14.11.2013

Uusi alku

Frisbeen parissa ollaan oltu äärimmäisen saamattomia. Suurimmaksi osaksi johtuu siitä, että kaveri on erittäin jumiherkkä. Nyt on jumit kuitenkin auki, ja osteopaattikin varattu kahden viikon päähän. Saatiin lupa fisbeilyyn ja näinollen pohdiskelin asiaa muutaman päivän itsekseni. Kyllä, koira tulee menemään jumiin, mutta sitä koitan parhaani mukaan ennalta ehkäistä lämmittelyllä ja jäähdyttelyllä. Samoin alustan kanssa, vain parhaista parhaat. Unohdetaan heti alkuun oma kuoppainen piha ja lähipellot. Joko hallissa (riippuen kuinka paljon tekonurmi luistaa) tai sittemmin kunnon nurmella - niin siis juuri siellä, missä koiria ei saa pitää vapaana. 


Aloiteltiin homma alusta, sillä ei olla edistytty suuremmin kesän aikana. Ruffellehan tämä on ihan uusi ulottuvuus, on enemmän sellaista palloin perässä juoksevaa mallia. Niimpä on kokeiltu erillaisia kiekkoja ja vaikka mitä, mutta vihdoin löytyi se omanlainen. Starmarkin, Eazy Glide-frisbee. Kyseessä solukumista tehty kiekko, joka on erittäin pehmeää, kevyttä ja silti jokseenkin jämäkkää. Hämmentävä materiaali kyseessä, joka selvästi meillä pelittää. Ruffe yritti ottaa kopin jokaisesta heitosta, eikä jäänyt epäröimään hampaittensa puolesta. Ja minä sen sijaan sain heitellä vähän huolettomastikin, sillä tämä kiekko on äärettömän helppo heittää. Lentää hyvin, pitkälle ja lyhyelle, sekä laskeutuu hitaasti! Jolloin meidän kaverin on helpompi seurata liitorataa, ja ajoittaa oma hyppynsä. Edistystä oli siis ensimmäisellä kerralla jo nähtävissä, ja into oli ihan ylitsevuotavaa.


Aina ei kuitenkaan voi onnistua. Into ei nimittäin korjaa tekniikkaa. Yläpuolella kokoelma hienoimmista yrityksistä, sai välillä nauraa kyllä ihan olan takaa, kun toinen kaikkensa yritti. Kreditit koiralle siitä, että todella yritti kokoajan sata lasissa, vaikka minä viskelin huonosti ja vinosti ja liian pitkälle ja, ja, ja. Yrityksiä tuli muutama kymmen, jonka jälkeen saatiin uskomattoman pätevä koppi aikaiseksi. Suora heitto, ja sopivalle etäisyydelle. Oli muuten iloinen koira, kun huomasi saaneensa kopin. Ruffehan siis on koko pienen elämänsä aikana saanut laskelmieni mukaan viitisen koppia. Tässä vaiheessa moni kysyy, miksi edes yritätte. Juuri siksi. Me halutaan oppia uutta, ja mikään ei ole palkitsevaampaa kuin onnistumiset hankaluuksien jälkeen. Koira selvästi nauttii tekemisestä, kun pääsee kahdestaan mamman kanssa pelleilemään. Leikkiähän tämä meille on, ja hauskaa sellaista.



 Meillä on viime viikkoina mennyt älyttömän hyvin. Minä myönnän, että en ole päivittänyt treenikuulumisia, vaikka olen kaikki treenit videoinut - anteeksi siitä. Olen myös kuvannut tuhansia kuvia erikoispostauksia varten ja jättänyt ne kameraan lojumaan. Kaikki aika menee uimalalla, enkä tätä pahemmin valittele. Meillä on hurjan mukavaa arkea, ja aijotaan se tällaisena pitää. Näin viikon tauon jälkeen jaksan taas kirjoitella, eikä kirjoitusahdistus pääse yllättämään, kun luonnoksissa on parisen kymmentä tekstiä viimeisteltävänä. Pian on taas lisää luettavaa, ja videoita katseltavana. Ihanaa viikonlopun odotusta kaikille!

Kuinka usein toivoisit meidän postaavan?
Mitä postauksia odotat eniten, toivoisitko kysmys tai erikoispostauksia enemmän, esim. mielipidekirjoituksia.

7 kommenttia:

  1. Frisbeeharrastajana (ja kouluttajana) tulee muutama asia mieleen. Älä heitä alkuun noin pitkiä heittoja (päättelin kuvista näin). Tuo teidän frisbee ei myöskään ole parhain: se on painava ja epävakaa. Ei lennä hyvin. Itselläni on toinen koiristani on hyvin herkkäsuinen ja sillä on käytetty Hyperfliten Soflitea, joka lentää paremmin ja on hyvä suulle.
    Frisbeetä kannattaa olla useampi kuin yksi. Kolme on esimerkiksi ihan hyvä määrä. Näin koira ei jää yhteen fribaan pelkästään kiinni. Heittoja kannattaa harjoitella yksinään, ettei mene arvokasta treeniaikaa hukkaan ja näin koira saa myös enemmän koppeja.
    Yrittämisestä plussaa, kyllä se siitä paranee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Tämä herätti muutamia ajatuksia. Aloitetaan siitä, että frisbee on käsittämättömän kevyt, leijuu hitaasti ilmassa juuri tämän keveän ominaisuutensa vuoksi. Frisbeitä löytyy myös erilaisia, jotakuinkin taitaa 20 kipaletta ollaan yhteensä - pari aina samaa laatua. Tämän materiaalin (DURAFOAM) olen kokenut parhaaksi. Kyseessä ei ole herkkäsuinen kaveri, sillä riepottelee keikot hajalle sekunneissa - ne kovemmatkin. Tämä on kuitenkin ensimmäisen reenikerran jälkeen vielä ehkä ja liki hampaanjäljetön.

      Kiitos vielä vinkeistä, meillehän tämä on lähinnä yhteistä ajanviettoa, muiden kisalajien ohella :)

      Poista
  2. Painava ei ehkä ollut kaikkein hienoin ilmaisuni tällä frisbeelle. Olen heittänyt ko. frisbeetä, se ei lennä kovin hyvin. Sen rakenne ei mahdollista parhaita heittoja - tuntuu "raskaalta" (ei siis painoltaan, vaan tuntuma on inhottava). Tuon frisbeen rakenne ottaa kiinni siinä kohtaa kun yrittää pikkuisenkin jotain teknisempää. Mitä muita friboja teillä on? Koska ne eivät välttämättä ole olleet tarpeeksi kestäviä. Oma koirani puree kiekkoja kovaa myös. Riepotella kiekkoja ei saisi, siksi kannattaa kiinnittää huomio heti seuraavaan kiekkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä selitänkö huonosti, vai väännätkö sanojani, mutten tarkoittanut mitään sanomaasi lainkaan niinkuin sen ymmärsit :D Kiekot on varmasti mielipide asia, ja minun käteen tuo kiekko sopii mainiosti. Meillä on ollut pehmytkiekoista kongin silikonisetkin kokeilussa, jotka oli käsittämättömän huonoja. Ne tuntui todella raskaalta ja vinksotti aina johonkin suuntaan.

      Softliteä löytyy täältäkin, Jawssia ja muutama puppykiekko ym. Ihmisille tehdyt kiekot ois tosta paljon parempi, harmi vaan, että on ihan kuin kivestä tehtyjä, enkä sille niitä suostu heittämään. Me ei suuremmin teknisiä jippoja vielä tehdäkään. Meillä tuo saa palkaksi vetää kiekkoa mun kanssa, enkä tietenkään anna sen hajottaa asiaoita tuosta vaan. Ne on ajan kanssa menneet, kaikesta riepottelusta johtuen. Kahden kiekon kanssa toimii, mutten huomaa sen suurenpaa eroa. Välillä kaksin ja kolmin, välillä yksin. Tuohan jättää kaikki tavarat sillä sekunnilla, kun sanon ''kiitos''. :)

      Toistan vielä, että meille tämä on oikeasti leikkimielinenharrastus, ei (ainakaan vielä ;) ) olla pilkkua viilaamassa.

      Poista
  3. Kiva lukea teidän kiekkoharrastuksesta, kun meillä ollaan kanssa hiukan innostuttu siitä :) Tässä tulikin hyviä vinkkejä kiekkojen suhteen - joku tuollainen pehmeä voisi olla kiva, sillä pelkään vähän koiran hampaiden puolesta. Mekin tosin heitellään lähinnä hupimielessä, koska nuorempi shelttimme tykkää siitä kovasti ja poikaystävälläni on vankka frisbeegolftausta, eli hän hanskaa sen heittopuolen. Meilläkin koppien sujumiseen meni aikansa, mutta pikku hiljaa se on lähtenyt sujumaan. Jos haluat vilkaista, niin meidän puuhastelusta löytyy videomateriaalia täältä: http://tassunjalkiasydamessa.blogspot.fi/2013/09/discshop.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aij että, ihana video! :) Kiva löytää muita kiekkoilija shetlantilaisia. Meillä ollaan vielä ihan lasten kengissä, kun saatiin kiekkoilukielto fyssarilta. Nyt kuitenkin ollaan taas päästy reenimään, ja vitsi että on hauskaa. Täytyy vähän katsella vielä nuita kiekkoja, jos totutellaan ensin näihin iiiiiiiiiihan pehmeisiin, ja lähdetään sitten vaihtamaan muihin - hiukan kovempiin. Kauanko teillä kului aikaa koppien parissa / millaisilla treenimäärillä ? :) Useat puhuvat kolmesta kuukaudesta.

      Poista
  4. Koppien varmuus tulee ajan ja treenin kanssa. Lyhyitä heittoja alkuun ja mahdollisimman paljon suoria heittoja, joista on helppo ottaa kiinni.
    Miten koira sitten "riepottaa" kiekkoa, jollei se niitä pureskele?

    VastaaPoista

Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)