10.11.2014

Nivelrikko on sanoista rumin

Jatkoa ensimmäiselle postaukselle, Nivelrikko on ruma sana - jonka voi edelleen lukaista täältä. Lyhyestä virsi kaunis, Ruffe ontui kesällä etujalkaansa, joka johti tiemme pitkän linjan kautta erilaisille lääkäreille ja röntkeniin. Kaikki kovasti hyssyttelivät paniikkiani, tiesin koirassani olevan vikaa, sen olevan kipeä, sen olevan erilainen kuin ennen. Hyssyttely jatkuin minun ärtymiseeni asti, ja sain väki pakolla änkeä koiraa luustokuviin, kun kukaan ei todesta ottanut. Tässä tämä taas nähtiin - tunnen koirani. 
Ruffe kuvattiin ja todettiin, ettei sen suurempaa ongelmaa missään näkynyt. Vihreää lippua liputeltiin agilitylle ja kaikelle muulle raskaalle urheilulle. En uskonut. Ontuminen loppui kipukuurin jälkeen, ja arki palasi suhteellisen normaaliksi. Pienen pieni osa minussa edelleen epäröi koiran kehon haastamista, ja näinollen Ruffe ei koskaan palannut agility kentille. Muutamaa humputtelu kertaa lukuunottamatta - jotka olisi voinut jättää väliin, mutta nyt on enää turha jossitella. 

Sain vihdoin palautteen kolmelta eri lääkäriltä, joka musersi enemmän tai vähemmän itse kutakin. Ruffen molemmat kyynäret, vaikka vaan vasemassa kerrottiin olevan vikaa, ovat rikki. Nollaksi lausutut kyynäret ovat nivelrikkoisia. Eivät onneksi pahasti, ja asteella 0-3 sain ykkösen. Nivelrikko on kuitenkin aina nivelrikko, pysyvää ja valitettavasti ainakin jossain määrin etenevää. Yllätyksenä mulle pamahti kuitenkin Ruffen ranteet. Nekin ovat rikki. Koira jota on treenattu järjellä, huollettu huolella ja rakastettu toden teolla, on kaikesta vaivasta ja huolesta huolimatta rikki. Nivelrikko on sanoista rumin. Onneksemme koira ei oireile raskaankan liikunnan jälkeen (vapaana juokseminen, riekkuminen koirien kanssa, pyöräily pehmeällä alustalla vapaana ym).

Pakollisen itkukohtauksen jälkeen, tultiin tulokseen, että asia ei ole kuitenkaan maailman loppu. Ruffe elää oireetonta, onnellista elämää. Saa harrastaa vielä yhtä sun toista, vaikkei agilitykentille ole paluuta (eikä itseasiassa hinkuakaan). Koira ei osaa lajia ikävöidä, enkä itse voisi ikinä viedä koiraa kentälle, ja huomaan etten lajia edes kaipaa - meille on kuitenkin tärkeintä se yhteinen tekeminen ja tekemisen ilo. 



Alku shokin jälkeen meillä ollaan siis onnellisia. Huomasin asian ajoissa, ja nyt voin tehdä parhaani sen eteen, että nivelrikko etenee mahdollisimman hitaasti. Ruffe on yhtä onnellinen kuin aina, ja niin minäkin. Kisaura jäi lyhyeksi, mutta se ei ole mitää verrattuna vielä monenmonen vuoden ystävyyteen ja karvakaverin mielettömään seuraan. Nivelöljyt tulevat näinä viikkoina, ja painoa tiputellaan aktviisisesti, ja uuden ruokavalion myötä. Vielä edessä madotus ennen ruokavalion/elämäntyylin aloitusta - jotta varmasti lähdetään puhtaalta pöydältä. Onni on tervekoira, joka nauttii elämästä - ja saa nyt parasta mahdollista hoivaa osakseen. Dieetöinnistä taas lissää myöhemmin - tuloksien kera. Ei anneta tällaisen masentaa, ja itsensä syyttely on turhaa, kaikille kanssa eläjille, samaistujille ja muille nivelrikon kohdanneille voimia, tehdäänhän koiriemme elämästä mahdottoman mieletöntä, ja löydetään se uusi yhteinenjuttu.

9 kommenttia:

  1. Hienoa, että osasit lukea Ruffea niin hyvin, että vaiva huomattiin ajoissa. Kuten tekstissä sanoitkin, ei tämä ole maailmanloppu - vaikka todella harmi. Onneksi olet niin rakastava omistaja, että välität koiran hyvinvoinnista, Ruffe ja Leevi saavat sinulta varmasti parhaan mahdollisen kodin. :) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi taas sanoijn kuvailla miten paljon tällainen kommentti lämmittää :) Hyvinvointi on meillä aina etusijalla, ja tulee aina olemaan. Onneksi meillä on ympärillämme nyt osaavia lääkäreitä ja hoitoporukkaa, että saadaan koira pidettyä elämänsä kunnossa.

      Poista
    2. Melkein nousi kyynel silmään. Onni on vastuuntuntoinen koiranomistaja, jonka koira ei joudu paitsioon vaikka siitä ei ole enää harrastukseen ja kilpailuun. Jotkut jopa antavat pois tai tokaisevat "ei siitä ole enää mitään iloa". Hatunnosto ja tsemppiä!

      Poista
  2. Mun 8-vuotiaasta seropista sanoi joku eläinlääkäri jo pari vuotta sitten sen jalkoja väännellessä, että mahdollisesti alkavaa nivelrikkoa.

    Sitä ei ole ikinä kuvattu, ja sillä ei ole muita oireita kuin että se on vähän jäykkä noustuaan ylös pitkän levon jälkeen. Juuri tuota kuvassa esiintyvää Nutrolinin Nive-monitehoa olen syöttänyt sille jo hyvän aikaa, ehkä siitä on ollut apua. Metsässä vapaana ollessaan se hyppii puunrunkojen yli ihan itsekseen, ja ei tosiaan muutenkaan oireile niin en ole osannut niin huolestua. Painon pidän sillä mahdollisimman alhaalla, ja muuten mennään vain päivä kerrallaan ja koiran vointia tarkkaillen.

    Mutta joo, kuten edellinenkin kommentoija totesi, niin onneksi löytyi vika ennen kuin tilanne ehti mennä pahemmaksi :) Ja arvostan tosi paljon tuollaisia koiranomistajia kuin sinä, jotka todella ottavat asioista selvää ja panostavat täysillä koiriinsa. Respect!

    VastaaPoista
  3. Hienoa kun pystyt agilityn jättää. Itselle kävi samallalailla melkein. Kisasin koiralla möllissä ha pärjättii hyvin. Ennen lisensin ostoa halusin kuvaukset vaikka kaikki sano että ihan turhaa ja mitä sää murehit. No sieltä löyty E lonkka niin siihen loppu agility. Ihteä tietty harmittaa kun treenasi kisa kuntoon mutta koiran vointi tärkeempi. Onneks on muitakin lajeja mitä harrastaa.

    VastaaPoista
  4. Onneksi ruffella on sut joka välittää koiran hyvinvoinnista ja menee koiran ehdoilla. Mulla on käynnyt paskin tuuri ikinä koirieni kanssa ja tiedän todella miltä se tuntuu. Ensimmäiseltä murtui tassu, se nyt on vain kauneushaitta mutta kyynärät ovat 1/0 koska pentuaikana joutunut kantamaan kipeää tassuunsa toisella, noh ei oireile pätkän vertaa ja harrastetaan agilityä. Toinen taas sai alle puol vuotta sitten E/E lonkat, uudisluuta ja nivelrikkoa. adhd koira joka ei todellakaan oireile, pidetään paino matalana lihaskunto hyvänä, tää painaa sata lasissa niin harrastan tämänkin kanssa agilityä koiran ehdoin. Luulen että tämän koiran pelastus on sen pieni koko sekä kevyt rakenne. Monet varmaan mut tuomitseekin, mutta koiran ehdoilla täälläkin mennään :) Toi e-lonkkainen koira liikkuukin paremmin kun tää b-lonkkainen. Meillä myös ollut noi nivelaineet käytössä! :)

    VastaaPoista
  5. Meidän Jessicalla myös todettiin n. 3-4 vuotta sitten nivelrikko oikeassa etujalan kyynärnivelessä. Jessica kompastui pihalla juostessaan pihallamme olevaan vasta kaivettuun kuoppaan. Alkoi kyllä heti kävellä sen jälkeen ja touhuta, mutta muutaman päivän/viikon jälkeen alkoi ontua. Kävimme sitten eläinlääkärissä, missä eläinlääkäri totesi nivelrikon. Hän epäili vahvasti, että tuo kaatuminen oli aiheuttanut tai ainakin pahentanut subkliinisenä ollutta nivelrikkoa. Nyt Jessica on elänyt nivelrikkonsa kanssa hyvää elämää. Alkuun sai noin kuukauden ajan lääkettä, mikä lisäsi nivelnestettä ja sitten syötimme nivelrikkoisen ruokaa. Neiti vain päätti jonkin aikaa ruokaa syötyään, että merkki ei enää kelpaa, joten nykyään menee "normaali" vanhan koiran ruoka. Alkuun piti löytää Jessicalle sopiva rasituksen määrä, mikä nopeasti vakiintui pehmeässä metsä/hiekkapolku pohjaisessa maastossa kerran päivässä noin 2 km tehtävä lenkki. Aiemmin Jessica vietiin noin 4-5 km lenkille päivittäin. Myös Jessican lempi leikki narun veto sai jäädä. Näiden jälkeen on pärjännyt hyvin ja saa tarvittaessa kipulääkettä, jos vanha neiti (nyt 13v) intoutuu mökillä ravaamaan tavallista enemmän. Nivelrikosta huolimatta Jessica välillä yllättää hyppäämällä sohvalta alas itse vaikka yleensä nostamme sitä ettei etujalka rasitu. Hyvin Jessica tuntuu siis pärjänneen rikkonsa kanssa. Jessicalla on myös käynyt noin kerran kuukaudessa koirahieroja hieromassa ettei nivelrikko pääse aiheuttamaan lihasjumeja, jos käyttää lihaksiaan eri tavalla.

    Teillä onneksi Ruffe nyt oireeton ja iloinen! Hienoa kyllä, että tunsit koirasi niin hyvin, että tiesit heti kun jotain oli pielessä. Toivottavasti saatte pitkät kivuttomat vuodet ja löydätte aina tilanteeseen sopivat reenit. Onneksi Ruffe tykkää uida, niin aina löytyy niveliä rasittamatontakin liikuntaa.

    T: Petra ja Jessica

    VastaaPoista
  6. Onpa todella kurja juttu! :( Taikallahan on kanssa toisessa takajalassa pakostikin vähän nivelrikkoa, kun sillä oli siinä synnynnäinen polvilumpion luksaatio, joka huomattiin ja leikattiin sen ollessa melko nuori. Leikkauksen myötä se sai terveen jalan, jolla on mainiosti onneksi pystynyt harrastamaan agilityä siitä lähtien. Toki se on vähän eri asia kuin jos kyynärissä ja ranteissa olisi molemmissa vikaa, polven pystyy vielä helposti korjaamaan oikealle paikalleen. Tsemppiä kuitenkin teille ja tosiaan harrastuksia on niin moneen lähtöön, että ei syytä huoleen! :) t.Suvi, Taika ja Prinssi

    VastaaPoista
  7. Epäilen meillä myös ranteiden rikkoa. Koira muuttuu vaisuksi jo kilometrin jälkeen, liikkuminen on vähän vaivalloisen näköistä. Jos poiketaan metsään, koira kirmailee, kuin pieni kakara eli kova alusta tuottaa kipua/on epämukava pidemmällä matkalla. Samoin ranteet on muuta kehoa lämpimämmät lyhyenkin rasituksen jälkeen (kilsan rauhallinen remmilenkki). Eläinlääkärille on tarkoitus mennä piakkoin, jotta saadaan tähän selvyys ja saan itse mielenrauhan.

    VastaaPoista

Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)