4.2.2015

Toipilaspäiväkirja #2

Koipeliini (lue:leevi) kävi eilen (3.2) fyssarilla ensimmäistä kertaa. Odottelu huoneessa oleminen tuotti pienelle miehelle pään vaivaa ja nukkumisen välissä piti huudella vieraisiin pöytiin parit epävarmuus pillahdukset. Tästä huolimatta hyvin suijui eka kerta Viikin yliopistollisella. Hoitotäti oli Leevistä jännittävä, mulle tuttu tyyppi (Kirsti Lind) ja osasikin Leevin voittaa puolelleen nopsasti. Penska antoin hyvin käsitellä itseään, vaikka sainkin ensi kertaa kuulla pienen miehen suuren murinan.

Kummallisesti oireillut takajalka otti heti silmään käsittelyssä. Kirsti koski kintereeseen (akillesjänne) niin alkoi matala murina kuulua. Fiilis jäi joko päälle, ja/tai polvikin on kipeä sillä murina jatkui koko jalan tutkinnan ajan. Toinen takanen ei saanut aikaan reaktiota, niinkuin ei kumpikaan etujalkakaan. Takakoiven venytyksissä Leevi pisti vastaan. Eteenpäin alka venyi ja suoristui, taaksepäin venytys löi heti jalan koukkuun ja sama tilanne kun koukistajaa tehtiin. Joten tästä epäillys lonkkaanRanka ja muu kroppa oli hienosti auki ja käsiteltävissä. Liikkeet näytti hyvältä, ja saatiin hirmusesti kehuja meidän ravista - en vängännyt vastaan, Leevillä on upea ravi. Isoja, pieniä oireita siis ja selkeitä reaktioita kerta toisensa jälkeen. Tämä käynti lähinnä vahvistu mun tunteen siitä että kaikki ei ole kunnossa, ja pisti epätiedon siemenen kytemään oikeen kunnolla.

Kahden viikon päähän varattiin toinen aika Kirstille. Ja tämän jälkeen onkin luvassa luusto kuvat, kun kaverilla ikä riittää. Hohhoijjakkaa. Ei ole elämä koirien kanssa aina helppoa, mutta hitto miten näissä aina tajuaa sen tärkeimmän. Vaikka mun koiria aina muutenkin arvostan ihan omina itseinään, niin näissä aina herää kuinka juuri mulla on ne maailman parhaat koirat - niinkuin varmasti teillä kaikilla lukijoillakin. Muistan tämän taas astetta paremmin, ja levolla lähdetään taas liikkelle. Remmilenkkejä 70% ja 30% vapaana, mielen aktivointia ja uimaton kaksi viikkoa - hormoonihyrrällä saattaa palaa käpy nopsastikin. Tuleepahan reenittyä olemista vaan. 

1 kommentti:

  1. Voi Leeviä! :( Toivottavasti ei olisi mitään vakavaa.

    VastaaPoista

Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)