Peruasentomatematiikkaavideolla

Että sellainen otsikko. Kymmenen makupalan peli tarttui mukaan matkaan Mika Jalosen koulutuksesta pari viikkoa takaperin. Säännöt oli huomattavasti selkeämmät kuin meidän aiemmissa kestotreeneissä, niin ohjaajalle kuin koirallekin.

Leevi aloitti kaksi viikkoa sitten 10/30s pelillä, joka loppui kyllä aina ennen aikojaan. 10, 12 ja 18 sekunttia taisi olla ekat pätkät. Nyt on kuitenkin juniorilla syttynyt lamppu! Olin ihan kamalan yllättynyt että kahdessa viikossa ja (kolmella treenillä) päästiin tällaiseen lopputulemaan. Alla siis Leevin video kahden minuutin peruasennosta, kymmenella makupalalla. Pisimmillään on 25-30s ilman palkkaa. Videolle jätin äänet, jotta voi myöhemminkin muistella millaisia häiriötä oli/reagoiko niihin. Taustalla siis kaveriensa kanssa tietokonetta haakaava avomies.

     

Ruffe teki Jalosen koulutuksessa jo ensimmäisen treenin sisällä sen 10/180s suorituksen, ja aikalailla siinä ollaan pysytty. Nyt kun uudemman kerran lasken, niin videolla on kyllä vain 9/180 ! Joten ohjaajalle hyvää huomenta ja herätys, palkan voi hyvin tiputtaa 8/180s. Jonkinasteinen sekunttikello kehittynyt päähän, kun vain arviolta tein molempien kanssa tasamiinuuttiset suoritukset. Hienosti Ruu lähti kuin lähtikin loppuleikkiin, kunhan piiskasin maton hengiltä. Sen on huomattavasti vaikeampi luopua nameista lelun vuoksi, kuin toisinpäin.

Miten tästä eteenpäin? Noh, molempien kanssa voisi tehdä treeniä myös oikealla puolella, ehkä edessäkin (ihan noin käytösruutua ajatellen). Ruffen kanssa lähdetään vähentämään ainakin häiriöttömässä tilassa palkkaa kohti 0/180s suoritusta. Leevillä vielä matkaa, että päästään edes kymmenellä namilla 180s perusasentoon. Häiriöitä (sidettäviä sellaisia) olisi tarkoitus pikkuhiljaa lisäillä. Josko siis kelien salliessa pääsisi tekemään leikkikenttien viereen, kaupan eteen, mihin nyt sitten milloinkin. Mutta vasta sitten, kun homma toimii kotona kolmen minuutin verran. Ulkona täytyy luultavasti vähän palata taaksepäin, mutta mihinpä meillä olisi kiire?

Hienoja pieniä koiria ja kamalan kivasti pysyy omat kädet ym. hallinnassa, jos itseään saa edes joskus kehua. Tässäpä teille siis maaaaaailman tylsimmät videot, joita on valitettavasti luvassa lisää. Olisin kamalan mielelläni videot nopeuttanut, mutta youtube ei sellaista antanut minun tehdä - hidastus olisi onnistunut. Näistä varmasti lähinnä minulle apua ja toivon kipinää meidän kontaktin rakentamiselle! 

Oikee, viereen, seuraa

Nyt nappasi allekirjoittanut itseään niskasta ja otti oikeen urakalla oikeella puolella seuruuta. Vasenpuoli on enemmän tai vähemmän ''valmis'', mutta oikealla ollaan seurailtu ehkä noin 0,5% meidän kaikista seuruista. Niin herkästi treenaa vasenpaa puolta. Tähän nyt kuitenkin vähän parannusta. Ei ole yhtään sen vaikeampaa, kuin vasemmalla puolella olo alkuaikoina ja yllättävän mukavasi koirillakin oli homma hanskassa. Oppimisen varaa minulla siinä, että jättäisin suorituspaikoilla ihan törkeenä enemmän tilaa koiralle ja tietysti itsellenikin. Koira oikealla puolella sekoittaa siis lähinnä ohjaajaa.

Alla videot molempien radoista. Treenailtiin 4-6 kertaa ratoja läpi, hirmuisesti sai koirat palkkaa ja välissä tämä yksi palkkaamaton rundi. Älykivasti pysyy Leevilläkin nykyään kontakti! Juniorille myös ihan sikana kehuja siitä, että on vihdoin hoksannut käyttää takapäätään myös tähän ''vaikeampaan'' suuntaan. Samalla vihjesanalla toimii, kuin vasemmallekin. Supersiisti tyyppi ja erittäin mukavat treenilät.

Ruffella oli kiekat aika korkialla, kun joutui odottelemaan Leevin vuoron ajan. Hienosti kuitenkin laski sopivaan vireeseen, kunhan ensin vähän keskusteltiin asiasta. Hirmusen hyvin loppuu lahkeen napsiminen ekalla käskyllä, eikä ota painetta vaikka vähän ärähtäisinkin asiasta. Ruffella eripätevää menoa oikealla puolella, niin tyytyväinen että alkaa olla meno aika varmaa.

Molemmille saisi vielä vahvistaa tasan yhtä asiaa seuruiden kannalta. Puolenvaihdot. Esimerkiksi eilen otettiin jalan ali vaihtoja. Koirat on niin tottuneita saamaan palkan heti vaihdon jälkeen, että jos ei palkkaa tipu, niin koira vaihtaa takana puolta takaisin ''kannattavammalle puolelle''. Joten siis epäsäännöllisen säännöllistä palkkausta näihin. Ja koska saan kehua, niin selkeämpi merkki koiralle siitä, että juurikin oikealla puolella olet, kiitos.

Allekirjoittanut harkitsee myös pyörähdysten opettamista vähän erilailla. Leeville nämä nyt on muutenkin ihan uusia juttuja vielä, mutta harkitaan painavasti, että millä vihjeellä oikeasti haluan niiden toimivan, käsi vai suullinen. Molemmille suunnille pitäisi olla erikäskyt, ja erilaisia pyörähdystäyskäännöksiä on niin tuhat, että en varmasti pysy enää oikeissa vihjesanoissa näiden hyrrätessä. Mietintämyssyyn siis pyörähdykset!

Seuraten ihan leikiten

Lääh ja puuh. Koirien kanssa leikkiessä tulee aina niin perhanan kuuma, jos leikkii ihan tosissaan. Mulla jäi paljon mietteitä omien treenien videoita katsellessa ja muutamaan asiaan puutun heti, ennenkuin ehdin juurtua ihan täysin johonkin pikku asiaan. 

Leluja meillä on käytetty lähinnä loppupalkkana. Treenit menneet yleensä omatoimisesti yksi 15min pätkä tai jaettuna tämä aika suunnilleen kahteen osaan, jolloin koirat tauottavat toisiaan. Joka tapauksessa liki aina aluksi naksutellaan jotain perusjuttuja, tehdään rataa palkkaillen, tehdään rataa vähemmällä palkalla ja viimeinen toisto ilman välipalkkaa huuuuuikealla lelurevityksellä heti maalin jälkeen. Ei saisi näin juurtua. Eli noin 99% ajasta koirilla käytössä ruokapalkka, jota saa usein joten noin 70% ajasta ei tehdä mitään lähellekään kilpailusuritusta muistuttavaa.
Aloitettiin treenit niin, että hehkutin koiralle supersiistiä lelua ja nappasin lelun piiloon. Tästä alkaakin video, jossa eka klippi on lähdössä oloa. Tämän jälkeen kaikki meidän tekemämme on videolla, väleistä on leikattu pois kaikki leikkiminen. Video oli kuusi minuuttia pitkä, joten suhteellisen kova leikkimisen suhde itse tekemiseen. Miljoona asiaa tuli treenin aikana todettua ja videota katsoessa huomattua.

Asia numero yksi, on ehdottomasti se, että miten kivaa seuruuta se tekikään. Ai että. Niin iloista touhuamista ja pysyi aivotkin melkein mukana. Pitkillä sivuilla saattoi edistää, muutoin kamalan kiva tyyppi. Asia numero kaksi, oikean puolen seuruu on ihan lapsenkengissä tällaista treeniä ajatellen. Liian kovilla kierroksilla ei pysty pysymään oikealla puolella ilman häslinkiä, siksi videolla huomattavasti vähemmän oikeaa puolta, jota otettiin ehkä 20m yhteensä. Oikean perusasennot oli ihan sula mahdottomuus näissä sfääreissä. Kolmantena vaan ei vähäisimpänä, pientä hiomista oikealla kääntymisissä. Ensimmäisen kyltin (360' oikealle) kohdalla tosin häkki, jota Leevi väistelin treenin loppumisen pelossa ilmeisesti. Ollaan tehty hurjasti enemmän vasemmalle käännöksiä takapäänkäyttöä ajatellen, joten näihin varmuutta.

Tämän jälkeen vuorossa Ruffe. Olen jostain kaukaisista agilityajoista jäänyt siihen lopputulemaan, ettei lelupalkka meillä oikein toimi. Ja ei varmaan toimikaan, agilityssa. Kuitenkin nyt toimi erittäin passelisti kyseisessä treenissä. Ei keittänyt yli, ei välkkynyt hampaat, ei kukaan roikkunut lahkeessa ja hymyilikin kamalan onnellisesti. Ehdottomasti kasvanut lelun arvo ja jaksaa tehdä pitkään töitä lelunkin kanssa. Ruuan kanssahan tuo tekisi varmasti maailman loppuun asti, mutta lelun kanssa on yleensä into loppunut lyhyeen. Itsekukin tässä taas varmasti oppinut asioita ja varmasti tämän myötä revitellään useammin rallykentällä. Ruffen kokonaisvideo oli 8 ja puoli minuuttia, joten leikkimistä taas ollut reippahasti yli kaksi kolmasosaa. Sillä on kyllä ihan mieletön asenne kaikkeen aina - vaikka kiroileekin välillä tehdessään.

Hitsiläinen, se joka sanoi että seuruun treenaaminen on tylsää - ei tee sitä oikein. Koko viimevuoden  ajan mulle aina vaan tullut selkeämmäksi, mitä haluan koirilta ja mitä ne minulta. Kaiken harrastuksen on aina ja kokoajan tarkoitus olla kivaa. Yhdessä vietettyä laatuaikaa ja suhdetta parantavaa toimintaa. Ai että meillä on aina vaan siistimpää ja siistimpää kentällä, onni on kun saa omistaa koiria, joiden kanssa on ilo harrastaa.

Rally-tokon ABC - Seuraaminen

Jos on vielä epäselvää, että mitä Rally-toko on ylipäätään, kannattaa vierailla Rally-tokoliiton sivuilla, tämän linkin takana, clikc clikc. Ensimmäinen osa toivottavasti useammasta kirjoituksesta käsittelee aihetta - seuraaminen. Rallyssä erittäin suurta osaa itsellään pitää seuraaminen, niimpä ei ole yhtään hullumpi idea käyttää reippaasti aikaa ja vaivaa seuraamisen opettamiseen varmaksi ja palkitsevaksi toiminnoksi koiralle. Eihän homma radalla etene, mikäli seuruu rakoilee?

Rally-toko radalla liikkuminen

Radalle lähdetään aina niin, että koira istuu perusasennossa ohjaajan vasemmalla puolella. Kyltiltä toiselle liikutaan aina koira seuraten. Kahdessa ensimmäisessä luokassa koira ainoastaan vasemmalla ja kahdessa viimeisessä luokassa myös oikealla seuraten. Tämä minusta ei ole syy siihen, miksi opettaisi koiran ensiksi seuraamaan vain vasemmalla. Tässä päädytään helposti siihen, että oikean puolen opettelu tuntuu ohjaajalle myöhemmin (vasemman jo vahvistuttua) työläältä ja hankalalta, kuin myös koiralle vieraalta. Olisikin siis suotavaa, että koiralle opetettaisiin molempia puolia tasapuolisesti, myös kropan kannalta.

Kaikki mitä koiran täytyy alemmissa luokissa osata vasemalla puolella, täytyy sen myös osata ylemmissä luokissa oikealla puolella. Koira kyllä erottaa puolet ja niiden vaihdokset, joten mikäli toista on treenattu enemmän kuin toista, näkyy se aina suoruudessa, nopeudessa, varmuudessa ja tekniikassa.

Rally-tokossa seuraamisen tulisi olla iloista ja luontevaa. Ihmisen ei tarvitse olla jäykkänä tai kankeana, mutta kaikenlainen kumartelu, epämääräinen liikehdintä ja koiran houkuttelu on epätoivottua. Koiran ei ole pakko säilyttää katsekontaktia radan aikana, mutta minun mielestäni tämä helpottaa radan kulkua huomattavasti. Tärkeintä kuitenkin on se, että koiralla on selkeä halu seurata ja tehdä hommia yhdessä, oli se sitten kummalla puollella hyvänsä.

Ennen ratasuorituksien tekemistä onkin siis hyvänä pohjataitona osattava seuraaminen molemmin puolin! Rallyssa seuraamista voi tulla erittäinkin pitkiä matkoja, muttei kuitenkaan pitkiä puuduttavia suoria. Jo alokasluokassa rata koostuu 10-15 kyltistä, joista vain 5 saa olla pysäyttäviä. Lopuissa tehtävissä koirakko liikkuu koko ajan, koira sivulla seuraten. Mestariluokassa vastaavat numerot ovat 18-20, joista pysäyttäviä kylttejä voi olla peräti 9.

Vauhdinmuutokset

Rally-tokossa on 4 erilaista vauhdinmuutoskylttiä, jotka kaikki tulevat jo vastaan alokasluokassa. Vauhdinmuutokset on määritelty niin, että koirakon etenemisvauhti muuttuu selkeästi hitaammaksi tai nopeammaksi. Vauhdinmuutoksia käytetään paljon radoilla, luokasta riippumatta. On siis hyvä tsekkailla, että koira pysyy mukana vauhdissa kuin vauhdissa.

Tyypillisimmät ongelmat varmasti juoksuosuuksissa hyppiminen ja hitaissa osuuksissa istumisen tarjoaminen. Vauhdinmuutos alkaa välittömästi kyltiltä ja pysyy voimassa niin kauan kunnes toisin määrätään, jopa maaliin asti. Kaikissa nopeuksissa voi tulla erilaisia kartiotehtäviä ja käännöksiä, mutta ei koskaan pysäyttäviä kylttejä. Mistä tahansa vauhdista voidaan vaihtaa mihin tahansa vauhtiin, kuten hitaasta juoksuun, juoksusta normaaliin tai juoksusta hitaaseen, noin esimerkiksi. 

Erilaiset kartiotehtävät

Rally-tokossa on useampi erilainen kartiota sisältävä seuruukuvio. Spiraalit sisältävät monia täyskäännöksiä kartioiden ympäri, kun taas pujottelu sisältää loivempia käännöksiä kartioiden seassa. Nämä kaikki tehtävät voidaan suorittaa normaalin seuruutahdin lisäksi jonkin vauhdinmuutos kyltin alaisena, hitaasti tai juosten. Kartioiden väleihin jää aina 1,5m-2m tilaa.

Kartioina saa toimia liki mitä tahansa kartiota muistuttava kapistus. Liki litteistä merkeistä aina 40cm korkeisiin kartioihin asti. Merkit voivat olla puisia, muovisia tai metallisia. Merkin nuuskiminen, koskettaminen tai pahammillaan kaataminen on ratavirhe. Koiralle olisi siis hyödyllistä esittää erilaisia merkkejä, jotta se kestää merkkien/kartioiden luomaa häiriötä helposti, niiden koosta tai väristä riippumatta. 

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä avoimessa luokassa vastaan tuleva houkutus-kyltti. Lasketaan tämä nyt sitten kartiotehtäväksi, kun mielestäni kuuluu oleellisena osana seuraamiseen rallyssä. Houkutus koostuu kahdesta merkistä, joiden ympäri koirakko kävelee muodostaen kahdeksikon. Kahdeksikon keskikohdassa on kaksi houkutusta. Houkutuksena voi toimia aivan mikä tahansa. Ruokaa, leluja, ihminen, arjen käyttötavara, joulukuusi tai vaikka imuri. Houkutukseen saa laittaa mitä tahansa keskelle rataa, joten hyvä seuraaminen ja häiriönsieto on tässä koetuksella. 

Käännökset

Rally-tokossa on yhteensä 17 seuratessa suoritettavaa käännöstä. Aina 90°asteen käännöksista, 180°, 270° ja 360° asteen käännöksiin asti. Rallyssä arvostetaan siistejä pieneen tilaan meneviä ja teknisesti taitavia käännöksiä. Alemmissa luokissa sallitaan laajemmat käännökset, mutta ylemmissä luokissa kaikki käännökset tulisi suorittaa mahdollisimman pienessä tilassa liki ''paikallaan tallaten''. Koska radalla hyvin pieni osa kylteistä on pysäyttäviä, koostuu rata suurimmaki osaksi erilaisista käännöksistä ja kartiotehtävistä. 

Käännöksien opettaminen koiralle ei ole mitään tähtitiedettä, mutta aiheuttaa usein keskustelua ja päänvaivaa. Käännökset ovat erittäin oleellinen osa lajia, joten niiden suorittaminen hyvin ja varmoin liikkein on erittäinkin suositeltavaa. Koska rallyssä saa puhua koiralle suorituksen aikana, on käännökset ja suunnat helppo nimetä koiralle näin halutessaan. 

Alokasluokan kaikki käännökset suoritetaan seuraten niin, että koirakko ylläpitää samaa kulkunopeutta koko käännöksen ajan. Avoimessa luokassa aletaan tekemään myös paikallaan käännöksiä ja ylemmissä luokissa erilaisia puolta vaihtavia käännöksiä.

Loppumietteitä 

Rally-tokossa ei kannata mielestäni ahnehtia yltiöpitkiä ratoja heti alkuunsa. Määrää tärkeämpi on aina laatu. Radalla tulisi myös mielestäni olla vain kylttejä joita koirakko on aikasemmin yksittäisenä harjoitellut, näin voidaan keskittyä oleelliseen. Kaiken A ja O tässä pienessä ja monimutkaisessa lajisssa on edelleen iloisuus ja halu harrastaa yhdessä ja sen jos minkä pitäisi paistaa jokaisen koirakon radalla liikkumisesta. Luontevaa, iloista ja saumatonta yhteistyötä tulisi jokaisen rally-tokoa harrastavan havitella ja suunnitella treeninsä niin, että tämä olisi mahdollista. Seuraamista voi harjoitella niin paljon muutenkin, kuin vain radan muodossa ja siellä treenikentällä! Seuraamiseen voisi käyttää huomattavasti enemmän aikaa kuin luulisi ja siitä tulisikin saada koiralle niin siisti juttu, että rata ei tunnu enää suorittamielta, vaan yhdeltä isolta tempulta, jota on ilo ohjaajalle esitellä.

Kommentteihin otetaan mielellään vastaan palautetta, ideoita, risuja ja ruusuja!

Back to Basics !

Siis naksuttelu on niin siistiä, tuumaa sekä omistaja, että talon kaksi hurttaa. Te jotka ette naksuttele, (no jugdement) mutta miten ihmeessä te pärjäätte. Ruffehan on pitkälti opetettu ensimmäiset kaksi elinvuottaan houkuttelemalla. Ruokaa se kyllä seuraakin mihin vaan, joten helpolla on päässyt. Kuitenkin naksutin eksyi tähän talouteen luentoineen päivineen 2012 ja on siitä asti ollut ihan käsittämätön hitti. Oli mulla naksutin kaapissa jo silloin, kun Ruffea hain kasvattajalta. Ja taisin kurre-asennon sille naksutellakin. Mutta 2012 oli selvästi käännekohta, jonka jälkeen ihan kaikki uusi on harjoiteltu naksun maagisen voiman avulla. Te joille asia ei ole entuudestaan tuttu, lyhyesti = naksulla merkitään sekunnilleen oikea toiminto, ja naksua seuraa aina palkka. Näin saadaan koirasta toimintoja tarjoava ja sheippaamalla kouluttaminen on mahdollista. Te jotka haluatte oikeasti tietää mistä on kyse, tässä linkki Liisan artikkeliin = click click!

Se mistä tänne oikeasti tulin kirjoittamaan, on ohjaajan seuruu ahdistus. Mulla ahdistus on aina motivaatiota lisäävää. En masennu kun asiat eivät toimi halutusti - nään sen pikemmin palautteena omasta koulutuksesta ja haasteena toimia itse paremmin ja opettaa koira onnistumaan.

Näinpä otettiin projekti ''sika-siisti-seuruu'' työnalle. Eilinen päivä oli videoiden tuijottelua, älytaitavia koiria katsoessa on helppo asettaa sekä itselle, että koirille tavoitteita. Punnita, että mikä on omalle eläimelle, koiralle, rodulle ja yksilölle mahdollista fyysisesti ja miettiä tarkkaan mitä se vaatii. Olen hurjan tyytyväinen, jos seuruu on joskus mielestäni valmis. En ole yhtään satavarma, että tällainen päivä koittaa. Mutta tärkeintä ei ehkä olekaan päämäärä tai sen nopea saavuttaminen vaan tämä yhteinen matka taas uusille vesille.

Hakusessa siis oikea paikka, ja katkeamaton kontakti. Hyvällä alulla ollaan, vaikka Leevillä onkin oikealla puolella jalat aaaaivan ulapalla. Lupaan myös ensi kerralla asetella puhelinta parempaan spottiin, nyt ei näy millä katsekontakti kriteerillä palkkaa tippuu. On noi kyllä aika supereita, olettaen että tämä on ensimmäinen vatitreeni kerta. Mun pojat <3

Tuijottavan treenihaukun päiväkirja

Viime kisojen jälkeen jäi omaan pieneen treenikirjaseen muutamakin hyvä merkintä siitä, mitä pitää kehittää ja viilata. Ei se lista ehkä kovin lyhyt ollut, mutta onneksi treenailu on meistä kaikista siistiä! Leevi jatkaa kisauraansa sitten, kun yksi asia on edes jollain mallilla. Häiriöherkkyys, se hemmetin tuijottelu. Oon ollut niinkin näppärä, että Leevi on treenaillut omissa tutuissa porukoissa varmaan kolme kuukautisesta, ja pam. Eihän se kykene vieraassa porukassa pitämään kontaktia samalla tavalla, kauhean yllättävää eikö? Allekirjoittanut ryhdistäytyi siis tässä heti ongelman huomattua, ja jotain tuloksia jo nähtävissä. Häiriöherkkyyden syyt ja reagoinnin aiheuttavat tekijät jokseenkin kartalla.

Tällä viikolla käyty HSHK'n kentillä x 4. Leevi on siellä treenannut viimeksi sateessa, pienenä ja yksin. Ensimmäisellä kerralla häiriötä oli riittämiin ja liikaakin. Tyyppi kyllä pitää seuruussa paikkansa ja pysähtyy näpäkästi kun minäkin, perusasennot ja käännöksetkin toimii - mutta se kontakti. Tyyppi vilkuilu vaan ympäristöä ja katsekontakti pysyi vain perusasennossa ja vain 1-2sek. Epätoivo ja murhe. Kolmella sivulla oli kentät, takana beuceron narttu tekemässä kovavireistä tottista, sivulla agikentällä collie ja edessä 3 huutavaa espanjanvesikoiraa aksaamassa. Loppuun sain kuitenkin muutaman kymmenen sekunnin onnistuneet paikalla olon. Jätettiin tähän ja huomenna uudestaan.

Tokalla kerralla häiriönä vieresen tokokentän cockeri ja springeri. Leevi teki hirmuisen hienosti töitä ja kontaktin sai kun pisti itsensä ihan likoon. Koirasta näki että olisi mielummin vilkuillut, ja korvat luimussa tuijotti kuitenkin minua. Kamalasti palkkaa tällaisesta mielensä kanssa kamppailusta, ja muutaman seuruupätkän jälkeen autoon. Toisella kierroksessa otettiin luoksareita, joissa ei mitään ongelmaa. Ainoa mihin tällä kerralla reagoi, oli viereisen kentän luukutettavat liikkeet, merkin kierrot, ruutu ja noudot. Näissä tippui kontakti.

Kolmas kerta kentällä, ja hittolainen! Tyyppi tiesi mitä siltä vaaditaan ja sitä kontaktia sieltä sai. Sen verran kovassa vireessä, että pystyi antamaan pientä palautetta tuijottelusta, joilla palautui kontakti. Häiriönä kaksi tokoilijaa ausseineen ja kauempana agilityhurttia äänineen päivineen. Leikittiin ja seurailtiin vauhdikkaasti, ihan ok töitä. Luimi edelleen korvia, jos joku muu haukkui tai veteli putkissa täysillä. Kontakti kuitenkin edes mahdollista, ja 4-10 askeleen seuruita sai lelupalkalla toimimaan.

Neljäs kerta ilmeisesti toden sanoo! Häiriönä viereisellä kentällä aksaajat belgeineen ja villureineen, eipä me edes niitä huomattu, haukkumisesta ja huutamisesta huolimatta. Leevi teki vihdoin sitä omaa parastaan! Aktiivista hännän heilutusta, teknisesti kivoja käännöksiä ja muutenkin sellaista ihanan aurinkoista räkäposkella työskentelyä. Tällaistä kun tyyppi tekisi aina, niin huhhuh. Myöskin ensimmäinen kerta, kun ikinä kuulen Leevin treenikentällä haukkuvan (!?), taisi olla aika siistiä. 

Treenit olleet kestoltaan lyhyitä, 5min pätkiä. Nostetaan siis vaan kriteeriä pikku hiljaa, ja uusissa paikoissa tietysti uudet häiriöt ja tilanteen mukaiset kriteerit. Nyt ollaan aika hyvin kartalla, että mitä voi vaatia ja mitä oikeasti seuruulta haluan. Rally-tokossahan katsekontakti ei ole vaatimus, lähinnä suositus. Mutta en voisi kuvitella, että tyyppi laahustaisi pää alhaalla radan aikana. Huh. Töitä siis vielä edessä, mutta kyllä Leevi vaan on niin kiva tyyppi. Jospa vielä opetellaan haukkuminen nostattamaan kaveria ja ohjaaja muistaa prepata koiran. Ja ohjaaja muistaa myös käyttää hyödykseen koiraa nostattavia liikkeitä, luoksarit, merkinkierrot ja muut luukutukset.

Onneksi meillä ei ole kiire mihinkään, ja treenaaminen on aina yhtä hauskaa. Kiitos kamalasti Mirandalle, kun jaksaa kuvata meidän treenejä joka kerta! Saa blogikin vähän täytettä, vaikka oma järkkäri makaa olkkarissa pölyttymässä.

Kuka tuijottaa ja ketä?
Onko teillä häiriöongelmaa/mielettömiä vinkkejä häiriötreeneihin. Jakakaa kokemuksia!