12.8.2013

Mitä nuoret tekee viikonloppuisin

Viime viikonloppu on jälleen erittäin hyvä esimerkki siitä, miten saan kaikesta tehtyä koira-aiheista. Koko viikonloppu sujui karvakuonojen parissa, eikä mulla ole valittamista. Että kuitenkin pysyisin järjissäni, niin Nea tuli pitämään mulle rotia tämän homman kanssa. Ei pahemmin onnistunut, herättiin kuitenkin aamu kahdeksalta lenkille, katseltiin aksavideoita ja luotiin uusia barffaustaulukoita - hohhoijjaa. En siis ehkä ole se, ''tavallisen nuoren vklp''-esikuva. Onneksi, sillä en voi kuvitella parempaa tapaa viettää viikonloppu.


Tässä siis meidän ryhmärämä. Dansu ja Nea tulivat koko viikonlopuksi, samoin Tytti ja Pessi vain lauantailenkille. Ruffe automaattisesti oli kamalan iloinen, kun sai näin paljon ystäviä ympärilleen. Tulee aina maailman paras fiilis, kun näkee Ruffen leikkimässä muiden kanssa. Sillä vaan on niin hauskaa, ja se, että voin tarjota sille näitä uusia koirakavereita monia ja usein. Kovin erinlaisia kaikki. Tämä on tehnyt Ruffesta tasapainoisen kaverin, vaikka omia nakkeja pitää edelleen puollustaa, lihapullia vielä vähän enemmän.


Hakiessani Tyttiä, oli minulla aikaa bussissa ronklata toista läpi. Löysin muutaman takun, jotka suunnittelin selvittäväni heti kotiin päästyäni. Toisin kävi. Läpiharjaus, pesu, kunnollaharjaus ja kampaus. Sitten tassut saksin ja trimmerillä, samoin vähän korvia. Hauska puuhastella turkkirodun parissa, ja herranjumala, että vie aikaa! Tytillähän siis kotitukka, jossa pitkää vai tassuissa. Näitä en saanut mihinkään 'näyttelykuntoon', mutta auki kuitenkin. Tytillä on huomattavasti pehmeämpi tukka, kuin muilla tapaamillani villiksillä. Menee takkuun alta nanosekunnin. Tähän sain kuitenkin kaikkeen yhteensä kulumaan kuutisen tuntia - enkä ottanut ihan viimeistellyistä tassuista edes kuvaa. Hyvä minä!


Koitti lauantai aamu ja kello herätti kahdeksalta. Sängystä ylös ja nameja pilkkomaan. Pessi saapui yhdeksältä, jolloin napattiin koko remmi mukaan lenkille hiekkakuopille. Ensimmäiset kaksisataa metriä pysyttiin tiellä, josta tietenkin eksyttiin ojan toiselle puolelle - peltoon. Koirista on mielettömän hauskaa leikkiä siellä. Tytti ja Pessi näkevät viljan yli, toisinkuin nämä hiipivät hyökkääjät. Hulvattoman näköistä menoa.

Onneksi osaavat pienemmät asettaa rajoja, eikä ketään litattu kasaan, vaikka ajoittain näyttikin hurjalta. Kaikilla neljällä hienot luoksetulot leikintiimellyksestäkin - kyllähän nakit aina kelpaa.


Värikoodi ja sukupuolierottelu oli lenkillä aika selvää, pojat on poikia, ja tytöissä oli varmasti jotain pöpöjä. Pessi ja Ruffe kävelivät koko lenkin aikalailla kahden, kun Tytti koitti tehdä omia reittejään, sai se aina Dansu mukaansa. Mielenkiintoista, miten noi bestikset (Ruffe&Dana) unohtavat toisensa kun tulee muita. Metsäreitit ei enää lyhyen pätkän jälkeen houkuttaneet, kun löydetiin toisistamme yli 20 hirvikärpästä. Yep, on taas se aika vuodesta, kun nämä hirviöt tulevat esiin. Meidän hiekkakuoppalenkit loppuivat siis tähän, sillä läheinen suo houkuttelee niin hirviä, kuin noita kärpäsiäkin. Me pärjätään ilmankin!


Hiekkakuopilla oli vesi haihtunut olemattomiin, ja Pessi pääsikin uimaan vain harvoissa kohdissa. Sitähän ei kahlailu haitannut, kunhan sai polskia. Ruffekin pääsi vielä uimaan, saattaa jäädä viimeiseksi kerraksi, oli nimittäin aika viileää hommaa. Huomasi, kun toinen alkoi tutisemaan muutaman toiston jälkeen, vaikkei Pessillä tuntunut missään. Pieni koira ja pieni tukka, nautti kuitenkin kovasti uimisesta ja ennen kaikkea tuosta hinkkaamisesta. Sen on vaan aina pakko päästä hankaamaan itseään mun jalkoihin. Samalla pitää tietenkin epämääräisiä ulina ääniä, merkillinen shetlantilainen.


Meillä oli mahti viikonloppu! Lenkkeiltyä tuli jalan yli 25km, pyöräillen kauppaan taittui pelkän Tytin kanssa 6km. Ihan liikuntarikasta siis. Eikä pidä unohtaa takapihalla riehumista (ehkä vähän sisälläkin). Kamalan hiljaistahan tänne tuli sunnuntaina, kun kaikki toverit lähtivät omiin koteihinsa. Oltiin Ruffen kanssa aika orpoja sohvalla kaksin. Toisaalta on sekin ihanaa, että saadaan välillä olla näinkin. 


Mikä on teidän koiramaisin viikonloppunne?
näyttely- tai kisaviikonloput, kasvattaja päivät vai mitkä.

2 kommenttia:

  1. Heh, olen kyllä niin onnellinen kun löysin tämän blogin. Luulin olevani ainut nuori jonka elämään kuuluu vahvasti koirat... Omistan itse kaksi chihuahua urosta ja annan melkein kaiken vapaa-aikani niille. Ei oikein muuta ehdi kuin näiden kanssa touhuta ja ravata koirakavereita näkemässä yms. :) En silti valita, on se vaan niin mahtavaa ajan vietettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla :) Tällaisesta ajanvietteestä on mulla syntynyt syväsuhde koiriin ja tätä kautta ura näiden mahtavien otusten kanssa.

      Varmasti onnellisia chicupoikia siellä, rapsuja pikkuisille!

      Poista

Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)