10.6.2013

Kolmekymmentäneljä

Perjantai sujui mukavissa merkein, kun aamusella heräiltiin Nean luota, pakattiin kassit ja suunnattiin superlenkille laajasaloon. Nealla tietenkin oli töitä, joten Ruffe sekä Dana tulivat minun mukana hoitamaan Tinaa. Tämä sopi Tinan mammalle paremmin kuin hyvin, sillä Tinan on aina hyvä saada positiivisia yllätyksiä uusista koirista, eikä koirakavereita voi olla liikaa!



Meidän lenkki alkoikin siis aamu kahdeksalta, jolloin lähdettiin seikkailemaan koirasaarta kohti, meren viertä tietenkin. Meitä ei pieni sade haitannut, sopivasti viilensi ilmaa. Tytöt tulivat hienosti toimeen keskenään, ja ihan innostuivat leikkimäänkin. Minulle olisi riittänyt jos ne olisivat sietäneet toisiaan. Tytöt kuitenkin yllättivät, ja riehuivat iloisesti metsäpoluilla. Tina näyttikin meille parhaat polut, hän tiesi aina minne mennä. Päivän aikana piipahdettiin kahdessakkin koirapuistoissa, jossa pääsivät rallattelemaan oikein kunnolla, ihan uimaankin. Toisessa puistoista oli seurana isokokoinen boxeri junnu, jonka kanssa Tina ihmetyksekseni alkoi leikkimään. Omistaja oli kuitenkin niin nyrpeä, etten kehdannut kysyä lupaa kuvata hänen koiraansa. Minä kun olen niin tarkka näitten copyright juttujen kanssa, etten julkaise kuvia joihin minulla ei ole lupaa.



Päivän lenkin pituudeksi tuli älyttömät 34 kilometriä. Tämä on sekä tämän vuoden, että koko pienen elämäni pisin lenkki. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi vähempikin riittänyt, muttei koiria näyttänyt haittaavan. Matkan aikana kuluikin monta vesipullollista sekä älytön läjä nameja. Tämä johtuu siitä, että kaikki kolme olivat vapaana, seuraavin ongelmin. Tina säikähtää välillä muita koiria, ja se on hyvä ottaa ajoissa huomioon, sekä palkata luoksetulosta. Dana taas haukkuu muille koirille, peläten skeittilautoja sekä skoottereita, näiltäkin siis piti suojautua namin voimin. Ruffea namitin lähinnä upeista luoksetuloista, vaikka olisi ollut niiiiiiin paljon kivempi jahdata pyöräilijöitä ja hanhia.




Tina on kyllä ihan ihmetypy. Aina siitä löytää uusia puolia, vaikka ollaan jo monta kuukautta tunnettukin. Ehkä hellyyttävimpiä hetkiä Tinan kanssa, ovat hetket jolloin käydään pyörähtämässä sisällä. Istuin sängylle ottaakseni kengät pois, Tinsu hyppäsi perässä iloisesti ja länttäsi tassut syliini. Taputtelin sitä hetken ja kellahdin selälleni. Tyttö oli saman tien aivan sekaisin, illoisesti pyöri ja hyöri naamani ympärillä ja puski päästäkseen antamaan pusuja. Aikamoinen pusumoottori onkin. Tinan halit on maailman parhaita, niitä saa kuulemma käskylläkin, mutta minun ei ole kertaakaan tarvinnut pyytää. Hieno tyttö.




Mikä onkaan teidän 'normilenkin' pituus?
Vietetäänkö teillä ihanan pitkiä viikonloppulenkkejä, vai liikutaanko vain pakon edessä.

31 kommenttia:

  1. Ihana tina! oma pinserikuume vaan kasvaa. Tarkoituksena oli saada oma pinsku taloon syksyllä mutta nämä suunnitelmat ovat kutakuinkin jo kaatuneet sillä narttuvarauksia kyseisestä pentueesta on ihan liikaa ennen mun varaustani. Noh eihän tässä kiire ole kun bettykin on vasta päälle vuoden mutta kyllä mulle olis yksi punainen paholainen kelvannut.

    Ja sitten kysymykseen! :D Mä rakastan lenkkeillä ton koiran kanssa se on aina jotenkin niin piristävää. Kun huomaa että koira nauttii ja varsinkin jos on hyvä ilma ja kunnolla aikaa niin jee! Normaalisti käydään aamuisin ja iltaisin lyhemmät lenkit ja päivällä/iltapäivällä sitten se peruslenkki mikä vaihtelee 1-3 tuntiin. Matkaa ehtii siis kertyä vaihdellen jotain 5km-30km. Yleisesti ehkä noin kymmenen kilometriä arkisin ja viikonloppuisin ja lomilla sitten saattaa helpostikin mennä tuo 30 kilsaa. Viime lauantaina käytiin sellanen mukava 6 tunnin lenkki.. Miten niin oon muka lenkkeilyhullu koiranomistaja o.o?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pinserit ne osaa olla ihania. Kannattaa odotella vielä, suositus taitaa olla edelleen tuo 2-vuotta ikäeroa ennen toista pentua. Itse olen päättänyt, että 2-vuotias on vielä niiiiiiiin junnu, ettei meille tule toista ennen, kuin tämä hunsvotti on NELJÄ. :)

      Kuullostaapa luksukselta! Taidatte asua meistä niin kaukana, etten näille himolenkeille pääse mukaan, hitsinvitsit. Meitäkin tupataan nimittäin kyselemään, useimmiten puhelin soi, ja Mia soitteleekin jo että ollaanko ikinä tulossa takaisin, kun tytöllä olisi ruoka-aikakin :)

      Poista
    2. Haha onhan betty vielä nuori ja tarkoitus ei ollutkaan tänä vuonna vielä koiraa hankkia. Mutta kaveri sitten kerto että sen nartulle on pennut tulossa niin piti vähän tehä muutoksia suunnitelmiin. Pieni mahis on vieläkin että pentu tulee mutta aaaaika pieni. Betty on kuitenkin ikäisekseen todellä kypsä, joten sen kanssa uskaltaisin helposti ottaa samaan aikaan toisenkin nuoren koiran. Tällähetkellä meidän kanssa samassa taloudessa asuu bettyä vuotta vanhempi narttu ja yksi 3kk ikäinen pentu ja kummankaan kanssa ei ole ollut mitään ongelmia, vanhemmalta vei heti johtajanpaikan vajaa puolivuotiaana. Ensi syksynä kuitenkin muutan ja koira joutuisi ensimmäistä kertaa elämässään ainoaksi koiraksi joten kaveri ei olisi ollenkaan pahitteeksi.

      Tällähetkellä asutaan tampereella mutta syksyllä muutta jonnekin Kerava-Helsinki akselille niin sitten voidaan kyllä joskus lähteä teidän kanssa pidemmälle lenkille ihan mielellään! :)

      Poista
    3. Kuullostaa järkeenkäypältä. Kunhan ei muutto ja pentuus tule shokkina toiselle :)

      Ai että sellaisia suunnitelmia! Kerrot kuule heti kun muutatte, keravalle tästä ajaa 20 minuuttia, helsinkiin samaiset. Meidän lenkkimaastoja kelpaa esitellä :)

      Poista
    4. Joo no toinyt ei tunnu osaavan stressata yhtään mistään ja on muutenkin elänyt pienen ikänsä aikana niin omakoti- ja kerrostalossakin. Että tuskin muutosta ainakaan stressaa. Ja siskollekin kun tuo pentu tuli niin tää oli vaan että aha tommosen toitte. Ihan kiva sain uuden painikaverin. :D

      Mutta joo mä infoilen. Tälläviikolla tulee tieto koulupaikoista tuleville kämppiksille niin alkaa suuri asunnon metsästys :D

      Poista
  2. Pinserikuumeeseen, kurkkaapa Tinsun kasvattajan sivuja, pentuja syntyy ensi kuun alussa :) http://www.ceriinan.com/pentujapuppies.html

    Tuo tekee niin hyvää Tinalle kun tapaa noilla retkillä runsaasti uusia koiria. Hienoa että Danankin kanssa sujui niin hyvin, vähän varovaisen oloinen oli vielä meidän eteisessä. Reipas tyttö ja tosi söötti :) Tinalla oli selvästi ollut mahtavaisen kivaa ja mieluisaa seuraa, sen verran iloinen, joskin hyvin väsynyt oli tuo tyyppi. Muutaman tunnin...

    Ihana seikkailuretki taas! Hassu juttu kun Ruffe ei vaikuttaisi olevan yhtään mustis Tinan hali- ja pusutteluhyökkäyksistä huolimatta. Varsinainen gentlemanni :)

    Kyllä meidän lenkit on pidentyneet aika lailla kevään mittaan, Tinahan toipui ensin rajusta sairastamisesta ja vielä steriloinnista ja alkoi olla kohtuullisen hyvässä kunnossa vasta lopputalvesta. Meillä iltapäivälenkit on vähintään tunnin mittaiset, siitä kyllä jää huono omatunto koska Tinahan viihtyisi kaiket päivät ulkona temmeltäen. Useimmiten ollaankin pari tuntia ja tyyppi juoksee vapaana suurimman osan ajasta, kolmekin tuntia saattaa vierähtää. Tinsuhan kulkee mukanani aina kun se vaan on mahdollista ja hyvin menee. Kaupungissa se ei kuitenkaan viihdy mahdottoman hyvin joten olen ottanut tavoitteeksi kesän aikana totuttaa sitä siihen vilinään ja vilskeeseen. Siitäkin vähän lisää ohjelmaa energiapakkaukselle. Ja se reppu pitää hommata. Nyt on ollut sen verran kuuma etten olisi välttämättä käyttänytkään mutta kyllä sellainen tarvitaan.

    Miettii aina kun katselee noita muita koiranomistajia, (en väitä olevani maailman reippain lenkittämisen suhteen mutta varmaan normisohvaperunakoiralle meidän rutiinit riittäisi) täällä päin huomattavan moni tekee n 15 minuutin lenkkejä, maksimissaan puolisen tuntia. Ei oikein ymmärrä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta pentueesta mulla narttuvaraus onkin. Upee yhdistelmä! Harmi vaan kyselyitä on kasvattajalle tosta pentueesta kertynyt jo ihan kiitettävät määrät. :(

      Poista
    2. Apua, älä yhtään linkittele näitä pentujuttuja, kohta on meilläkin pinseri. Auta armias kun ei olisikaan yhtä ihana kuin Tina. Huhhu. :)

      Tina suhtautuu niiiin paljon paremmin rähjääviinkin koiriin, kun Ruffe on mukana. Ruffe ei uskalla mennä lähellekkään äriseviä yksilöitä, jolloin Tina seisoo Ruffen turvamiehenä välissä. Ei päästä ääntäkään, tuijottaa vaan ilkeästi. Sietääkin, jos toiset päästää flexissä hirven kokoisia koiria iholle. Kiltimmistä koirista pääsee ohi ilman remmiä, ja muut koirat ei edes kiinnosta, jos mulla on kädet taskuissa. Maagiset kanafileet.

      Valoisalla onkin ihanampi lenkkeillä. Toivotaan että teidänn lenkkimaastot tässä paranisivat. Muuton mukana taidatte lähteä niin kovin kauas, että me jäädään rannalla ruikuttamaan :(

      Poista
    3. Anja Nikkonen on todella luotettava ja pätevä kasvattaja. Pienimuotoista kasvatusta sekä hyvässä että pahassa: hyvässä sen takia että on todella huolellista hommaa sillä, pahassa tietty se ettei sen pennut tahdo riittää kaikille haluaville... Katselin itsekin tuota ja pentukuume iski, tosin Tinalla on ollut sen verran noita elämänmuutoksia ja on kovin herkkä niille. Tässä nyt on muuttokin edessä jossain vaiheessa joten siihenkin täytyy saada se sopeutumaan ennen kuin voi harkita pinskupentua. Eikä tähän taloon voi muutenkaan ottaa pentua, ei siis todellakaan. Luulen kyllä että rauhallisempiin olosuhteisiin muuttaminen sujuu mutkitta, varsinkin jos ei ole häirikkönaapureita eikä tumpeloita koiranomistajia samassa talossa, ainakaan niin paljon kuin täällä, mutta täytyy katellaan. Ja täytyy tarkkaan seurata kuinka Tinsun yksinolo sujuu uudessa kodissa ettei sitten ole kaksi eroahdistuksesta kärsivää koiraa. Tosin täällä on se yksi häirikkö selväst lopettanut postiluukun paukuttelemisen ja sekä Tina että kissat ovat ihan villipyttyinä kun tulen kotiin. Mitään kovin pitkiä aikoja ei ole ollut yksin hyvin pitkään aikaan joten siitä ei sitten tiedä.

      Tina on kyllä erikoinen tyyppi, ei mitään tusinakamaa eikä sitä koskaan tiedä millainen se seuraava tyyppi on. Kyllä se Katja käy hyvin usein mielessä, että mitäs sitten kun tod näk muutetaan kauas ihan toiseen suuntaan :( Voithan katella jos bongaisit jonkun hyvän kodin meille Sipoosta, ei se Kirkkonummi ihan täysin kiveen hakattu juttu ole :) Pitää vaan löytyä paikka josta ei heti hakata taas metsää ympäriltä ja jossa on todellakin tilaa liikkua.

      Poista
  3. Meillä lenkkien pituudet vaihtelee vähän päivän muiden menojen mukaan. Jade kuitenkin on vielä niin nuori, ettei se jaksa pitkiä aikoja pidätellä, joten sen kanssa joutuu tehdä monta lenkkiä päivässä. Tämän vuoksi älyttömän pitkiä lenkkejä ei jaksa joka kerralla tehdä. Yleensä meidän pissatuslenkit on sellaisia 10-15 min pituisia ja pidemmät sitten about 30-60 min. Varmasti alkaa lenkeille tulla lisää pituutta, kun niitä ei enää tarvitse tehdä niin montaa päivässä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pennun kanssa on lenkinpituus aina eriasia :) Eikä vaaveja pidäkkään liikaa rasittaa ylimääräisellä tallustelulla. Ai niitä aikoja, kun piti aina juosta pennun kanssa ulos, ennenkuin ehti paperille tekemään. Vaikeaa opettaa sisäsiisteyttä talvipennulle silloin, kun on -30 mittarissa. huhhu. Toivottavasti teillä päästää helpommalla! :)

      Poista
    2. Meilläkin oli talvi silloin kun Jade oli vielä ihan vauva. Yleensä se ehti tehdä hädät sillä aikaa, kun itse oli pukemassa takkia päälle. Onneksi viime talvena ei niitä superpakkasia kauheasti ollutkaan.
      Tehtiinpä tässä juuri äsken hieman reilun tunnin mittainen iltalenkki. Todella reippaasti Jade jaksoi loppuun asti ja nyt kyllä maittaa uni. :)
      Minkä ikäisenä Ruffe muuten oppi sisäsiistiksi? Tuntuu, että tällä meidän shetlantilaisella on kestänyt melko pitkään, kun meidän kultainennoutaja oppi jo muutaman kuukauden ikäisenä. Toki rivitalossa pennun kanssa ehtii nopeammin pihalle kuin kerrostalossa.

      Poista
    3. Voi toista, pentulenkkeily on aina hellyyttävää :)

      Meillä meni iiiiiiiiihan liian pitkään sisäsiistiksi oppimisessa. Tämä on kyllä joku Ruffen ihan oma juttu. Siis hän on edelleen ujopissiä. Vieraissa paikoissa pistää jalat ristiin ja saattaa pidättää kammottavat 14 tuntia (viimeisin ennätys). Ei ole terveellistä tällainen.

      Nykyään kuitenkin pissii hiukan tuntemattomemmissakin paikoissa, mutta vain silloin kun on pakko. Ei siis poikein tavoin nosta jalkaa tai merkkaile. Vaan käy asioilla ja se siitä.

      Kyllä tuo oli monen monta kuukautta, ennenkuin sai töistä palatessa katsoa tyytyväisenä tyhjiä papereita.

      Poista
    4. Meillä ei enää ole papereita käytössä ja päivisin Jade pärjääkin jo ihan mallikkaasti. Öisin siltä yleensä on kyllä vahingot päässyt.

      Sellainen juttu tuli vielä mieleeni, että oletteko tämän kuun shelttilenkille menossa? Ollaan pohdittu sinne lähtemistä, mutta saako niille osallistua, jos ei ole ESS:n jäsen?

      Poista
    5. Ollessasi Shetlanninlammaskoira ry jäsen, olet automaattisesti myös ESS jäsen. :) Eikä jäsenyys nyt ole se juttu, rohkeasti mukaan vaan!

      Minähän päivänä se oli? Luulen, että menee meillä päällekkäin mätsäri suunnitelmien kanssa.

      Poista
  4. Mikähän olisi meille sellainen normilenkki... riippuen päivän treenimäärästä, onko ohjattuja treenejä jne. Päivän pisin lenkki on normaalisti varmaankin jotain 6-10 km, sen lisäksi n. 2-4 kilsan lenkki ja noin 1-3 kilsan lenkki. Jos on ohjatut treenit niin pisin putoaa pois arkipäivinä. Huomenna voitaisiin kiskaista taas vähän pidempi reissu jos ei ole liian kuuma. :) Myös ukkonen lamaannuttaa meidän ulkoilun kokonaan, kuten tänään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, tämä treenihomma. Meilläkin toimii samalla tavalla. Kuullostaa oikein kelvolliselta lenkkeilyltä. Tietysti treenit ovat ihan erijuttu kuin lenkkeily, kuluttavat tajuttomasti energiaa, niin henkisesti kuin fyysisesti. Oppiminen on rankkaa.

      Ukkostaako jossain? Ihmettelinkin kellertävää taivasta. Apua, toivotaan ettei täällä ala mokoma.

      Poista
  5. Mä en ymmärrä, että jotkut (kuten sinä?) hohhoijjaatte meille, joiden peruslenkki on se puoli tuntia-tunti, ja mielestänne siis liian VÄHÄN. Sitten teillä taitaa olla duracel-koirat, jotka tuleva hulluiksi jos ei mene kaksi tuntia väh päivässä. Meillä saattaa olla viikossa montakin päivää ilman lenkkeilyä, ja koirat vaan löhöävät. (kIITOS ihanan rodun joka tekee kuin omistaja<3) Mutta jos mennään kaksi tuntia niin mennään, se riippuu fiiliksestä. Asutaan toki onneksi maalla, joka on mielestäni paras koiralle, joten pihalla saavat olla ja liikkua kuinka haluavat. Pliis, löysätkää pipoa. Enkä halua vastauksia "me ajatellaan koirien parasta tai "onko se sulta pois jos me mennään 10 km", koska mä ihmettelen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tuli vähän asian vierestä. Yhdessäkään kommentissa en ole hohhoijatellut tämän pituiselle lenkkeilylle. Jos haluat ihan asia tekstiä asiasta, kannattaa lukea kirjallisuutta tai käydä koirakoulussa. Koiran liikunnan tarve on yllättävän suuri. Suurinosa koirista ei omistajaltaan 'vaadi' liikuntaa, vaan löhöään tyytyväisenä sohvalla.

      Koiran tulee päästä lenkille jokaikinen päivä, 7 päivää viikossa. On tietenkin hienoa, että koirat saavat temmeltää pihalla. Tämä on ehdottomasti etuoikeus, jota ei kaupungissa asuvilla ole. Meilläkin onneksi on pihaa vaikka muille jakaa. Pihalla oleminen ei kuitenkaan korvaa lenkkeilyä. Lenkkeily stimuloi koiran mieltä, kuten kaikkia aisteja. Suositeltu koiran ulkoilutusmäärä on rodusta kovin riippuvaa. Shelteille on erikirjoissa määritelty erilaisia määriä, yleisin on 30 min kävely aamulla / vähintään 1 h päivällä / ja vähintään 1 h illalla. Olettaen, että koiralla on terveet elämäntavat ja luustot yms.

      Millaisia vastauksia olisit kaivannut? Meillä liikutaan siksi näin paljon, että voidaan. Myös siksi, että lenkkeily on mielettömän rentouttavaa. Lenkillä on aikaa ajatella ja puuhastella koiran kanssa. Lenkillä voi tutustua uusiin ihmisiin ja upeisiin koirapersooniin.

      Toisella koiristani on huomattavasti korkeampi energiataso, jota saa laskettua lenkkeilyllä. Ja mietityttää tämä lauseesi ''Onko se sulta pois jos me mennään 10 km''. Niin, onko todella. En tarkoita olla töykeä, mutta eikö sinusta ole kunniotettavaa ja mukavaa, että joidenkin koirilla on näin mahtavat lenkkimatkat. Koirat tuskin pistävät pahakseen :)

      Eihän hermostuta turhasta, Mukavaa viikonalkua!

      Poista
    2. Minä olin se joka tuossa 'hohhoijasin'. Kyse on koirista jotka asuvat kerrostaloissa, energisiä rotuja, eikä niitä pidetä ikinä vapaina. Nuo pikalenkit ovat siis kaikki liikunta minkä saavat. Ajattelen koirien parasta siihen taustaan nähden :)

      Poista
  6. Minun täytyy kyllä myöntää, että lenkkeillän aivan liian vähän. Ensinnäkin semmoisina päivinä jolloin treenataan (jälki, toko, agi ja kohta vielä rallytoko ja ehkä hakuakin) niin sitä aikaa ei yksinkertaisesti kummoiselle lenkille jää.

    Toinen ''tekosyy'' niukalle lenkkeilylle on huonot maastot, meidän kaupungissamme kun ei satu olemaan mitään luvallista koiran irti pito paikkaa.

    Kolmas ongelmamme on luoksetulot, koira tulee kyllä hyvin luokse metsässä, mutta rakastaa niin kamalasti kaikkia toisia koiria, että semmoisen nähdessään korvat katoaa, eikä muuten auta mitkään herkut. Koira on kuitenkin luona pysyvä ja rakastaa juosta irti satalasissa, joten en millään raski lenkkeillä vain hihnalenkkejä ja olen niissä kovin laiskakin, kun hihnakävely vaatisi töitä.

    Noita maagisia kanafileitä ei vielä ollakkaan kokeiltu ;) Missäs muodossa näitä teillä syödään? Muutenkin jos sattuu olemaan hyviä ideoita ohitusten opetteluun irti ollessa, niin otan ilolla vastaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se useimmilla on. Töitä ja harrastuksia, ja vielä joskus pitäisi itsekin levätä. Treenipäivinä lenkkien ei tarvitse olla samanlaisia kuin muina päivinä, meillä ainakin väsytään treeneistä paljon enemmän kuin lenkeistä.

      Mielelläni auttaisin moisen ongelman kanssa, asiaa on kuitenkin helpompi neuvoa kasvotusten. Asiaa siis helpottaa se, että näen tarkalleen koiran reaktion. Koirankouluttajaksi opiskelevana tällaiset kiinnostaa kovasti.

      Meillä syödään kolmenlaisia kanafileitä näin kesäisin. Keitettynä, paistettuna ja grillattuna. Grillattuna lähinnä mökillä ruuan seassa, koska ei ihan se terveellisin vaihtoehto ole - vaikka lisääkin vastustuskykyä.

      Naturel kanafileesuikaleet on helppo paistaa (ilman rasvaa) miedolla lämmöllä, käristämättä pintaa. Sitten pieniksi paloittelu ja pusseihin. Meillä paistetaan kanaa viikoittain, joista laitetaan aina pakastimeen namit valmiiksi sopivina määrinä. Niin treeneihin mennessä voi napata mukaan pussin pakastimesta. Minigrip pussit on muuten IN ;)

      Poista
  7. Meillä lenkkeillään tällä hetkellä vähemmän (lyhemmin) kuin normaalisti, mutta onneksi meillä on siihen "hyvä syy" - koiranpentu (Juti). Tosin pihalla rampataan usein.

    Mun omatunto kolkuttaa heti, jos oon vaikkapa kipeänä ja Vili (aikuinen koiramme) joutuu olemaan vähemmällä lenkillä muutaman päivän (onhan tuo puolisko tietenkin auttamassa, mutta yleensä olen kipeänä sen reissujen aikana - tietenkin :) ). Vaikka tekeehän se lepo hyvää koirillekin silloin tällöin.

    Tosi pitkille, sellaisille lenkeille, että kelloa ei katsota kertaakaan, eikä kilometrejä lasketa, lähdetään harvemmin Vilin kanssa kahdestaan. Yleensä sellaiset hetket jaetaan kavereiden kesken. Luulen, että tähän tulee muutos kun Juti kasvaa sen verran suureksi, että jaksaa kulkea pidempään mukana.

    Tällä hetkellä Vili tallustaa ainakin osan matkasta mua seuraten, välillä kantapäille astuen :D Saa nähdä onko siellä kohta kaksi koiraa tönimässä, vai viipottaisko ne menemään mun edellä..

    Uskon, että Vili saa tällä hetkellä sopivasti liikuntaa eri muodoissa (harrastuksina myös toko ja agi), vähintäänkin sen kolme lenkkiä päivässä. Ajattelin seuraavaksi investoida sykemittariin, joka ilmoittaisi mulle myös kilometrit, koska mulla ei ole mitään hajua paljon me päivässä kuljetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuullostaa kovin tutulta. Tietysti sairastellaan sillon, kun kukaan muu ei ole hommia hoitamassa :)Pennun kanssa on todella hyvä ottaa rauhassa, ja onneksi teillä on näin toimittukin. Eiköhän Viliinkin tule vauhtia pennelin kasvettua, ken tietää.

      Kuullostaa oikein mallikkaalta liikkumiselta, ihannoin tätä harrastamista tietenkin. Sykemittari on hyvä ajatus! Mikäli omistat älypuhelimen, voit tietenkin ladata ''Sport Tracker'' ohjelman, joka mittaa matkaa myös :) Itse käytän tätä, silloinkun ei sykemittari satu matkaan.

      Poista
    2. Hei kiitos vinkistä, en tiennytkään että se on ilmainen sovellus, latasin samantien. :) Voinkin käyttää sitä ainakin siihen asti, kunnes löydän "sen oikean" sykemittarin ;)

      Poista
    3. Kiva, että voin olla avuksi (: Varoituksen sana, se etsii aika huonosti aluksi signaalia ja syö akun tyhjäksi. Muuten oikein toimiva, ja mukava katsella omia suorituksia netistäkin. Reitti on kivempi tsekata kartalta, tuo jotenkin fiilistä :)

      Poista
  8. Onpas toi vika kuva hauska :D Meijän normilenkkien pituudet on jotakin 1km. Viikonloppusin saatetaan mennä joku 5km. Paitasi hellepäivinä mennään sitten vähän pienempiä lenkkejä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitin siis viimeisessä lauseessa, että Paitsi hellepäivinä mennään sitten vähän pienempiä lenkkejä.

      Poista
    2. Okkei :) Minkäs rotuinen kaveri täältä löytyykään? Meillä tuo tirriäinen tulisi hulluksi vähemmällä liikunnalla. Helpolla pääsee näillä määrillä. Osittain kateellinen sateen vihaaja kuittaa.

      Poista
  9. Meillä normilenkin pituus vaihtelee sään ja jaksamisen mukaan. Myös treenaaminen ja pentu lyhentävät lenkkien pituutta, mutta kun ikää tulee ja vapaata on niin kyllä helposti on viikonlopulta 20km kävelyä mittarissa :) Meidän touhuja pääsee seuraamaan http://nikijasinna.blogspot.fi/ (vihdoin olen oppinut bloggeria käyttämään :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se kaikilla on :) Ai että, en ole vielä sun pentua päässyt näkemään, enkä Nikiäkään kun viimeksi talvella. Hui. Teidän seuran kisat jäi meiltä välistä, kun oli kaaaauheasti tehti jo viikolla. Pitäähään toisella vapaapäiväkin olla.

      Kävin jo tuota uutta blogianne silmäilemässä, aktiivisesti sitten kirjoittelet kans! :)

      Poista

Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)