5.9.2013

Tajuton

Nimittäin Morris! Keskiviikkona pikkuinen pääsi mukaan monenlaiseen menoon, joka jaksoi kummastuttaa, ujostuttaa, ja sitten ihan ilostuttaa. Ilta aloiteltiin sillä, että kaveri pääsi mukaan mun vetämiin aksatreeneihin - kuuntelu oppilaaksi lähinnä. Uusi alue ei pelottanut, natisevat rautaovet ja mun heiluttelemat kevythäkitkin sai olla rauhassa haukunnalta. Hetkeksi istuttiin katselemaan muiden menoa ja kaveri otti vähän kontaktia kanssa ihmisiin. 


Treenien ajan sai olla osan ajasta häkissä, jossa vähän uikutti mutta meni lopulta makuulle.  Tämän tapahduttua pääsi syliin, josta oli hyvä katsella mun pätevien ryhmäläisten toimintaa - haukkumatta. Häntä heilui muiden tehdessä juttuja, joita oli Morriksesta kiva katsella. Loppu treenistä pääsi vielä uuden ihmisen kateltavaksi, jolla arvion sen kiintymistä muhun. Heitti hepulit, ja kaaamalaaa mikä sydäntä riipivä ääni siitä lähteekään. Anne yritti parhaansa, muttei kaveria mikään kiinnostanut. Nopeasti siis kiintyy ja hakee turvaa minusta, koska luottaa mun hoitavan tilanteet kuin tilanteet - ja niinhän se meneekin. 


Tunnin jälkeen hyvästeltiin kanssa olijat, rauhallisin kavereista - kääpiövillis Into pääsi ihan nuuskuttelemaankin. Kovasti tykättiin Morriksesta kentällä, eikä hänelläkään ollut hullumpaa. Kivointa oli ihan uuden asian kokeilu - puomi. Ai että. Eka kerta meni arvaille, ja toinen jo vauhdilla. Kolmas kerta meni juosten ja häntä heiluen, itseluottamuksen  ryöpähdys oli silmän nähtävää, ja mulle tuli niiiiiiiiin hyvä mieli.



Ilta jatkui matkalla Tammistoon, jossa edessä oli uusien kenkien metsästys. Tänne halusin nimenomaisesti Morrilan mukaan. Kohteena siis Retkiaitta, josta uudet haikkarit hakusessa. Kokeilin monet halvat läpi, eikä vaan istunut. Onneksi löytyi tukevat ja hyvät kengät koirailuun alennuksesta, alta kahdeksankympin. Morriksella näytti olevan kaupassa huippuhauskaa! Seurasi tarkasti rasittavasti kirkuvia lapsia, joille ei yllätyksekseni haukkunut kertaakaan. Myyjää olisi mielellään nuuhkinut enemmänkin, ja miesten takkiosasto oli ihan ykkönen. Tästä jatkui matka vielä eläinkauppaan, josta sitten vihdoin kotiin! Aika tyytyväiseltä vaikutti pikkukaveri, niiiiiin pätevä Morris.

6 kommenttia:

  1. Mä en tiiä miks mut oon ihan fanaattinen Morris-fani. :D Se on vaan paras!

    VastaaPoista
  2. Minäkin tulen vihdoin hehkuttamaan! Mun on pitänyt jo aikaisempiin Morris-postauksiin kommentoida, miten älyttömän hellyttävältä toinen voikaan näyttää. Vaikuttaa myös luonteensa puolesta todella symppikseltä. :) Kivaa, että olette löytäneet noin mukavan koirakaverin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoitokoirat on ihan ykkösiä :) Morriksella on omat haasteensa, minkä vuoksi minun hoivaani tiensä löysi. Symppishän se on, vaikka toisen ujopelleilyyn menee varmasti joillan hermot. Itse jaksan ymmärtää toisen käytöstä, ymmärrettäväähän se on :)Pieni morris, iso maailma.

      Poista
  3. Sulla on toivonmukaan lupa julkaista kuvia toisten ihmisten koirista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olen kysynyt kaikkien omistajilta luvat kuvien julkaisemiseen, niin täällä kuin muissa palveluissa - IG, FB. Omistajista on ollut todella mukava nähdä koiriensa touhuja minun kanssani, enkä julkaise luvattomia kuvia. Tekijänoikeuslaki on mulle kovin iso juttu, mikä näkyy myös videoissani, jossa on käytetty vain tekijänoikeuslain mukaista musiikkia :) Kiitos huolenpidosta!

      Poista

Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)