Saimaalla

 Ahhh, ollaan vihdoin kotiuduttu Saimaalta, on se vaan niin ihanaa olla kotona! Viikossa on varmasti ehtinyt tapahtua paljon, ja ehkä liikaakin, mutta nyt kyllä pistän meidän viikon vain pähkinänkuoressa esille. 

Suurimpiin saavutuksiin viikon aikana kuuluu se, että Ruffe oppi uimaan. Siellä se veteli pitkin saimaan rantaa pallon perässä, jo huomattavasti syvemmälle kuin aikaisemmin. Pienessä aallokossakin tuntui uiminen maistuvan. Veden saralla, on tapahtunut muutos myös venekäyttäytymiseen. Enää ei riehuta pitkin paattiia, keikuttaen koko höskää. Vaan istutaan tyytyväisinä nokassa, tai vähemmän tyytyväisinä perämiehenä. Pelastusliivit kuitenkin tuovat varmuutta, niin veneylyyn kuin uintiinkin, joten eivät turhaksi jää vaikka uinti sujuisi jo ilmankin. 

Kaikista suurin saavutus on kuitenkin se, että Ruffe on oppinut kulkemaan autossa. Matkattiin ympäri suomea autolla, yli 1000 kilometriä! Eikä yhtäkään puklua tullut, kuolaakaan ei paljoa näkynyt. Kolme tuntia autossa, yhden pysähdyksen taktiikalla, sopi Ruffelle mainiosti. Siellä se makoili ja vuoroin kurkki maisemia, nukkuikin osan matkasta. Ihana matkustaa, kun ei tartte pelätä pukluja, varsinkaan uusissa autoissa.

Vielä yksi saavutus on tuo vapaana oleminen. Hyvinhän se omalla pihalla pysyy, ja siedettävästi treeneissäkin (ellei jossain ole ihanaa rohisevaa koiraa). Mutta se, että se pysyi täysin uudessa paikassa, hyvin mukana, kertaakaan harhailematta oli iso juttu mulle. Ei se näyttänyt olevan moksiskaan uusista rajoista, vaan kipitteli kuin vanhatekijä uutta pihaa ympäri ämpäri. Ainoa miinus pihalla oli suomainen lampi, jonne tuo epeli tietenkin koitti itteään tyrkätä. Eihän se nyt tajunnut, ettei suohon voi mennä. Noh, tämä opittiin vaikean kautta, kun sain Ruffea kammeta ylös sieltä. Onneksi en vahtimatta sitä koskaan jättänyt. 

Muutoin meidän loma oli aikasamanlaista kuin arkikin. Aamulenkkejä ja iltalenkkejä. Agia ei otettu yhtään, pidettiin siitä vähän vapaata. Käytiin Puumalan torilla monet kerrat syömässä lettuja ja muikkuja, joista Ruffekin sai osansa. Torilla varmaan parasta oli iloinen ja kesäinen tunnelma. Sekä tietenkin muut koiraihmiset, ihaninen hauvoineen. Ruffe pääsikin tutustumaan  muutamaan tiibetinspanieliin ja labbikseen. Taisi siellä bordercolliekin olla, harmiksi Ruffe ei päässyt järkyttävän kokoista rotikkaa haistelemaan, oli niin riehakas tapaus, kun vielä vauvva oli. Ei meillä sen ihmeempiä tapahtunutkaan lomalla, ja seuraava reissu alkaakin jo heti perjantaina, kun suuntaan Viroon moikkaamaan isää. Onneksi Sauli tulee mukaan, niin ei tartte yksin mennä laivalla!

Buonanotte!