Tällä viikolla sain ilokseni Morriksen mukaan töihin. Hänelle onkin blogin ja töiden puolella kertynyt vankka faniclubi. Syy Morriksen hypettämiseen on varmasti käsittämättömän söpö olemus, ja hänen tavanneet voivat sanoa vain hyvää luonteesta. Töissä Morris ei ollut moksiskaan uusista ihmisistä, eikä rähjäävästä isosta intouimaristakaan. Ei tarvinnut muille haukkua, mutta uikuttaa piti, kun minä lähdin altaalle hetkeksi ilman häntä. Niin voitteko kuvitella, kauheaa. Olin ainakin kahden metrin päässä. Tällä välin Morris löysi tiensä aina kolleegani syliin, jonne halusi päivän aikana usemapaankin otteeseen.
Uiminen itsessään sujui tällä kertaa erittäin mallikkaasti. Liivien kanssa näytti jotenkin tönköltä, niinpä nakkasin liivit auki ja laitoin morriksen uimaan piiiienen matkan ramppia kohti. Tämä sujui paljon paremmin kun odotin, ja Morris oli vapautuneempi ilman liivejä - myös kuvaajamme mielestä. Näinpä otettiin vähän erinlainen lähestymistapa käyttöön. Otin pikkuisen syliin, näytin sille rampin päähän asettamaani namia, innostin kaverin ihan äärimmilleen uusian herkkujen kanssa. Sitten matkattiin yhdessä altaan päätyyn (8metriä) ja saman matkan Morris teki itsenäisesti takaisin ja erittäin innoissaan nappasi naminsa joka kerta. Se, että pieni pystyy syömään ja nauttimaan olostaan, on äärimmäisen tärkeää. Niin minulle, kuin koirallekin.
Uintitunnin puolikkaasta uitiin ehkä 20 minuuttia. Karvan kastuessa koirilta katoaa villojen välissä oleva lämmittävä ilma, joten kylmä tuli nopsasti. Altaan vesihän on 28 asteista, joten veden puolella ei tarvinnut täristä. Kylmän tullen siirryttiin kuitenkin hetimmiten muihin tiloihin, ettei tarvitse yhdistää ikävää kylmää ja nautittavaa vettä toisiinsa. Jos ensi kerralla jo katsottaisiin Morriksen kanssa rampilta itsenäisestä lähtöä? Aika hurja ajatella, että Morriksestakin saisi uimakaverin.
Joka viikko tajuan, kuinka tärkeitä hoitokoirat ovat minulle. Ne ovet parhaita ystäviäni, ja täyttävät koko olemukseni ilolla - joka kerta. Meillä on kaikkien koirien kanssa yhteinen sävel, ja hienoja kokemuksia. Mikä rikkaus onkaan pitää hoitokoiria töissäkin mukana. Olette kaikki ihan parhaita.
Onko Morris sulattanut sinunkin sydämmesi?
Pienellä olemuksellaan, hullunkurisilla kuvilla vai koko olemuksellaan.
Mietittiin kotimatkalla sitä että Morris ei tykkää vaatteistakaan, sadetakki on sen inhokki nro 1. Puettuna se aina kävelee takajalat tönkkönä. Olisko liivien kanssa sama juttu? Voi Morris fanclub <3 :)
VastaaPoistaHyvin luultavasti :) Liivi päällä ei heiluttanut häntää kertaakaan, eikä namitkaan oikein maistunut. Heti kun otti pois niin alkoi iloinen sipsuttelu altaan ympäri. Ensi kerralla siis ilman liivejä. Hassua, että se kuitenkin pitää siitä liilasta kylpytakista!
Poista