14.2.2014

Ystävä

Ai mitä, ollaanko me päivää myöhässä? Minä näkisin asiaan niin, että me ainakin vietetään ystävän päivää joka päivä. Ruusuista ja suklaista viis, yhteiset hetket on ne joilla on väliä - vaikka se suklaa maistuisikin.

Ruffe on piiiiienestä asti hyvin sosiaalistettu kaikenmoisiin koiriin ja ihmisiin. Koirakavereita olen aina pitänyt suuressa arvossa, mutta vain hyviä sellaisia. En näe, että miten Ruffelle olisi hyötyä 'sietää' jotain koiraa, sillä perusteella, että '' sen pitää tulla kaikkien kanssa toimeen ''. No, niinhän se tuleekin, ja kaikkea se sietääkin, mutta pitääkö sen? Esimerkkinä tuttavani nalkuttava saku, joka louskuttaa leukoja toiselle taukoamatta, estää sen liikkumista, paimentaa ja ahdistaa silminnähden huomattavasti... Mikä hyöty tästä on, Kummallekaan koiralle? Ja nyt päästään klassikkoon ''Antaa niiden selvitellä''.

Me ei käydä koirapuistoilemassa, ellei kyseessä ole tuttuja koiria ym. Me luotetaan hyviin koirakavereihin ja hyviin koiranomistajiin - jotka tästä jotain ymmärtävät. Vain murto-osasta näistä kavereista minulla on kuvasia, mutta haluan teitä näin Ystävän päivän ohella muistaa!


Tässä kyseessä Roosan lauma, johon on yksi tervu-uros tullut lisää. Keskikokoinen villakoira Riki, on 10 v pappa ja tulee Ruffen kanssa hyvin juttuun. Erittäin samankokoiset pojat ovat sopivia painikavereita, ja yhteisenä intohimona toimii ruoka. Bea taasen on reilun kokoinen belginarttu, 3 vuotias. Taitaa olla Ruffen elämän nainen, tai ainakin top kympissä. Mikä olisikaan ihanampaa, kuin omanarvonsa tunteva kovan sanan sanova kuuma tyttö, jota on vaikea miellyttää. Taklauksista huolimatta Ruffesta Bea on parasta, mitä voi jahdata saavuttamatta mitään.


Pessi on 5 vuotias, hillittömän kokoinen aussimies, joka toimii hoitokoiranani. Pojilla ei koskaan tule kärhämää, vaan kaverit kipittelevät yhteistuumin rinnakkain jokaiseen ojan pohjaan. Yhteisenä tekemisen kaverit napsivat toisiltaan pöksykarvoja pois, ja remuavat vedessä! Vauhtia ei näiltä kavereilta puutu, ja poitsujen pitäisi päästä useammin yhteislenkille.


Tässä vuorostaan Petran lauma! Koikkeri tyttöset, Taika ja Gimma. Heidät tunnetaankin agipuolelta, ja sen kerran kun harvoin eksytään yhdessä lenkille, niin kavereilla on kivaa. Tytöt ovat minikokoisia ja Ruffelle sopivia painikamuja, vaikka kaikki aika kulutetaankin Vauhti-Gimman perässä juosten. Kaupunkilaisplikat on Ruffen mieleen, ja näitäkin pitäisi useammin nähdä - lenkin merkeissä!


Tämän poppoon kanssa on tehty useampikin lenkki. Vasemmalla trikkitiimiä edustaa Karinin koirat. Nuori alle 2 v plikka, Ella. Juuri mammalomalle lähtenyt Luna-berni, joka on muuten maailman lempein jätti. Ja oikeassa reunassa, hajuraon päässä on  prinsessa Hertta, jonka omistaa Niina. Tämä poppoo löytyy meidän läheltä, ja tyttöjen kauhukaksikko juoksee yhdessä kovempaa, kuin laki sallii. Tasapainoinen lauma, joka on Ruffen mieleen!


Tässä jälleen hoitokoira, punainen pinserityttö Tina. Tinsu on se poikkeus, jonka kanssa Ruffe tekee kummallisia asioita, ihan vain siksi, että Tinsukin tekee. Karvakorvat puhaltelevat kuplia meriveteen, heittelevät kiviä ja juoksevat puita päin. Kuvakin kertoo jo paljon. Yhdessä näistä tulee aina riiviölapsia, joita on ilo seurata.


Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, eniten nähty - Dana. Dansu on piiiiieni shelttilikka, jolla riittää virtaa pienelle kylälle. Ruffelle tämä tyttö on koooovin tärkeä, ja sen annetaan repiä vaikka korvasti, kun se on niin ihana. Parivaljakko elelee sulassa sovussa, ja tasapainottaa toisiaan. Dansu saa Ruffekin juoksemaan kuin aropupu. Ja Ruffe puolestaan Dansun rauhoittumaan. On siinä pari!

Tässä siis 10 koiraystävää, jotka ensimmäisenä tulivat kuvapinosta vastaan. Elkäämme silti unohtako, cairninterrieri Reetua, Kiinanpalatsikoiraa Elvistä, Isovillakoiraa Tyttiä, Perunkarvatonta Morrista, Hoffiperhettä Rudia ja Fenjaa, kaikkia miljoona ihanaa shelttiä, ja apua. Teitä on kamalasti, muttei yhtäkään liikaa. Kiitos tuhannesti teille, jotka olette meille hyviä ystäviä - niin minun kuin Ruffenkin puolesta. 

Ketä koirasi haluaisi muistaa?
Painikaveria, juoksukaveria, pusuttelu seuraa, kuka on teidän paras kaverinne ym.

6 kommenttia:

  1. Kyllä mein tytöt taitavat olla toistensa parhaita kamuja.

    Poppiksella on aika monta muutakin kaveria, naapuruston bichon- ja kiinanharjakoirapojat. Agikaveri Rio. Ja ehkä se kaikkein rakkain Tatu-Eemeli. Sohvi on äärimmäisen valikoiva bestisten suhteen, ehkä velipoika Topiveli on se paras.

    VastaaPoista
  2. On kyllä aika söppänä tuo mun kuva. Kaljut riksu ja rufruf :D<3

    VastaaPoista
  3. Voih kun saisi omalle koiralle kavereita..vanhemmilla chihuja joista kovin tykkää, mutta niistä ei ole tarpeeksi vastusta juoksemaan/peuhaamaan samanlailla.
    Niin ja tosta koirapuistoilusta, liian usein tullut/nähnyt/kuullut huonoja kokemuksia, että mekään ei enää niissä käydä!

    VastaaPoista
  4. Meidän koiratkaan ei koirapuistoissa sen suuremmin käy. Sen verran kakkapäisiä omistajia koirineen niissä käy. Meillä on satunnaisia koirakavereita, yleensä treeneistä tuttuja. Lenkkeillään ja treenataan keskenään, välillä moikkaillaan. Keskenään nuo riehuu niin paljon, ettei tarvetta ole kaikkien kavereiden kanssa päästä juoksemaan.
    Olen sitä mieltä, että koirien ei tarvitse leikkiä keskenään ollakseen sosiaalisia - kuten ei tarvitse kaikkien tulla keskenään toimeen. Liikaa törmää ihmisiin, joiden mielestä jokaisen koiran kuuluu olla kaveri muiden kanssa. Ei valitettavasti toimi. Isot puolustautuvat nopeasti, jos joku alkaa isotella liikaa tai rähistä. Ne myös suojelevat pienempää, joka on niin tollo, ettei tajua mitään

    VastaaPoista
  5. Oon vähän surullinen, ettet oo Reetua ja Elvistä muistanut tässä ollenkaan... :(

    VastaaPoista
  6. Eiku joo olithan sä ne tonne perään maininnut...

    VastaaPoista

Arvostamme vaivanäköäsi, kiitos tuhannesti kommentistasi! :)