukkui rennosti ja herätessään venyttely jatkui maireana. Konkreettisia jumeja ei siis ole ollut piiiiiiiiiitkään aikaan, ja nytkin selvittiin kireydellä.

Onni on hyvässä lihaskunnossa oleva tyyppi, jonka rasvaprosenttikin alkaa lähennellä oikeaa kohtaa. Eilen kipsuteltiin taas puhoksen M&Miin, jossa vaaka näytti meidän riemuksemme 9,05kg! Edellis viikosta tiputeltu siis 200g. Huhhuijakkaa. Huippu eläin, jolla vihdoin oikea ruokavalio - me ollaan huikeen onnellisia ja slimmejä! Nyt tuleekin hierontaan taukoa, kun Virpi lepuuttelee fiksauksestaan muutamaan viikon. Toivotaan hänelle siis pikaista paranemista, ehtii melkeen jo ikävä tulla. 

Asiat etenee

Eilen illalla käytiin Mustissa ja Mirrissä taas punnitsemassa otus. Onni on Itiksen M&M jossa käydää pari kertaa viikossa punnailemassa ja ostoksilla. Leevin painoksi mittailtiin taas 8,5kg ja olenkin 'luovuttanut' lihottamisen suhteen. Olkoon ruikula, kasvattakoon massaa sitten kun siltä tuntuu. Ikää kaverilla kuitenkin asta 10kk.

Ruffe yllätti positiivisesti! Mitattiin meidän alimmat lukemat laihdutuskuurin aikana! Ruffe on viimeksi ollut näin kevyt puolitoista vuotiaana ( reilusti ennen kastrointia ). Puntari näytti siis 9,3kg! Jahui me oltiin niin innoissaan! Vielä pysytään siis tarkkana kuin porkkana näissä ruokinnoissa, ja todetaan että nykyisillä määrillä ja liikunnalla paino tippuu - loistavaa! Loppupainoa on vielä hanka arvioida, heitin lonkalta että vielä 8,5kg painavana näyttäisi koiralta ja olisi niin hoikka kuin on hyvä olla. Saa nähdä miltä tyyppi näyttää jatkossa. Tiputellaan painoa niin kauan, hitaasti ja varmasti, ettei kyljissä ole mistä ottaa kiinni. Koiralla keveys ja kunto etusijalla, ja uusista suurista lihaksista huolimatta painon ei tarvitse olla korkea. Kuvassa havainnollistavaa itsehillintää jota etenkin emännän pitäisi treenata. 

Tänään edettiin muissakin kuin painonhallinnassa. Käytiin heittämässä aamulenkin jälkeen vetopuuhia. Koirille saapui uusi kahden koiran vetoliina, sekä seisinki. Vielä puuttuu Leeviltä uudet valjaat, mutta vanhoilla pärjätään vielä viimeiset päivät - josseivat hajoa osiin.

Vedettiin osissa reipas 1,5 km. Molemmat koirat vedossa, kelkka perässä ja minä porkurina. Musta painoa se vähän vajaa 60kg ja kelkasta 10kg. Eli sellanen 70 kiloa perässä, ja vauhtia ei tarvinnut edes koko aikaa potkia. Huhhuh.

Tehtiinkin aluksi houkutteella, vedeltiin siis siskoni Hannan perässä. Hanna kipsutteli kauemmas piiloon, jonne mentiin hajujäljen perässä tuhotonta vauhtia. Tästä jatkettiin kohteesta pois päin juoksemiseen. Hiukan hitaampi vauhti, etenkin Ruffella, mutta yllättävän hyvin lähti rullamaan. Maksimi nopeus reissulla oli 20,4 km/h, vertailun vuoksi fillarilla vedettiin kesällä 30 km/h. Paino siis kuitenkin tuntuu. Vitsi nämä on kyllä olleet eteviä. Vielä pitäisi tosissaan treenailla lähtöjä, ja sitä hiton paikallaan odottelua. Me ollaan yleensä solmussa ennenkuin ollaan mihinkään päästykään, joten tsemiä tähän.

Loppu päivä sujui Leevin osalta töissä, häkkitreenin, kokouksen, 15min uinnin sekä kropanhallintatreenin kera. Epätoivo teki tilaa onnistumisen tunteelle, kun Leevi liki onnistui tänään kurre-istunnassaan, liki. Huomenna onkin Ruffen vuoro päästä töihin touhuamaan, ja Leevin vuoro treenaillan yksin oloa ja vetää lonkkaan. 

Harrastuskriisi

Harrastuskriiseily on iskenyt tänä vuonna kovempana kuin aikaisemmin. Asiaa tietysti edisti se, että meidän päälaji otti hatkat. Kummallista kyllä, kaipaan agilityä yhä vähemmän ja vähemmän. Koirahan ei tietenkään osaa tällaisia asioita kaivata tai järkeillä. Ollaan treenailtu puolivillaisesti koiratanssia, fribaa, tokoa, rally-toko, esine-etsintää ja god knows what else. Nyt olen kuitenkin löytänyt sen harrastuskipinän uudelleen. Useampaankin lajiin ja touhuamiseen. Kuvassa tyytyväisiä treenivuoronsa odottajia, onni on oma kenttä.

Frisbee. Laji jossa saa tehdä mitä vaan, miten vaan ja mitään ei ole pakko. Koira saa suorittaa niinkuin suorittaa, ja kaikki tehdään koiran ehdoin. Ruffehan siis on täysin oireeton mininivelrikkonsa kanssa, ja saatiin vihreää valoa fribailulle. Lajista kun puuttuu A-esteet, keinut ja älyttömät käskyn alla suoritettavat käännökset. Tässä Ruu pääsee itse valitsemaan, miten kääntää omaa kroppaansa ja mä herkeämättä huomion miten se reagoi erilaisiin heittoihin.

Kahden viimeisen hieronta kerran jälkeen voin todeta, että laji meille sopii! Selkä oli Ruffella täysin auki, perinsteiset harrastusjumit reisissä, lavat ja koko etupää oikein hyvällä mallilla. Hierojan sanoin "Urheileva koira on aina urheileva koira, ja jumeja löytyy väkisinkin". Äärettömän kivasti kuitenkin pysynyt lihakset kuosissa, vaikka heittelyä on takana usemapikin kerta. Alla viime treenin viimeiset 3 heittoa ja maahan unohtunut nakki. On se vaan hieno tyyppi.

Pentukin sai osansa viime hieronnoissa, edelleen vain harjoitus mielessä. Hierojalta hyvää palautetta siitä, miten näppäriä lihaksia kaverille on JO tulossa. Miten hieno pieni mies mulla siis kotona kasvaakaan, ja mihin kaikkeen tuo oikeasti kykenee. Vaikka ei aina pysy murot kulhossa, kun on kaikki niin siistiä. 
Leevi on alkanut pääsemään jyvälle samaisesta lajista. Tyypillä tuota vieterivoimaa riittää, ja pomppaisi varmasti taivaaseen asti jos sallittaisiin. Lellille saa varmasti jatkossa (lue: vanhemapana) opetettua ihan mielettömiä temppuja kiekkoilun parissa. Vielä treenaillaan oikeaa otetta kiekkoon, mälväämisen vähentämistä, ja rollerien (maassa pyörivien kiekkojen) lisäksi otettiin ekat ilmakopit ikinä! Jalat sillä pysyy maassa, ja koppaustyyli kehittyy vielä huuuuuimasti, mutta viime kerralla saatiin mielettömiä yrityksiä aikaiseksi. Jokatapauksessa videolla 3 Leevin viimeistä heittoa, ylipäätään ensi kerta, kun tyyppi saa kiekon kiinni (edes yrittää) ennenkuin se osuu maahan. Pätevä pentu!

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä poikien painot tällä viikolla. Ruffe on ylittänyt mun odotukset ja tipauttanut taas 200g! Eli painoa nyt 9,4kg! Ruffe on viimeksi ollut näin kevyt ennen kastrointia, jolloin eläinlääkäri totesi tämän olevan sen ihannepaino. Huhhuh. Saako nyt olla sikaylpeä? Leevin kanssa vielä hakua ruuan suhteen. Paino mitattiin, ja nyt 8,4kg jäljellä. Lisää vaan siis ruokaa. Annoksen tuplaus siis edessä. Tuo eläin vaan kuluttaa törkeästi kaiken saamansa energian, lihotuskuuri jatkuu. Jospa päästäisiin lähemmäs yhdeksää kiloa?

Kiekkoilu siis aloitettu ''tosissaan'' tässä huushollissa, lajista on yhtä innoissaan sekä minä, pojat kuin avomieskin. Huhhuh, itse vähän flunssan kourissa, joten pitää päästää mies välillä treenimään koiria, mutta tänään pidetään paljon ansaittu lepopäivä!

Painonhallintaa

Meillä on kotona kamala epätasapaino, johon ollaan nyt onneksi saatu jotain rotia. Täältä löytyy Leevi 9 kk, joka tahtoisi olla fitnessmalli, jota kovasti koitan lihoittaa. Ihan vain sen verran, ettei paino tippuisi. Leevi siis Ruffea isompi, viime mittauksessa 41cm ja painoa vaan 8,05 kg. Massaa tulee tietysti lisää, avustellaan kasvua vaan siis. Tässä Leevistä viimeisin seisomakuva, maanantaina napattu. Valittelisin kännykkälaatua, mutta ehkä ajatus on tärkein.

Leevi siis hyvässä kuosissa, ehkä hieman takakorkea. Tosin ei taas voi olla varma, että hämääkö jumalaton pepputukka tässä kohtaa. Hyvän kokoinen kaveri siis kasvamassa, korkeutta (en toivo) tuskin tulee enää lisää. Mediksi siis ehkä jäisi, vaikka agilityyn tästä ei kaveria ehkä tulekaan. Korvat pysyneet mielettömän hienosti lurpalla, kahtena päivänä koko elämänsä aikana tällä on ollut painot - liki luonnon korvat siis. Tukka muovautuu pikkuhiljaa tummemmaksi, mahonkisoopeli numero kaksi siis ilmoittautuu!

Leevi syö tällä hetkellä sekalaisesti. Lihaa ja nappulaa, mukana kulkee kananmunaa, raejuustoa, nutrolinöljyjä ja muuta hyödyllistä. Nappulan vaihdos menossa, viimeiset rippeet Pure Nature Puppyä menossa. Ja tilalle tulossa Jahti&Vahti Junior. Puolitoista vuotiaaksi asti tämä onkin nastaa ruokaa, ja Leeville hyvin maistuu. Toisaalta, mikäpä meille ei maistuisi? Seassa kulkee erinäisiä lihoja, ''treenipäivinä'' enemmän lihaa ja lepopäivinä vähemmän. Maalaisjärki ruokintaa siis. Punnitaan kaveri taas ensi viikolla uudemman kerran, jospa olisi vähän noussut, tai ei ainakaan tippunut. 

Ruffe sensijaan tahtoisi olla sumopainija. Tämä ei kuitenkaan minulle ilkeälle mammalle sovi, jotan laihdutuskuuri aloiteltiin jo heinäkuussa. Karvahuijaa mielettömästi, ja vaikka kaveri näyttää edelleen tukevalta on se kiinteyttänyt rutkasti! Heinäkuussa mitattiin järkyttävä 10,8kg. Kaksi viikkoa sitten paino oli 9,8kg. Eli kokonainen kilo lähtenyt. Näin pienellä koiralla se on 20% elopainosta, joten eipä vähätellä ruudun toisella puolella. Asia edennyt vielä tästäkin. Ja Viime viikolla mitattiin 9,6kg. Olen niin kamalan onnellinen ja niin on Ruffekin! Lisää eloa koirassa ja lihasjumit paremmassa kunnossa. Niveliä ajatellen taas miljoona askelta lähempänä parempaa jatkoa!

Ruffen ajeltu karva alkaa taas näyttää normaalille, vaikka pituutta toki vielä puuttuu. Tummuu kuitenkin jo omaan väriinsä. Kuvassa märkäkoira ihan vain siitä syystä, että oikeasti näkee minkä muotoinen se on. Nyt on lantiota ja muotoa, hyvä vielä tulee. Kylkiluoden päällä edelleen kerros rasvaa, ja löysää nahkaa. Tämä kiinteytymiseen menee varmasti pidempikin tovi.

Ruokinta on Ruffellakin muuttunut. Syö edelleen kahdesti päivässä, ellei treeneissä ole syöty miljoonasti nameja. Periaatteessa 1dl päivässä Jahti&Vahti kevyttä. Lihoja saa kunnon liikuntapäivinä ja lihasta on koiralle tullut selvästi lisää. Hyvällä mallilla siis ollaan, ja kaikin puolin tyytyväisiä kaikkeen.

Harrastuskriisipostaus tulossa seuraavaksi, vihdoin voin aktivoitua kirjoittamisen kanssa, kun oma yritys on lähtenyt rullailemaan.

Nivelrikko on sanoista rumin

Jatkoa ensimmäiselle postaukselle, Nivelrikko on ruma sana - jonka voi edelleen lukaista täältä. Lyhyestä virsi kaunis, Ruffe ontui kesällä etujalkaansa, joka johti tiemme pitkän linjan kautta erilaisille lääkäreille ja röntkeniin. Kaikki kovasti hyssyttelivät paniikkiani, tiesin koirassani olevan vikaa, sen olevan kipeä, sen olevan erilainen kuin ennen. Hyssyttely jatkuin minun ärtymiseeni asti, ja sain väki pakolla änkeä koiraa luustokuviin, kun kukaan ei todesta ottanut. Tässä tämä taas nähtiin - tunnen koirani. 
Ruffe kuvattiin ja todettiin, ettei sen suurempaa ongelmaa missään näkynyt. Vihreää lippua liputeltiin agilitylle ja kaikelle muulle raskaalle urheilulle. En uskonut. Ontuminen loppui kipukuurin jälkeen, ja arki palasi suhteellisen normaaliksi. Pienen pieni osa minussa edelleen epäröi koiran kehon haastamista, ja näinollen Ruffe ei koskaan palannut agility kentille. Muutamaa humputtelu kertaa lukuunottamatta - jotka olisi voinut jättää väliin, mutta nyt on enää turha jossitella. 
Sain vihdoin palautteen kolmelta eri lääkäriltä, joka musersi enemmän tai vähemmän itse kutakin. Ruffen molemmat kyynäret, vaikka vaan vasemassa kerrottiin olevan vikaa, ovat rikki. Nollaksi lausutut kyynäret ovat nivelrikkoisia. Eivät onneksi pahasti, ja asteella 0-3 sain ykkösen. Nivelrikko on kuitenkin aina nivelrikko, pysyvää ja valitettavasti ainakin jossain määrin etenevää. Yllätyksenä mulle pamahti kuitenkin Ruffen ranteet. Nekin ovat rikki. Koira jota on treenattu järjellä, huollettu huolella ja rakastettu toden teolla, on kaikesta vaivasta ja huolesta huolimatta rikki. Nivelrikko on sanoista rumin. Onneksemme koira ei oireile raskaankan liikunnan jälkeen (vapaana juokseminen, riekkuminen koirien kanssa, pyöräily pehmeällä alustalla vapaana ym).
Pakollisen itkukohtauksen jälkeen, tultiin tulokseen, että asia ei ole kuitenkaan maailman loppu. Ruffe elää oireetonta, onnellista elämää. Saa harrastaa vielä yhtä sun toista, vaikkei agilitykentille ole paluuta (eikä itseasiassa hinkuakaan). Koira ei osaa lajia ikävöidä, enkä itse voisi ikinä viedä koiraa kentälle, ja huomaan etten lajia edes kaipaa - meille on kuitenkin tärkeintä se yhteinen tekeminen ja tekemisen ilo. 

Alku shokin jälkeen meillä ollaan siis onnellisia. Huomasin asian ajoissa, ja nyt voin tehdä parhaani sen eteen, että nivelrikko etenee mahdollisimman hitaasti. Ruffe on yhtä onnellinen kuin aina, ja niin minäkin. Kisaura jäi lyhyeksi, mutta se ei ole mitää verrattuna vielä monenmonen vuoden ystävyyteen ja karvakaverin mielettömään seuraan. Nivelöljyt tulevat näinä viikkoina, ja painoa tiputellaan aktviisisesti, ja uuden ruokavalion myötä. Vielä edessä madotus ennen ruokavalion/elämäntyylin aloitusta - jotta varmasti lähdetään puhtaalta pöydältä. Onni on tervekoira, joka nauttii elämästä - ja saa nyt parasta mahdollista hoivaa osakseen. Dieetöinnistä taas lissää myöhemmin - tuloksien kera. Ei anneta tällaisen masentaa, ja itsensä syyttely on turhaa, kaikille kanssa eläjille, samaistujille ja muille nivelrikon kohdanneille voimia, tehdäänhän koiriemme elämästä mahdottoman mieletöntä, ja löydetään se uusi yhteinenjuttu.