17.2.2014

Agilityn kaudet

Viime vuonna tapahtui monenmoista asiaa jotka saivat miettimään agilityä lajina, sen plussia ja miinuksia, fysiikkaa ja psykologiaa. Edellinen vuosi on opettanut paljon, ja tänä vuonna meillä on täysin uusi taktiikka - niin treenaamisten ja kisaamisten, kuin muunkin harrastelun suhteen. Mikä riittää, missä pitää parantaa, mihin voin oikeasti vaikuttaa, mihin en voi vaikuttaa, mitä minä haluan harrastukselta. Jokaisella harrastajalla tulisi olla kolme moodia. Treenikausi, Kisakausi ja lepokausi.


Lepokausi on näistä ehkä harrastajalle se vaikein - varsinkin aloittelijalle, jolla intoa riittäisi oman hallin rakentamiseen. Nämä ovat koirakohtaisi ja ohjaaja kohtaisia asioita, mutta useamman ammattilaisen sanoin, näitä tulisi olla vähintään kaksi vuodessa. Lepokausi ei tarkoita sitä, että koirasta tehdään sohvaperuna. Sen kanssa voi touhuta mitä vain muuta, paitsi agilityä. Lajiharjoittelu on raskasta henkisesti ja fyysisesti. Lepokaudella olisi hyvä tehdä asoita, jotka antavat kropan levätä ja mielen virkistyä. Meidän lepopäiviin kuuluu aivopähkinät (jälki, aktivointilelut, etsintä, uudet temput), ja loppu puolella fyysiset harjoitteet (kehontuntemus, vatitemput ym). Eli meidän lepokausi jakaantuu kahtia. Jokainen hoitaa tämän tavallaan, mutta valitettava moni jättää hoitamatta. Koira tarvitsee lepoa, vaikkei se sitä näyttäisi. Hyvä työkoira ei näytä väsymyksen merkkejä, ja pahimmillaan siitä tulee ylivilkas, väsymyksen sijaan. Annattehan koirienne tänä vuonna hengittää, edes kahdesti vuodessa? (Meillä tämä tauko on yleensä kuukauden mittainen).


Treenikausi on monimuotoinen käsite. Treenikautta tulisi jakaa muutamaan eri osa-alueeseen. Meillä esimerkiksi on viikoittaisia, kuukausittaisia, muutaman kuukauden pituisia ja vuoden kestäviä tavoitteita. Esimerkiksi helmikuun teemana oli persjätöt. Käytin niitä aina, kun vain voin ja korvasin liki jokaisen valssin ja takaaleikkauksen niillä. Tämä lukeutui siis ohjausharjoittelukauteen. Erilaiset tavoitteet erikuukausille auttavat saavuttamaan vuoden päästä upeita suorituksia.  Ohjaustekniikkaa, Hyppytekniikkaa, Estehakuisuutta, mitä ikinä haluattekaan vahvistaa. Tehkää jokaiselle treenillenne tavoite ja pitäkää siitä kiinni. Ottakaa asiaksenne hoitaa se pikku juttu, joka teiltä ei vielä suju. Rajatkaa treenikauteen irtomisia, vauhtia, tekniikkaa, ohjauksia - tämä lista on loputon. Mitä teiltä juuri nyt puuttuu? Tehkää sitä, olkoon se kuukauden tavoite.


Kisakauden perinteisesti Suomessa määrittelee se, että missä kisoja pidetään. Tämä saa olla kriteeri, ja autottomille onkin. Mutta silloin on syytä katsoa pidemmälle, ja suunnitella milloin haluaa kisata ja kuinka paljon. Mikä kiire ihmisillä on SM kisoihin, ja titteleitä kalastelemaan? Se ei tee koirastanne parempaa, vain te itse tiedätte miten hyvä teidän koiranne on ja tittelit ovat pelkkää plussaa. Kisakauden ei tulisi kestää läpi vuoden. Tätä tietenkin tauottaa jo aikaisemmin mainittu lepokausi - ainakin kahdesti vuodessa. Meillä kaava yleensä menee kuitenkin niin, että on lepokausi/treenikausi/kisakausi - jota seuraa joko seuraava lepokausi, tai treenikausi jonka jälkeen seuraa lepoa. Treenikausi on meillä pidempi kuin muut kaudet. Kisakausi varmasti lyhyn kaikista kolmesta. Tänä vuonna intensiivi kisaaminen saa jäädä, ja otetaan rennommin.

Tässä siis kolme kulmakiveä lisättäväksi omaan vuosikalenteriin. Katsokaa pidemmälle, olkaa reiluja koirillenne, huoltakaa niitten lihaksia ja antakaa niille lupa rentoutua. Kisat menevät hyvin silloin, kun tiedätte, että olette sillä tasolla kuin itse haluatte olla, silloin kun luotat koiraasi täysin ja uskot myös itseesi. Kaunis rata, ilman virheitä, hyvillä linjoilla on paljon suurempi saavutus kuin räpeltäminen vauhdilla kolmosiin. Antakaa koirallenne aikaa kypsyä ja itsellenne aikaa sopeutua. Yhdessä tekeminen on kaiken A ja O, vaikka kisavietti olisi kova. Kuunnelkaa siis koiraanne, hän on huippu-urheilija! Niin, muistakaa pusutella ja halia, sekä rakastaa - yhteistyö tekee tästä lajista meille sen ykkösen.


Löydätkö omasta kalenteristasi nämä kaudet?
Lepo, teeni ja kisakaudet. 

2 kommenttia:

  1. Meiltä löytyy lepokaudet kyllä. Tosin niitä on useampia, joista osa lyhyempiä, 1-2 wk mittaisia. Vähintään yksi pidempi, 4-5 wk tauko on aina kesäloman aikaan, jolloin tehdään totaalinollaus lajista sekä koira että ohjaaja.

    Erillisiä treeni- ja kisakausia meillä ei ole, vaan ne lomittuvat kalenteriin aina treenitarpeen mukaan. Esim. luokkanousun jälkeen keskityimme useammaksi kuukaudeksi pelkästään harjoittelemaan lisää. Kisatiheys meillä on tiheimmillään noin kerran kk, jonka jälkeen koira lepää viikon kokonaan. Tämä on ehkä hyvä myös huomioida erillisessä kisakaudessa, että myös kisojen välillä tulee tarjota riittävä lepo ja palautuminen. Tämä sekä fyysisten että henkisten ominaisuuksien kantilta.

    VastaaPoista
  2. Lepokausia on aina välillä tullut "pakon sanelemana", viime vuonna oli ainakin pari kolmen viikon taukoa (talvella silmätulehdus, kesällä olin itse kolmen viikon ajan pois kotoa) ja nytkin on ollut kolme viikkoa taukoa, kun oma stressitaso on noussut sen verran, että on tuntunut "turhalta" treenata.

    VastaaPoista

Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)