Heppatytöt

Viikonloppuna Tytti pääsi tallimaisemiin ekaa kertaa minun kanssani. Omistajan huolista huolimatta tyttö pärjäsi mainiosti. Hevosille ei tarvinnut haukkua ja muutkin tallilaiset saivat tehdä työnsä rauhassa.

Olen tyytyväinen ja todella yllättynyt, että ainoat haukahdukset tuli yllättäen kulman takaa tulevalle heppalikalle (jota piti tämän jälkeen pussailla?) ja silloin, kun ilkeä hoitotäti laittoin tytön kiinni tolppaan alle minuutiksi, kun piti auttaa jalustimien kanssa sotkussa ollutta siskosta. Muutoin oltiin hyssytihys. Ja vaikkei Tytti olekkaan haukkujen kuningatar, on sillä sen verran kova ääni, että on aina plussaa jos tyttö osaa olla hiljaa - vaikka vähän stressaisikin. Paljon saikin pusuja ja palkkaa hiljaisuudesta, ja ollaan tervettuleita uudellekin tallireissulle.

Maastoilu sujui mukavasti tällaisen isomman kaverin kanssa. Lenkin pituus taisi jäädä johonkin kolmeen kilometriin, varmasti allekin, mutta aktiviteettiä riitti. Piti kummastella hevosen kavion kopsetta ja väistellä kammottavia saniaisia, jotka olivat varmasti tulleet kaappaamaan meidän pikkutypyn. Kiitettävin arvosanoin selviytyi likka näinkin vauhdikkaasta hevosen perässä juoksentelusta ja odottelusta. Rautaiset hermot kasvattanut Tytti ansaitsee ehdottomasti tallikoira-nimikkeen, sillä tätä likkaa on miellyttävä ottaa mukaan. Kunnioittaa satakiloisia eläimiä kauempaa, ja silti tiedostaa niiden olemassa olon - taitava likka.

Tallin jälkeen eksyi Tytti vielä katsastamaan siskon kisuja, joista toinen tervehtii jo hienosti koiria. Nuorempi pysyttelee mielummin korkeilla tasoilla, kun Nipa-kolli kiehnää vieraissa. Tytti kuitenkin pelkäsi kisujen tuijottelua, ja näinollen pysyi oma aloitteisesti kahden metrin etäisyydellä. Pienempiäkin pitää kunnioittaa, tämän hoksaa isovillis. Taas olen kamalan tyytyväinen ja iloinen meidän yhteisestä illasta, kokemusta rikkaampana vietiin heppatytti kotiin hymyssä suin.

Onko täällä tallikoiria?

vuokraatteko/omistatteko itse polleja.