31.12.2012

2012

Vuosi kuullostaa jokseenkin pitkältä ajalta, vaikkei sitä todellakaan ole. Päivät kiitävät ohi hurjalla vauhdilla ja vastahan Ruffe oli mun pieni vauvvani. Poju on nyt kuitenkin jo kaksi vuotias, herranen aika. Aikuisikä on saavutettu, ja olen jokseenkin tyytyväinen siihen, että millainen nuori mies siitä rääkyvästä marsunkokoisesta kapalosta kasvoi. Paimennusvietti on kova, joka tuntuukin olevan Ainoa huolenaiheeni Ruffessa. Ehkä ensivuosi pitäisi sisällään hiukan paimennustakin?



Lonkkakuvia katsellessa viime kuussa, kysyi lääkäri minulta ''Miksi ihmeessä näin hieno koira on leikattu?''. Tietysti mua harmitti vähän, olinhan aina unelmoinut ottavani jälkeläisen Ruffesta, sen verran mahtava koira. Vastaukseni oli kuitenkin yksiselitteinen, haluan koiran parasta. Ruffen ei tarvitse nyt stressata narttuja tai karkailla agikentältä (joka tapahtui aina 10 kertaa yhdessä tunnissa). Ei tarvitse nostaa jalkaa jokaiseen tolppaan tai machoiolla kenellekkään. Ruffe on todellinen kaikkien kaveri, ja mammasta on tullut maailman kivoin juttu. 
Tämän vuoden näyttelykäynti olikin ensimmäinen ja viimeinenkin. Meidän näyttelyuramme osui Karjaan Kansainvälisiin näyttelyihin, jossa oli tuomaroimassa Sean Oteamus. Tulos oli EH NUK 2. Tyytyväisinä tähän suoritukseen, pysytään mielummin mätsäreissä.



Rally-tokon saralla uskaltauduttiin pitkällekin tänä vuonna. Kolmiin mölleihin ja kaksiin virallisiin kisoihin, molemmista saatiin hyväksytyt tulokset pistein 95/100 ja 98/100. Sijoituksia ei näinkään korkeilla pisteillä herunut, mutta tulokset on tuloksia. Puuttuu enää kolmas tulos, ja Ruffe on RTK1. Pitäisi tulevana vuonna siis saada RTK1 titteli, ja hakeutua jatkokurssille opettelemaan uutta ja kertaamaan vanhaa. Tuntuvat vain paikat olevan hakusessa, mutta kyllä me vielä löydetään meidän kurssimme. 


Agilityssä ollaan edetty huimasti. Niin Ruffe, kuin minäkin. Laji itsessään on aivan mahtava, ja olen kovin kiitollinen, että oman seuran jäseneksi ryhmisen kautta, päästiin siis Elina Rainingon alkeiskurssille, jolta opittiin paljon. Saatiin estevarmuutta ja liki valmiita suorituksia, paljon keppitreeniä ja yksityisopetusta. Kesän hiipuessa jatkettiin vielä toinen kurssi, taisi kulkea nimellä jatkoalkeiskurssi. Kaikki paitsi kontaktiesteet ja kepit saatiin valmiiksi, ja hyppytekniikkaa parannettua. Siihen loppuikin meidän ryhmän yhteinen tie ja talvi alkoi. Talvikaudeksi päästiin onneksi Tuulin ja Sallin kera uuteen ryhmään. Kouluttajana toimii Isabella Fagerström, erillainen tyyli kouluttaa, ei ehkä ihan minun makuuni, mutta aina sitä oppii uutta. Ollaan edetty kurssilla kepeissä huimasti, liki täydelliseen suoritukseen, nyt alkaakin täydellisyyteen hiominen (joka ei koskaan tule valmiiksi). Kontakti treeniä on lähiaikoina ollut hurjan vähän, lähinnä lumen takia. Kotona olisi omat esteet, mutten rupea liukkaalla pinnalla rikkomaan koiraa. Mölleissä ollaan pärjätty näin loppuvuodesta paremmin, kaksista viimeisistä mölleistä, tulikin 5vp ja todella hyvät ajat. Palkinto sijoille nämä eivät kuitenkaan riittäneet. Kisatunnelmassa oli ihana huomata, ettei Ruffe jännitä uusia halleja enää ollenkaan. Lohjalla keinonurmi ja kaikuva suuri tila, ei ollut ongelma. Kouvuhaassa liukas kokolattiamatto ja pienehkö kissanhajuinen tila, ei ongelma. HSKHlla jättiläismäinen ja äänekäs tila, ei ongelma. Uusimpana kokemuksena sporttikoirahalli ja äänekkäät tuulettimet, vähän vilkuili, mutta ei sen suurempaa ongelmaa.



Tämän vuosi on terveyden kannalta ollut vaihteleva. On ollut edelleen Ruffen silmien kanssa ongelmia, kutisevat simmut sillä tulee aina olemaan, joskus enemmän joskus vähemmän. Tipat auttavat aina, joten ei häiritse koiran elämänlaatua. Kesällä saatiin kahteenkin otteeseen nenäpunkkeja riesaksemme, tietysti nämä tarttuivat Lasseenkin ja räkimistä sai kuunnella pidemmänkin tovin. Näihin pitäisi olla parempi hoitokeino. Syksyllä kohdattiin täysin uusi ongelma, nimittäin Ruffe iho. Kurakelien alkaessa herra alkoi muodostamaan finnejä masuun ja ihottumaakin ilmeni. Kaiken tämän lisäksi, poju päätti nuolla kaikki nämä auki, joten tötterölle oli käyttöä. Hävisivät hoidon avulla ja talven tullen, toivotaan ettei tule takaisin keväällä. Viimeisin lääkärikäynti koski kuitenkin lonkka-, polvi- ja kyynärnivel kuvauksia. Tulokset eivät vieläkään ole tulleet, ehkä ensivuonna sitten.

Sydämmelliset kiitokset ihanille lukijoillemme!


Blogin pitäminen on mulle rakas harrastus. On ihana tulla kotiin treeneistä ja venytellä lattialla läppärin ympärillä, kirjoitellen muistiin omia juttujaan. Vielä ihanampaa on se, että kuinka montaa ihmistä kiinnostaa meidän asiamme ja oppimisemme. Pentukuvakilpaluun osallistui mahtavat 29 koirakkoa, voiton vei suloinen Manu labradori. Me sen sijaan osallistuttiin Mr. Twistin blogin ''hauskin koirakuva''-kilpailuun ja pääsimmekin kakkosiksi teidän avullanne. Äänestäneiden kesken arvottiin herkkuyllärri, joka meni Jennielle. Näin vuoden päätteeksi arvoin lukijoiden kesken herkkuyllätyksen, arvonnan voittajaksi päätyi Ella!

Tänä vuonna saatiin paljon hyviä kokemuksia ja uusia ystäviä. Lähipiiri osti koiranpentuja useampaankin otteeseen. Piia sai valkoisenpaimenkoira ihanuuden Sisun, jonka kanssa vietettiin kesällä enemmänkin aikaa. Mätsäriseuraakin löytyi aina. Ystävni Jade, hommasi itselleen lapinporokoira sekoituksen, joska par' aikaa kasvaa pieni koirakansalainen. Ruffe on saanut ensimmäisen shelttikaverinsa, Tepon. Ellaa ja Teppoa ollaan muutamaan otteeseen nähty lenkin merkeissä ja mätsäritunnelmassakin. Heitä nähdään varmasti vielä lisää! Vuoden mittaan on suhteet naapuriimme parantuneet, ja käytiinkin viimeksi eilen Lindan ja hänen hovawarttinsa Rudolfin kanssa lenkillä. Ihana, että on löytynyt näin paljon uusia tuttavuuksia ja heidän ihastuttavia koiriaan, kiitos kaikille yhteisistä hetkistä! Ensi vuoden tavoitteista osa löytyy tästä alapuolelta.


Ruffelle
  • Terveenä pysyminen
  • Lapsifobian voittaminen
  • Paimennuksen kokeilu
  • Luonnetesti
  • Rally-tokon jatkokurssille
  • RTK1 titteli
  • Agilityssä virallisiin ykkösten kisoihin
  • Kepit liki täydellisiksi
  • Kunnolliset 2on2off kontaktit
  • Ohjausta paremmaksi, ehkä luennon muodossa
  • Dobo

Lasselle
  • Terveenä pysyminen
  • Kunnon kohotus, mahdollisuuksien mukaan
  • Iloisia eläkepäiviä
Itselle
  • Treenipäiväkirjan aloittaminen
  • Ruokavalion muutos
  • Kovempi kunto
  • Dobo
  • Terveellisempi elämäntyyli

30.12.2012

Citykoira

Torstaista lauantaihin oltiin Mellunmäessä vahtimassa systerin kisuleita. Kaikki tätä edeltävät harjoitukset, valmistelivat Ruffea tähän muutaman päivän vierailuun. Torstai päivä tosin meni treeneissä, joten iltasella oli helppo tuoda Ruffe riehumattomana katsomaan kissoja. Niilo (meillä ennen asunut kolli) suhtautuu Ruffen aina yhtä letkeästi. Tuli ovelle vastaan ja puski ja purnasi muutamaan kertaan. Tämä nuorempi tämän kesäinen kissaneiti sen sijaan sihahteli ja kiipesi omaan linnaansa kurkkimaan otusta. Illan mittaan tuli kuitenkin alas, ja pääsi ihan leikkimäänkin Ruffen kanssa. Ihanaa, että ne tulevat näinkin hyvin toimeen ja jaksankin sitä usein ihmetellä. Ninni nimittäin tulee kissatalosta, jossa ei koiria ole ollut nähtävissä, ehkä juuri ja juuri kuultavissa. Ruffe sen sijaan, ei ole koskaan kissanpentuja nähnyt, aikuisia senkin edestä. 


Muu kaupunki elämä on Ruffesta aina kauhean jännää. Eihän mekään siis maalla asuta, mutta metsää on huomattavasti enemmän ja asvalttikin puuttuu. Suolatut tiet ja remmirähjäävät puudelit, olivatkin päivän sana. Ruskeiksi värjäytyneet lohkeilevat tassut eivät kuulu kaupungin parhaisiin puoliin, mutta huolellisella pesulla ja hoidolla on tämäkin homma hanskassa. Remmirähjäystähän Ruffe ei harrasta, ellei kyseessä ole lumikinoksesta hyppäävä lapsi. Epäloogisesti ja arvaamattomasti liikkuvat pienet ihmiset ovat Ruffen heikkous, mutta tästäkin ollaan pääsemässä yli (ei sillä, että oltaisiin kävelty kaikkien mahdollisten lasten perässä lenkillä).

Meidän perjantai-iltaa saapui piristämään Sauli ruokineen päivineen. Ruffella oli hymy herkässä, kun pitkästä aikaa pääsi moikkaamaan. Häntä vispasi vähintään 200 kilometriä tunnissa ja suusta pääsi taas kaikki mahdolliset mongerrus äännähdykset. Voi pientä. Samanlaista reaktiota oli odotettavissa, kun päätettiin lähteä Jennin ja Elviksen kanssa ostoksille itäkeskukseen. Muutamat vaatekaupat kaluttiin läpi. Cubuksessa Ruffe otettiin vastaan hymyillen ja sai liikkeen asiakkailta rapsutuksia ja pusutteluja, uskalsi mennä vierasta miestäkin moikkaamaan. Seuraavassa liikkeessä kaksi työntekijöistä alkoi hihkumaan välittömästi kun astuttiin liikkeeseen '' mä olen aina halunnut tollasen! ''. Ylpeänä sain kävellä Ruffen kanssa, joka käyttäytyi mallikelpoisesti hiukan ahtaammissakin paikoissa. Liukuportaat eivät olleet enään niin iso juttu, eikä tarvinnut kuin kerran täristä niitä mennessään. Eläinkaupoissa se oli kuin kotonaan, eikä napannut mitään nameja itsellensäkään. Tapasi ihastuttavan maltakoira neidin ja uskomattoman kauniin bluemerle lk collie rouvan. Eläinkaupasta mukaan tarttui Berran fleecelelu (agilityyn) ja uusi hammasharja, kahdella erikokoisella päällä. Hintaa yhteensä kertyi vain 12€. 



Seuraava päivitys koskeekin tätä ja ensi vuotta. Koitan saada listattua tärkeimmät asiat ja lukijoillekin on luvassa yllätys.

29.12.2012

Viimeisiä treenejä

Tämän vuoden treenit ovatkin sitten näiltä kohden ohitse. Ollaan nyt käyty heiluvan hännän agility kurssi loppuunsa, ja ollaan kyllä kovasti opittu ja nautittu. Kiitos Miiralle ja Tommille opetuksesta, ja uusista näkökulmista. Kyllä me vielä kisakuntoon päästään. Heitä tullaan varmasti näkemään uudemman kerran, kunhan sopiva kurssi sattuu kohdalle.


Tostaina oli viimeinen vakituinen kurssi heiluvan hännän tiloissa, Koivuhaassa. Vetäjäksi sattui jälleen Tommi, joten Ruffella oli ihmeteltävää kerrakseen. Haukkui muutamaan otteeseen, kun Tommi sattui liikahtamaan. Mutta kävi myöhemmin pusuttelemassa ja hakemassa namuja. Itse treeni sujui loistavasti, ja sain koiraa hyvin irtoamaan. Ilmeisesti osaan ajoittain ohjatakin.  4-7 este ympyrää otettiin molempiin suuntiin, ja aina pienenettiin mun jalkojen liikettä. Lopulta sain olla melkein paikallani, Ruffen juostessa ympyrää. Huima ero siihen, miltä meno näytti kurssin ensimmäisenä kertana.

Seuraavat treenit olivatkin jo heti perjantaina, kun korvattiin aikaisempia kertoja. Nämä treenit olivatkin Espoon Sporttikoirahallilla. Aivan mielettömän kiva halli. Ainoa miinus, on tämä ääniherkkä koira, jonka mielestä tuuletuslaitteet olivat liian äänekkäät. Saattoi säpsähtää niitä yllättäen ja tulla mamman jalkoihin vinkumaan. Tämä kuitenkin unohtui agilityhurmion lomassa. Treeniryhmä koostui kolmesta tollerista, ja tästä outsider sheltti pojasta. Mukavia ihmisiä, ja yksi iloinnokas tolleri tuttukin.


Ensimmäinen ratapätkä oli tämän näköinen. Kokeiltiin ensin rengasta, kun sitä ei ole hetkeen ollut, ei mitään ongelmaa. Molempiin suuntiin ja eteen lähetyksenä, mahtava pentu. Pussiakin kokeiltiin, sillä kyseessä oli tällainen (liki)musta malli. Epäillystäni huolimatta, koira sukelsi pussiin kuin vanha tekijä. Luota siihen koiraan. Radan vauhdikas alkupätkä sujui kuin vettä vain, halusin kuitenkin tehdä kutos putkelle tuon vaikeamman pään, olisi siis saanut mennä kauimmaiseenkin, mutta halusin treenata takaaleikkauksia (ja niitähän treenattiin, huhhu). Loppu rataa ei koskaan tehtykkään, kun huomasin, miten huonosti Ruffe lukee takaaleikkauksia. Niitä ollaan niin vähän tehty, aivan liian vähän. Tätä siis hakattiin edestakaisin, kunnes saatiin aivan täydellinen takaaleikkaus. Pitää itse muistaa, kiihdytykset ja jarrutukset oikeisiin kohtiin. Tämä treeni jatkui toisellakin radalla.


Tällaista pätkää löytyi kentän toiselta puolelta. Nyt sai kyllä ihan urakalla ohjata, ja miettiä mitä tekee ja miten tekee ja missä tekee. Sainkin Ruffelta muutaman 'ohjaa paremmin'-haukut ja närkästyneen sheltin lahkeeseeni. Neuvosta vaari, ja tein selkeämpiä ohjauksia, eikä Ruffen tarvinnutkaan haukkua. Takaa leikkaukset on kyllä aika hatarat. 12 hypylle takaaleikkaus, jossa saatiin etäpalkkaajan apua yhdeltä treeniläisistä, kiitos siitä. Ettei turhan paljon kerralle treenattaisi, otettiin eteenlähetystä loppu ajalta. Tosi mukavat treenit oli, ja aivan ihana halli. Tänne varmasti tullaan uudemman kerran (kunhan rahaa löytyy).

Buonanotte!

25.12.2012

24

Joulu aamuun herättiin poikkeuksellisesti vasta yhdeksän jälkeen. Perinteiset aamupuuhat taisivat tulla hitaammalla temmolla kuin yleensä, muistan möllötelleeni Ruffen kanssa lattialla kymmenestä ainakin yhteentoista. Tämän jälkeen olikin aika koristella kuusi, johon Ruffe aina osallistuu turhankin innokkaasti, joten sille kehiteltiin muuta tekemistä. Uuden ihanan raakaluun parissa sai kulumaan 3 tuntia, kunnes nappasin sen siltä pois, kun meno alkoi näyttää epätoivoiselta. Ruffesta tämä oli silti joulun kivoin osa.


Päivemmällä käytiin heittämässä kevyt 4km lenkki lähimaastossa, melkein kokoperheen voimin. Lunta satoi koko matkan, ja ilmeisesti vastatuuli on ainoa tuuli jota koirien ulkoiluttajille suodaan. Piristävän lenkin jälkeen oli tietenkin jäljellä koirien aitauksen joulusiivous/lumityöt.

Ilta sujui hyvin vain ollessa, ja Ruffen natustaessa raakaluutaan. Tosi pienellä porukalla vietettiin joulua tänävuonna, mutta ei se menoa haitannut. Joulusta kummallisen teki se, että kuusen alla oli peräti viisi pakettia. Suurinosa osoitettu koko perheelle. Hassua huomata, ettei itse edes kaivannut lahjoja, vaikka joulu olikin. Rahaa tietysti tuli, ja kaikki jotka tätä blogia ovat hetkenkin pidempään lukeneet tietävät mihin ne saadaan menemään. Krhm, Onkohan petenkoiratarvike näinpä päivinä auki? 


Ajatella, että tämä on vasta Ruffen toinen joulu. Tuntuu siltä, kuin se olisi aina ollutkin mun elämässä piristämässä ja ärsyttämässä aika ajoin. Huomenna veijari täyttääkin huimat 2 vuotta, ja niin kutsuttu aikuisikä, on tullut täyteen. Jossei se maagisesti tässä 24 tunnin sisällä muutu, niin on kyllä aikuisesta kaukana (onneksi). Pentumaisuus on luonteenpiirre, ei se pissi sisälle tai itke äitiään öisin, ei se tuhoa kenkiä tai jauha sähköjohtoja. Se on silti oma iloinen itsensä, riehuu ympäri taloa ja sitten sammuu siihen paikkaan, johon hetkeksikin pysähtyi. Se tulee mamman viereen nukkumaan iltaisin, ja tökkii tassulla kun on aika herätä. Huhhu, alan ihan liikkistelemään.

Tässä linkissä muutama hälyinen pätkä meidän aatosta, ihanaa joulun jatkoa kaikille ! clikclick

21.12.2012

Erillaisuus on rikkaus

Näin joulun alla kiirettä pitää enemmän, kuin ajattelin. Tänä ihanaisena lauantaina jätin joulujuhlankin väliin, koska ajattelin vähän rauhoittua näitten mun menemisten kanssa (niin varmaan). Viikko on mennyt vauhdikkaasti, ja treenipainoitteisesti. Tiistain treeneistä en sen enempää kertoilekkaan, kuin että treenattiin eteen- ja sivulle irtoamista, hyvin toimii. Mielettömät treenit.


Torstaina olikin nämä koivuhaan treenit, joista harvemmin postailen tekniikka- ja ohjauspainotteisuuden takia. Oma kouluttajamme Miira, oli syystä tai toisesta poissa, joten kouluttajaksi päätyi Tommi Kouvula. Mielenkiintoisia näkemyksiä agilitystä ja sen harrastsmisesta riitti. Ylenpalttisen rauhallisesti ja hillitysti käyttäytyvä kouluttaja, sopi siis Ruffelle (kevyt mieskammo) joka kävikin pusuttelemassa Tommia aina radan jälkeen. Pusuista taisi tosin tulla sähköiskuja molempien neniin, mutta mitäs me pienistä. Ensimmäinen ratapätkä olikin mukava, vähän meinasin siivekkeisiin törmäillä, mutta näistä ei virheitä ropissut. Muutamaan kertaan otettiin ja yksi ainoa virhe oli rimantiputus vitoshypyllä (tämäkin johtui minun laskevista käsistäni). Tehtiin siis rata molempiin suuntiin, ja moneen kertaan. Valssit tuli helppoihin kohtiin, joten todella ehti ajatella ja tehdä ne selkeästi. Hyvä harjoitella välilä ihan alusta asioita. Kuuntelelinkin kouluttajaa, niinkuin en koskaan ennen olisi valsseja tehnyt, paljon enemmän saa näinpäin irti asioista.


Odottelu aika sujui hyvin keittiön puolella, jossa leikittiin Ruffen kanssa narupallolla, että saataisiin lelupalkkaus onnistuneemmaksi. Innostuu aina aika-ajoi, mutta yleensä jättää lelut sikseen, koska on tietoinen taskussa pullottavista nameista (on kokeiltu ilman namejakin, kaaos). Yllä oleva pätkä oli jostain syystä hemmetin vaikea muistaa, miksi? 20 esteen rata jää päähän heti, mutta tämä rata ei vain tuntunut onnistuvan, kun itse pyörin ilman koiraa. Koiran tullessa mukaan, muisti palasi aina yllättäen. Tämäkin toiseen suuntaan ja moneen kertaan, loppu etäpalkalla ja vauhtia riitti. Todella mukava käydä useamman erilaisen ihmisen treeneissä, kun saa näin paljon uusia ideoita. Uutta oli sekin, että ratapohjaa ihasteltiin Ipadilta, mihin tämä maailma on menossa.

Viimeviikollahan käytiin kuvauttamassa Ruffea, ja joka päivä päivittelen kennelliito sivuja, josko oisivat jo tulleet. Niissähän menee viikko pari, tai kolmekin. Mutta, polvista tuli jo tulokset, 0/0 ! Muita tuloksia vielä odotellessa ehtii stressata paljon, mutta lämmittää jo meidän pieniä punaisia sydämmiä se, että ainakin ovat polvet kunnossa. Nyt palailenkin takaisin sänkyyn eilisen hotelli-illan jälkeen, ja todella toivon että herään ennen huomista. Hyvää joululomaa kaikille!

12.12.2012

Positiivisuus jatkukoon

Aikaa on vähän ja mukavaa tekemistä niin paljon. Joulustressi ei ole mulle tuttu sana, sillä ainoa henkilö jolle ostan joululahjan on ehdottomasti elämäni tärkein mies, Ruffe. Perheen kanssa sovittiin, ettei ostella toisillemme turhia puseroita tai soppakauhoja, ollaan vaan yhdessä ja syödään hyvää ruokaa. Kaverien kanssa taas vietetään oma joulumme, joka osuukin jo tälle viikonlopulle. Mutta nyt ihan asiaan.


Tiistaina oli taas mukavat treenit, radalla sai oikein kunnolla paahtaa. Oli ihan mielettömän kiva rata ohjata, ja treenata. Ruffella oli varmasti hauskaa, kun sai juosta pää viidentenä jalkana seiniä pitkin esteeltä toiselle.



Treeneistä entistä hauskemmat teki se, ettei mulla särkenyt päätä. Kolmen viikon päänsärky putki on nyt murrettu, ja osaan ilmeisesti ihan ohjatakin. Puhe taitokin näyttää löytyvän, mutta mikä tärkeämpää yhteistyö sujuu. Loppuun otettiin vielä muutamat onnistuneet kepit, ja kestikin hyvin sitä, että olin muutaman metrin päässä. Jos taas edistin kauheasti, sain närkästyneen sheltin lahkeeseen, treeniä treeniä. Kepit ei ole koskaan valmiit! Ensi treenit ovatkin sitten jo huomenissa, ilmeisesti kontakti harjottelua luvassa, apuva.


Buonanotte!

9.12.2012

Aina ei ehdi

Kirjoittamaan tai tekemään mitään muutakaan. Nyt kuitenkin otin itselleni vähän aikaa, ja jaksoin väsätä treeneistä ihan videonkin. Mutta aloitetaanpa nyt ihan alusta. Mulla on ollut ehkä parhain viikko ikinä, en oo aikoihin ollut näin onnellinen tai elämäniloinen. Kaikki on vaan niin hyvin. 

Tiistaina oli rutiinin mukaisesti ojangolla treenit. Aiheena oli persjättö, jota ei muuten koskaan olla harjoiteltu. Ehkä joskus pentukurssilla putkella, mutta ei koskaan radalla tai edes esteillä. Joten tässä teille hitaan ohjaajan tyypillisiä virheitä, ja ihanaa musiikkia. 


Keskiviikkona suunnattiin Ainolle ja Reetulle yöksi, sillä torstai oli vapaapäivä. Niinkuin koiranomistajalla nyt vapaapäiviä olisi, mutta tavallaan kuitenkin. Ihanaa kun Ruffe sai Reetusta seuraa, ja vähän koulutustakin. Reetu onkin tomera setä, joka pistää ton hunsvotin välillä ruotuun, kun koittaa kauheesti riehua. Koirien oma käytöskoulu olikin koko illan käynnissä, ja illalla sitten kateltiin kaikki yhdessä turhia tosi-tv ohjelmia.


Torstaina oli luvassa koirien linnanjuhlat Konalassa. Tänne suunnattiin Piian ja Sisun kanssa, ja paikan päällä löydettiin tiemme Ellan, Tepon ja Domin seuraan. Kolme shelttiä samassa nurkassa tiesi paljon pusutteluja ja tuhinaa. Mätsärit itsessään venyivät venymistään, nälkä ja väsymys painoi päälle, mutta hauskaa silti oli! Tuomarin arvion mukaan Ruffe on vielä liian nuori kehiin, eikä tuollaisesta koirasta koskaan tulisikaan näyttelykoiraa. Jaaha, kuten arvata saattaa saatiin sininen nauha, vaikka Ruffe esiintyi paremmin kuin koskaan. Sinisten kehässä päästiin kuudensiksi, mutta sijoitusta ei tippunut. Hyvä fiilis kuitenkin jäi, sillä Ruffe osasi käyttäytyä niin hienosti, kiitos Ellalla seurasta ja hauskasta päivästä!


Mätsäreistä suunnattiin iloisina kohti treenejä, jotka sujuivatkin oikein mainiosti. Opeteltiin äkkikäännöksiä ja pimeitä putkikulmia. Sujui ihan mahtavasti! Tällaisia treenejä pitäisi olla useammin, täällä ei tietenkään kuvaajaa ollut, joten teidän pitää nyt vain uskoa mun sanaa siitä, että osasin kerrankin ihan oikeasti ohjata (toisin kuin tiistaina).

Perjantaina koulupäivä kesti reilun vartin, joten pääsin lähtemään jo 8.15 kotia kohti. Päivä kuitenkin sujui kahvitellessa ja syödessä tuttujen kanssa. Illaksi päädyinkin Jennielle ja Elvikselle. Ruffe oli niiiiiiiiiiin fiiliksissiä Elviksestä, että hyvä kun housuissaan pysyi. Kiusasikin Elvistä koko illan pusuttelemalla ja nyppimällä. Kaupunki käyttäytyminen oli ihan mieletöntä, sillä lenkkeiltiin ilman remmiä julkisilla paikoilla, ihana tunne jäi siitä. 


Tämä olikin nyt hiukan sekavammanpuoleinen pikapostaus, mutta taitaa olla mulla pääkin ihan sekaisin. Kerrankin voi sanoa kaikille, että mulle kuuluu hyvää, ihan tosi hyvää. Ruffekin nauttii, kun jaksan touhuta enemmän ja juosta sen kanssa ulkona moneen otteeseen päivittäin. Koitan vähän hillitä tätä omaa iloisuutta ensipostaukseen mennessä, että saisitte tekin jotain irti  tästä mun ylipositiivisuudesta. Ihanaa sunnuntaita kaikille!

2.12.2012

Lunta ja luukkuja

Ihanaa, vihdoin joulukuu. Jo kaksi luukkua on avattu meidän  yhteisestä diettikalenterista. Tyydyttiin Ruffen kanssa ihmettelemään kuvakalenteria siinä toivossa, että pysyisi paino kohdallaan joulun läpi (niin varmaan).


Syysmasennus on tipotiessää ja joulun odotus voi alkaa. Tässä toheltaessani, olen unohtanut postata muutamista treeneistä inffoa, mutta eipä kai tuo haittaa. Ollaan lähinnä treenailtu ihan mielettömän hyvin keppejä (kuudella), sekä välistä vetoja, ja serpenttiinejä päällejuoksuin. Koirarintamalla sen sijaan on ollut tosi hiljaista. Yhtäkään koirakaveria ei olla nähty muutamaan viikkoon. Paljon on pitänyt, vähän on ehtinyt. Ensi viikolla meidän pitäisi nähdä muutamaakin shelttikaveria, jei. Tänäänhän siis piti mennä mätsäreihin, mutta alkoi vähän tuumituttaa tämä oma kipeys ja kylmä maneesi, jossa nämä pidettäisiin. Jäätiin siis mielummin kotosalle, ja peuhattiin ulkona tunnin verran.


Ei tämä lumentulo ihan pelkkää juhlaa ole, kohta on taas lihakset kipeinä lumitöistä ja Ruffella varpaat hajalla jäästä. Molempien koirien tassut on nyt onneksi trimmattu niin tarkasti, ettei toivonmukaan jää ylimääräistä lunta kiinni tassukoihin. Tänäänkin sain useampaan otteeseen nykyä tolta lunta pois varpaiden  väleistä, ei oo mukavaa hommaa. Turkki pysyy kunnossa, kun meillä on nyt ollut käytössä tämä hurtan ihana lämpötakki. Ei tällaisella hyvällä ilmalla, mutta tuulisella säällä kyllä. Tolla taitaa olla lihakset taas niin jumissa, että tulee tarpeeseen toi kaulan suojaus (vaikkei tokokoira olekaan).

Nyt lähetäänkin viimeistelemään joulusiivousta, ja sitten heitetään viimeisetkin karvat viemäriin, sillä on pesun aika. Kaljumpaa koiraa saa hakea, tästä kammottavasta LK sheltistä kuvia myöhemmin.

Ciao!

30.11.2012

Lämpötakki teillekin?

Multa pyydettiin ''Hurtalle kiitos'' postauksen ohessa juttua tuosta uudesta takista, joten tässä tulee. Oon sitä koittanut pistää erilaisten testien alle, aika hyvin tuloksin.


Liikkuvuus oli mun ensimmäinen huolenaihe, kaikki koirat ei takeista tykkää. Ja omani pelkää kahinaa jonkin verran tai vähintään ihmettelee. Sitä ongelmaa ei tosiaan ollut. Takki on kahisematonta materiaalia ja liikkuvuus takissa on ihan mieletöntä. Poika painaa menemään tuhatta ja sataa, ja takki pysyy vielä mukana menossakin. Takkihan on kiinni klipsuilla ja takaa kuminauhoilla, myös hännälle tehty kolo auttaa paikallaan pysymistä. Itselläni oli vähän turhan löysällä tuo rinnansuojaava kappale, ai miten huomasin? Koira tunki toisen tassun kaula-aukosta ja seuraavaksi olikin molemmat tassut samassa 'lahkeessa'. Voivoi, no kiristin kiinnitystä, ja ongelma katosi.

Aamukoleus on Ruffesta kauhean epämiellyttävää, ei tahtoisi tulla hakemaan posti luukulta tai käydä aamupisulla märässä maailmassa. Oon tolle nyt heittänyt vuoroaamuin takin päälle ja toisina sitten ilman. Takin kanssa lähtee ihan mielellään utuiseen ja kylmään ilmaan, eikä märät heinät haittaa yhtään, takkiin jääkin ihania vesipisaroita kimaltelemaan aamuisin, kuten uudesta banneristakin näkyy. Takin puhtaanapito on helppoa, kankaaseen ei kauheasti tartu mutaa, vaikka toi pyöriäinen heitteleekin jos minkälaisia kuperkeikkoja palloa hakiessaan. Ja silloin kun siihen jotain jää, olen itse sen saanut huuhtelemalla irti. Pesukoneeseenkin ton voi laittaa, mutta mä en ole (vielä) nähnyt tarvetta sellaiselle.

Treenitakkina toi on tosi hyvä. Ainoa murhe on se että mulla ainakin kestää hetki laittaa toi sille päälle, johtuen siitä, että Ruffe ei erityisemmin pidä takeista, saati niitten pukemisista. Muutoin pitää koiran lihakset hyvin lämpiminä odotusajan. Takki myös pakkautuu yllättävän pieneksi kääröksi, joten treenikassiksi ei tarvitse varata mitään lätkäkassia. Kangas ei myöskään rypisty, joten sen voi aika huoletta sulloa treenikassiin, vaikka kotimatkan ajaksi. Meillä tosin kylmässä autossakin saa pitää tuota päällä aika ajoin.


Kaulapannalle ja valjaille tehdyt koloset selkäpuolella helpottavat koiraihmisten elämää. Pannan kiinnityskohdan saa helposti kolosta läpi, testasin myös terrierimme valjalla, ja hyvin toimii, niin Y kuin tavallisillakin valjailla. Takin muotoilussa on ihanasti otettu huomioon monta muutakin oivaa asiaa, kuten se että klipsi on kahden kankaan välissä, eikä kankaan ja koiran karvojen välissä. Enää ei jää sitten karvat klipsin väliin, joten voi aika vauhdillakin pistää takin päälle (jos koira takkeja sietää). Tosi korkealaatuisia isoja heijastimia on edessä ja sivulla. Ja molemmilla puolilla koiran kylkiä siintää saumaan laitettu ohut heijastinnauha, joka näkyy yllättävän hyvin pimeässä.

Hieroin muutama ilta sitten Ruffen auki, ja tämä hoituikin alle tunnissa tällä kertaa. Lämpötakki on siis tehnyt tehtävänsä. Ruffe on yksi näistä koirista joilla on niska aaaaina jumissa, ei siedä yhtään kylmää tai huonoja asentoja, joten on näin ollen molemmilta puolilta ihan juntturassa. Nyt kun on toi takin kaulus ollut ylhäällä ja lämmittämässä, ei ollut läheskään niin jumissa ja näytti ihan nauttivan hieronnastaan. Takki suojaa myös ihanasti kovalla koetuksella olevia reisilihaksia, jotka nekin ovat paremmassa kunnossa. Täytyy varmaan soittaa hierojalle, että ei tarvitakkaan käyntiämme vielä.

Täytyy kaikille suositella tätä takkia, hintaahan sillä on, mutta aivan syystä! Talvioloissa en ole vielä päässyt testaamaan, ja toivottavasti en ihan heti vielä pääsekkään. Aktiivisille, helposti jumittuville, tokoileville, ageileville, säässä kuin säässä ulkoileville, patikoiville, matkaajille, ..siis ihan kaikille suosittelen. Niin pienille kuin suurillekin, oli sitten lyhyt tai pitkä karva!



Keilläs kaikilla on lahjalistalla lämpötakki?
ps. Blogger tässä väittää, että kuvatilani on loppunut. Mitä tehdä, onko muille käynyt näin?

28.11.2012

Arkista treeniä

Lähdetään liikkeelle aiheesta, joka tuskin yllättää ketään. Mulla on ollut mieletön kiire, ja stressi. Jostain syystä särkee päähä jokapäivä, ja buranasta on tullutkin aamupala. Treenejä en silti ole jättänyt väliin, ne taitaakin olla ainoa mukava ohjelma mun arjessa, joten niistä pidetään kiinni!


Treenailtiin siis tällaista pätkää aluksi. Keinu hirvitti mua heti kun pääsin halliin sisälle. Mielessäni jo rukoilinkin, ettei se olisi osana rataa, no olihan se. Kun päästiin kentälle, päätti Ruffe käydä vetämässä machoilukierroksen kenttää ympäri, rääkyi kuin mikäkin korppilapsi. Vihdoin rauhoittui ja kuunteli käskyjä. Ensimmäisenä otettiin muutamaan kertaan keinu, ja meni ihan mielettömän hyvin, ei arkaillut, vaan juoksi päätyyn ja pamauttu keinun nurmeen. Ihan mieletön fiilis jäi siitä. Rata sinänsä oli hauska ja vähän vaativakin. ''Juokse jo!'' oli yleisin käsky treeneissä, ja mähän juoksin. Ihanasti irtoaa putkeen, varsinkin näin tutussa hallissa, ihanaa.


Toinen pätkä oli lyhyempi, myöskin siksi, että Ruffe oli vähän hermona treeneissä. Otettiin tätä muutamaan kertaan, sivulle irtoamisia, ja tonne nelosen takaakierrolle irtoamista hiottiin muutamaan kertaan. Tarkempaa ohjausta mulle! Pitkällä radalla osaan ohjata, koska tiedän, että yksi mokaus pilaa mun koko draivin. Lyhyellä pätkällä aina huiskin menemään. Ihan tiedostettu ongelma, en vaan osaa tehdä tähän muutosta. Mua ei auta nämä, ''remmi on viimeinen este''-jutut. Pitää kehitellä oma sääntö näille lyhyille pätkille. Pystytään tähän. Seuraavat treenit onkin jo huomenna, kiitos siitä. Kyllä tästä arjesta selvitään, hetikun hyviä asioita on enemmän kuin huonoja, jaksaa taas keskittyä kaikkeen paremmin. Vaikka pääkaupunkilainen olenkin, haluan ihan kiittää lumesta. Tulee olemaan nättiä, vaikka kylmä kammottaakin.

Buonanotte!

25.11.2012

Haastetta

Haasteesta kiitokset, Nooralle, Jennille, Jonnalle, Jasminille, toisellekin Nooralle. Sain siis Liebster blog-haasteen, joka on tarkoitus antaa viidelle lempiblogille, joilla on alle 200 lukijaa. Tätä on jaettu jo monelle lukemalleni blogille,  mutta keksin heti ihania blogeja joille voin tämän antaa eteenpäin. Loput ihan lempi blogeistani ovat jo haasteen saaneet, joten nyt haastan vain kolme lemppareistani.


Sentti & Co
Espoolaisen Marin kirjoittama treenipainoitteinen blogi. Koirat ovat tosi eritaoisia, joten löytyy vinkkejä aloittelijalle, niinkuin jo edistyneemmällekin. Positiivinen elämäntapa agilityn parissa, sheltti Domin ja jäkkäreiden Sentin ja Kevinin kanssa. Päivittyy tarpeeksi usein, ja sisältää ajatuksella kirjoitettua luettavaa.


Teppo
Lisää Espoolaisia! Ellan kirjoittama blogi nuoren sheltin Tepon elämästä. Blogi päivittyy harva se päivä, ja sisältää aina ihan mielettömiä kuvia. Teppo onkin onnen poika, on nimittäin saanut ihan mielettömän aktiivisen ja positiivisen mamman. Paimenkoirana päässyt ihan omankin lajinsa pariin, vaikka agility tuntuukin vetävän puoleensa. Hauskaa luettavaa ja tosiaan niitä mielettömiä kuvia.


Lara
Nyt siirrytän pois Espoosta, Laran ja Hannan maisemiin. Valloittava trikkinarttu Lara ihastuttaa kauniissa maisemassa liki joka postauksessa. Agilityä harrastava koirakko antaa ideoita omaan treenaamiseen. Ollaankin nyysitty välillä omiin treeneihin heiltä ratapohjaa. Ihana lukea edistysaskelista, ja pakko myöntää, että kateeksi käy noin nätin trikin omistajaa.


Lopuksi haluan vielä kiittää meitä äänestäneitä hauskin koirakuva-kisassa. Arpa on heitetty, ja tälläkertaa osui Jennien kohdalle! Herkkuylläri lähtee postissa tulemaan.

24.11.2012

Mölleilemässä

Lauantaina olis ollut koulupäivä, mutta mölliagility sadan kilometrin päässä kuullosti paremmalta. Suuntasin siis jo perjantaina sukulaisille Lohjan lähiseutuun, ja aamulla lähtö siis ennen yhdeksää hallille. 


Näin aluksi voin jo harmitella sitä, että unohdin kameran (sekä navigaattorin). Oli ihan upea aamu, ehkä upein tänä vuonna. Alkoi oikein leijonakuninkaan musiikin soida päässä, sen verran siisti auringon nousu oli. Aaaaatsavengaa. 
Kisapaikka löytyikin ensi yrittämällä, ihan ilman karttaakin. No, okei yhdestä risteyksestä menin ohi, mutta se oli kyllä ihan vain peuran takia. Käytiin siis heti ilmoittautumassa, otettiin kaksi starttia ja lähdettiin ulkoilemaan. Sitten koira autoon ja rataan tutustumiseen. Ratahan oli aika simppeli, vaikutti ihan mukavalta. Juostahan siinä todella saisi, ihan hengästymiseen asti. Alla miettimäni linjaus ja reitti.


Taisin rataan tutustuttaessa kaataa yhden tytöt ja törmätä ainakin kahteen ihmiseen. Hyvää huomenta vaan lohjalaisille. Medejä oli 13, ja me tietenkin viimeisenä. Lucky 13, vai miten se meni? Vihdoin tuli meidän vuoro ja suuntasin lähtökuoppiin. Ratahan siis tulisi menemään hyvin, vitoselle valssi, ysille valssi, ja loppu läpi juoksemalla. Koira näytti odottavan lähdössä, kun katsoin sekunniksi jalkoihini, kuulin ihmisten huokaisu äänen, ja huomasin, että Ruffe oli lähtenyt tulemaan. Olisi tietysti pitänyt pysäyttää, mutta lähdin  vain menemään. Seisoin kakkoshypyn takana, todella kaukana kaikista mahdollisista esteistä, joten Ruffe juoksi mun rintama suunnan vastaisesti Aalle. Päästin hätää kärsivän sian äänen, ja sain koiran käännettyä kaksi senttiä ennen aata. Tuomari oli jo nostamassa hylkäyksen merkkiä, mutta muutti sen kielloksi. Otettiin siis kolmosputki uudelleen ja loppu rata täydellisesti ja puhtaasti maaliin. Tältä radalta siis 5, ja -12,45. Tässä koiran reitti todellisuudessaan.

Vartin tauon jälkeen, suunnattiin uudelleen radalle. Lähdössä varastaminen jatkui, enkä taaskaan pysäyttänyt koiraa, vaan aloin juosta. Kaikki sujui hyvin, kunnes jäin kutosputken väärälle puolelle. Näinollen sain kuin sainkin tyrkättyä Ruffen seiskahypylle, mutta tuloksena oli riman tippuminen. Jatkoin radan taas loppuun paremmin kuin ikinä. Jotan tätä toisen kerran suoritusta jään vaalimaan. Kävinkin heti kysymässä tulokset, taas 5, mutta aika oli mieletön, -16.68! Hyvä, etten jäänyt suu auki tuijottamaan kyseistä henkilöä. Voittajallakaan ei näin hyvää aikaa ollut, joten jäi kyllä toi femma harmittamaan. Oma ohjausvirhe, mutta kivaa oli! Tässä sitä kisakokemusta taas mukavasti lisää. Saisi enemmän olla näitä möllikisoja (ihan täällä pääseudullakin kiitos). Jokatapauksessa, viimeisin tulos jäi voimaan, ja femman takia päädytiin yhdeksänsiksi. Kaikilla edellä olevilla oli huonompi aika, mutta virheetön tulos. Itse en edes yrittänyt lähteä tekemään aikoja, mutta taidettiin paahtaa aika vauhtia.

ps. Olikohan meillä 2on2off kontaktit? Ei nimittäin siltä näytä.

19.11.2012

Myytti murrettu

Joka maanantai, ollaan systemaattisesti oltu tutustumassa systerin kisuvaavaan, Ninniin. Viime viikonlopusta suurinosa kuluikin siis näillä kulmilla. Vaan yksi asia rikkoo rutiinin, nimittäin kehitys. Ruffe on oppinut käyttäytymään pennun kanssa. Kissojen kanssa ei siis koskaan ongelmaa ole ollut, mutta yli-innokkuus on Ninnistä pelottavaa. 


Viikonloppuna tultiin siis yöksi tänne, ja vihdoin päästettiin Ruffe irti iänikuisesta remmistään. Ne tuli niin hyvin toimeen, että oltiin kaikki kauheen ilosia ja jotekin helpottuneitakin. Ilo taisi levitä noihin pörrösempiinkin otuksiin, ja alkoivatki pian riehua keskenään. Leikin rajuus on vähän kyseenalaista, mutta Ninni pitää puolensa. Kiipeilyteline taitaakin olla näiden hipan turvatolppa. Sähädyksestä uskoo Ruffe nuorempaansa, ja antaa Ninnille etumatkaa piilopaikkaansa.

Aina on mua mietittyttänyt, tämä kissa vs. koira myytti. Itse selvitän asian itselleni niin, että molemmat ovat saalistajia. Siksi on vaikea päättää kaapin paikkaa. Koko erokaan ei ole kummoinen. Ensi kohtaamista onkin joskus kuvailtu niin, että otetaan mittaa siitä, että kumpi syö kumman. Joissain tapauksissa tullaan siihen lopputulokseen, että koira todella haluaa pistää kissan osiin. Mutta väitän, että suurinosa koirista, on vain liian kiinnostuneita kissoista. Mitä te meinaatte?


Tänäkin maanantai iltana ollaan siis muutama tunti istuskeltu lattialla rauhallisesti, ja osa ajasta hillitysti leikkien. Komentamista on molempiin suuntiin, mutta vain tarvittavissa määrin. Ihanaa, että noi kaksi tulee toimeen. Vaikka eivät samassa taloudessa asukaan, ovat ihan vaan kissa ja koira. Joulun aikoihin olisikin tarkoitus tulla kissavahdiksi tänne, joten toivotaan, että tilanne jatkaa kehittymistä. Sanotaan vaikka näin, että tämän paremmin ei voisi mennä. Ihana päivä, ihania ihmisiä, ihania tapahtumia, ihanaa.

Lukijat, miten teidän koiranne reagoivat kissoihin?

18.11.2012

Shelttilenkki

Sunnuntai sujui shelttimäisessä seurassa, eikä parempaa seuraa olisi meidän Ruffe voinut toivoa. Oli ihan mielettömän ihanaa porukkaa, vaikka olinkin aika antisosiaalisesti kameran takana koko lenkin ajan. Paikalla oli ihan hillitön määrä shelttejä, liki 20 ellei enemmän. Laskuissa ei kyllä tollaisten huiskuhäntien kanssa pysynyt mitenkään!


Heti parkkipaikalla yllätyin siitä, ettei soopelit ollutkaan valloittaneet maailmaa vielä. Paikalla oli tosi paljon trikkejä, ja yllättävän monta bluemerleäkin. Yhtäkään bi-väristä yksilöä en huomannut harmikseni. Värikirjo oli kuitenkin laaja, ja kokoja löytyi jokaisen makuun. Oli ihania pieniä sipsuttajia, ja vähän ronskimpeja puuhkiakin. Löytyi joukosta yksi kynittykin yksilö, ihana nalle.


Lenkiltä löytyi 'tuttujakin', nimittäin Kepposen Tomtom, kavereille ''Tomppa''. Samasta kennelistä, kuin oma vaavi, ja melkein yhtä ihanakin. Edelleen oon ihan huippukateellinen näille ihanille soopeleille, jolla on naamakuviointeja. Muutenkin, Tomppa oli juuri minun silmään sopiva sheltti, ja kova pusuttelemaan. Alla siis tästä vesselistä kuva.


Ja mitä minun silmäni näkivätkään? Läjän upeita bluemerlejä. Näistä oli tietysti ihan liikaa kuvia, ja ehkä lievästi suosin näitä huomiollani, mutta minkäs sille mahtaa. Aivan upean värisiä, ja nämä siniset silmät on ne, jotka saa kyllä mun sydämmen sulamaan!


Paikalla oli myös Ruffen isän kasvattajan Marita Axin kennelistä porukkaa. Nimittäin Friida, kokonimi ei osunut mun korvaan, mutta väliäkö tuolla. Valloittava, pieni, arvonsaymmärtävä, sekä tottelevaisuuden huippu. Hyvää työtä Kennel Sunsweet.


Pisti kyllä silmään se, että miten hyvin näitäkin koiria on koulutettu. Yhdenkään ihmisen ei tarvinnut huutaa (paitsi jos joku vähän nappasi lahkeesta) tai uhitella. Lenkillä vallitsi hallittu leikkimielisyys ja rauhallisuus. Riehua sai, eikä ketään tarvinnut komentaa rauhoittumaan. Tämäkin ihanuus pysähtyi paikalleen, jolloin tietysti hihkaisin että '' oi ihana, odota '', kyseinen sheltti odotti kuvaukseni ajan, kiitin, ja koira juoksi omistajansa jalkoihin takaisin. Valloittava merle jälleen.


Tämä vihdissä sijaitseva ulkoilualue, on kyllä kuraa pelkäävän ihmisen painajainen. Onneksi olin asiaan varautunut omalta osaltani. Ruffesta en olisi niinkään varma, poika polski menemään kaikki ojat läpi, ja suossakin piti käydä. Uivan sheltin tittelin kuitenkin saa Hila, joka molskahti jokeen lenkin loppuvaiheessa. Voi pientä, vikinä kuului vaan, kun toinen koitti päästä pois vedestä. Apuun tuli kuitenkin nopeasti yksi, jos toinenkin, ja saatiin trikkirukka kuiville.


Pentukuume ei ainakaan tällaisilla reissuilla parane. Asiaa ei myöskään auta vapaana olevat pennut, joista ilmoituksia satelee mulle facebookissa. Kyllä se toinen koira tulee, mutta ei vain vielä. Valitettavasti, odotellaan oikeaa aikaa, niin rahallisesti, kuin ajallisestikin. Tähän en voi muuta sanoa, kuin että opiskeljia kun olen. Kyllä meidän aika tulee, ja silloin saa Ruffe pikkuveljen.


Oli ihan mahtava päivä, ehdottomasti ollaan menossa uudelleen lenkkeilemään ESS-porukalla. Pitäisi ehkä muutenkin osallistua enemmän kaikenlaiseen sheltti touhuiluun, hitsivie kun ei ikää ole vielä omaan autoon. Vaikkei sinne ole enää pitkä aika, on silti mahdotonta odottaa ajokortin tuomaa vapautta (ja laskuja).

ps. Osuiko sinun shelttisi linssiini, saat ihmeessä kopioida kuvan itsellesi.

14.11.2012

Sehän osaa

nimittäin irrota. Treeneissä oli luvassa niin yksinkertaiselta vaikuttavaa radanpätkää, toisin kuitenkin oli. Mokailin ihan hassuissa kohdissa, mutta ehkä juuri siksi että olin niin häkellyksissä. 


Ensimmäinen radanpätkä siis sisälti pitkän alku- ja loppusuoran. Esteet ei olleet minkään näkösessä linjassa keskenään, vähän enemmän vielä sekaisin kun tossa ratapohjassani. Kakkoshyppy oli kuitenkin selvästä erillään muista ja olin jo ihan että, hieno homma, ei tuu tapahtumaan. Kas kummaa radalle lähtiessä unohtui ennakkoluulot ja mentiin vaan. Koirahan siis irtosi hypyillä niin paljon sivulle ja eteenpäin, että en ehtinyt ohjata sitä mihinkään putkista. Taisi vähän valmentajaakin hymyilittää. Sano heti, että hienosti ollaan treenattu nyt irtoomista. Olin varmaan vielä suu auki siinä vaiheessa, hetken viivellä sanoin, ettei olla treenattu kyllä yhtään mitään. Toisen kerran rata meni ihan ok, ei hakenut kutosputkeen jostain syystä. Kolmannella kerralla meni ihan perfect. Kerta kiellon päälle, otettiin vielä neljäs ja sekin loistavasti.


Tauon jälkeen tultiin testaamaan tällaista muunnelmaa/pidennelmää radasta. Edellisen irtoamisen jälkeen, oli vaikea edes kuvitella, että toi tajuis kääntyä mihinkään suuntaan. Suora olikin nyt, edestä, takaa, edestä ja takaa. Toinen putki oli vain houkutteena. Loppu rata oli aika selvä. Tein siis kakkoselle pakkovalssin ja koitin kierrättää koiraa todella kummallisesti neloselle, joka jostain syystä kuitenkin onnistui. Mikään ohjaus se ei virallisesti ollut, ehkä tästä tulee kuuluisa Katja Käännös? Valmentajakin kysyi radan jälkeen, että mikä ohjaus mulla oli neloselle. Vastaus oli yksinkertainen, en mitään hajua. Otettiin se kuitenkin uusiksi, ja onnistui edelleen. Kaarros alkoi pienetä ja kiersi esteen takaa, vaikka seisoin ihan väärällä puolella. Seisoin siis neloshypyn oikealla puolella, koira minun ja siivekkeen välissä, josta vasemmalla kädellä tyrkkäsin sen jotenkin esteen taakse. En enää itsekään muista, huhhu. Rata meni kuitenkn hyvin. Tosin A'n kontaktit oli aika lennokkaat ja osui ehkä yhdellä varpaallaan kontaktiin, vaikka pysähtyikin.

Huomenna onkin jo toiset treenit, jonne suunnataan innolla. Jotain ihanaa tähän mustaan arkeen. Tämä ilta menee leffaa katsellessa, oma pörrö sylissä.

Ciao!


11.11.2012

Koirakavereita kerrakseen

Jopas on ollut ulkoilmapitoinen sunnuntai. Harmaus ei meitä haitannut, vaan suunnattin heti aamusta lenkkeilemään naapurin hoffin Rudolfin kanssa. Ihana  taas katella, että miten hyvin pojat tuli toimeen keskenään, vaikka kokoero on huomattava. Metsässä vietettiinkin siis melkein 2 tuntia, eikä kyllä ainakaan tylsää ollut. 


Palailtiin siis kotiin lenkiltä, enkä vaivautunut pesemään Ruffea sillä meille oli tulossa shelttivieras, oi kyllä. Pienen haahuilun jälkeen vieraat löysi kun löysikin meille ja huuto saattoi alkaa. Heti, kun avasin ulko-oven päätti Ruffe päästää suustaan kaikki mahdolliset äänet mitä vain osasi, ja vielä samaan aikaankin. Innostui Teposta ihan mahdottomasti.


Iltapäivä kuluikin siis poikien leikkiessä ja nätisti lenkkeillessä. Ruffe pisti vieraskoreus osuuden päälle, ja harjoitti tokoseuraamistaan osan lenkistä. Saisi käyttäytyä noin normaalistikin. Tietysti välillä piti käydä nappaamassa Ellaakin polvesta, ihan vain huvin ja urheilun vuoksi. Ihana saada sheltti tuttuja, odotellaankin heitä jo uudelle visiitille! Jotenkin aina säväyttää tämä shelttiseura, niin Ruffea kuin muakin. Teppokin on niin ihanasti koulutettu nuorimies, että kelpaa katsella. Ruffellakin selvästi klikkaa omanlaistensa seurassa, eikä haukkunut Tepolle lainkaan. Okeiokei, kyllä se kertaalleen kun halusi Tepolta pallon, jonka heti saikin. Nössöjä ovat molemmat.


Oon vaan niin tosi ilonen, että Ruffe sai tasoistaan seuraa, joita tosiaan toivottavasti nähdään enemmänkin. Ilmeisesti jo ensi sunnuntaina, sillä luvassa on shelttilenkki. Kyllä, monta shelttia samalla aukealla, samaan aikaan. Voin vain kuvitella sitä huiskuhäntien määrää ja komentelevaa haukahtelua, toivottavasti meidän kasvattajakin pääsee paikalle, onhan tämä lenkki kuitenkin heidän paikkakunnallaan. Sunnuntaita odotellessa.

ps. muistattehan äänestää meitä täällä. Ja kun olet äänestänyt, kerro se minulle tänne, ja olet mukana herkkuyllärin arvonnassa.

Buonanotte!