HSKH Seuramestaruudet 2016

Kyllä voi pientä ihmistä jännittää. Seuramestikset oli viime viikonloppuna, ja allekirjoittanut vietti hallilla 13,5 tuntia. Valehtelin sen verran, että tänä aikana heitin koirat kotiin ja hain takaisinkin, sekä hain ruokaa - mutta 13,5 h hallissa/autossa on jo ihan hyvä kisapäivä. Halli oli pullollaan tuttuja ja tutuntuttuja, koulutettavia ja kouluttajia, tuomarituttuja ja uusia tuttavuuksia. Koiraharrastaminen on tällaiselle sosiaaliselle hullulle parasta maailmassa. Tutustuin varmasti taas kymmenkuntaan uuteen ihmiseen ja juttelin äänen käheäksi muiden innokkaiden rallyisti ja tokoistien kanssa. Te kuulkaa teette mun kisapäivistä ihan parhautta - kiitos!

Eniten koko kokeessa jännitti Leevi. Entä jos se jähmettyy, entä jos se menee ihan kipsiin, entä jos se ei kykene seuraamaan, entä jos... Kaikki kauhuskenaariot oli käyty läpi. Otin tyypin halliin jo 8.30 ja käytiin hillumassa ja moikkailemassa tuttuja ihmisiä. Taukoilemaan minimies pääsi metallihäkkiinsä klo 8.45, rataantutustuminen meillä alkoi klo 9. Ratiksen ajan pikkumies oli hipi hiljaa häkissään ja minä suhteellisen rentona tutustumassa rataan. Vaikutti oikein kivalta! Ei kartiotehtäviä, paitsi houkutus. Ei mitään mitä Leevi ei osaisi ja käytösruutukin reilussa paikassa. Ratis päättyi 9.15, ja Leevi oli vuorossa jo kolmantena. Heti ratiksen jälkeen siis koiralta takki pois ja muutama temppu nakkipalkalla.

Meitä edeltävä koirakko oli valmis ja siirtyi käytösruutuun odottelemaan. Ennen kehään menoa jännitti niin perkeleesti, ettei tosikaan. Kehänauhojen ulkopuolella kysyin Leeviltä kuiskaten, että ''lähteekö se hommiin?'' ja sain vastauksesi uskomattoman voimakasta haukkua ja loikintaa. ''No hyvä, sit mennään'' ja kehänauhasta yli.



Ohjaaja rentoutui täysin, kun koira lähti lähdöstä täydellä temmolla seuraamaan! Muistan oikeasti hengittäneeni ulos ja hymyilleeni, miten hieno pieni koira. Koko rata meni tosi hyvillä fiiliksillä, ainoat hämmennyspaikat olivat kylteillä 4, 12 ja maali. Joissa huomasi, että koira kuuli jotain mutta jätti reagoimatta katseella - vaikka olisi halunnut. Olen vaan niin tyytyväinen koiraan, ettei tosikaan! Houkutus meni loistavasti, hypylle irtosi todella helposti, käytösruudussa makasi koko ajan. Niinno, kyynärpää oli irronnut 2cm maasta, mutta tämä ei mua just nyt harmita yhtään. Omaa mieltä lämmittää eniten uusimiset, mikä asenne. Koiraa ei jännitä virheet, ei ota itseensä uusimesta, vaan hihkuu onnesta kun saa vielä tehdä uudestaankin! Tätä ollaan haettu, mikä asenne puuhka ja häntä tötterö, maailman paras nokkelo.

Onnen kyynelien ja tuulettelun jälkeen piti aika sutjakkaasti vaihtaa koira ja rientää mestariluokan ratikseen klo 10. Rataprofiili oli todella erilainen kuin yleensä, kivaa vaihtelua. Kuitenkin tutustuessani jo mietiskelin, miten meidän ylivireongelma pääsisi oikein valloilleen tällaisella poukkoilu radalla. Tustustumisen jälkeen siis autolle hakemaan koira, joka olikin ihan sekopää tuulella. Kitisi ja vikisi ja heitteli volttia. Voi Ruu. Oltiin vuorossa jo neljänsinä, joten suhteellisen tiukkaa treeniä ennen rataa.

Lämpässä koira oli aika järkevä, palkkailin hiljaisesta tekemisestä ja rauhoittelin reippaasti. Koira alkoi jähmeytyä meidän lähestyessä kehää. Niimpä temputtelin vielä ja palkkailin lähtöluvista liikkeelle lähtöjä. ''Valmis'', naksu ja maksu. Sitten vaan kehään mars. Ennen lähtökylttiä vielä koiran hiljentäminen pyörähdyksillä ja sitten lähtökuoppiin.

Koko radan ajan mietin, että mikähän koiraa vaivaa. Virheitä joita ei ole ikinä koko tottisuransa aikana tehnyt. Todella hämmentävät seuruupaikasta poikkeamiset ja sen ohittamiset - vielä KOLME kertaa? Sarjahyppyjen jälkeen, pujottelun jälkeen ja liikkeestä kutsumisen jälkeen. Tämän lisäksi kummallisuuksia kuten kyltin yli hyppäminen, istumisen vaikeus uusittaessa ja kävi sillä nenäkin maassa (?!) sarja hypyillä. Koiralle vaikeat asiat sujuivat kyllä ihan näppärästi, mutta sitä oikeaa Ruudolfia nähtiin ainoastaan spiraalin jälkeen yhden käännöksen ja maalin verran. Vaikka löydän radasta paljon virheitä ja huonoa tekemistä, niin opin päivästä kuitenkin jotain.




Esimerkillisen hieno oli Ruffen merkille lähetys, ensimmäisellä virittelykäskyllä katsoi merkkiä ja löysi itsensä merkille. Toinen iso plussa on hiljaisuus! Yksi haukku, joka loppui kesken heti tiukalla NYT käskyllä. Käytösruudussakin täysi hiljaisuus ja hieno paikalla makuu. Ainoa mikä oikeasti jäi kaihertamaan oli nuo ohjaajan ympärillä hyrräämiset? No tähän varmaankin siis treeniä, vaikka voi hyvin olla että tämä koiratanssitemppu oli nyt vain kivempi tarjottava kuin seuraaminen. Hohhoijakkaa. Onneksi siis koiralla oli hilpasen hauskaa ja mullakin sitten spiraalin jälkeen! Mä en vaan osaa ottaa tätä niin tosissaan, kehän jälkeen koiralle nakkia naamaan ja kehut ''Ootko ihan kaheli, ootko ihan kamalan surkea karvasukka'' joihin Ruu vastasi tietysti hurjalla hännän vispaamisella ja volttien heittelyllä. Vitsillä naurettiin tätä mun ''SM-tason koiraa''. Onneksi koirat on vaan koiria ja aina riittää treenattavaa.

Seuraava koitos onkin meillä tämän viikon lauantaina TuuKKissa. Otin paikan vain Ruulle, kun Leevin kanssa edetään rauhassa. Saapi nähdä osattaisiinko me jo jotain, josko ehtisin vielä viikolla naksuttelemaan jotain muuta, kuin ohjaajan ympärikiertoa. Pitäkäähän Ruulle peukkuja!

Kaivataanko kisapostauksia, saako näistä mitään irti / mitä toivoisit lisää? 

Pelkkää avoa

Oli Leevin tunninaihe tiistaiaamun ohjatuissa. Aloiteltiin tekemällä yksittäisi kylttejä parin kanssa, ensimmäisenä hypyt. Yksi agihyppy ja yksin eeeerittäin vanhanaikainen lankkutokohärpäke. Molemmat sujui mukavasti ja tuo tyyppi on oikeasti tajunnut että hyppy on hyppy eikä merkki, ja koko estettä ei olekaan tarkoitus takaakiertää. Otettiin vielä istu-maahan-istu kylttiä, jossa ei mitään ongelmaa. Jos johonkin haluaa puuttua, niin herkästi ennakoi ylösnousemisen. Tämän jälkeen vielä tankattiin kolmen istumisen eteentulo kyltit, no problem. Treenailin aina näin itsekseni sekä vasemmalla että oikella, ja ilokseni oiken puolen seuruussa on nyt mahdollista pysyä ilman imutuksia. Hieno Lee!

Ensimmäinen pätkä näytti tältä. Hyppynä käytettiin edellämainittua tokolankkuhärpäkettä. Eteentulot on nyt tosi hyvällä mallilla, tulee suoraan ja halukkaasti. Sivulle palaaminen jäi välillä vajaaksi (?), joten ehkä näitä voisi vähän tankkailla, ihan vaan sivulle tuloja edestä. Hyppy oli niin hieno! taitava pieni, ja nyt ei ainakaan kisoissa hypyt ohjaajaa jännitä. Seisomaan nouseminen menee vaihtelevasti pienemmälläkin eleellä. Satavarmast nousee, jos ohjaa ''käsitargetilla'', mutta nyt teki ensimmäisiä kertoja ihan ajatuksella nousemista. Kyllä se vielä sieltä käskyllä nousee. Äärettömän hyvin pysyy kierrossa aloillaan.

Paikallakäännöksissä  ei mitään ihmeellistä, nämä se oikeasti osaa silmät kiinni. Koska koko viime kesä tankattiin vatitreeniä, niin on aika hyvinkin selkeää, missä pitäisi olla.  Houkutuksessa kierrettiin ensin oikean puoleinen (ratapiirrustuksen oikea) kartio, ja sittemmin vasen josta hyvä suora linja kolmannelle kyltille. Houkutuksessa oli pehmoleluja ja ruokaa. Nämä ei kiinnostaneet. Vaihdettiin vähän houkutuksia ja ainoa mikä sai aikaan reaktion oli rantapallo. Ei käynyt katsomassa ja selkeästi jätätti seuruussa. Mielummin siis väistää ''houkutuksia''. Sai sitten luvan kera käydä tsiigaamassa jännittävää palloa, joka ei sitten ollutkaan lähietäisyydeltä ihan karsea.

Kolmas pätkä piti sisällään seuraavat kyltit. Sivuaskeleet on kyllä hakusessa. Luulee selkeästi istuneensa perusasentoon huonosti kun lähden siitä poispäin hokien sivua. Treenaillaan ihan vaan sivuaskelia seuruussa (ilman istumisia) hetkinen, josko idea tällä selkeytyisi. Paikallaan tehtävä oikea täyskäännös on ollut välillä hankala, kun ohjaaja ei tätä ikinä treenaa ja koiralla kamala kiire. Loppuun vielä hyvänmielen hyrräilyjä. Pyörähdys toimii, ja hyvin toimiikin, kunhan koira on hereillä. Kisoissa tuijottelu on tätä verottanut, nyt kuitenkin lisätty selkeämpi sanallinen vihje. Jottei jää pelkän käsivihjeen varaan koko kyltin suoritus.

Koko treeni oli suhteellisen rankka, eipä myö juuri taukoja koko tuntina pidettykään. Mutta Leevi oli ihan älyttömän hieno! Teki kokoajan parastaan, keskittyi ja teki ehdottomasti parasta häiriöseuruuta mitä on tehnyt. Pienessä hallissa oli kuitenkin 6 koiraa treenaamassa ja muutama odottelemassakin, ja tyyppi teki duunia vapaana kertaakaan aiheesta eksymättä. Jotain toivoa siis keskittymisestä on! Superhieno pentu. Ai hups. Eihän se kohta enää olekaan virallisesti pentu, kun täyttää alle kuukauden päästä 2v!

Luottohurtta

Ruu nimittäin. Vaikka tiedän sen olevan varma oikeastaan kaikessa tekemisessään, arvostan ja yllätyn siitä päivittäin. Tultiinkin tänään vähän myöhässä lumien takia treeneihin ja ajattelin että on varmaan ihan kamala höttöpöö-vire päällä. Niinhän se olikin. Ehkä ensimmäiset viisi sekunttia. Tyyppi rauhoittui hirveän kivasti vihjeestä ja alkoi tehdä hommia häntä huiskuten. 

Tehtiin treeneissän kolme suunnilleen 7 kyltin rataa. Ensimmäisellä piti itse syynätä että mikä meni vikaan ja kouluttaja etsi positiiviset. Tokalla kierroksella toisinpäin ja kolmannella arvosteltiin lähinnä oikeaa puolta. psssst. Ratapohjat saa suuremmaksi klikkaamalla niitä!

                          1                                                            2                                                             3
Ensimmäinen pätkä oli pelkkiä alokasluokan kylttejä. Tehtiin pätkät aina kerran läpi ja koitin käyttäytyä mahdollisimman koemaisesti. Uusittiin heti ensimmäinen kyltti, kun maahanmeno meni vinoon. Tämä häiritsi selvästi vain minua ja sääntöjä syynätessä ei siitä varmaan olisi sanomista tullut - mutt perfektionismi aina näissä iskee. Askeleet taaksepäin meni vallanmainiosti, tiivis ja valpas eteentulo. Loppu rata mallikkaasti, mutta yksi huomio tehtiin. Ruffe tekee ulkokaarteissa herkästi todella laajan kaarroksen (paimenkaari) irroten seuruusta. Näitä voisi siis palkata ja suunnankin nimetä. 

Toinen pätkä olikin avoimenluokan tyyppinen. Pyörähdys oli ihanan hillitty, ilman haukahduksiakin. Istu, seiso > kierrä koira oli ihan älyttömän pätevä. Ei ole varmaan ikuna tehnyt niin hienosti! Nousi pienillä avuilla seisomaan, liikuttamatta raajojaan paikoiltaan ja tapitti hienosti paikoillaan. Loppu ratakin äärettömän mallikkaasti, joskin pieni varastaminen kahden nuolen viimeisissä istumisessa. Ihana flow-fiilis!

Kolmas pätkä olikin voittajaluokan juttuja. Jalanali puolenvaihto oli jostain syystä hidas (?), mutta koko loppu rata niin tuhottoman hienosti. Molemmat vasenpaan JJ-käännösessa erikoispisteitä kyllä koiralle! Teki älytiukasti, vaikka ollaan noita aika vähän treenattu. Vaikea koiralle hahmottaa, kun täytyy kääntyä ohjaajan seläntakana ja vaihtaa vielä puoltakin. 

Ryhmässä meitä tänään oli kuusi, joten ''tauoilla'' jäikin aikaa tehdä vaikka ja mitä. Itsekseen siis treenailtiin sivulla peruutuksia ja mitä! Sehän teki 8 askelta ihan suoraan. Sellainen huomautus kuitenkin itselle, että mitä enemmän tekee sitä huonommaksi menee. Helposti nousee kierrokset ja jokaisella toistolla vauhti/piippaus/pörinä lisääntyy. Malttia siis vaan näihin. Erityisen yllättynyt olin siitä, että nämä toimi oikeallakin puolella (?), ei olla valehtelematta kertaakaan treenattu Ruun kanssa näinpäin.

Sika hieno pieni siis! Ruffelle ja mulle onkin varattu kokonainen rally-tokoleiri Tampereelle tulevalle viikonlopulle. Siellä luvassa huippukouluttajia sekä luennoitsijoita, reissufiilistä ja ihanan ihanaa maailman parasta rallyttelyä. Tää laji vaan aina saa hyvälle tuulelle, eikä tiistai voisi lähteä tän paremmin käyntiin!

Kysynkin siis vielä teiltä lukijoilta, että millaisia treenipostauksia tykkäätte lukea vai luetteko ollenkaan? Videointi onnistuu aina omatoimitreeneissä ja mutta mites videoiden puuttuessa. Pakertelin ensimmäistä kertaa ikinä koneella ratapohjia. Auttaako nämä hahmottamaan asiaa vai meneekö enemmän vielä sekaisin? Kertokaahan mielipiteitä, niin tiedän tehdä sellaisia postauksia, mistä on muillekin iloa!

Kauden viimeiset koetukset

Yrittäjyyshenkisyys vihdoinkin lannistui, kun jouduin ensimmäistä kertaa ikinä oikeasti lähtemään töistä kotiin. En ihan hevillä luovuta, joten olo olikin sen mukainen perjantai-iltana. Lauantaina olo vähän parempi, mutta tietysti kisa-aamuna sunnuntaina olo oli järkyttävä. Asetin tavoitteeksi kevyesti sen, etten oksentaisi radalle. Jännitin ihan hulluna kaverin kisojen puolesta, Onnea teille kaikille hienoista tuloksista muuten! 

Olin hallilla siis jo klo 8 kannustamassa alokasystäviä, (joista kaikille tulokset ♥ ). Meidän luokkamme alkoi vasta 12.20 voittaja vuorossa, joten Ruffe pääsi ensimmäisenä kehään. Miten voikaan olla pienellä pippurisella miehellä virtaa for gods sakes! Todella hyvin pysyi kuitenkin mopo hallinnassa, vaikka puolenvaihdoissa pääsikin pari hauhauta. Virheitä tuli hypyn jälkeiseltä kyltiltä, puolenvaihto jalan ali, kumarsin ja ohjasin, joten sieltä  -1tvä. Seuraava erhe tuli liikkeestä seiso kierrä koirassa, jossa lopussa tökkäsin jalat yhteen eli pysähdyin. Sieltä mukavat -10tvä ja kaverien naurut maalissa. Ja vielä -3ov koiraeteen kyltillä. Liian isot ohjaukset, vissiin varman päälle vetelin.

Käytösruutu oli edessä maaten 2 minuuttia, koiran selkä radalle päin ja radalla ihanaakin ihanampi Oma-sheltti. Hienosti miehellä pysyi pakka kasassa ja nassu kiinni. Radan jälkeen oli ihan huippu fiilis ja kiire Avon rataantutustumiseen Leeviä varten. Huono-olo onneksi katosi voittajan aikoihin, joten avoon ei tarvinnut mennä yökkimään - anteeksi mielikuva.

Leeviltä jäi taas halliin tutustuminen tekemättä, ohjaaja oppisit jo. Leevi tarvitsee ainakin 10-15 min aikaa oleskeluun ennen rataansa. 2 minuuttia oli aikaa, koska oltiin ensimmäisinä vuorossa. Leevi oli jo lähdössä ihan menossa muille maille, mutta petrasi kyllä loppua kohden. Ainoa treenitasoinen hetki oli saksalaisen ja istu - kierräkoiran välissä. Viidenkymmenen prosentin teholla meni myös spiraali oikealle lopussa. Muutoin niin epäleevimäistä, kun työmode ei vielä ole kisoissa näkynyt. Tästä saa varmasti syyttää ohjaajaa. Pisteitä olisi silti kertynyt 89/100, mutta! Hupsista, jätin kyltti numero yhdeksän välistä, nimittäin pujottelun jälkeisen täyskäännöksen. Ja niinpä meille ihka ensimmäinen AVOHYL TVÄ.

Radan jälkeen tultiin kehumaan, että pysyi koira mukana. Pyhpah, aikalaista houkuttelua oli ja kerroin vielä hyllyttäneenikin. Muita harmitti selvästi enemmän kuin minua, onko musta tulossa hyväkin kisaaja vielä joskus? Eipä tarvitse mennä kisatauton jälkeen voittajaa, vaan pääsee vielä avoimeen rallattelemaan. Josko tehtäisiin viimeinen avorata yhdessä, eikä pelkästään teknisesti oikein. Tuomarin kommentti oliki lapussa ''Taitavaa tekemistä'', ja jutteli vielä myöhemmin, että tällä osaamisella saisi helposti satasia, jos nuorukainen olisi enemmän mukana. I agree, viretreeniä siis luvassa.

Leevi pääsi radan jälkeen pussailemaan tuttuja ja tuntemattomia, ja epävarmasta pöhisijästä on tuskin tietoakaan. Kaikki ihmiset kelpasi heti, koirat ei niinkään - paitsi pari mojovaa tyttöä. Koirat takaisin autoon koisimaan ja muiden suorituksia ihastelemaan! Istuinkin keskellä nurmimattoa, kun kisakannustimet juoksi tulospalvelusta liki syliin huutamaan, että oltiin Ruffen kanssa saatu VOIHYV 86/100 ja vietiin sillä vielä luokkavoittokin! Huhhuh. Kertakaikkisen mukava kisapäivä, ja ohjaajalla vihdoin hyvä olo. Kyllä tämä rallytoko vaan niin vie mukanaan. Huikean huikea  lopetus tämän vuoden kisakaudelle. Ensi kauteen jää siis molemmilta puuttumaan yksi tulos omasta luokastaan. Apua. Leevi pian voittajassa, ja Ruffe mestarissa? Täytyneepi treenailla muutama asia kuntoon ennen kisoihin ilmoamista.

Pidemmittä puheitta, kiitos kaikille treenikamuille, koutseille, omatoimitreeniläisille, tuukkilaisille, hskhlaisille, sporttihurttalaisille ja miljoonalle muulla siitä, että olette olleet osana meidän harrastusta tänäkin vuonna. 2016 uusine haasteineen ja mahdollisuuksineen, HERE WE COME.

HSKH Seuramestaruudet Videollakin!

Ensimmäiset rally-toko kokeet sitten Inkoon kesäkuiset skabailut, jossa Leevi sai koulutustunnuksensa RTK1 ja Ruffe voittajasta silloin 64/100, ohjaajan virheistä johtuen tietenkin. Heinäkuu meni ulkoillessa ja riekkuessa, elokuussa sitten ihan treenailtiinkin - vaikka ei selvästi kaikkia oikeita asioita.  

Leevin luokka rataantutustui klo 10. Rata maistui heti mulle mainiosti, oikeen kivan oloinen ja sää olosuhteet huomioiva. Tarpeeksi haastetta ja sopivan mittainen, aika samanlaisia rataprofiileja yleensä itse väsäilen, paitsi että hyppyä ja houkutusta ollaan treenattu kerran kesäkuussa. Leevi oli neljäntenä vuorossa, joten kävin sen melkein heti nappaamaan mukaan - onneksi ajoissa tällä kertaa. Tyyppi oli ihan uninen ja poissaoleva, sain sen kuitenkin hereille kartio kierroilla ja lelupalkalla. Vähän oli nuuskimista ilmassa, mutta ihan hyvillä fiiliksillä lähdettiin radalle.

Virheisiin ei tullut yhtään miinus kymppiä (aploodit ohjaajalle)! Mutta sen sijaan otin ohjaaja virheitä kumartelusta kylteiltä, 5 pyörähdys , 6 270 oik., 8 270 vas., 12 istu, koira eteen, vasemmalta sivulle istu. Lisäksi uusittiin hyppy, kun Leevi porhalsi ohi - tätä on nyt alkanut tekemään, jos vaikka ihan opettaisi tuon hypynkin. Ja sitten vielä kontrollista kyltiltä 14 houkutus. Leevi kävi nuuhkimassa oivoi niin ihanaa lelua! 

Erittäin tyytyväinen olen siihen, että tyyppi ei jäätynyt tuijottamaan mitään, vaikka kontakti puuttuikin melkein totaalisesti. Asento pysyi, ja muutamia metrejä tyyppi oli ihan messissäkin - vaikka meno ei treenien tasolle yllä. Suoritti kaiken minkä pyysin, ei sata lasissa niinkuin toki toivoisin, mutta parhaansa mukaan. Pientä miestä vielä kovin jännättää kisat, mutta nyt on ohjaajalla luotto koiraan, sehän muuten osaa! Tällä siis 89/100 AVOHYV! Ei sijoituksia näillä pisteillä, mutta ohjaajalle silti niin hyvä mieli!

VIDEO RADASTA!

Tässä välissä käytiin kotosalla ruokailemassa ja vaihdettiin koiraa. Onni on oman seuran läheisyys. Ruffen kanssa tavoitteena oli tietenkin takaraivossa se tulos, mutta lähinnä tultiin kokeilemaan, että onko ohjaaja päässyt omista virheistään eroon. Radalle lähtiessä huippu fiilis, olin jo niin onnellinen Leevin menestyksestä, että mikään ei voisi pilata fiilistä. Luottokoira Ruffe vetikin homman loistavalla fiiliksellä!

Kaksi uusimista tuli otettua, ensimmäinen jo heti kyltti numero 4 istu, käännös oikeaan/askel istu. En kestä tuota tyyppiä, päätäväisesti luuli tekevänsä ihan oikein, ihan oma liike ja silleen. Toinen uusiminen tuli kyltiltä nro 12, kun koira teki istu, seiso, istumisen sijaan maahan menon loppuun. Näin olin ajatellutkin käyvän, tätä ollaan enemmän treenattu. Peruuttaminen sivulla hajosi käytöksenä kokonaan viime viikolla, ja meno on sen näköistä otin tietoisesti -10, en kiusannut koiraa, kun tiedän ettei tämä homma luonnistu. Ja loput virheet olikin sitten miinus yhden tai kolmen ohjaaja virheitä. Koira näytti jokseenkin hämmentyneeltä, kun radan jälkeen ei saanutkaan palkkaa, vaan mentiin käytösruutuun istuskelemaan. Istuttiin tarvittavan kahden minuutin sijaan kolme ja puoli, kun ajanottotäti ei sanonut ''aika''. Eipä haittaa, mestarin aika siis menee jo myös!

Kovin onnellinen olin Ruffen suorituksen aikana katkeamattomasta kontaktista, ja siitä heiluvasta hännästä! Tuon kanssa on niin ilo tehdä. Näillä virheillä ja ilolla saatiin tulos 79/100 VOIHYV! Näillä pisteillä toinen sija ja seuramestaruus! On se vaan hieno. Jos ohjaaja opettaisi koiransa peruuttamaan, niin olisi pisteet olleet 89/100, ei tässä siis jossitella vaan potkitaan ohjaaja persuksille. Nih.

VIDEO RADASTA!

Onni on oma Orenius

Tänä vuonna ollaan ääääärettömän vähän käyty 'ulkopuolisissa' koulutuksissa. Meitä on kouluttanut tammikuusta toukokuuhun, Isabella omassa seurassa. Tästä ryhmästä siirryttiin kuitenkin seuraavaan, selvästi motivaatiota meillä enemmän ja kehityttiin nopeasti, kun oli omatoimivuoroja ym. Samaan aikaan kävin myös H&H'n agikurssilla koivukylässä, 10 kerran kurssi, jota vetä Miira Rauhamäki. Todella opettavainen, opin olemaan hiljaa ja käskyttämään. Toukokuusta tähän päivään meitä on kouluttanut Juuso Aho, meidän seuran yksi parhaimmista kouluttajista. Olen oppinut liikkumaan ja lukemaan koiraa huomattavasti paremmin. Lokakuussa mukaan tuli Pilvi Inkinen, joka kouluttaa meitä joka toinen viikko. Ryhmä on hajanaisesti sekoitus mölleistä kolmosiin, mutta aina löytyy jokaiselle sopiva treeni. Mielenkiintoisia pohjia joka kerta, kiitos siitä! 

Vuoden viimeisen treenin ajattelin kuitenkin kruunata Agility Akatemiassa. Viikkojen kyttäys peruutuspaikoista tuotti tulosta, kun vihdoin sain paikan 30.12! Treenipohjan saa aina etukäteen, mitä arvostan suuresti. Rataan tutustumiseen meni todella vähän aikaa, kun oli jo miettinyt autossa mitä tekee. Haastetta radasta ei puuttunut, mutta meillä ne vähän jopa yllätti. 1-6 oli ongelma vapaa, vaikka tietenkin päällejuoksuni 2-3 oli surkea (kuten aina). Suoran putken jälkeinen pika valssi vaati hiomista, sillä en edes muista, millon ollaan viimeksi treenattu putkijarrua! Oijoi, epätoivossa kaaduin polvillenikin ja naurettiin Juhan kanssa laittoman paljon mun aivokatkoksille. 

12-17 näyttää karsealta, mutta tehtiin se joka kerta nollana läpi - ja aina vain paremmalla ajalla. Olin vähän hämmentynyt, miten nopeasti hoksasin vaihtaa omaa asentoa päällejuoksuissa ja hypylle 14 tehty poispäinkäännös oli mielettömän hieno. Kehuja saatiin kontakteista, jotka on nyt liki täydelliset. Kaikilla kerroilla jäi upeasti odottamaan lupaa, ja yhden kävin erikseen tästä syystä palkkaamassa. Mielettömän hieno tirriäinen minulla! Mainittakoon vielä, että kaikki rimat olivat 40-45cm, eikä yhtäkään tullut alas, lihasjumien takia siis tiputellut joskus korkeita rimoja, ja näin onkin aina viimeistään huomannut, että on aika osteopaatille varattava. Hienosti siis toimi kroppansa kanssa, ja piti vaikeatkin rimat ylhäällä.

Tähän on enemmän kuin hyvä lopettaa agilityvuosi 2013, ja jatkaa vuotta 2014 heti 1.1, Juuson treeneissä. Olen vain niiiiiiiiiiin onnellinen, että saan harrastaa näin hyvässä seurassa, ja näin ihanien kouluttajien kanssa. Varmasti käydään Juhalla ensi vuodesta enemmänkin, ja jatketaan omassa seurassa näiden kouluttajien parissa, sekä etsitään uusia ihmisiä uusine tietoineen. Vuoden 2014 pyrkimyksiä ja tavoitteita listailen lisää myöhemmin, sillä nyt kutsuu aamulenkki. Pitää vielä ruksata omaan treenilistaan, että päällejuoksuihin vauhtia, vetoa ja uskallusta. Varovainen ohjaaja ei osaa ohjata, rämäpää meiningillä siis ensi treeneihin!

Muistattehan äänestä meitä näin viimeisinä tunteina! Johtosija vielä hallussa: tykkää meistä täällä: http://www.mushbarf.com/fi/barffaus-kokemukset/shetlanninlammaskoira-koira/shetlanninlammaskoira/kaikki-kaikessa ! Voidaan voittaa 100 € vaisto-pullia.

12 metriä iloa

Aatonaaton agilityt oli jälleen tarkkaan mietitty. Treenikaverilta tuli pyyntönä kontaktien sisällyttäminen rataan, joten puomi ja keinu sinne päätyivät - kun viimeksi aata otettiin reilussa määrin. Kepit löytyy liki joka treeneistä, että niihin vain saisi lisää varmuutta, ja olen tullut siihen tulokseen, ettei tämä este tule koskaan olemaan valmis. Ei minulla, ei kellään. En ole mielestäni koskaan nähnyt keppejä, jolle ei vielä voisi tehdä jotain. Olen nähnyt äärettömän hienoja keppejä, mutta. Ainahan voi parantaa? Tämä syvällisempiä miettimättä pääsi treeniin mukaan vähälle jätetyt putki/puomi erottelut ja tiukat käännökset. Tässä välissä muistutan teitä vielä meidän jouluarvonnastamme, johon voi osallistua täällä !

Treeni oli erittäin mukava, ja juuuuuuuri ja juuri ojangon halliin mahtuva.  Saatiin erittäin hienoja puomisuorituksia, ihan äärettömän päteviä. Kontaktit on jälleen hyvällä mallilla, ja vain yksi stiblu tuli. Juoksin puomin ohi ja valssasin sen jälkeen, ja koira juoksi muutaman askeleen liian pitkälle ja pysähtyi - kunnes peruutti takaisin kontaktille. Tätä hiottiin ja saatiin koira sietämään mun heilumisia.

Keinun kanssa on hämmennyksen aikakausi ohi. Koira on itse päättänyt, että siinä on tehtävä 2on2off, ja se siihen selvästi sopii. Koira on onneksi 10 kiloinen, joten keinu ei lähde nousemaan alta. Hienoja toistoja tuli, enkä rupea siltä 2on2offia vaatimaan, kun sitä ei niin ole alunperin opetettu. Keinulla siis kaikki hyvin, muutama erittäin nopea keinusuoritus saatiin aikaan, ja tavoitteeseen päästy. Nopeampi keinu joulukuussa 2013, check!

Treenin vaikein ja palkitsevin osuus oli leijeröinti ja älytön sellainen. 12 metriä välimatkaa, puomi ja putki välissä. Koira oli mieletön, vaikka epäilikin omaa pätevyyttään ensimmäisillä kerroilla. Kyllä jaksaa ihmetyttää, miten pätevä tuo on. Huomaa niiiiiiiiiiiiin ison eron nyt, kun koira on saatu sisäelimiä myöten auki. Vetreä ja hiljainen ystävä kentällä, aijai. Jälleen siis mykistävät treenit, myös treenikaverilta, jonka belgieläin teki ensimmäistä kertaa 12 keppiä suorana. Ehkä nämä on näitä joulunihmeitä!

Mikä on teidän kunnianhimoisin agiprojektinne?

omatoimiset kepit, haastava aikataulu tehtävään nähden, täydellinen keinu, 24 keppiä ym.

Maailman paras

On tietenkin aina oma harrastuskaveri. Täytyy myöntää, etten ole käynyt vapaatreenaamassa kertaakaan ennen edellistä viikonloppua, vaikka olenkin vaparikortista rahaa pulittanut. Viikonloput ovat olleet muuta täynnä, ja kyytien saaminen on aina vähän haastavaa. Nyt kuitenkin sain soitettua Roosalle & Bealle, että lähdetään reenimään. Innokkaina harrastajina heille sopii aina, ja tuntia myöhemmin tönötettiinkin hallin pihalla. 

Treeni oli kovin tekniikka painoitteinen, niinkuin olin ajatellutkin. Ohjaukset onnistuivat 100% varmuudella, eikä yhtään kieltoa saatu aikaiseksi, vaikka kuinka heiluin ja irtosin. A'alla pitää olla vähän huumoria mukana. Kovassa vauhdissa tuppaa herralla unohtumaan mihin pitikään jäädä. Tämä on taas näitä viikko kohtaisi ongelmia, ensi kerralla varmasti taas muistuu. Aina ei ehdi, kun on niin kivaa! Erityisen tyytyväinen olen meidän rytmitykseemme (paitsi este 6, kun varmistelen aalla). Jotain kummia liukasteluja tuli putkissa useampaan otteeseen, joten voin vain olettaa, että koira on nyt jumissa. Putkiin tosiaan upposi kamala määrä aikaa, ja jouduin kertaalleen ihan odottelemaan sutivaa shetlantilaista. Muutoin oli ehkä mainion vapaatreeni ikinä, hienoine keppisuorituksineen (ensimmäisiä leijeröintejä kepeille tehty, check).

Roosan ja Bean lisäksi halliin pääsi mukaan viikonlopun hoitovauvva Tico. Tico kävi kesällä pentujen alkeisagissa, ja kurssilla tuli selväksi, että putket on ihan tosi pelottavia. Siitä pelosta kuitenkin päästiin jo silloin, ja viimeisillä kerroilla putket oli ihan ylitsevuotavan kivoja. Suurempia ratapätkiä tai lähetyksiä ei olla koskaan tehty, eikä putki käskyä ole vielä yhdistetty. Lähdettiin siis vain vähän kokeilemaan mitä käytöstä kaveri tarjoaa, jonka jälkeen tehtiin mutkaputkea ja kahta hyppyä onnistuneesti. Olisi hauska jatkaa kaverin kanssa reenimistä, on aika potenttiaalinen taistelutahtoineen!

Kirsikkana kakun päällä oli häkissä oleva melkein hiljainen shetlantilaispoppoo. Kun Bea oli radalla, piti molempien älistä putkien kohdilla. Muutoin oli rauhallista, ja Tico osasi olla täysin uudessa häkissä todella hienosti - niin autossa kuin kentälläkin. Tietenkin häkissä oli oma peitto, ja ihana pehmolelu, ja niillä leikkiessä ei tainnut tylsää hetkeä tulla.

Näin vain loppusilaukseksi, on pakko kertoa miten ylpeä olen omasta pojustani. Yhtäkään kuumumis tilannetta ei saatu aikaan koko trenin aikana. Ei napattu hihoista, lahkeista käsistä - vaikka poikkeuksellisesti palkkailin lelullakin. Ruffe palkkaantuisi kovan työn jälkeen hienosti leluilla, mutta. Kesällä totesin sen kuumuttavan tuon yli laitojen. Nyt se kuitenkin toimi, ja kuuteen onnistuneeseen lelupalkkaukseen jätinkin homman - sitten sai sitä kuuluisaa nakkipalkkaa! On se vaan niin muuttunut, tuhannesti kiitos meidän lihastiimillemme, ja erityisesti osteopaatillemme. Me tullaankin jo torstaina uudestaan, toivotaan että on kaikki paikoillaan.

ps. Maailman parhaan Ruffen sivuja on päivitetty, kas näin.

Onnen kyyneleitä

Osteopaatti kerran jälkeen on pidetty vähän taukoa. Viikkohan tuosta kertyä, vaikka vain parin päivän riehumisen hillitsemisestä oli puhe. Otettiin varman päälle viikko ja pari bottipäivää väliin. Reilusti juotavaa after drinkillä varustettuna, sekä lihaksistoa tukevia ruokia. Kyllä, minun täytyy aina panostaa sadalla ja yhdellä prosentilla ja perfektionistina en muuhun enää kykene. Parempi näin varman päälle! Mutta vihdoin eilen vihdoin päästiin ulos kotoa ja tekemään asioita. Töihinkin pienimies pääsi mukaan, ja 20 minuutin ratauinnille. Yllättävän hyvin jaksoi, ja on vihdoin tajunnut homman ytimen. Illalla oli kuitenkin lempipuuhaa luvassa, kun kaarrettiin ojangolle kahdeksan jälkeen. Vieno piipitys kävi autossa, josta häntä huiskuten suunnattiin lämppälenkille. Hallissa sitten häkki seinän vierelle ja koira sisälle, eikä ääntäkään. Ainahan se on nykyään hissuksiin (paitsi kun muut menee putkissa), mutta oli jotenkin äärettömän rauhallinen. 

Punaisena lankana oli täsmävalssit, ihanaa! Ensimmäinen kerta tyssäsi 8-9 hypyillä, kun lopetin ohjaamisen ja aloin kikattelemaan. Koira oli toiminut täydellisesti alkupätkän ja tietenkin palkkansa ansainnut vaikka minä töpeksinkin. Molemmat valkun kanssa kiinnitettiin huomiota siihen, että mun mokatessa ei koira ole pitkään aikaan tullut lahkeeseen, mutta nyt ei edes haukahtanut. Istahti aloilleen ja alkoi tapittamaan - mitä. Otettiin alusta, ja päästiin loppuun asti, vähän pitkällä käännöksillä, mutta ehdin kuitenkin jokaiseen kohtaan. Kolmas kerta oli liki täydellinen, ja ajaltaan paria sekunttia nopeampi. Ettei voitu pistää tuurin piikkiin, otettiin vielä neljäs. ''Oli vielä upeampi, jos mahdollista'', huikkasi Juuso kun heitin Ruffelle ihanaisen Mushipallon tekonurmelle. Hymy oli herkässä ja keuhkot huusi hoosiannaa, mä olen oppinut juoksemaan ja luottamaan.

Tähän väliin pakko mainita, että nämä hallitut pätkät ovat olleet mun ja Ruffen heikkous - aina. Sillä on palanut hermot jokaisessa valssissa, käännöksessä ym. Aina jos olen ollut metriä lähempänä, olen saannut kuulla kunniani väärästä sijouttumisesta, aikoinaan hampainkin. Tästä koirasta ei ole enää tietoakaan, joka ilostuttaa kyynelehtimiseen asti. Kyynelien syy löytyi myös siitä, ettei syytä ole löydetty aijemmin. Kaverilla on ollut vaikka mitä ammattilaisia ympärillään, ja kukaan ei ole löytänyt äksyilynä esiintyvän kivun syytä. Huhhuh. Nyt on kuitenkin kaikki hyvin, ja tsekkaus käynti luvassa. Onneksi mun pieni mies on taas oma itsensä.

Toinen pätkä oli teknisesti helmpompi, mutta rytmisesti haastavampi. Meni läpi nollana joka kerta, ja aina vain aika parani. Ansa putket ei houkuttaneet, kun kerrankin ohjasin huolella. 7-hypyn takaakierrolle sain jättää koiran itsekseen suorittamaan ja kohdakkain oltiinkin vasta 9-hypyllä. Jarrutukset lyheni jokaisella kierroksella ja pimeään putkeen singottiin hyvällä draivilla. Muutama rima tipahti reenin aikana, kun itse vedin liikaa johonkin suuntaan, malttia vielä vähäsen. En ole varmaan koskaan treeneissä hymyillyt yhtä paljon. Koira oli ihan mieletön. Ei yhtäkään väärää estettä, ei kieltoja, ei haukkuja tai lahkeesta nappaamisia, ei urputuksia lähtöasentoon mentäessä, eikä yhtäkään askelta hiippailua lähdössä. Pitää kiittää vielä valmentajaa, joka aina saa muhun iskostettua uutta ja ihmeellistä, sekä motivoi kehittämään itseä aina vain korkeammalle tasolle, jes!

Kuka on teidän koiramaailmanne tärkein ihminen?

Ketä ilman ette pärjäisi/haluaisi pärjätä. Valmentaja, harrastuskaverit, lihashuoltotiimi,kasvattaja. Kenelle olette kiitollisia harrastuksenne parissa ym.

Ihan oikeasti

Me treenataan, ja nyt on todistuaineistoakin. Meillä oli ekat talvikauden treenit Juuson ryhmässä. Aijettä! Koska meidän kuumumisjupakka sai hirveästi huomiota, niin nyt on aika julistaa havainnointia. Toi tooodella kuumuu leluilla, mutta vain välillä.  Tällä kertaa oli mukana lammaspatukka ja meidän uusi salainen ase, josta lisää myöhemmin. Koira pysyi hanskassa, ja hittovie että teki hyvin. Odottelun kanssakin sujui mainiosti, eikä shetlantilainen jupissut häkissä, vaikka muut saikin juosta hänen putkissaa. Mä niin tykkään talvikaudesta, hallissa on hyvä olla.

Treeninalla siis keinua (jes) ja vähän irtoamisia. Otus toimi hienosti, ja meillä oli huisin kivaa. Leijeröinti (tuossa kolmosessa) ei onnistunut, enkä näin olettanutkaan toimivan. Putkelle oli pitkä matka, eikä mun käskytys ollut oikeanlainen. Hälläväliä, toimi hyvin näinkin. Valssit ennen keinua paranemaan päin, ja ton keinuun alan olemaan melko tyytyväinen. Ekat kerrat muisuttelin hidastamisesta, loput kerrat sai tehdä täysillä, ilman hidastus suhinointia. Kyllä me vielä saadaan se keinu nopsemmaksi!

Varmistelua oli vähän liikaa, oishan toi enemmänkin osannut. Ensi kerralla vielä 100% ja lisä 10% tekemisen meininkiä jalkoihin. On mulla taitava hauvva, joka alkaa kasvaa isoksi! Viime hallikautena otti häiriötä kaikesta ja kaikista. Nyt ei tarvinnut huutaa muilla ja koko treeni oli hammasvapaa! Treenihousut ehjänä ja uusi palkkausmenetelmä kehitetty.

Millaiset kriteerit teillä on keinulle?

2on2off, juoksu, pamautusvapautus, vapaa suoritus, miten on toiminut.

Kesäkausi pulkassa !

Eilen oli niin minun ryhmälläni, kuin treeniryhmälläni kesäkauden viimeinen treenikerta. Oli kyllä niin pätevää menoa, ettei samoiksi koirakoiksi enää tunnistaisi. Paljon ovat oppineet ja into on noussut älyttömiin svääreihin. Kirsikka kakun päällä oli kuitenkin se, että ryhmän ujoin kaveri on vihdoin syttynyt lajiin. Ihan mieletön meno. Koko ryhmä oli kovin innoissaan toisen edistyksestä - mulla on ihan parhaat koulutettavat. 

Meidän treeneihin päästyäni, ilmosi Juuso, että meillä on tänään leikkimieliset kisat. Hyvä että oli. Mikä mua vaivaa, luistin kontakteilla ja päästin koiran valumaan vääriin päähin putkia. Voi hölömö. Nämä käytiin kuitenkin korjaamassa, ja omistajalle huomioksi, ettei kestä radalla ihan täyttä juoksua sen puomin kanssa, niin ja, aina ei oo kiire. Muutoin radasta ei muuta kuin hyvää sanottavaa. Ruffe kuunteli älyttömän hyvin. Rengas sujuu niin mutkitta, se on sille ehkä varmin juttu kaikista. Ei koskaan tule välistä. Nytkin jätin kaverin yksinään suorittamaan ja painelin jo kauas keinua kohti valssaillen. Irtosi eilen todella pätevästi ja lammaspatukka oli loistava palkka! 

Valssit saisivat mulla olla selkeämpiä. Valun itse kovasti taaksepäin, joka esimerkiksi hypyltä 5, kutosputkelle aiheutti onkelmaa. Helppokorjaus, ja tokalla oikein. Keinusta plussat, oli todella näpsät suoritukset. Pimeät putkikulmat 100% oikein ja vauhtia riitti. Kepeiltä superplussat siitä, että kaikilla yrittämillä virheettömät ja varmat kepit. Ei kuikuillut mua, vaan pisti menemään. On se niin pätevä.

Olen kamalasti lähiaikoina keskittynyt siihen, että missä mättää. Niin välillä unohtaa, että missä on oikeasti hyvä. Meillä oli tällä kertaa oikeasti kivaa, vaikka räntää tulikin taivaalta. Me tehtiin yhdessä, ja keskittyneesti, ei tarvinnut napsia, eikä mun menettää malttia. Meillä oli kivaa, ja siitä olen iloinen. Olen jotenkin niin tilastoinut noita epäonnistumisia, että ei ihme, jos niitä alkaa kasaantumaan. Näillä fiiliksillä, ja ruotsinmestarienradan suorittaneena, on ihana lähteä sunnuntaina kisaamaan. Me osataan!

Missä te treenaatte talvella?

Onko seurallanne oma halli, käyttekö koirakoulussa ym.