HalliTehis Cup

Tiistaina oli meidän treenit korvattu Tehis Cup hallikisoilla. Tämä oli ensimmäinen osakilpailu ja vielä valmiiksi maksettu, niin pitihän sinne mennä. Oltiin paikalla tietenkin liian aikaisin, ja päätettiin heittää pieni lenkki ennen ilmoittautumista. Takaisin päästessämme olikin jonoa kertynyt jo ainakin neljänkymmenen koirakon verran, jessus. Jonoteltiin kiltisti (liki) haukkumatta. Ja ilmoittauduttiin kahteen kisaavien starttiin, sekä yhteen putkiralliin.

Putkirallirataan tutustumisia oli pitkin päivää, ja ajattelinkin suunnata sinne päästelemään höyryjä. Varmana siitä, että meillä molemmilla olisi kivaa. Seitsemännen ja kahdeksanne putken välissä kuitenkin tapahtui jotain odottamatonta. Putkilta ei ollut kovin suora linja toisilleen, ja Ruffe tuli mun jalkoihin. En käsitä miten se sinkosi suoraan mun jalkojen väliin, ja vielä niin, että toinen takajalka jäi sinne siksi aikaa että ehdin ottaa vielä yhden juoksuaskeleen (eli puristaa tassun omin luideni väliin). Yleisön huokauksien ja oman kauhistukseni seuraamana nosti Ruffe tassunsa korkealle ilmaan ja uikutti kuuluvasti. Tuomariltakin taisi hymy hyytyä. Kokeilin jalan nopeasti läpi, ja pistin pojan kävelemään. Ensimmäiset askeleet meni kolmella jalalla, kunnes muisti taskussa olevat namit, ja samalla unohtui tassukipu. Tuomari kehoitti laittamaan putkeen vielä kerran, ja Ruffehan meni. Onneksi ei mennyt mitään rikki! Itku kyllä meinasi tulla, kun ajattelin aiheuttaneeni sille kauheaa ahdinkoa.

Seuraavaan starttiin kisaavissa oli reeeeeeeeilusti aikaa. Ehdittiin siis tsekkailla jalan kuntoa, ja leikkiäkin. Onneksi meillä oli seuranamme Pia ja Sisu. Uusia tuttujakin tuli tehtyä, ja nähtyä vanhoja. Kauhea kasa oli mukavia ihmisiä tullut kisaamaan. Maxi luokat aloittivatkin kisaamisen vasta puoli kymmenen, voi raasut.

Kisaavien rata oli erittäin kinkkinen muistaa. Tämä oli tehty kolmosten ja kakkosten rataa sekoittaen, ja oli siis meille aivan hepreaa. Helpoissa kohdissa mokailin ja minun mielestä vaikeat olikin tolle tuttu juttu. Oli ihan kiva rata, mutta kepeille tulosta en tykännyt. Ellei osannut todella hyviä takaaleikkauksia, niin ei siitä olisi selvinnyt. Kolmosen kisaavahan radan sitten voitti. Meillä jäi suorituksiksi ekalta muistaakseni hylly, meni väärältä puolelta. Ja tokalta meidän ensimmäinen nolla! Epävirallinen nolla, mutta silti nolla! Tällä päästiin kuudensiksi, ja kerättiin Cup pisteitä, jee. Tässä vielä kisavideo.

ps. Ensimmäisellä kerralla sinisen putken jälkeen, mitä mä teen. Mihin jäi pakkovalssit? Missä on vastakkainen käsi jos en muuta ehdi? Siellä mä odottelin että koira tulee kohdalle ja koitin repiä itteäni sitten liikkeelle. Joo valoja!

Kepitystä

Perjantai sujui sutjakasti hallilla. Päätin treenata ahkerammin, että en voi sitten kisoissa epäonnistumista pistää treenaamattomuuden piikkiin. Nyt on treenattu, ja hyvin ollaankin. Maanantaina mennään luultavasti treenaamaan lisää, vähän vähemmän keppejä, enemmän kontakteja. En voi muuta sanoa, kuin että mulla on pätevä poika. Irtoaa hyvin, hakee eri kulmista ja menee vauhdilla. Super!

ps. Mitä mieltä te lukijat olette meidän kepeistä?

Viikonloppu näin muuten on sujunut jokseenkin rauhallisesti. Perjantaina oltiin ihan kotosalla, ja lauantaita vietettiin Ainolla. Ruffe pääsi taas 'Reetu-sedän' kovaan oppiin. Pojilla on aina hauskaa, mutta jossei paremmin tietäisi, voisi luulla että ne tappaa toisiaan. Reetulla on tapana pitää terrierimäisintä ääntä, jonka olen koskaan kuullut. Ruffe sen sijaan sheltteilee ja napsii Reetua niinkuin lammasta. Illalla kuitenkin rauhoituttiin kaikki elokuvan ääreen, ja Ruffe tuhosi kolmisen lelua sinä aikana. Miespelkoon saa aina harjottelua Ainolla, sillä Ainon veli onkin pian 2 metriä pitkä ja matala ääninen kaveri. Jostain syystä ei Ruffe nää häntä uhkana, joten pojat katselvatkin hiihtoa yhdessä pitkän tovin, kunnes Ruffe nukahti syliin. 

Lassella on ollut vähän hankalaa pakkasten aikana. Leikattu lonkka ja selkä eivät tykkää hyvää pienestäkään kylmästä. Kahdenkymmenen sekunnin pika pissalla on käyty toppahaalari päällä, ja silti linkuttaa tassua. Kylmimpänä päivänä ei Lasse suostunut itse edes ulos menemään, mutta pakkohan sitä on asioilla käydä. Muutoin terrieriherra nauttii saamastaan huomiosta, kun vihdoin olen kotona sitä höösäämässä. Ollaankin vietetty auringonpalvonta hetkiä olohuoneessa, sekä hierontahetkiä iltaisin. Masu on pysynyt koko alkuvuoden päivät kunnossa, ja hampaatkin on saatu puhtaiksi hampikivestä. Eläke päivät jatkukoon, nyt taidan lössähtää sohvalle seuraksi (ennenkuin raahaudun Zumbaamaan).

Ciao!

2012

Vuosi kuullostaa jokseenkin pitkältä ajalta, vaikkei sitä todellakaan ole. Päivät kiitävät ohi hurjalla vauhdilla ja vastahan Ruffe oli mun pieni vauvvani. Poju on nyt kuitenkin jo kaksi vuotias, herranen aika. Aikuisikä on saavutettu, ja olen jokseenkin tyytyväinen siihen, että millainen nuori mies siitä rääkyvästä marsunkokoisesta kapalosta kasvoi. Paimennusvietti on kova, joka tuntuukin olevan Ainoa huolenaiheeni Ruffessa. Ehkä ensivuosi pitäisi sisällään hiukan paimennustakin?

Lonkkakuvia katsellessa viime kuussa, kysyi lääkäri minulta ''Miksi ihmeessä näin hieno koira on leikattu?''. Tietysti mua harmitti vähän, olinhan aina unelmoinut ottavani jälkeläisen Ruffesta, sen verran mahtava koira. Vastaukseni oli kuitenkin yksiselitteinen, haluan koiran parasta. Ruffen ei tarvitse nyt stressata narttuja tai karkailla agikentältä (joka tapahtui aina 10 kertaa yhdessä tunnissa). Ei tarvitse nostaa jalkaa jokaiseen tolppaan tai machoiolla kenellekkään. Ruffe on todellinen kaikkien kaveri, ja mammasta on tullut maailman kivoin juttu. Tämän vuoden näyttelykäynti olikin ensimmäinen ja viimeinenkin. Meidän näyttelyuramme osui Karjaan Kansainvälisiin näyttelyihin, jossa oli tuomaroimassa Sean Oteamus. Tulos oli EH NUK 2. Tyytyväisinä tähän suoritukseen, pysytään mielummin mätsäreissä.

Rally-tokon saralla uskaltauduttiin pitkällekin tänä vuonna. Kolmiin mölleihin ja kaksiin virallisiin kisoihin, molemmista saatiin hyväksytyt tulokset pistein 95/100 ja 98/100. Sijoituksia ei näinkään korkeilla pisteillä herunut, mutta tulokset on tuloksia. Puuttuu enää kolmas tulos, ja Ruffe on RTK1. Pitäisi tulevana vuonna siis saada RTK1 titteli, ja hakeutua jatkokurssille opettelemaan uutta ja kertaamaan vanhaa. Tuntuvat vain paikat olevan hakusessa, mutta kyllä me vielä löydetään meidän kurssimme. 

Agilityssä ollaan edetty huimasti. Niin Ruffe, kuin minäkin. Laji itsessään on aivan mahtava, ja olen kovin kiitollinen, että oman seuran jäseneksi ryhmisen kautta, päästiin siis Elina Rainingon alkeiskurssille, jolta opittiin paljon. Saatiin estevarmuutta ja liki valmiita suorituksia, paljon keppitreeniä ja yksityisopetusta. Kesän hiipuessa jatkettiin vielä toinen kurssi, taisi kulkea nimellä jatkoalkeiskurssi. Kaikki paitsi kontaktiesteet ja kepit saatiin valmiiksi, ja hyppytekniikkaa parannettua. Siihen loppuikin meidän ryhmän yhteinen tie ja talvi alkoi. Talvikaudeksi päästiin onneksi Tuulin ja Sallin kera uuteen ryhmään. Kouluttajana toimii Isabella Fagerström, erillainen tyyli kouluttaa, ei ehkä ihan minun makuuni, mutta aina sitä oppii uutta. Ollaan edetty kurssilla kepeissä huimasti, liki täydelliseen suoritukseen, nyt alkaakin täydellisyyteen hiominen (joka ei koskaan tule valmiiksi). Kontakti treeniä on lähiaikoina ollut hurjan vähän, lähinnä lumen takia. Kotona olisi omat esteet, mutten rupea liukkaalla pinnalla rikkomaan koiraa. Mölleissä ollaan pärjätty näin loppuvuodesta paremmin, kaksista viimeisistä mölleistä, tulikin 5vp ja todella hyvät ajat. Palkinto sijoille nämä eivät kuitenkaan riittäneet. Kisatunnelmassa oli ihana huomata, ettei Ruffe jännitä uusia halleja enää ollenkaan. Lohjalla keinonurmi ja kaikuva suuri tila, ei ollut ongelma. Kouvuhaassa liukas kokolattiamatto ja pienehkö kissanhajuinen tila, ei ongelma. HSKHlla jättiläismäinen ja äänekäs tila, ei ongelma. Uusimpana kokemuksena sporttikoirahalli ja äänekkäät tuulettimet, vähän vilkuili, mutta ei sen suurempaa ongelmaa.

Tämän vuosi on terveyden kannalta ollut vaihteleva. On ollut edelleen Ruffen silmien kanssa ongelmia, kutisevat simmut sillä tulee aina olemaan, joskus enemmän joskus vähemmän. Tipat auttavat aina, joten ei häiritse koiran elämänlaatua. Kesällä saatiin kahteenkin otteeseen nenäpunkkeja riesaksemme, tietysti nämä tarttuivat Lasseenkin ja räkimistä sai kuunnella pidemmänkin tovin. Näihin pitäisi olla parempi hoitokeino. Syksyllä kohdattiin täysin uusi ongelma, nimittäin Ruffe iho. Kurakelien alkaessa herra alkoi muodostamaan finnejä masuun ja ihottumaakin ilmeni. Kaiken tämän lisäksi, poju päätti nuolla kaikki nämä auki, joten tötterölle oli käyttöä. Hävisivät hoidon avulla ja talven tullen, toivotaan ettei tule takaisin keväällä. Viimeisin lääkärikäynti koski kuitenkin lonkka-, polvi- ja kyynärnivel kuvauksia. Tulokset eivät vieläkään ole tulleet, ehkä ensivuonna sitten.

Sydämmelliset kiitokset ihanille lukijoillemme!

Blogin pitäminen on mulle rakas harrastus. On ihana tulla kotiin treeneistä ja venytellä lattialla läppärin ympärillä, kirjoitellen muistiin omia juttujaan. Vielä ihanampaa on se, että kuinka montaa ihmistä kiinnostaa meidän asiamme ja oppimisemme. Pentukuvakilpaluun osallistui mahtavat 29 koirakkoa, voiton vei suloinen Manu labradori. Me sen sijaan osallistuttiin Mr. Twistin blogin ''hauskin koirakuva''-kilpailuun ja pääsimmekin kakkosiksi teidän avullanne. Äänestäneiden kesken arvottiin herkkuyllärri, joka meni Jennielle. Näin vuoden päätteeksi arvoin lukijoiden kesken herkkuyllätyksen, arvonnan voittajaksi päätyi Ella!

Tänä vuonna saatiin paljon hyviä kokemuksia ja uusia ystäviä. Lähipiiri osti koiranpentuja useampaankin otteeseen. Piia sai valkoisenpaimenkoira ihanuuden Sisun, jonka kanssa vietettiin kesällä enemmänkin aikaa. Mätsäriseuraakin löytyi aina. Ystävni Jade, hommasi itselleen lapinporokoira sekoituksen, joska par' aikaa kasvaa pieni koirakansalainen. Ruffe on saanut ensimmäisen shelttikaverinsa, Tepon. Ellaa ja Teppoa ollaan muutamaan otteeseen nähty lenkin merkeissä ja mätsäritunnelmassakin. Heitä nähdään varmasti vielä lisää! Vuoden mittaan on suhteet naapuriimme parantuneet, ja käytiinkin viimeksi eilen Lindan ja hänen hovawarttinsa Rudolfin kanssa lenkillä. Ihana, että on löytynyt näin paljon uusia tuttavuuksia ja heidän ihastuttavia koiriaan, kiitos kaikille yhteisistä hetkistä! Ensi vuoden tavoitteista osa löytyy tästä alapuolelta.

Ruffelle

• Terveenä pysyminen
• Lapsifobian voittaminen
• Paimennuksen kokeilu
• Luonnetesti
• Rally-tokon jatkokurssille
• RTK1 titteli
• Agilityssä virallisiin ykkösten kisoihin
• Kepit liki täydellisiksi
• Kunnolliset 2on2off kontaktit
• Ohjausta paremmaksi, ehkä luennon muodossa
• Dobo

Lasselle

• Terveenä pysyminen
• Kunnon kohotus, mahdollisuuksien mukaan
• Iloisia eläkepäiviä

Itselle

• Treenipäiväkirjan aloittaminen
• Ruokavalion muutos
• Kovempi kunto
• Dobo
• Terveellisempi elämäntyyli

Treenit + kontaktit

Taaskaan ei ole aikaa kirjoittelulle ollut, joten nyt tulee agility painotteinen pläjäys. Maanantaina meillä olikin siis ohjatut treenit, joihin menin puolituntia aikaisemmin, että saisin 30 minuuttia kontakti ja keppi harjoittelua. Noh, valmentajalle tuli kuitenkin äkillistä menoa, joten odoteltiin muita kaatosateessa (onneksi oli hallin avaimet mukana). Muiden saavuttua oli kenttä aikamoinen uima-allas, mutta siirreltiin esteitä kuivaan laitaan ja alettiin hommiin.

Ensimmäisenä oli luvassa 'puuttuvien' esteiden katsastus. Valkku halusi nähdä, että missä kunnossa kaikkien kepit ovat. Me otettiin kuudella kepillä loistavia suorituksia, no jokunen yritys jäi kesken. Silti olin kovin tyytyväinen siihen, miten toi suoritti kepit, alkoi katsoa nätisti eteenpäin, eikä vaan mun kättä. Näitä otettiin molemmilta puolilta, ja valkku kehuikin, että kohta on itsenäiset kepit tiedossa.

Tämän jälkeen oli luvassa radanrakentamista. Harjoiteltiin välistä vetoja. Ruffehan osaisi tämän silmät kiinni ja jalat sidottuina, mutta mitähän mä siellä kentällä teen. Sössin hommat moneen kertaan, enkä ehtinyt mihinkään. Alkoi vähän naurattaa jo, kun mentiin ties monettako kertaa ja edelleen möhlin. Vihdoin saatiin onnistunut kerta ja superpalkkaus. 

Koska aikaa oli vielä runsaasti rakenneltiin toinenkin radan pätkä. Tässä ideana oli nuo takana leikkaukset. Noh, Ruffehan ei niistä pidä yhtään. Pitäisi treenata enemmän, ei yhtään haluu irrota jos jään taakse kummallisesti. Joten päästiin nelos esteelle asti, suorittaen yksi takaaleikkaus, ja siihen sai tämä homma jäädä. Treenaistä jäi vähän toope fiilis ja sade tietenkin vähän madalsi fiiliksiä. Mutta kaiken kaikkiaan oi hauskaa, ensi treenaissa petrataan vähän enemmän! Ja luotan siihen koiraan.

Oman kipeyden vuoksi, sain vihdoin treenattua kontakteja rauhassa hallilla. Kun ei oikeasti pysty juoksemaan, niin jää yllättävästi aikaa kontakteille. Noh, hetikun tänne tulin uhomaan siitä, että vaihdan juoksukontakteiksi, niin alkaa homma sujua. Puomin kontaktit oli ihan supereita. Aluksi palkkasin kontaktille, sitten hölkkäsin ja palkkasin vielä kontaktille. Loppu treenistä sain hölkkäillä ohitse ja palkasta vasta vapautus sanasta. Ihan mahtavat oli. A-esteellä sen sijaan ei. Siinähän sillä on luontaisen juoksu kontaktit. Johtuen varmaan siitä, että junnunpana hyppäsi ennen kontaktia ja muksahti naamalleen. Noh, oppipa vaikeamman kautta, nykyään tulee kontaktille asti, välillä jää 2on2off asentoon, välillä ei. Aalle voisin ottaa kyllä juoksut käyttöön, samalla tavalla kuin keinulle.

Keppejäkin tuli otettua, vähän huonommalla menestyksellä kuin maanantaina. Keksi ihmeellisiä syitä tulla keppi väleistä pois. Ja viereisellä kentällä treenaava kettuterrieri oli vaan niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon kivempi kuin ikävystyttävät kepit. Tämä inspiksen puute saattaa myös johtua siitä, että joku söi treeni kassista yön aikana 500 grammaa koiran nameja. Yllättävää kyllä, ei puklaillut ollenkaan, eikä näyttänyt pahoinvoivalta. Paino nousi melkein kymmeneen ja masu vähän sekaisin. Hyvä ettei tämän pahemmin. Pitää siis laittaa treenikassi vielä korkeammalle, rontti.

Buonanotte!

Karvakasoja hallilla

Tiistaina oltiin treenailemassa hallilla, ensimmäisen vakiovuoron merkeissä. Kesäksi meidän (ojangon) halli on jaettu kahteen osaan. Tilaa on siis ihan tajuttomasti. Yksi rata vie kolmasosan tilasta joka on käytettävissä. Huimaa.

Päästiin kun päästiinkin ajoissa hallille, vaikka koulukiireet tuleekin vähän päällekäin. Elvis ja Jenni tuli mukaan tällä kertaa. Elvikselle tämä oli eka kerta hallilla, muttei näyttänyt kauheesti kiinnostavan. Laitettiin rataa kuntoon ja lämpättiin koirat. Jäi viime kisoista hampaankoloon meidän ylenpalttisesti surkein suoritus ikinä, joten rakensi kisa rataa lähentelevän radan. Tietenkään tässä ei ollut ongelmaa. Liiteli radalla kuin jääprinsessa konsanaan.

Treenattiin myös kuutta keppiä aika ahkerasti. Otettiin toistoja eripuolilta, mutta oli keskittyminen hiukan hakusessa. Joten otetttiin hetki seuraamisia ja istumisia odotteluineen. Jonka jälkeen koitettiin keppejä uudestaan. Menestys, kuusi keppiä taas juosten. JES.

Puomin kanssa treenattiin 2on2off kontakteja oikein urakalla. Osaa jäädä jo tosi nätisti aloilleen, kun huudan että ''koske''. Irtoaa myös nykyään paremmin ihan jokaiselle esteelle. Johtuu todellakin meidän agikurssista. Ollaan saatu niin hyviä vinkkejä, ja irtoamista harjoitellaan joka kerta, ihan mahtavaa.

Ensi treenit ovatkin sitten perjantaina ja lauantaina on rally-toko kisat, agility möllit ja mätsärit. EKK'n 35v juhlassa siis ollaan pyörimässä. Mukaan temmataan Piia ja tämän uusi pentu Sisu. Ihan mahtavaa.

Buonanotte!

Loistavat treenit

Elikkäs. Tänään oli tavallisesti treenit ja saavuikin paikalle ajoissa. Heitettiin pientä lenkkiä, kunnes valkku tuli jo paikalle. Tämän päivän saarna sisältä oikean ohjauksen saloja ja kontaktien vaaroja. Käskyksi tuli pitää treeni päiväkirjaa.

Alotettiin tekemään taas erillaisia pisteitä. Ensimmäisenä me mentiin treenaamaan keppejä. Muut opettelee nyt sitä 2x2 taktiikkaa vielä kahdella. Muttakun me ollaan opeteltu jo, niin päästään aina välillä irrottelemaan. Menikin yllättävän hyvin. Kuutta keppiä vauhdin kanssa! Otin liian monta toistoa koska alkoi kyllästyttämään jossain vaiheessa. Viereisen kentä kisat myös vaikuttivat asiaan. Otettiin siis vielä uudestaan ja siinä samassa kun Ruffe teki oikein, tuli iso palkka ja lähtö vesikupille.

Toisena tehtävänä meillä oli U-putkeen lähetys. Koitin tätä tehdä 'kuolleelle' lelulle ja onnistui loistavasti. Ruffe alkaa olla niin putki hullu ettei pidä treenata liikaa. Sitten käytiinkin harjoittelemassa pöytää ja pussia. Näissä ei mitään uutta. Pussiin menee jo innolla ja pöytäkin tuntuu mieluisalta, istuu vaan aina välittömästi alas, kun siihen pöydälle pääsee. Sitten otettiin nämä kaksi ratana. Ensin pöytä sitten pussi. Lähetyksenä, kutsuna ja kuljettamalla. Sujui oikein hyvin. Lähetyksenä ei mennyt yhtä hyvin, sillä epeli ei pöydältä lähtenytkään vapautuskäskyllä. Jäi vaan päällistelemään että ''nyt vai?''. Onneksi pöytä on aika harvinainen este.

Kolmantena juttuna meillä oli edessä hyppytekniikkaa ja kuljetusta. hyppy-hyppy-hyppy. Suorassa linjassa. Eipä paljon ohjauksia tarvittu, kun Ruffe oli jo menossa. Tämäkin siis lähetyksenä, kutsuna ja kuljettamalla. Molemmin puolin tietenkin. Koska kaikilla meni hyvin, Elina kyhäsi meille radanpätkän jota päästiin kokeilemaan, molempiin suuntiin. Vedettiin Ruffen kanssa nollaa kehiin. Toisella kerralla varasti lähdön, mutta muuten meni täydellisesti! Kuten kuvasta näkyy, oli todella helppo pätkä, ja tarkotuksena olikin saada vauhtia virheettömästi. 

Tunnin lopuksi otettiin vielä kontaktien harjoittelua. Puomille kiipeämis osuudet otettiin irti ja asetettiin maahan. Tarkoitus oli saada koira jäämään 2on2off taktiikalla kontaktille kosketusalustaa käyttäen. Sepä meni loistavasti. Ruffe juoksi alustalle aina innolla ja jäi tököttämään paikoilleen kunnes sai vapautuskäskyn. Ihan loistava poika. Huomenna onkin sitten vapari hallilla ja nappaan Jennin&Elviksen mukaani treenailemaan, tulee oleen hauskaa! Kauhean kuvattomia aina nämä treeni postaukset, mutta ei siellä jää aikaa valokuvailuun. Toivottavasti jaksatte lukea!

Ciao!

keppejä ja kuvia

Huhhu. Mielenkiintoinen viikko on ollut. Poikakaveri korjasi koneen muutama päivä takaperin, ja onkin toiminut kuin unelma. Joka tapauksessa, Maanantain treeneistä olikin jo puhetta. Keskiviikkona mulla oli haastattelut sinne Helpaan. Ja pääsinkin sieltä aikaisin kotiin viihdyttämään pirpanaa. Tullessani kotiin tsekkasin postit ja tadaa. Mun valokuvat ifolorista oli tullut. Niitä oli taas muutama, näppärä tyttönä laskeskelin, että kuvia oli 105 kappaletta. Eli albumiin saatiin vähän lisää täytettä.

 Ollaan koko tämä viikko treenattu, erityisesti keppejä. Eilen sain ensimmäistä kertaa ikinä Ruffen menemään kaikki 12 keppiä puhtaasti! Ihan loistavaa. Ravissa mentiin ja loppua kohti aina tahti nousi, tosi hienoa. Ollaan kuitenkin vahvistettu koko ajan keppejä ja tehty tohon pihalle erinlaisia radan pätkiä jolla ollaan saatu vauhtia keppeihin. 

Ollaan siis otettu kyseistä rataa erisuunnista, ja muutamialla erillaisialla variaatioilla, mutta esteet ovat pysyneet kohdillaan. Keppejä meillä oli vaihdellen kuusi tai kahdeksan. Viimeisellä kerralla kymmenen. A-esteen alastulossa oli käytössä kosketusalusta, johon Ruffe jäikin useimmiten itse seisomaan. Muutamat kerrat varasti ja haukkui turhaantuneena. Otin siis ohjat takaisin omiin käsiini ja rääkyin vieressä huutaen '' koske '' aina kontaktin kohdalla. Hetken päästä Ruffe jäi taas nätisti itsekseen odottelemaan vapautuskäskyä. 

Tänään on ollut treenivapaa päivä, sillä mulla on ollut pientä nuhaa havaittavissa. Huomenna ollaan kuitenkin menossa keskustaan vähän tutustumaan Hotel Arthuriin, jee! Ruffen ensimmäinen kerta hotelissa. Saas nähdä miten sujuu. Ja hotellissa siis siksi, että en koiran takia voi mennä tapaamaan isää viroon, joten vietetään viikonloppu täällä suomen puolella. Välillä näinkinpäin siis. Saas nähdä mitä tulee.

Ciao!

Vauhti päällä

Tänään aloteltiin treenaamaan vaikka mitä uutta tai vähemmän uutta. Aloteltiin taas ajoissa ja pistettiin pieni radan pätkä pystyyn. Hyppy, putki, hyppy. Suorassa linjassa, jota sitten aloteltiin treenaamaan takaisinketjutuksena namikipon kera. Ruffe ei erehtynyt kertaakaan, vaan teki aina työtä käskettyä, tosi upealla vauhdilla! Ainoa hairahdus kävi kun se pääsi livahtamaan putkeen ilman käskyä. Höpsö kun on.

Tämän jälkeen tehtiin tehtäväpisteitä ympäri kenttää. Ensimmäisenä meillä oli pussin harjoittelu. Noh, Ruffehan tämän jo osaa, joten otettiin sitä namikipon kanssa erillaisita lähtökuopista ja kulmista. Tämä sujui meilkein virheittä, kerran varasti lähdön ja toisella juoksi esteen ohi, mussuttaen tyytyväisenä nakkinsa kipostaan.

Seuraava piste meillä, oli pöydän harjoittelu. Tämä olikin Ruffelle täysin uusi asia. Asetettiin namikippo pöydälle ja annoin Ruffelle vapautuskäskyn ja sen jälkeen uutena käskynä ''pöytä''. Hoksasi heti homman, vaikkei siellä pöydällä oikein viihtynytkään aluksi. Treenattiin siis paikallaanoloa, viisi sekunttia pöydällä, aina välillä palkaten ja näin edespäin. Alkoi sujua ja oppi odottamaan paikallaan kunnes saisi vapautuskäskynsä. Taitava kakara!

Kolmas piste, olikin renkaan alkeellista harjoittelua. Tätä tehtiin pareittain. Niin, että toinen piti hulahula vannetta paikallaan (ensin maassa kiinni) ja toinen treenasi namikupin kanssa renkaan läpi menoa. Rengasta nostettiin pikku hiljaa ja namikupin etäisyyttä lisättiin. Tätä ollaan treenattu pentukurssista lähtien, joten Ruffe oli loistava. Vähän liian vauhdikkaasti välillä meni, kun kuppi lenteli vähän minne sattui.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, me mentiin treenaamaan keppejä. Tarkoitus oli aloittaa keppien treenaaminen 2x2 järjestelmällä. Ja muut aloittivatkin kahdella kepillä treenaamisen. Ruffen kanssa ollaan treenattu tosi ahkerasti ja tajusin vasta, etten ole siitä blogannutkaan. Ruffe menee kuutta keppiä jo todella vauhdikkasta, kahdeksaa vähän laiskemmin, ja kymmentä hiukan epävarmasti. Mutta tänään siis treenattiin kuudella kepillä todella hyvin tuloksin!

Loppuun otettiin vielä kokoomista viidellä hypyllä ja kosketusalustojen käyttöä. Se menikin tavallaan hyvin. Kaksi tassua aina alustalla ja katse mussa. Mutta vapautuskäskyllä ei sieltä treeneissa lähtenyt. Hassu tapaus, sitten alkoi tarjoamaan muuta käytöstä, kuten ''touch'' käskyä, eli takatassut alustalla, voivoi. Oli siinä vähän nauramista sitten. Kotiläksyksi siis vapautuskäskyn treenaamista noilta alustoilta. Ja paikalla oloa häiriötekijöiden alla, eli Ruffe ei saisi hievahtaakkaan, vaikka mikä olisi. Ja tulla luokse vapautuskäskyllä, yms.

 Ensi treenit ovatkin sitten maanantaina. Ois huomenna ollut vapari hallille, mutta tulikin muita menoja, pitää nimittäin käydä tekemässä haastattelu ravintoloitsijasta Helpan pääsykoetta varten, muita ennakkotehtäviä ei ollutkaan, joten enköhän pärjää? Keskiviikkona (ylihuomenna), pitäisikin käydä Helpassa haastattelussa ja toivoa sormet ristissä, että pääsen sisään. Nyt voisin kuitenkin alkaa mennä tutimaan.

Buonanotte!

Siskolla

En sitten lähtenytkään viikonloppuna suomenlahden ylitse tapaamaan isää, joten oli aikaa puuhastella Ruffe kanssa kaikenlaista. Migreeni tosin siis iski perjantaina, joten vietettiin koti-iltaa ihan kahden. Ulkona oli niin hirvittävä myrkys, että Ruffellekin ilmeisesti kelpasi leffojen katselu lämpöisiltä sohvilta. Käpertyi tyytyväisenä syliin, eikä vängännyt ulos kertaakaan koko illan aikana. Loppujen lopuksi sain änkeä sen ulos, ettei sitten keskellä yötä herättäisi koko taloa sen takia, ettei vain viitsinyt käydä aiemmin.

Lauantai aamu lähti käyntiin vauhdikkaasti. Suunnattiin mutkien kautta systerin luokse yökyläilemään. Ruffe ei ollutkaan käyny siinä uudessa asunnossa. Asunto siis tosiaan on kolmannessa kerroksessa, ja portaat sinne olivat kiviset ja varsinkin näin talvella, tosi liukkaat. Ruffe luisteli siis minkä ehti, ja koitti kulkea seinänviertä, ettei joutuisi kaiteitten (kaltereiden) lähelle. Ilmeisesti oli hurjistuttavan pelottavat. Sisällä se kuitenkin rohkaistui ja kipitteli tyytyväisenä ympäri kämppää. Hetki sitten puuhailtiin omiamme ja juotiin kahvit.

 Lähdettiin käymään itiksen mustissa & mirrissä. Lähinnä siis siksi, että luut olivat päässeet loppumaan. Ja vanhemmalle koiruudelle käy herkän masun takia ainoastaan nämä tietyt, joten Ruffekin saa tyytyä niihin. Tosiaan, kauppaan päästyämme kierreltiin ja kaarreltiin, tutkittiin jokainen hyllyrivi. Itsekuria kuitenkin tällä kertaa oli (jokinverran). Päädyin ostamaan Trixien naru-tennarin (2,90€), kun oli niin halpa. Muutama ton tyylinen on ennestään, mutta tuntuu menevän rikki kauheen nopeesti, kun Ruffea kiinnostaan nimittäin narut, enemmän kuin se itse pallo. Toisena ostoksena mukaan lähti viimeinkin, Agi-patukka, 15cm (9,90€). Oon pitkään katellu tollasta, että pitäis hommata. Ja nyt löyty tollainen Ruffea motivoiva. On vielä just oikeen kokonenkin, ettei sen tarvii reväytellä leukoja yrittäessään tunkee tota suuhun. Siinä kassalle päin suunnatessa ovalsin, että ne luut vielä puuttuu. Kävinmpä vielä sitten nekin hakemassa, vaikka jouduin ottamaan jotain erimerkkiä. Mutta aineksen oli täysin samat, joten luulempa ettei Lassen masulla ole hätää. Joku säästöpussi, 45kpl luita (14,90€). Kassalla ollessani, ilmoitti kassaneiti, että kanta-asiakkaana saa ottaa (tämän vuoden) ilmaisen kalenterin. Varmaan yllättää se, että otin Shelttikalenterin? Ei muuta kun autoon ja tyytyväisinä takaisin kämpille. Autoilut suijui koko viikonlopun ajan ihan kivasti, läähätystä ja nuoleskelua, haukuttelun säestämänä, mutta yhtään puklua ei tullut.

Tänään aamulla henkilökohtaisena herätyskellonani toimi jälleen Ruffe. Ei edes haukkunut aamulla, mutta punki naamaan kiinni koko ajan ja läpsi mahaakin. Niimpä sitten nousin katsomaan kelloa, vasta 8. Kuitenkin lähdin sitten viemään Ruffea pissille, enkä enää sen jälkeen saanutkaan unta. Systeri kuitenkin heräili pian ja lähdettiin lenkille, vaikka ulkona olikin 26 astessa pakkasta ! Ehkä jonkun kilometrin jälkeen, kävi selväksi, että kylmyys oli Ruffelle liikaa. Tassujen nostelun lisäksi, alkoi uikuttaa ja täristä. Kannoin sitten herran kotiin. Sisällä pistettiin se sitten jalka kylpyyn. Ei kauhean nautinnolliselta näyttänyt, mutta jäät ainakin suli pois polkuanturoiden väleistä. Muutama tunti vielä oleiltiin systerillä, syöden sämpylöitä ja katsellen Animal Planettia.

Kotiin päästyä olikin sitten vähän töitä edessä. Ensin kaivoin hangesta esiin muutamat agility kepit. Ja tein hangesta taas ikäänkuin 'verkot' niitten ympärille ja itselleni myös juoksuradat siihen likelle. Kuudella kepillä ollaan treenattu, sillä muut kepit on jossain aivan teillä tuntemattomilla hangen alla. Pitäisi joku päivä kaivaa nekin esiin, mutten tiedä yhtään mistä aloittaa. Takapihaa on kuitenkin monenmonta neliömetriä. Jokatapauksessa, muutaman kerran niitä harjoiteltiin. Ihan vaan sen verran, että tuli mulle tuli lämmin ja Ruffelle kylmä. Ruffen pesemisen jälkeen suuntasin autotalliin valmistelemaan tätä iänikuista projektiani, A-estettä. Siihen vaiheeseen ollaan nyt päästy, että yksi sivu on valmiiksi kasattuna ja toinen odottaa mittailuja ja ruuvaamisia. Korkeimmankohdan sarana osuuden kanssa ilmeni muutamia ongelmia, mutta eiköhän siihen jotain keksitä. Huomenna toivottavasti ehdin mittailla ja reijittää sen toisen kaistaleen. Näin oltaisiin jo askel lähempänä onnistumista, mutta nyt alkaakin tämän illan ihanin osuus, rentoutuminen.

Ciao !

Kunnon kohotusta

Sinne meni viikonloppu, nopsasti menikin. Ei ollut edes aikaa kirjoitella, kauheasti menemisiä ja tulemisia. Ruffellakin varsin touhukas viikonloppu. Perjantaina saavuin kotiin koulun jälkeen, eikä mikään tuntunut paremmalta idealta, kuin lähteä Ruffen kanssa ulos treenailemaan vähän toko juttuja ja miksei samalla vähän agilityäkin. Pakkasta oli sellanen reilu viisi astetta ja se kyllä tuntui! Niin mun naamassa, kuin Ruffe raukan tassuissakin. Rally juttuja treenailtiin kans, viime tunnilla käytyjä eteen viemisiä ja tällassia, hyvin se osaa. Kunhan nameja riittää, nyt vielä opetellaan niistä irti ja voila.

Eli viikonloppuna tuli harjoiteltua pussia ja putkea. Vaikka pihalla nyt sattuikin olemaan lunta, mahduttiin auratulle alueelle ihan nätisti vähän treenailemaan. Kun kerran varusteet on niin pakkohan niitä on käyttää! Into piukeanahan toi sitten tietysti veteli putkea molempiin suuntiin ilman käskyäkin, keskittymistä piti siis hetki hakea. Muutaman pitkä minuutin kuluttua Ruffe ryhdistäytyi ja kipitti oikeasta suunnasta putkeen, vasta silloin kun käsky kävi. Treenailtiin muutamia eri kulmia, aika hyvin se hakee, varsinkin putkeen. Pussi taas ei sen mielestä oo niin kauheen kiva juttu. Rohkeesti se kuitenkin sitä vetää. Mutta jos kuulee mun jalkojen takomisen loppuvan, pysähtyy samantien keskelle pussia, eikä liiku ellen sitä sieltä suurinpiiretein hae ulos. Tästä siis täytyy päästä yli. Jos siis juoksen sen vierellä, kun se siellä pussissa liukastelee, niin hyvin tulee perille asti. 

Viikonloppuun kuului myös reilusti lenkkeilyä. Kundi tuli intistä sopivasti lomille viikonlopuksi, niin iskin sille kameran käteen, että herra on hyvä ja pistää kuvaten. Paljon hyviä kuviahan siitä sitten tulikin. Ulkona tosin oli päälle kymmenen astetta pakkasta, joten näpit jäässä palailtiin sisälle tuon tuosta. Ruffelta ei kyllä ainakaan energia loppunut. Lenkeistä tuli yhteensä ehkä sellaiset sievoiset 10 km, mutta ei tuntunut haittaavan. Enemmänhän se tuollaiselle hulivilille on kuin 10km, juoksee kuitenkin vapaana edestakasin niin monet kerrat, että tulee äkkiä 20km täyteen. Lassella jäi viikonloppuna lenkkeily hiukan toissijaiseksi kylmyyden takia. Ei se parka kestä olla ulkona vanhoine nivelineen, vaikka olikin hurtan talvimantteli päällä. Puolen kilometrin jälkeen alkoi molemmat takajalat vipattaa, joten käännyttiin kotiin päin. Koko illan oli vähän kankeutta havaittavissa, joten kylmillä keleillä oleillaan siis vain pihalla, että voi loikata sisään, kun siltä tuntuu. Pihasta puheen ollen! Kaivoin lumen alta esiin agikepit (auraustikut) ja asettelin ne uudestaan paikoilleen. Kaivoin lumesta ympärille nätit vallit, ikäänkuin verkoiksi, että päästäisiin vähän irrottelemaan. Ollaan nyt joka päivä otettu lyhyitä kuuden kepit harjoituksia, ja alkaa sujua tosi nätisti. Luulen että toi on Ruffelle se sopiva tapa opettaa kepit. 'Peruuttamalla' on kuitenkin alkeet jo opeteltu, joten tuo ei tuottanut ongelmaa. Saas nähdä miten homma etenee, kun alan ottaa lumia pois. On nääs tapana vähän koittaa näpsiä mun nilkkoja, jos vain mahdollisuus tulee. Mutta lihasmuistin kautta menestykseen siis! Yrittänyttä ei laiteta. Pitkään ei kuitenkaan voi treenailla juurikaan tuon kylmyyden takia, plus sitten vielä sekin että tälle sankarille jää lumipaakkuja tassuihin. Alkaa yllättäen loikkia kolmella, ellei kahdella jalalla yrittäen nyppiä muista jaloista lumia pois. Huvittava näky sinänsä, muttei varmasti mukavaa ole. Koulusta sen verran, että tällä viikolla meen vähän kattelee opiskelupaikkoja, joten Ruffelle tulee hiukan yksinäisiä päiviä. Viikonlopuksikin olen menossa isälleni Viroon, joten saa pärjäillä täällä porukoiden kanssa. Onneksi kuitenkin torstaina on treenit, niin saa edes jotain aivojumppaa aikaiseksi. Sekin tosin riippuu siitä, että olenko tervehtynyt siihen mennessä. 

Buonanotte !

10 päivää jouluun

On kyllä ollu oikeen touhuviikko, en voi muuta sanoa. Vaikka tälle viikolle tosin oli sullottu kolmisen koetta, ei se meidän menoa haitannut. Aina löytyi jostain välistä aikaa koirailulle. Porukoilla oli jotain menoja tällä viikolla, niin ollaan sitten oltu ihan kaksistaan, oi tätä 'laatuaikaa'. Pitkät lenkit on nyt kyllä jäänyt käymättä, ihan karsee keli ollu koko viikon. Tosin lenkkienkin edestä ollaa pidetty agility tuokioita pihalla. Tosin on niin märkä nurmikko, etten uskalla yhtään hyppyyttää. Kerranku tollanen honkkelijalka komuroi nii se on niksnaks ja lääkäriin, en ota sitä riskiä. Tosiaan esteitten sijaan, ollaan alettu harjottelemaan sitä kauan odotettua pujottelua (not as easy as it looks). Pujottelu keppeinä saa nyt alustavasti toimia aurauskepit, niitä saa rautakaupoista niin halvalla, etten tohtinu ostaa aitoja ja alkuperäisiä, omaisuuksia maksavia kepukoita. Näillä selvitään kunnes toisin päätetään.

Toinen tämän viikon tavoite oli noi targetit, pahviset laminoidut palaset, että kestää sitten jos ulkona haluun testailla. Mut ei jeesus että toi hoksas nopeesti! Targetille astuminen istualtaan, seisaaltaan ja vauhdissa on ilmeisesti yksinkertaisuus itsessään. Sen opettamiseen kului siis ehkä.. 5 minuuttia. Targetin katsominen onkin sitten eri juttu. Sitäkin harjoiteltiin sitten toisella käskyllä. Kymmenisen toistoa ja se oli siinä. Hyvin jakso keskittyä vaikka ohjeistus saattoi olla sitä sun tätä.

Tämän viikon varmastikkin oudoin asia, on ollu Ruffen ilta väsyneisyys. Ehkä vihdoinkin on ollut treeniä tarpeeksi? Lempilelu ei silti iltaisin jää rauhaan, vaikkei edes jaksaisi leikkiä... Ja kyllä, ruffe nukkuu lelu suussaan, tai sen mitä siitä on jäljellä.

Joulukortit mitkä teetin Ruffesta saapu pari päivää sitten, niistä tuli ihan loistavat. Kuvia laittelen myöhemmin. Kasvattajalle lähti yks jo eilen. Loput vissiin huomenna postiin, toivottavasti kerkii jouluksi. Tuli niin jouluisa fiilis, että pistin vähän blogiin uusia värejä. Punasta sinne ja tänne. Joulusta mieleen, pikku hiljaa olisi varmaan aika ostella ruffellekin joululahjoja. On vaan niin kauheesti kaikkea mitä haluaisin sille ostaa, jotkin niistä jopa tarpeellisia. Sadetakki ois varmaan ykköshankinta näillä keleillä. Toisaalta jos pakkaset yllättää tarttettais sellaset töppöset. Ehkä uusia lelujakin, vanhat alkaa vedellä viimeisiään. Listaa ensi postauksessa !

(ps. sillä oli evät ja pullonokka.)

Ciao!