Viikonloppu on sujunut jälleen vauhdikkaissa, mutta rentouttavissa kuvioissa. Perjantaina rämmittiin Sipoonkorvessa 1,5 tuntia. Merkittyjä reittejä ei seurailtu, vaan lähdettiin suota kohti. Biologiantunnilla olen vissiin joskus ollut, kun suon merkit näki jo kaukaa, maastosta tunnisti vesiheinää ja kaikenlaisia sammalia. Tietenkin varma suon merkki oli rämeiköstä luokse palaavat koirat, jotka sekä haisivat että näyttivät aika karseille. Mitä me pienistä, suolla on siistiä!
Toinen eräjorma reissu tehtiin paippisissa, tämäkin Sipoossa siis. Metsässä ja ihanassa ilmassa viihdyttiin mainiosti 2,5 tuntia. Aarniometsä oli niin koskematon, että kaikki oli peittynyt sammaleeseen, ja taidettiin koko lenkki Roosan kanssa hokea toisillemme, että on kamalan nättiä jokapaikassa. Kartoittelemme siis uusia lenkkimaastoja edelleen, ja lupaavaltahan tämä näyttää!
Samalla käynnistyy '' Ruffelta kilot pois''-kamppanja. Kaveri painoi eilen vaa'alla 10,5kg! Poitsun ihannepaino liitelee 9-9,5 kg välillä - joten matkaa on. Pudotus aloitettu siis erilaisella liikunalla, ruokavalio muutoksilla ja positiivisella asenteella! Kyseessä tietenkin 3 vuotias, kastroitu urho, joka lihoo ruokaa katsoessaa. Kivinen tie on edessä, mutta me pystytään tähän. Samalla punnitusreissulla totesin Leevin kasvavan oikeen kivaa vauhtia. Mun 6kk pikkumies on noin 40cm korkea, ja painoa löytyy 7,5kg. Aika koipevahan se on, mutta massaa tulee tietysti myöhemmin. Sporttisia hurttia koitetaan siis saada takaisin tähän taloon, helteillä kun pääsi vallan lihomaan. Pitäkäähän peukut pystyssä ja keksipurkkien kannet kiinni, me tehdään läskistä lihasta!
Toinen eräjorma reissu tehtiin paippisissa, tämäkin Sipoossa siis. Metsässä ja ihanassa ilmassa viihdyttiin mainiosti 2,5 tuntia. Aarniometsä oli niin koskematon, että kaikki oli peittynyt sammaleeseen, ja taidettiin koko lenkki Roosan kanssa hokea toisillemme, että on kamalan nättiä jokapaikassa. Kartoittelemme siis uusia lenkkimaastoja edelleen, ja lupaavaltahan tämä näyttää!
Samalla käynnistyy '' Ruffelta kilot pois''-kamppanja. Kaveri painoi eilen vaa'alla 10,5kg! Poitsun ihannepaino liitelee 9-9,5 kg välillä - joten matkaa on. Pudotus aloitettu siis erilaisella liikunalla, ruokavalio muutoksilla ja positiivisella asenteella! Kyseessä tietenkin 3 vuotias, kastroitu urho, joka lihoo ruokaa katsoessaa. Kivinen tie on edessä, mutta me pystytään tähän. Samalla punnitusreissulla totesin Leevin kasvavan oikeen kivaa vauhtia. Mun 6kk pikkumies on noin 40cm korkea, ja painoa löytyy 7,5kg. Aika koipevahan se on, mutta massaa tulee tietysti myöhemmin. Sporttisia hurttia koitetaan siis saada takaisin tähän taloon, helteillä kun pääsi vallan lihomaan. Pitäkäähän peukut pystyssä ja keksipurkkien kannet kiinni, me tehdään läskistä lihasta!
Kerros hyviä vinkkejä laihduttamiseen ;)
VastaaPoistaMulla on 5v kastroitu shelttiuros, joka juurikin lihoaa pelkästään ruuan näkemisestä. Paljon sai nähdä vaivaa, mutta lopulta sekin laihtui ihanne mittoihinsa :) tsemppiä teille siis tulevaan projektiin, kyllä se siitä!! Ja on todellakin vaivan arvoista.
VastaaPoistaMoikka, osaisitko sanoa kuinka saisin sheltti-miehestäni leikkisämmän toisia koiria kohtaan?! Hän on nyt vasta 2.v eikä oikein halua leikkiä koirien kanssa, kotona kyllä jaksaa touhuta. Toinen ongelma on että pikkumies pelkää kamalasti muita ihmisiä, onko sulla neuvoja ?!
VastaaPoistaonnea laihduttamiseen!!
Hei,
VastaaPoistaVihdoin pääsin kommentoimaan teidän blogia! Olen nyt kesän aikana kahlannut teidän tarinan alusta tähän päivään ja blogi on ollut mukana koko kesän. Loistavaa luettavaa ja mikä kehityksen kaari teillä on koirakkona Ruffen kanssa ja sulla bloggaajana. Haluan myös onnitella sua, että uskalsit lähteä koira-ammatin perään! Usko unelmiisi!
Multa löytyy koiraystävänä 13v amerikancockerspanieli narttu Jessica, joka asustaa mun vanhemmilla, kun koko perheen koira on. Jessica on mun eka koira ja monta juttua toivoisi, että olisi voinut tehdä toisin sen kanssa nyt jälkiviisaana. Jessica on maailman suloisin tyttö ja aina kiltti. Valitettavasti on koko elämänsä pelännyt autoja ja tästä fobiasta ei olla päästy kokonaan koskaan. Lisäksi pentuna Jessica jäi vaille täydellistä sosialistamista, koska meidän eläinlääkäri pelotteli ettei saa viedä mihinkään ennen kuin rokotteet on annettu. Tämän vuoksi meidän maalaislikka ei sitten oikein myöskään pidä kaupungin keskustoista (varmasti nuo autot siellä pahentaa tilannetta). Koirien kanssa tulee toimeen ja ihmisiä rakastaa. Ihanin eka koira pienistä vioistaa huolimatta enkä vaihtaisi mihinkään! Sydän puhdasta kultaa! Tänä viikonloppuna meidän mummo kokeili SUPpaamista ekaa kertaa elämässään. Meidän venehullu rakasti myös tätä lajia.
Kova hinku olisi ottaa sheltti seuraavaksi koiraksi. Vielä kuitenkaan ei ole sen aika, kun valmistuminen on tässä käsillä ja työkuviot auki, mutta vuoden parin sisään varmasti ajankohtainen. Sulta on paljon shelteistä kyselty aiemminkin, mutta haluaisin kuulla vielä sun mielipidettä pariin asiaan. Kuinka työläs on sheltin turkki hoitaa? Kuinka usein peset? Rapakeleillä riittääkö lenkin jälkeen vesipesu ja kärsiikö iho tuolloin? Meillä Jessica on lyhyemmässä kotiturkissa ja kurakeleillä kurahaalari, eli vain tassukarvat tarvii huuhdella. Harjauta jenkkiä saa vaikka kuinka, mutta karvaa ei hirveästi lähde kun trimmataan 3kk välein minimissään. Kuinka paljon sheltiltä lähtee tuota karvaa? Mitenkäs se shelttien sosialistaminen? Entä se paljon puhuttu herkkyys? Onko susta herkempi jotenkin kuin jenkit? Onko haukkumista vaikea kouluttaa pois? Toki moni näistä on koirakohtaisia asioita ja koulutusasioita, mutta yleisesti jos ajatellaan?
Hyvää syksyä teidän porukalle ja lenkkimaastoista nauttimista!
T: Petra ja Jessica