15.9.2013

KUUUUUUMAAAAA

Nyt olen kerrankin niin ymmälläni, että pitää ihan tästä kirjoittaa. Olen kesän mittaan saanut harrastuskaverikseni uuden tuttavuuden, saanen esitellä Herra hormooni-teini-riiviö-ylikuumuva-tikarihammas-lahkeessaroikkuja ja housujen repijä! Tämä postaus käsittelee TODELLA avoimesti meidän tämän hetkistä tilannetta, joten lukekaahan koko homma ennen kyselyä. Me harrastetaan iloisesti ja motivoituneesti, mutta tämä pikku sivujuttu haittaa!


Kun mietin tätä kuumumista, niin musta tuntuu että vähättelen Ruffea. Tässä varmaan herää tää mun neitimäinen puoleni. Toi on mulle niin älyttömän rakas ja ihan paras harrastuskaveri. Lähiaikoina se on kuitenkin ollut aivan käsittämätön. Nimimerkillä, Laskin juuri mustelmat jaloistani, ja pääsin jo säärien kohdalla lukemaan kymmenen. Kädet on nyt olleet yllättävän turvassa naarmuiltakin. Ruffe nimittäin kuumuu - siis ihan käsittämättömästi. Sillä ei oikeasti pysy pää kasassa, ja yritän parhaani mukaan tätä auttaa. Nyt ollaan päästy siihen pisteeseen, että ollaan löydetty (toivottavasti) kuumumiseen syitä. Nämä kun ei ole aina yksin kertaisia, vaan monen tekijän summa. Puremista ja huutua esiintyy aina tällaisissa tilanteissa.

  • Liian myöhäiset käskyt/ohjaukset
  • Toimin liian lähellä koiraa - turvavälin määritys vielä kesken!
  • Kuuluva käskytys nostaa kierroksia, muttei aina johda näykkimiseen
  • Hiljainen ohjaus toimii niin kauan, kunnes tulee moka
  • Kaikkien mokien kohdalla leviää homma käsiin
  • Kisoissa kuumuu älyttömästi, vaikken itse enää jännitä
  • Palkalla ei väliä, kuumuu niin namilla kuin lelullakin (nameilla saattaa käydä käteen kiinni)
  • Liikkeen tulee olla alati jatkuvaa, pysähtyä ei saa! (vaikka mokaisi)


Kun siis itse tämän kaiken saan sisäistettyä, ei mellä enää ole 'ongelmaa'. En ole koskaan nähnyt shetlantilaisen kuumuvan sellaisiin svääreihin kuin tämä kaveri. Radalla ei aina tykitä tai no, ehkä parempi sanoa, ettei yleensä tykitä. Kyseessä on siis keskimääräisesti 3,5m/s etenevä medi. Rimojahan hän ei yleensä tiputtele, mutta jos näin käy, niin saan todella kuulla kunniani ohjauksestani. Saahan se palautetta antaakkin, arvostaisin vain pikkaisen ymmärrystä. Tässä mulla nyt sitten on koira, joka ei todellakaan korjaa ohjaajan virheitä - ja niitä välillä kyllä oikein satelee. 


Ruffe myös todella paineistuu helposti. Esimerkkinä toimii hyvin tämä: Meidän lähtöasento on jalkojen välissä istuminen. Tämä on siitä ihan sika kivaa ja homma toimii kotona ja lenkillä hienosti. Päästettään kentälle ja irti remmistä, starttikäskyn kuullessaan riekkuu ympärillä tovin, ja napsaisee 1-3 kertaa polvesta etuhampailla. Sitten vihdoin menee jalkojen väliin, tapittaa ja saattaa edelleen huutaa siellä ollessaan. Kun pääsen siitä lähtemään, niin siellä se todella pysyy! Ongelmana on siis minun alleni tuleminen, mikä ei sinänsä ole ylläri. Ihmetyttää vain tämä yllättäinen muutos käytöksessä, jonne ennen mentiin mitään sanomatta ja häntä heiluen.

Vaikka tiedän, että kaveri on todella innoissaan kentällä. Niin uskon, että noin koville kierroksille mentäessään ei enää ole kivaa. Tämä kytkee varmasti lisää epävarmuutta koiralle, kun tulee itselle aina välillä todella kummallinen olotila tästä. Enkö oikeasti ymmärrä sitä, mitä en huomaa, onko sillä kipuja, vai liian kivaa. Liian monia kysymyksiä, mikä aiheuttaa lisää riekkumista. Tähän on nyt kokeiltu erinlaisia taktiikoita, nämä eivät ole kovin toimivia olleet.

  • Kentältä pois vienti - kuumu ensi kerralla pahemmin
  • Rauhoittuminen maahan - hullun kiilto pysyy silmissä ja sieltä ampaistaan vauhdilla
  • Kieltosana 'riittää' - ei toimi enää noin korkeissa kiihtymisissä
  • Itse ohjaajan rauhoittuminen paikalleen - koira kiertää ja haukkuu, käy jalkaan kiinni todella pitkään
  • Lyhyemmät pätkät ei auta / pidemmät pätkät ei kuumuta lisää 


Kaikkeen siis en minäkään pysty - pakko myöntää. Tähän aijotaan ja onkin jo aloitettu pureutuminen. Talvikaudeksi on luvassa ihan uudet säännöt ja kauden suunnittelu eritavalla. Liikunnan määrän tulee pysyä samana (minimi 20 km päivä), Hieronnat n. kerran kuussa, doboilua, Osteopaatti käynti talvellakin ym. Treenithän meillä jatkuu nyt vain joka toinen viikko. Parittomat viikot vietetään aksan parissa, niin itse kouluttaen kuin oppien. Ja parillisille viikoille on siis keksittävä muuta, ja perätä yksi vapaavuoro. Me ollaan oikeasti tehty nyt ihan liikaa, ja se näkyy koirassa - me väääähään rauhoitutaan tämän aksaamisen kanssa ja otetaan ne omat aivot käteen ja mietitään.


 Huhhu, tulipa paljon asiaa, mutta on ainakin itsellä rauhallisempi mieli nyt. Ja kevennykseksi voin ilmoittaa, että toi on oppinut juoksemaan vierellä niin, ettei tarvitse yrittää lahkeiden perään. Tämä tuli sattuman kaupalla pyöräilyn ohessa, ja siitä olen iloinen. Tästä on hyvä jatkaa ja vinkkejä otetaan vastaan! Me ollaan nyt puhuttu ja uppoudutaan hieronnan ihmeelliseen maailmaan, kiitos teille jotka jaksoitte tämän kaiken lukea!

Kuumuuko teidän karvakuononne?
Millaisissa tilanteissa, missä lajissa, ja onko syy/hoito selvinnyt.

16 kommenttia:

  1. Teposta huomaa kuumumisen lisääntymisen jos alla on normaalia enemmän treenejä. Ei se taida olla mitään Ruffeen verrattuna, mutta huutaa virheistäni ja tauoilla enemmän. Ehdottaisin ehkä kokeilemaan parin viikon totaalitaukoa :)
    Itse en Tepolta sietäisi puremista ollenkaan. Ekan kerran kun tulee kentällä nappaisemaan niin se treeni loppuu siihen. Varmasti ei ole noin kuuman koiran kanssa ihan yksinkertaista, mutta mä en haluaisi harrastaessa ruveta varomaan koiran hampaita. Olisi mielenkiintoista nähdä jotain videota teidän treeneistä, että mitä Ruffe tekee, kun ryhtyy näykkimään.

    20 kilometriä kuulostaa kyllä paljolta :D Tietysti hyväkuntoinen koira kestää, mutta pidä siitäkin välillä lepopäiviä. Teppo esimerkiksi tuntuu tarvitsevan aina välillä ns. nollauspäiviä. Tai sitten se olen vaan minä :D

    Tsemppiä!! Toivottavasti saatte rauhoitettua tilanteen jotenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on niiiiiiiiiiiiin monimutkaista. Meillä ollaan lopetettu puremisen huomioiminen, mikä toimii paremmin. Ennen refleksistä huusin jotain yhtä nättiä kuin '' ai helvetti!'', joka paineisti tota ihan kamalasti - vaikken toki sille sitä kohdistanut, mistäpä tuo pieni karvapallo sen tietäisi :( Nyt olen sen vain siis kestänyt, JOS on kyseessä ollut minun vikani (hidas ohjaus).

      20 km on mulle rentouttava määrä, ja tulee nopsasti täyteen päivässä. Hoitokoirat ja oma koira mukana, välillä vin ruffe ym. Monimuotisesti toi tulee täyteen. Ja on aika viitteellinen :) Lepopäiviä tuosta on viikossa ollut ainakin kaksi.

      Me yritetään, uusi taulukko liikuntaan talveksi varmasti auttaa asiaa!

      Poista
  2. Haha kai munkin on pakko tähän vastata, vaikka tosin sä jo tiedät vastauksen. Kuumuu, kuumuu ja kuumuu. Oli kyse sitten tottiksesta tai aksasta. Aksassa on niiiiin superkivaa, ettei pää kestä ja meinaa haukkua (hyvin muuten korjasin asian toissa kerralla, tajusin just, ettei viimeksi haukkunut ollenkaan!). Meillä ei onneksi pura käyttäytymistään muhun puremalla ym, vaan nostattaa enemmänkin motivaatiota tehä duunia. Aksassa ei kyllä mullakaan ole mitään asiaa mennä koskemaan koiraan kesken suorituksen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Peea on Peea. Pitäähän sitä kivaa olla! :) Meillä toi koskeminen aiheuttaisi varmaan ydinräjähdyksen. Ai auta armias kun ton mielestä turvaväli on minimissään sen metrin. Pitää varmaan opetella ohjaamaan uudestaan?

      Poista
  3. Meillä ei ilmene kuumumista, mutta paineistuminen on tuttua. Nykyään tilanne on paljon parempi, mutta huonosta ohjauksesta seuraa kyllä välittömästi haukut.

    Jollet ole vielä kokeillut, niin miten olisi ohjaaminen kävellen.

    En tiedä kuinka hyvin olet perehtynyt asiaan, mutta tässä Lotan pohdintaa stressiin liittyen http://muusa.blogspot.fi/2012/05/pinseri-ja-stressi.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Isabella, luin tekstin itseasiassa juuri eilen! Pinserien ajatusmaailma kun on kovin tuttu ja aihe kiinnostava. Tekstissä erittäin hyvää osvittaa kaikenlaiseen, ja tiedostan omassa tekstissäkin - että me ollaan tehty liikaa. Meillä palautuu arki paikoilleen ensi maanantaina, ja sitten saa koira taas levätä enemmän ja paremmin, niinkuin olisi pitänyt kesälläkin.

      Kävellen ohjaaminen saa ton ihan sekaisin, samoin pysähtyminen. Se tulee huutamaan lisäohjeita ja komentamaan eteenpäin (näykkimällä akillesjännettä). Kiitos kuitenkin vinkistä! :)

      Poista
  4. Meillä ei juurikaan kuumuta. Molempien koirien kanssa oon pienestä pitäen tehnyt niin että mitään, siis ei yhtään mitään kivaa pääse tekemään ennenkun on rauhallinen ja kuulolla. Käytännössä tää on tarkottanu sitä että noi on molemmat 7 viikkosesta asti päässy hallille mukaan ihan vaan nukkumaan. Ennen kavereiden treffailuja yms otan koiran sivuun ja odotan että rauhottuu ja kuuntelee mua, vasta sitten pääsee leikkimään jne..

    Molemmat nää nyt on sen rotusia koiria ettei juurikaan kestä toistoja, mikä varmasti osaltaan ehkäsee tota kuumumista kun treenit on joka tapauksessa pidettävä tosi lyhyinä. Mutta mikäli näistä jompi kumpi joskus rupee kuumumaan niin kaikki kiva loppuu samantien. Mä en koiriltani siedä yhtään ylikierroksilla käymistä, näykkimistä, mun komentamista yms. Bettyhän nuorempana jonkin verran harrasti sitä et se kävi niin kierroksilla kun mentiin halliin että se vaan lähti juokseen hallia ympäri päättömänä. Näissä tilanteissa joko lähdin pois hallilta tai otin toisen koiran jonka kanssa tein harjoituksen ja jätin bettyn omaan arvoonsa. Huomion neitiä vasta sitten kun se oli rauhottunut johnokin reunalle. Aika nopeesti se hiffas että se on vaan palattava siihen tilaan missä hallille on tultukin. Mähän en siis edes päästä innokasta koiraa halliin vaan halliin tullaan mun perässä löysällä hihnassa rennosti kävellen ja painutaan häkkiin nukkumaan. :D

    Mä en oo ruffea ikinä livenä nähnyt että paha sanoa, mutta voisin veikata että toi teidän TOSI aktiivinen arki on osa syynä myös kuumumiselle. Kun se koira pääsee viikon aikana tekemään niiiiin paljon, se saattaa tavallaan olla kokoajan pienessä stressitilassa, joka sitten purkautuu treeneissä ylikuumenemisena. Mä teidän tilanteessa varmaan pitäisin parin viikon totaalitauon ihan kaikesta ja harjoittelisin pelkästään rauhoittumista. Pienentäisin vähän tota peruslenkkimäärää ja jättäisin muiden koirien treffailut ja muun ylimääräisen pois hetkeksi.

    Meillä on kotona yks äärimmäisen herkkä kääpiösnautseri narttu, joka on arjessa tosi helppo, sen voi ottaa mukaan minne vaan, eikä siitä todellakaan normiihminen huomaa että sillä on ongelmia. Mutta ite kun on sen koiran kanssa pelannu nyt jo pari vuotta niin huomaa että vaikka se onkin tosi sosiaalinen ja tykkää rieuhua koirakavereiden kanssa, niin jos mä esim lenkkeilen sen kanssa niin että meillä on joku toinenkin koirakko seurana muutamana päivänä viikossa niin se koira kerää kaikista niistä kerroista itteensä stressiä joka sitten tän koiran tapauksessa purkautu hihnassa räksyttämisenä. Nykypäivänä tän koiran lenkit hoidetaan niin että lenkille lähtee aina vaan yksi ihminen ja tää koira. Tuttuja koiria voidaan joskus ottaa lenkille mukaan, mutta ei kovin usein. Koirasta huomaa selkeesti että se on rauhottunu tosi paljon kun se ei enää tarvitse "stressta" muista koirista ja ihmisistä. Hihnassa räyhääminen loppu samantien ton lenkkeilytottumusten muuttamisen myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja, jotka olinkin jo ottanut huomioon tuolla ylempänä :) Meillä on kova duuni edessä, mutte meidät tietäen saavutetaankin tuloksia nopeasti.

      Poista
  5. Monella menee homma överiksi kun on epäselvää minne radalla pitäisi jatkaa, selkeämmin ohjaaminen voisi auttaa... Itse en kyllä puremista lainkaan sietäisi vaikka omavika olisikin, jos huutamisesta paineistuu liikaa, niin ehkä vain tyynen rauhallisesti pois vieminen? Ei varmastikkaan muutamalla toistolla vielä tajua miksi joutui pois mutta monien toistojen jälkeen luulisi.
    Itsekin kiljuisin huutaisin ja vaikka purisin jos halu tehdä agia olisi kova, mutta ohjaaja on tiellä/epäselvä/myöhässä :)

    VastaaPoista
  6. Lyhyet pätkät ja paljon onnistumisia voisi myös auttaa ja koiran opettaminen estehakuisemmaksi, jottei koko ajan tarvii kysellä minne seuraavaksi mennään eikä tarvii kädestä pitäen esteille viedä -> enemmän aikaa ohjata selkeästi ja rauhallisesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä kaikkia ollaan tehtykin, ja vahvistettu estehakuisuutta. MUTTA, koira irtoaa hyvin, eikä tuijottele mua - vaan kun tulen lähelle niin saan nokkaani. Välillä on pakko toimia lähellä / tiukat käännökset ym. Jenkkiä juuri harjoitellaan, jotta saisi olla mun kädet kauempana.

      Poista
  7. Meillä on harrastuskäytössä kaksi aussieta, uros ja narttu. Herra nuorempana kuumui paljon ja hyppi päälle, kävi lahkeisiin kiinni. Se on niin kova, että sille voi suoraan sanoa, että nyt loppu. Yleensä en kommunikoi koiran kanssa verbaalisesti, jos se vetää ylikierroksilla. Sormien napsautus tai sihahdus riittää. Termis kuumetessaan haukkuu paljon, varsinkin jos se joutuu olemaan minusta kaukana (esim. kiinni jossain). Silloin en huomioi ja hiljenee aikanaan. Kentällä en anna pelleillä yhtään.
    Aussienarttuni on herkempi epeli ja paineistuu herkästi. Se tarvitsee yhden tiukan komennuksen kuunnellakseen, mutta välillä menee yli. Silloin istutaan maahan ja rauhoitutaan.
    Rauhoittumisharjoituksia on tehty miljoonia. Alkuun koiralta voi mennä neljäkymmentä minuuttia rauhoittua, vähitellen siihen menee aina vähemmän aikaa. Kärsivällisyyttä peliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän tapauksessa on jännittävää se, että koiran on rauhallinen. Se nukkuu häkissään ja venyttelee maireasti tullessaan ulos. Tokoillaan hetki ja otetaan kontakti, sitten pääsee kentälle, jonne saavutaan löysällä remmillä ja haukkumatta. Lähtöön istutaan ja siellä odotellaan kaikessa rauhassa. Kaikki on hyvin, kunnes tulee jokin pieninkin moka/myöhästyminen/käsky.

      Poista
  8. Meillä teinimonsteri on ihan super kuumakalle. Lähinnä agilityssä tulee esille. Mun pienikin sähellys ja epäselvä ohjaus saa sen kierrokset menemään yli ja se käy käsiin kiinni ja haukkuu myös. Näissä tilanteissa kiellän/suhisen tms. ja pysähdyn. Jos koiralle sanoo liian kovin, se toteaa että mun kanssa on tylsää ja saattaa ottaa ritolat. (blogissani tämän viikon aksatreenikertomus, jossa kävi juurikin noin)

    Piitu on todella haastava pakkaus, koska on toisaalta todella kova koira, mutta myös äärimäisen herkkä ja jossain tilanteissa jopa pehmeä ja arkakin. Itse koulutan koiraa ekaa kertaa elämässä ja lajina agility on mulle uusi. Voi olla, että vuosien päästä voi jälkiviisaana sit sanoa, että meidän olisi pitänyt tehdä näin tai näin. Mut tällä hetkellä me opetellaan ja toivottavasti myös opitaan päivä kerrallaan.

    Mielenkiinnolla seuraan sun vinkkejä ja kokeiluja Ruffen kuumumisen kanssa. Toivottavasti ilmenee jotain kokeilemisen arvoista meillekin. Tsemppiä teille! :)

    VastaaPoista
  9. Aijoo ja vielä toinen, jossa Piitu kuumenee kovin on odottelu ja lähinnä siis treenikentällä odottelu. Kaikista pahin on jos muut tekee ja Piitu joutuu katselemaan. Etenkin kovaa menevät koirat kuumuttaa paljon.

    Toki se on muutenkin semmonen nollasta sataan sekunnissa -tyyppi.

    VastaaPoista
  10. Meillä kanssa tuppaa tuo villis kuumua, kun niin käy, katoaa koiralta korvat. Se rupee vetämään rallihepuleita ja pahimmassa tapauksessa suorittamaan esteitä itsenäisesti. Kuumuminen tulee eniten näkyviin silloin, jos itse ohjaan liian hitaasti/väärin. Tällöin koira selvästi turhautuu.
    Jos taas olen hyvin mukana radassa ja en tee virheitä, kuumuminen kohdistuu hyvin töihin, jos sitä silloin voi kuumumiseksi kutsua:)

    VastaaPoista

Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)